sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Huhtikuun luetut

Oulun kirjabloggaajien huhtikuun miitti
   
Huhtikuu oli kirjallisuuden ystävän kuukausi, sillä Lukuviikko ja Kirjan ja ruusun päivä toivat paljon positiivista pörinää kirjojen ympärille. Kirjoittelin Lukuviikon sloganin Monta tietä tarinaa innoittamana dystopioista ja kuinka pidän niistä eri mediumeissa (kirjat, elokuvat, tv-sarjat, pelit, musiikki, pukeutuminen). Kirjan ja ruusun päivänä oli myös toinen merkittävä tapahtuma, kun Shakespearen kuolemasta tuli kuluneeksi 400 vuotta (ensi viikolla tulee bloggaukseni Erehdysten komediasta). 
   
Esittelin myös eniten kiinnostavia kesän ja syksyn tulevia kirjoja, sekä kaksi aikuisten värityskirjaa (Unihiekkaa, Pohjolan myytit). Ensi kuulle jäi vielä yhden värityskirjan esittely, nimittäin uusi suosikkini Hanna Karlzonin Kesäyö - Unelmien värityskirja. Jos haluat ostaa vain yhden värityskirjan suosittelen tuota viimeiseksi mainittua, sen verran ihania kuvia siinä on. Nyt viikonloppuna on myös Vappulukuhaaste, josta koostan myöhemmin kokemuksia. 
    
   
Voitin kuukauden aikana kaksi kirjaa blogiarvonnoista, Kirjasähkökäyrässä onnetar potkaisi ja sain Tove Janssonin Näkymätön lapsen (joka muuten mainittiin sattumalta Maria Kuutin Anna ja Elvis -sarjan uutuudessa neljännessä osassa, Verraton vaari). Pääsen siis jatkamaan muumikirjojen lukemista. Lukupinossa odottelee myös Taikurinhattu, se kylläkin on kirjastosta. Toinen voitto napsahti Kirjakko ruispellossa -blogista. Siellä arvottiin Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin. Teoksen blogiarvosteluja olen katsellut ja se on kirjoitettu hyvin tärkeästä aiheesta ja vaikuttaa siis kiinnostavalta.
    
Kuukauden lukusaldoon napsahti 14 kirjaa eli neljä sarjakuvaa, seitsemän lastenkirjaa, yksi klassikko ja kaksi uutuusromaania. Sivuja teoksista kertyi 2182. Parhaat lukuhetket tarjosi Kevätuhrit (josta kirjoittamani postaus tulee blogiin Risingshadow-kritiikin ilmestyttyä) ja The Walking Dead -albumit 11 ja 12. Nämä viimeisimmät kaksi TWD:tä ovat olleet aivan huikeita. Selviytyjien maailmaan esiteltiin uusi mielenkiintoinen pahis, The Whisperers. Suosittelen tutustumaan, jos pidät tv-sarjasta, ovat sarjakuvat must read (seitsemäs kirja on viimeisin suomennettu). 
    

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Vappulukuhaaste 29.4.-1.5.2016

   
Bibliofiilin päiväunia -kirjablogin Mari haastoi ihmiset lukemaan vappuna. No, tokihan tämän teen mieluummin kuin riekkuisin kaupungilla. Olikin siis helppoa ottaa luku-ohjelmaan tämä. Marilla oli kertynyt paljon keskeneräisiä kirjoja lukupinoon ja siitäpä sain idean seurata hänen malliaan. Minulla on nimittäin kesken lukemisen peräti yksitoista kirjaa. Tässäpä muutamia teoksia, joista edes osan haluaisin lukea viikonlopun aikana loppuun:
   
  • Pierce Brown: Red Rising
  • Hanna Kauppinen: Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut
  • Chris Riddell: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit
  • William Shakespeare: Erehdysten komedia
  • David Walliams: Herra Lemu
  
   
Tänään perjantaina on lukupiirini huhtikuun tapaaminen Arthur Conan Doylen teoksen Baskervillen koiran käsittelyn merkeissä (bloggaus tulossa pian). Sen jälkeen voinkin linnoittautua lukunurkkaani kirjojen, välipalan ja teekupposen kanssa. Ensimmäisenä ajattelin jatkaa Ada Gootin parissa, sillä juhlateemainen teos tuntuu sopivalta vappuun. 

torstai 28. huhtikuuta 2016

Tulevia kirjoja: Kesä ja syksy 2016

Kaikkia kevään uutuuskirjoja ei ole vielä luettu, kun kesän ja syksyn katalogit jo ilmestyvät yksitellen kustantajien sivuille. Poimin tähän itseäni ja mahdollisesti myös blogin lukijoitakin kiinnostavia tulevia uutuusteoksia:

Art House

Jack Campbell: Taipumaton (Kadonnut laivasto 1, lokakuu)
D.D. Everest: Archie Greene ja alkemistin kirous (Archie Greene 2, lokakuu)
Siri Pettersen: Mahti (Korpinkehät 3, marraskuu)

Atena
 
Hugleigur Dagsson: Kielletty lapsilta (kesäkuu)
Wyllie, Acton & Goldblatt: Aikamatkaajan opas historiaan (tietokirjallisuus, syyskuu)
  
  
Lauren Beukes: Zoo City (kesäkuu)
  
  
Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Flavia de Luce 5, syyskuu)
Bernard Cornwell: Myrskyn soturit (Uthred 9, lokakuu)
Albert Sánchez Piñol: Voitetun kaupungin tarina (elokuu)
  
  
Muriel Barbery: Haltiaelämää (syyskuu)
Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa (syyskuu)
Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia (syyskuu)
Kerstin Gier: Liitto (Unien kirjat 3, Gummerus, kesäkuu)
Winston Grahan: Poldark - Kapinallinen (Poldark 1, kesäkuu)
Winston Grahan: Poldark - Demelzan laulu (Poldark 2, syyskuu)
Douglas Preston & Lincoln Child: Kuoleman naamio (Pendergast 7, elokuu)
Chris Riddell: Ada Gootti ja humiseva karju (Ada Gootti 3, heinäkuu)
Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä (tietokirjallisuus, elokuu)

Karisto
 
Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta (syyskuu)
Tuomas Kaakinen: Kuvia suomalaisuudesta + Eino Leinon runoja (tietokirjallisuus, lokakuu)
Terry Pratchett & Stephen Baxter: Pitkä utopia (Pitkä maa 4, lokakuu)

Lasten Keskus
 
Elina Hirvonen & Ville Tietäväinen: Näkymätön (syyskuu)
  
Like
  
Steinar Bragi: Sumu (lokakuu)
Hugh Howey: Hiekka (heinäkuu)
Sjón: Valaan suusta (syykuu)
Brian K. Vaughan: Saga 4 (lokakuu)
  
   
J.S. Meresmaa: Mifongin kadottama (Mifonki 5, lokakuu)
Nemo Rossi: Viimeinen etruski (Arkeomysteeri 4, lokakuu)
  
  
Siri Kolu: On se nyt kumma, Taika Taksinen (Taika Taksinen 2, syyskuu)
Katherine McGee: Tuhat kerrosta - Pudotus (lokakuu)
Veera Salmi: Mauri ja mini-isoveli (Mauri 2, heinäkuu)
Essi Tammimaa: Noaidin tytär - Tulva (Noadin tytär 2, kesäkuu)

  
Riikka Hedman: Sämpy (tietokirjallisuus, syyskuu)
Andy Stanton: Mitä syödään, herra Gummi? (Herra Gummi 6, elokuu)
  
  
Risto Isomäki: Haudattu Uhka (syyskuu)
Sari Peltoniemi & Laura Haapamäki: Taivazalan joutsen (elokuu)
J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio (kuvitettu painos, lokakuu)
Salla Simukka & Saku Heinänen: Sisarla - Seikkailu toisessa maailmassa (lokakuu)
Tuutukki Tolonen & Pasi Pitkänen: Mörköreitti (Mörköseikkailu 2, lokakuu)
Maria Turtschaninoff: Naondel (Punaisen luostarin kronikat 2, lokakuu)
  
  
Justin Cronin: Peilikaupunki (Ensimmäinen siirtokunta 3, lokakuu)
James Frey & Nils-Johnson Shelton: Endgame 3 (lokakuu)
John Green, Maureen Johnson & Lauren Myracle: Let It Snow (lokakuu)
J.P. Koskinen: Luciferin oppipojat (elokuu)
Jukka Laajarinne & Elina Warsta: Multakutri ja suon salaisuus (syyskuu)
Elena Mady: Varjo (The Body Jumper 2, elokuu)
Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja kolme: Matka (elokuu)
Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja neljä: Pioneerit (lokakuu)
J.R.R. Tolkien: Kullervon tarina (syyskuu)
 
     
Top 10 Must Read -lyhytlista:
  1. Muriel Barbery: Haltiaelämää
  2. Justin Cronin: Peilikaupunki 
  3. Kerstin Gier: Liitto
  4. Riikka Hedman: Sämpy
  5. Hugh Howey: Hiekka
  6. Elena Mady: Varjo
  7. Katherine McGee: Tuhat kerrosta - Pudotus
  8. Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja kolme: Matka
  9. Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja neljä: Pioneerit
  10. Brian K. Vaughan: Saga 4

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Mila Teräs: Noitapeili

"Kaupunki tuntui kätkevän asiallisen harmaan siluettinsa alle aivan uudet, salaiset kasvot."
       
    
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.
 
Helmet -lukuhaaste: 6. Kirjastosta kertova kirja
    
Mila Teräs tekee uuden aluevaltauksen Noitapeilillä, joka on reipas satufantasia varhaisnuorille. Hänen aikaisempaan tuotantoon kuuluu muun muassa kuvakirjoja ja nuorten fantasiaa. Noitapeili aloittaa myös uuden sarjan nimeltä Salainen kirjasto.
 
Eteiskäytävää reunustivat tiiviisti täytetyt kirjahyllyt, jotka ulottuivat lattiasta aina korkeaan kattoon asti. Hämärä käytävä saatteli heidät utuiseen aluaan. Tilan vasemmalla puolella oli tiski, jonka yläpuolella luki Kirjasto. Ja kirjoja, niitä oli paitsi pöydällä myös kaikkialla muuallakin: niitä oli joka paikassa, minne Hugo vain silmänsä käänsi. (s. 23)
 
Noitapeili on vauhdikas seikkailu, joka saa alkunsa kirjastosta. Pakurin vanha kirjasto on unohdettu metsän keskelle, mutta siitä huolehtivat edelleen vanha kirjastonhoitaja Kauko J. Leopold, entinen työntekijä Ermiida Tiheikkö ja kirjastokoira Taru. Kaksikko pelastaa unohdettuja ja hylättyjä kirjoja. He asuvat kirjastossa, jonka käytävillä tarinat tuntuvat heräävän henkiin. Huonokuntoisimmista kirjoista jauhetaan inspiraatioteetä.

Läpi teoksen on havaittavissa lukemiseen liitettyä positiivista pohjavirettä. Esimerkiksi molemmat päähenkilöt pitävät lukemisesta, minkä lisäksi Hugo tanssii hiphopia ja Lydia harrastaa parkouria ja pelaamista. Teräs kantaa näin kortensa kekoon lasten ja nuorten vähentyneen lukuharrastuksen elvyttämiseksi.

- Kirjat ovat hiljaa, ne eivät juurikaan melua. Mutta jos annatte niille mahdollisuuden, tunnette niiden kutsun. Oikeat kirjat osuvat kohdalle, kun niiden on aika. Siinä on kirjojen salaisuus ja taika. Mutta senhän te jo tiedättekin, ystäväiseni. (s. 37)
 
Teräksen kieli saa paikoin hyvin runollisen ilmaisun, joka sopii teokseen maailmaan luontevasti. Hugo ja Lydia löytävät kirjastosta salaisen reitin Kyöpelinvuorelle, jonka laaksossa asuva ihastuttavan omalaatuinen noitaväki tuo värikkyyttä ja yllättäviä juonenkäänteitä tarinaan. Jännitystäkään ei puutu, sillä Lydia joutuu maagisen peilin vangiksi. Hugo lähtee pelastamaan häntä, mutta päätyy varsin tukalaan tilanteeseen, josta ulospääseminen vaikuttaa hyvin epävarmalta.
 
Teräksen hahmoilla on ihastuttavan modernit perhekuviot, jotka tuovat tuoretta särmää lastenkirjallisuuden perinteisille asetelmille. Hugon äiti on koirien uimakoulun opettaja ja isä on entinen pikajuoksija, nykyinen valmentaja, joka on muuttanut Afrikasta Suomeen kaksikymmentä vuotta sitten. Lydian vanhemmat puolestaan ovat eronneet. Hänen isänsä on kaivinkoneen kuljettaja ja hänen äitinsä asuu naisystävänsä Pionin kanssa työllistäen itsensä Volle-vitamiinien maahantuojana.
 
Noitapeili vertautuu vaivattomasti J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjassa esiteltyyn taikamaailmaan. Hahmoissa ja noitakulttuurissa on hieman samankaltaisuuksia, vaikka suoria viittauksia kirjailija ei teekään. Esimerkiksi suuri osa noidista asuu ihmisten keskuudessa tekeytyen tavallisiksi kansalaisiksi niin sanottuina kaappinoitina. Toisaalta Kyöpelin asukkaissa on myös paljon klassisia piirteitä, jotka käyvät nopeasti esiin omituisten ruokalajien ja ruokailutapojen kautta. Piristävää on kuitenkin huomata, että Teräksen noidat pysyvät erossa pimeästä taikuudesta.

Milloin lähdetään taas kirjastoon? (s. 187)

On mielenkiintoista seurata mihin suuntaan sarjan seuraava osa lähtee tarinaa kuljettamaan. Pakurin kirjasto toiminee jälleen porttina uuteen seikkailuun. Nähtäväksi jää, jatkavatko Hugo ja Lydia tarinan päähenkilöinä, vai onko sarjan jokaisella osalla omat keskushahmonsa.
Mila Teräs kertoo Noitapeilistä ja rakkaudestaan kirjastoon

Erityisen sitaattilainauksen maininnan saa: "Tuntui samalta kuin silloin, kun jokin hyvä kirja oli juuri loppunut ja piti taas palata arki mailmaan." (s. 184)
  
Arvosana;
   
Takakannesta:
Jos sattuu löytämään vanhan kirjan välistä kartan, johon on piirretty ympyrä, se on merkki. Seikkailun alku. Ehkä kerran elämässä ihmiselle tarjotaan sisiliskon sihisimaa. Ja kyytiä lentävällä varrella!

Noitapeili-kirjan välistä löytynyt kartta jodattaa Hugon ja Lydian unohdettujen tarinoiden kirjastoon ja sieltä salareittiä Kyöpelinvuorelle. Kyöpelin kaupungissa on alkamassa suuri Noitakonferenssi juhlallisine noitapeilin paljastamisineen. Mutta ilkeällä Peilien Valtiaalla on kyntensä pelissä. Yhtäkkiä Hugon silmien alla tapahtuu jotain hyvin pelottavaa.

Kiehtova saturomaani täynnä taikuutta, jännitystä ja huumoria.

Samantyylisiä kirjoja: J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi, Angie Sage: Magiaa, Roald Dahl: Matilda, Kuka pelkää noitia, 
   
187 sivua. Otava 2016

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Lastenkirjalauantai: Noora & Jenna Kunnas: Kaheli sakki ja pöyhkeä paroni

"- Mahassani möyrii vallan kummallisesti..., ihmetteli Bertta.
Asukkaat katsoivat häntä kauhuissaan.
- Nyt taitaa tulla täyslaidallinen! Bertta huudahti innoissaan."
     
 

Hyvää kirjan ja ruusun päivää!

  
Mauri Kunnaksen tyttäret Noora ja Jenna julkaisivat esikoisteoksensa Kaheli sakki ja kauhujen kaappi viime vuonna. Nyt tämä päättömällä koheltamisella ja pieruhuumorilla höystetty sarja saa jatkoa. Keltäinen värimaailma on väistynyt violetin tieltä. hasukaa väreillä leikittelyä mustavalkoisen kuvituksen piristykseksi. Perätuulen majatalossa, siis lastenhuoneen nurkkaan unohtuneessa nukkekodissa asuu joukko toinen toistaan erikoisempia persoonallisuuksia. 
  
Majatalo on nimetty sen ensimmäisen asukkaan, Bertta Perätuulen mukaan. Bertta on leppoisa vanha muori, jolla on hieman kaasuvaivoja, niinpä Majatalossa ei yleensä tuoksu aivan ruusuiselta. Muita hahmoja ovat muiden muassa yksikätinen Hugo von Husmus, joka on runoilija, jonka säkeitä arvostaa vain Hemppa-norsu. Possukaksoset Pipana ja Papu puolestaan saavat aikaiseksi toimintaa hiljaisimpaankin päivään. 
   
Kaheli sakki kohtaa sarjan toisessa kirjassa pöyhkeilevän Paroni Potun, jonka talomaailmassa vieraillut kuusivuotias Kaarina unohti lastenhuoneeseen. Paroni ei vaihtuneesta maisemasta välitä, vaan alkaa aidon hallitsijan elkein huseerata ottaen majatalon asukkaat uusiksi alamaisikseen ja samalla sekoittaen kaikkien normaalin arjen aivan päälaelleen. 
   
Pimeästä tullut uljas mies oli mitä erikoisimman näköinen tapaus. Hänen päällään oli vihreä samettinen takki, jonka yli kiersi keltainen nauha. Nauha oli hiukan samantyyppinen kuin kärkikolmikkoon sijoittuneilla misseillä, mutta tässä näytti luikevan "Vuoden paroni". Nauhassa oli kuitenkin jotain sotkua... Ihan kuin paroni-sanan tilalla olsi ennen lukenut makaroni. Varsin kummallista. Jalassaan ukolla oli mustat polvihousut. Eikä siinä suinkaan kaikki. Koko komeuden kruunasi hänen päässään oleva valtava, puuteria pöllyävä, likaisen valkoinen, kihara peruukki. (s. 15)
 
Parasta teoksessa on paronin peruukissa asuva piikkisika Rikhard, paronin hovikampaaja. Huolimatta muutamista töyssyistä matkassa, Rikhard lukee Idän pikajunan arvoitusta ja puuteroi välillä paronin perukkia niin, että jauhe pölisee kaikkialle. 
  
En ollut suunnitellut lukevani Kahelin sakin toista seikkailua, mutta annoin teokselle mahdollisuuden huomattuani sen kirjastossa. Lukijaa herätellään erikoisilla sanavalinnoilla (mm. hilupimpula ja kekkeruusi). Pieruhuumorin määrä on laskenut ensimmäiseen osaan verrattuna, mikä on minusta hyväksi tarinalle. Varsinaista punaista lankaa ei tarinassa varsinaisesti ole. 
  
Toinen osa on lähes 40 sivua edeltäjäänsä pidempi, mutta leijonan osan tekstistä vie Majatalon asukkaiden toinen toistaan mielikuvituksekkaammat yritykset päästä Paronista eroon. Toinen osa on jossain määrin tasalaatuisempi ja onnistuneempi kuin ensimmäinen osa, mutta jäin odottamaan silti vielä vähän enemmän - onhan nukkekodissa asuvien elävien lelujen joukko vallan mielikuvitusta ruokkiva idea (vrt. Toy Story, Urpo ja Turpo). 
  
Näinpä Hugo kiittää ja kuittaa,
kuka keltaista lumeen ruittaa? (s. 112)

Takakannesta:
- Mitä korkeampi ja muhkeampi tukka, sitä tärkeämpi ja komeampi henkilö, paroni Pottu toteaa. 
  
Kun määräilevä Paroni muhkeassa peruukissaan ilmestyy Majatalo Perätuuleen, hän pistää muiden asukkaiden elämän sekaisin. Paroni tuntuu ajattelevan,, että maailma on vain häntä varten.
  
Kaheli sakki alkaa suunnitella, miten pöyhkeilijästä päästäisiin. Auttaisiko Operaatio liikavarvas, tykin käyttö vai nukkelinko? Majuri Kuugelbumin, Bertta-Muorin ja muiden asukkaiden kekseliäisyys - hermoista nyt puhumattakaan - on kovalla koetuksella ennen kuin rauha palaa Perätuuleen. 
  
Noora Kunnaksen kirjoittama ja Jenna Kunnaksen kuvittama lastenkirja Majatalo perätuulen sekalaisesta sakista on riemastuttavaa luettavaa kaikille kahelin huumorin ystäville. sarjassa on aiemmin julkaistu kirja Kaheli sakki ja kauhujen kaappi.
      
143 s. Otava 2015
   
Kuvitus: Jenna Kunnas
  
Sarjassa aikaisemmin ilmestynyt: