Viiden kirjan haaste

Harry Potter Book Night 4.2. Oulunkylän kirjastossa

Sain Kirjaneidolta muutama päivä sitten viiden kirjan haasteen. Tämähän pyöri jokunen aika sitten Facebookissa, ennen kuin siellä haaste osui kohdalleni (kiitos MarikaOksan). Mutta koska kyseessä on niin mukava haaste, ajattelin tehdä tästä vielä blogiin oman, pysyvämmän ja helpommin uudelleen löydettävän version.

   

   

1. Kirja, jota luen parhaillaan
 

Tällä hetkellä on useampikin kirja kesken: Jeanne DuPraun YA-dystopiasarjan toinen osa, The People of Sparks, Jeff VanderMeerin erikoisen Eteläraja-trilogian päätösosa Hyväksyntä sekä J.K. Rowlingin teinivelhosta kertovan sarjan suosikkini, eli neljäs osa Harry Potter ja liekehtivä pikari. 

   

    

2. Kirja, josta pidin lapsena
 

Yksi lapsuuden suursuosikeista Merja Jalon Nummelan ponitallilaisten lisäksi oli Pikku Pegasos runokirja. Lempirunojani oli mm. Ilpo Tiihosen Hiihtojuustoa syönyt lehmä tuli hiukan levottomaksi. Olen kirjoittanut teoksesta täälläkin.

    

Voi piimä ja pötsi ja pöläys,
sattuipa melkoinen möläys:
minä olin lehmänä viitisen vuotta
ja nyt olen aivan muu.
hulluna ammun syyttä ja suotta
kun olen aivan muu!
Voi tisseli tis ja lehmän lanta,
järki on jäässä kuin Vilusen Manta
ja minä olen päästäni muuuu!

    

    

3. Kirja, joka jäi kesken

   

Nykyään jää harvoin kesken kirjoja, sillä valikoin luettavani tarkkaan, tai luen ne loppuun hammasta purren, vaikka viisaampi luovuttaisi. Pakkoluettavat ovat kylläkin yleensä olleet johonkin kurssikokonaisuuteen kuuluvia. Yksi keskenjääneistä on Viivi Hyvösen Apina ja Uusikuu, joka oli Euroopan road tripilläni lukukirjana kesällä 2011. Luin sitä noin puolet Prahassa, mutta loppumatkan aikana en sitten jaksanutkaan tarttua teokseen. Kirjan hahmot ja film noir-tyyppinen maailma olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja tarkoitus olisi lukea se loppuunkin joskus. 

   

   

4. Kirja, joka teki vaikutuksen

   

Näitähän on monia, esimerkiksi viime vuonna luin monta erinomaista teosta. Hienoimmat lukukokemukset kulkevat pitkään mukana ja niitä muistelee lämmöllä. Sille listalle on liitettävissä ainakin nämä teokset: Ann Aguirre: Enclave, Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja, Audrey Magee: Sopimus ja Jennifer Worth: Hakekaa kätilö. Erikoisesti kaikista näistä teoksista löytyy vahvoja naiskohtaloita ja sota-teemoja.

   

   

5. Kirja, johon palaan uudelleen

   

Harvoja kirjoja luen uudelleen, aikaa kun ei ole edes siihen, että ehtisin lukea kaikki mielenkiintoiset edes kertaalleen. Joitakin yläasteella ja lukiossa luettuja on tullut viime vuosina luettua uudelleenkin. Esimerkiksi Harry Pottereita (kolmatta ja neljättä) luin uudelleen useaankin otteeseen, joskus jopa heti kun sain kirjan loppuun aloitin sen uudelleen. Potteria olen muistellut täällä jo vuonna 2011 - ja nythän on tosiaan käynnissä myös niiden uusintaluku. Yksi teos, johon mielellään tarttuu uudelleen, on Jonna Ruuskan runokokoelma Kuovin huuto. Teoksessa on runoja eri vuodenajoille, eli siitä on helppoa lukea kuhunkin ajankohtaan sopivat runot. Erittäin vaikuttava esikoiskokoelma, jonka kansikuva on myös kirjailijan käsialaa.

J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

"Harry Potter oli monin tavoin erikoinen poika. Ensinnäkin kesäloma oli hänen 

mielestään inhottavin aika vuodesta. Toiseksi hän teki oikein mielellään läksynsä, 

mutta joutui puurtamaan niitä salaa yösydännä. Lisäksi hän sattui olemaan velho."

  

  

Okklumeus -lukuhaaste, luettuja Potter-kirjoja: 2

  

J.K. Rowlingin maagisia Harry Potter-romaaneja voi lukea moneen kertaan, ennen kuin ne menettävät tenhoavuutensa. Sarjan kiistämättömästi pidetyin Harry Potter ja Azkabanin vanki ja etenkin om suosikkini neljäs teos Harry Potter ja liekehtivä pikari kestävät toistuvat uusintalukukerrat. Tämä oli ainakin neljäs kerta, kun luin Azkabanin vangin ja uskon, että tämä arvio on pahasti alakanttiin. 

  

Kolmannessa osassa esiteltiin taas paljon uusia hahmoja, outoja taikaolentoja ja velhomaailman ihmeitä. Suosikkini uusista tulokkaista on ehdottomasti Hermionen persoonallinen kissa Koukkujalka - kissaihminen kun olen. Pimeyden voimilta suojautumisen opettajan paikkaa kutsutaan kirotuksi, sillä sen verran usein pestattu vaihtuu. Tämän kertainen viranhaltija on ehdottomasti minun sekä velhokoulun oppilaiden mielestä paras vuosiin. Moni muukin lukija varmaan samaistunee tähän. 

  

Yksi merkittävä hahmo on myös Azkabanin tarkoinvartioidusta velhovankilasta karannut, hyvin vaarallisena pidetty Sirius Musta. Mustan oletetaan pyrkivän Tylypahkaan, etsiäkseen Harryn käsiinsä. Niinpä Tylypahkan taikakoulun mailla vaeltelee ankeuttajia, Azkabanin vanginvartijoita. Pelottavan ulkomuodon lisäksi ankeuttajat imevät kaikki onnelliset muistot. jos niiden lähelle menee. 

  

Azkabanin vanki on tähän mennessä tummasävyisin Potter-teos ja se antaa paljon viitteitä tulevasta. Lapsenomaisuus ja kirkkaat värit alkavat haalistua sarjan edetessä. Vaikka Rowling kirjoittikin teoksen masentuneena (siitä ankeuttajat), ei teos kuitenkaan ole toivottoman synkkä. Harryn vanhempien historiasta paljastuu taas uusia yksityiskohtia. Harryn, Ronin ja Hermionen ystävyys tiivistyy edelleen.

  

Mika Launiksen kannet eivät ole suosikkejani monista eri kansivaihtoehdoista, mutta tämän kolmannen kannen kanssa hän on kuitenkin onnistunut luomaan hyvin dynaamisen ja sarjan henkeen sopivan kuvan, jossa on paljon vihjeitä kirjan sisällöstä. 

  
Takakannesta:

Vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Sirius Musta on vuosia aiemmin tuomittu kolmentoista ihmisen murhasta, ja nyt hän on vapaalla jalalla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin. Taikaministeriö on valppaana ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartiat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa? Miksi Sirius Musta etsii juuri Harrya? Entä miksi ankeuttajien läsnäolo vaikuttaa Harryyn paljon voimakkaammin kuin muihin? Mysteeri johdattaa ystävykset Harryn, Ronin ja Hermionen uskomattoman lennokkaan seikkailun pyörteisiin.

Harry Potter ja Azkabanin vanki on huippusuositun sarjan kolmas kirja. Velhomainen sanataituri J.K. Rowling lumoaa jälleen lukijansa nerokkailla juonen käänteillä ja taikuuden maailman kiehtovilla yksityiskohdilla. 

  

Suomentanut: Jaana Kapari, 465 sivua, Tammi 2002 (12. painos, 1. suomenkielinen painos 2000)

    

Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (1999)

  

Sarjassa ilmestyneet: 

1. Harry Potter ja viisasten kivi (1998) 
2. Harry Potter ja salaisuuksien kammio (1999) 
3. Harry Potter ja Azkabanin vanki (2000) 
4. Harry Potter ja liekehtivä pikari (2001) 
5. Harry Potter ja Feeniksin kilta (2004) 
6. Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2006) 
7. Harry Potter ja kuoleman varjelukset (2008)

Jenni Pääskysaari: Tyttö sinä olet...

"Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla ja elää. Ei ole olemassa ihannetyttöä, 
-naista tai -ihmistä, joksi sinun pitäisi tulla ja kasvaa. Sinusta voi tulla vain sinä, 
ja vain sinä tiedät, mitä haluat olla."

   

 
Ultimate Popsugar Reading Challenge: 13. A self-improvement book 
   

Jenni Pääskysaaren Tyttö sinä olet... on elämäfilosofinen, positiivinen teos. Pienen kirjan kansien välissä piileskelee aarre, joka tulisi jakaa jokaiselle tyttölapselle. Teos opastaa rakastamaan itseään, olemaan rohkea, erilainen, luova, älykäs - omanlainen yksilö. Ei ole nimittäin olemassa yhtä ainoaa tapaa olla tyttö tai nainen. 

  

Itsevarma tyttö tekee elämässään valintoja ja päätöksiä välittämättä sukupuolia koskevista roolimalleista, odotuksista ja harhaluuloista. -- Keinotekoiset rakenteet, stereotypiat, sukupuoliroolit ja lasikatot on tehty murrettaviksi, ja se on halutessasi myös sinun tehtäväsi. (s. 65-70)

  

Pääskysaaren laidasta laitaan, kirjan nimen täydentävästi otsikoitujen ominaisuuksien lisäksi teoksessa esitellään myös oikeita naisia: lainauksia kuuluisilta naisilta eri aikakausilta, kuten Minna Canthilta ja Emma Watsonilta, sekä inforuutuja inspiroivista naisista aina taiteilija Frida Kahlosta naisaktivisti Malala Yousafaihin. Myös monet suomalaiset naiset kertovat haastatteluissaan niin työstään (Pirjo Heikkilä), siskoudestaan (Iina ja Minka Kuustonen) kuin koodikirjastaan (Linda Liukas). 

  

Vaikka teoksen pääasiallinen kohderyhmä on n.10-15-vuotiaissa, myös aikuinen saa näistä elämän ohjeista paljon irti. Ehkä jossain kohdissa teksti upposi minulle jopa enemmän nyt kuin ne olisivat silloin, kun olin nuori. Aikuisethan ovat saaneet kuulla pidempään negatiivisia kommentteja sukupuolensa takia. Suosittelen siis jokaista naista tarttumaan tähän kirjaan ja ajattelemaan kaikkia naisia siskoinaan selkäänpuukottamisen sijaan. 

  

Tässä muutama sivu, jotka puhutteliviat minua eniten.

Takakannesta:

Voimakirja kaikille tytöille

Tyttö, sinä olet ainutlaatuinen! Rohkea! Rakastettu!

Käsissäsi on pieni suuri kirja, jossa sanotaan kaikki ne asiat, jotka jokaisen tytön tulisi saada kuulla. 

Puhu aina hyvää ”siskoistasi” niin kasvokkain kuin selän takanakin. Muodostakaa oma posse, jonka jäsenet puolustavat toisiaan kaikissa tilanteissa.

  

141 sivua, Otava 2015

Kuvitus: Nana Sjöblom

  

Tyttökirjaa on luettu myös täällä: Lukufiilis, Kirjavinkit, Nörttitytöt, Kujerruksia, Luetaanko tämä?, Reader, why did I marry him?

Tammikuun luetut

  

Tammikuu vilahti ohi supernopeasti! Kirjarintamalla se oli sarjakuukausi. Luin nimittäin viisi osaa The Walking Dead-sarjakuvaa (koska tv-sarja palaa tauolta 14.2.), molemmat tähän mennessä ilmestyneet Kepler62-sarjan teokset sekä kaksi Harry Potteria (aloittelin Liekehtivää pikariakin, mutta reissun takia palaan siihen vasta myöhemmin). 

Sarjakuvia luin yhteensä kuusi, mutta bloggasin vain yhdestä. Teoksista kaksi oli alunperin suomeksi kirjoitettuja, muut käännettyjä. Vanhin teos oli vuonna 1950 painettu suomennos, alunperin jo 1908 kirjoitettu Annan nuoruusvuodet, uusin puolestaan viime syksynä ilmestynyt Kepler62 - Kirja kaksi: Lähtölaskenta. Omasta hyllystä luin neljä kirjaa (Potterit, Anna ja Sinihilkkainen tyttö), loput lainasin kirjastosta. Bloggasin kahdeksasta lukemastani (pari postausta on vielä ajastettuna helmikuun puolelle). Kuukauden parhaat hetket tarjosivat Annan nuoruusvuodet, Harry Potter ja Azkabanin vanki ja Kepler62 - Kirja yksi: Kutsu.

HelMet -lukuhaasteeseen luin viisi kohtaa. 4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja: Sinihilkkainen tyttö, 11. Sarjakuvakirja: Hilda ja kivipeikko, 15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma: Harry Potter ja salaisuuksien kammio, 29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja: Kepler62 - Kirja yksi: Kutsu (Timo Parvela & Bjørn Sortland)  ja 44. Kirjassa joku kuolee: Annan nuoruusvuodet. 

Tammikuu: (13 kirjaa, 3229 sivua)

• Robert Kirkman: The Walking Dead - Kolmas kirja 
• Robert Kirkman: The Walking Dead - Neljäs kirja 
• L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet
• Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja yksi: Kutsu
• Luke Pearson: Hilda ja kivipeikko
• L. Voronkova: Sinihilkkainen tyttö
• J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
• J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
• Robert Kirkman: The Walking Dead - Viides kirja 
• Robert Kirkman: The Walking Dead - Kuudes kirja 
• Robert Kirkman: The Walking Dead - Seitsemäs kirja 
• Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja kaksi: Lähtölaskenta 
• Jenni Pääskysaari: Tyttö sinä olet...

  

Helmikuussa on luvassa ainakin kevään uutuuksia, mm. Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogian päätösosa Hyväksyntä ja Takashi Hiraiden Kissavieras (joissa muuten molemmissa on mielestäni ihanat kansikuvat!), kuukauden lukupiiriteoksena William Shakespearen Romeo ja Julia, sekä englanninkielisiä YA-dystopioita. 

Klassikkohaaste osa 2 | L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (Anna #1)

"-Kuinka hauskaa on olla kotimatkalla ja tietää, että tulee kotiin, sanoi hän. 

-Minä rakastan jo Vihervaaraa, enkä koskaan ennen ole rakastanut mitään paikkaa."

  

 
Tunnelmamusiikkia: Miriam Stockley: Perfect Day, Secret Garden: Nocturne, Enya: Watermark, Agnes Obel: Riverside, Lasse Mårtenson: Myrskyluodon Maija

Klassikkohaasteen ensimmäisessä osassa luin William Goldingin Kärpästen herran. Alunperin olin ajatellut tuolloin lukea L.M. Montgomeryn Pienen runotytön, mutta se tulikin vastaani jo aiemmin lukupiirissä viime keväänä. Tässä haasteen jatko-osassa (jota emännöi Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi) puolestaan oli pitkään tarkoituksenani lukea J.D. Sallingerin Sieppari ruispellossa, mutta joulukuussa, kun valitsin lukukirjoja lomamatkalleni, huomasin sen sijaan tarttuvani Montgomeryn toiseen suosikkiklassikkoon. Tämän vuonna 1950 ilmestyneen painoksen Anna-sarjan ensimmäisestä osasta, Annan nuoruusvuodet sain ystävältäni jouluna 2014 lahjaksi. Hän on suuri Anna-fani. Itse taidan kuitenkin olla enemmän Emilian suuntaan kallellani. 

  

Eletään 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Anna on 11-vuotias, harmaasilmäinen, pisamainen ja punatukkainen tyttö, joka asuu lastenkodissa. Hänen vanhempansa kuolivat tytön ollessa hyvin pieni. Marilla ja Mathew Cuthbert puolestaan ovat yli viisikymmenvuotiaat sisko ja veli, jotka asuvat saman katon alla. Matthewin terveys ei ole entisenlainen ja Marilla keksiikin naapurin rouvan juoruista, että he voisivat ottaa lastenkodista pojan rengiksi Matthewia auttamaan. Asian toimittamisessa tapahtuu kuitenkin sekaannus ja Cuthbertit saavatkin pojan sijasta Annan, joka muuttaa kaksikon elämän aivan kokonaan. 

  

Olen aina kuullut sanottavan, että Prinssi Edwardin saari on maailman kaunein paikka. (s. 23)

  

Cuthbertit asuvat Kanadassa, Prinssi Edwardin saarella. Heidän talonsa nimi on Vihervaara, ja sitä ympäröivää luontoa Anna ihastelee antaumuksella. Hänellä on myös tapana nimetä kauniita asioita, kuten talon edessä olevan kirsikkapuun hän ristii Lumikuningattareksi. Annalla on lentävä mielikuvitus, eikä hän juuri koskaan jaksa istua paikallaan hiljaa. Ominaisuuksia, joihin samaistuin paljon. Kaikki eivät kuitenkaan pidä Annan terävistä havainnoista. Punatukkainen tyttö saakin rauhaisan kylän asioihin virtaa. 

  

Jo viime vuonna, lukiessani Pientä runotyttöä, ajattelin, että Montgomeryn täytyi olla HSP (Highly Sensitive Person eli erityisherkkä ihminen), sillä niin vahvasti hänen kuvaamansa tyttöhahmot kokevat maailman. Erityisesti kirjailijan luontokuvaukset ovat molemmissa teoksissa ihastuttaneet suuresti. Naustiskelin ympäristöään herkästi aistivan Annan kasvutarinaa pienissä paloissa, muutaman luvun kerrallaan. Halusin nimittäin pitkittää kertomusta, vaikka tiedänkin kirjoja sarjassa riittävän. Annan kanssa sain kokea suurta iloa ja kun pääsin toiseksi viimeiseen lukuun, myös suurta surua.  

  

Herkkine, vilkkainen luonteenlaatuineen hän otti vastaan elämän sekä surut että ilot kolminkertaisella kiihkeydellä. Marilla ymmärsi tämän, ja se herätti hänessä eräänlaista levottomuutta; hän aavisti, että tulevat vastoinkäymiset kohtaisivat häntä raskaina, ja hänellä ei ollut vielä selvillä, että tuossa suhteellisesti yhtä suuressa nauttimis- ja iloitsemiskyvyssä piilisi täysin riittävä määrä vastapainoa. (s. 233)

  

Vaikka emme tulleet Annan kanssa aivan sukulaissieluiksi, viihdyin hänen seurassaan vaivattomasti, aivan niin kuin runotyttö-Emiliankin kanssa. Tulen ehdottomasti jossain vaiheessa jatkamaan taivaltani myös Anna-kirjojen parissa. Montgomeryn teoksissa on sellaista herkkyyttä ja kauneutta, joka puhuttelee minua. Hänen tyttöhahmonsa ovat oman tiensä kulkijoita, haaveilijoita, itsenäisiä (joskus myös hyvin itsepäisiä), rohkeita ja sanavalmiita nuoria naisia, joista jokainen uusi sukupolvi voi ottaa mallia. 

  

Minussa on niin monta erilaista Annaa. Välillä ajattelen, että siitä varmaankin johtuu, että saan aikaan niin paljon sotkua... Jos olisin vain yksi ainoa Anna, olisi paljon mukavampaa... Mutta ei puoliksikaan niin hauskaa. (s. 215-216)

  

Annan tarina on ollut vuosikymmeniä suomalaisten suosikkeja, sillä sarjan ensimmäisestä osasta on otettu ainakin 23 painosta. 

   

Anna-sarja:

1. Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables, 1908), suom. 1920
2. Anna ystävämme (Anne of Avonlea, 1909.), suom.  1921 
3. Annan unelmavuodet (Anne of the Island, 1915), suom. 1921
4. Anna omassa kodissaan (Anne's House of Dreams 1917), suom. 1922
5. Sateenkaarinotko (Rainbow Valley 1919), suom. 1925
6. Kotikunnaan Rilla (Rilla of Ingleside 1920), suom. 1962
7. Anna opettajana (Anne of Windy Poplars 1936), suom. 2002
8. Annan perhe (Anne of Ingleside 1939), suom. 2002
9. Annan jäähyväiset (The Blythes are Quoted 2009), toim. Benjamin Lefevbre, suom. 2010, novellikokoelma

L.M. Montgomeryn tuotannosta on suomennettu myös nämä klassikot:

• Pieni Runotyttö (Emily of New Moon 1923), suom. 1928
• Runotyttö maineen polulla (Emily Climbs 1925), suom. 1948
• Runotyttö etsii tähteään (Emily's Quest 1927), suom. 1949
• Sara Stanleyn tarinat (The Story Girl 1911), suom. 1994
• Sara, tarinatyttö (suom. 2010, uusi käännös kirjasta The Story Girl)
• Sara ja kultainen tie (The Golden Road, 1913), suom. 2011
• Sininen linna. (The Blue Castle, 1926.) suom. 1930 
• Jane Victoria (Jane of Lantern Hill, 1. osa, 1937), suom. 1993
• Jane Victoria tulee kotiin (Jane of Lantern Hill, 2. osa 1937), suom. 1993
• Tie eiliseen (The Road to Yesterday, 1974), suom. 1976, novellikokoelma
• Tiedän salaisuuden (The Doctor's Sweetheart and Other Stories, 1979), suom. 1981, novellikokoelma
• Marigoldin lumottu maailma (Magic for Marigold, 1929), suom. 2009
• Hedelmätarhan Kilmeny (Kilmeny of the Orchard, 1910), suom. 2012
• Vanhan kartanon Pat (Pat of Silver Bush, 1933), suom. 2009
• Pat Vanhan kartanon valtiatar (Mistress Pat, 1935), suom. 2010

   

Arvosana:

   

Takakannesta:

Anna-sarjan ensimmäisessä romaanissa Anna Shirley tulee lastenkodista Vihervaaraan Marilla ja Matthew Cuthbertin kasvatiksi. Tunteellinen ja vilkas punatukka ei aina sovi perinteisten teekutsujen hillittyyn ilmapiiriin, mutta koulussa Anna päihittää jopa paikkakunnan nuoren älykön Gilbert Blythen. Ystävänsä Diana Barryn kanssa Anna perustaa tyttöjen kirjallisen klubin. Neitoset odottavat innokkaasti kolmetoistavuotispäiviään, jolloin he saavat luvan solmia hiuksensa aikuismaiselle nutturalle.

       

Suomentanut: Hilja Vesala, 388 sivua, WSOY 1950 (6. painos, 1. suomenkielinen painos 1920)

    

Alkuperäinen nimi: Anne of Green Gables (1908)

    

Tähän tyttökirjaklssikkoon on sukellettu mm. näissä blogeissa: Kirjaneidon tornihuone, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan, Pihin naisen elämää, Lukuisa, Cilla in Wonderland, Jokken kirjanurkka

Samantyylisiä kirjoja:  L.M. Alcott: Pikku naisia, Eleanor H. Porte: Iloinen tyttö, Mary Marck: Eevan luokka, Rauha S. Virtanen: Seljan Tytöt, Helen Dore Boylston: Helenan oppivuodet, Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha