Kun yhden ihmisen virhe kostautuu, ovat hänen rakkaansa tulilinjalla.
Aloitan tämän kertaisen kirjan esittelyn lainauksella sarjan edellisen kirjan viimeisiltä sivuilta. Tuttuun tapaan varoitan myös niitä lukijoita, jotka tahtovat sarjan lukea, varokaa spolereita!
Tom siveli Hesterin kasvoja, "Oletko kunnossa? Näytät vähän kalpealta." Hester nauroi. "Sinä olet ainoa, joka ylipäätään huomaa miltä näytän. Muut näkevät vain arpeni. Minulla on vain ollut pientä pahoinvointia." Hester oli käynyt Windolenen luona valittamassa meritautiaan, mutta tytön mielestä oli parasta salata Tomilta, mitä Windolene oli saanut selville. Järkytys voisi tehdä Tomin jälleen sairaaksi. (s. 341, Kadotettu manner)
Kuten tästä katkelmasta voimme päätellä, on Hesterin ja Tomin elämässä alkamassa uusi ajanjako, kun heidän rakkautensa kulminoituu uuden elämän hoivaamiseen. Tuhon aikakirjassa heidän tyttärensä Wren on 15-vuotias eli samanikäinen kuin päähenkilö kaksikko oli sarjan ensimmäisessä osassa. Wren on perinyt vanhemmiltaan paitsi ulkonäön, myös temperamenttia ja halun seikkailla. Anchoragen rantauduttua Amerikan Köynnösmaaksi nimitettyyn osaan, on elämä kiintokaupungiksi muutuneessa Köynnösmaa-Anchoragessa liian kesyä kahden suuren seikkalijan lapselle.
Edellisen kirjan henkilöistä myös Professori Pennyroyal on selvinnyt henkeään uhanneista koettelemuksistaan (tai niin hän mielellään asian ilmaisee myyntimenestyksiksi muodostuneissa kirjoissaan). Nyt hän on huvitteluun taipuvaisen lauttakaupunki Brightonin pormestari, eikä elämä ole koskaan ollut hänelle helpompaa. Ainoana virheenään hän pitää vaimonsa hankkimista.
On yleisesti tunnettu tosiasia, että varakas huijaritutkimusmatkailija kaipaa rinnalleen vaimoa, ja Pennyroyal oli päätynyt sitten yhteen sittemmin rasittavaksi osoittautuneen Boo-Boo Heckmondwyken kanssa. Viisitoista vuotta aikaisemmin, kun Kadotettu manner oli ollut bestsellerlistojen kärjessä Metsästysmaan jokaisessa kaupungissa, Boo-Boon kanssa avioituminen oli tuntunut hyvältä idealta. Boo-Boo oli vanhaa brightonilaista aristokraattisukua, tosin köyhää sellaista. Pennyroyal oli seikkailija, mutta hän oli rikas. Avioliiton ansiosta Heckmondwyket pääsivät taas vihreälle oksalle ja Pennyroyal sai niin paljon lisää vaikutusvaltaa, että hänet valittiin presidentiksi. Boo-Boo sopi kunnianhimoisen miehen vaimoksi kuin nakutettu: hän osasi rupatella niitä näitä, hallitsi kukka-asetelmat, suunnitteli päivälliskutsuja sotilaallisen tarkasti ja oli asiantuntija juhlien, gaalojen ja pienten sairaaloiden avaamisessa. (s. 193, Tuhon aikakirja)
Myös Vihreän myrskyn toiminta kulkukaupunkeja vastaan jatkuu ja on muuttunut avoimeksi sodaksi viidentoista vuoden aikana. Heidän johtajansa Marssija Fang (joka eläessään tunnettiin Anna Fangin nimellä) on määrätietoisesti keskittynyt erään esineen hankkimiseen: Anchoragen Tinakirjan. Kun myös Kadonneet pojat Patalakki johtajanaan havittelevat kirjaa, Wren huomaa tilaisuutensa tulleen. Hän anastaa kirjan Freyan kirjastosta ja päätyy lopulta kulkukaupunkien väkivaltaiseen maailmaan ja oppii kuinka ihmiset voivat olla hyvinkin paljon muuta kuin päällepäin näyttää.
Arvosana:
Takakannesta:
Tomin ja Hesterin mykistävä tarina jatkuu
Tom, Hester ja heidän 15-vuotias Wren-tyttärensä ovat eläneet vuosia tuntemattomaan mantereeseen törmänneellä Anchoragen kulkukaupungilla, mutta äkkiä heidän rauhallisille kotikulmilleen ilmestyy Kadotettuja Poikia, jotka kärkkyvät Anchoragen kirjastossa säilytettävää vanhatekun aikaista Tinakirjaa. Nuoruuden uhmassaan Wren antautuu mukaan seikkailuun, joka viskaa hänet Brightoniin, vedessä kelluvaan palmujen ja rantabulevardien varjostamaan lomaparatiisiin. Elämä kaupungissa osoittautuu kuitenkin kaikkea muuta kuin paratiisilliseksi, sillä Tinakirja tuntuu vetävän puoleensa kaikkia vallasta kamppailevia, häikäilemättömiä järjestöjä. Lopulta paikalle saapuvat myös Tom ja Hester jo museoon joutuneella Jenny Haniver -ilmalaivalla...
Philip Reeven scifisarja on hurmannut myös aikuiset lukijat ympäri maailman. Sarjan ensimmäinen osa, Kävelevät koneet, voitti sekä Nestlè Smarties Gold Awardin että Blue Peter Book of the Year 2003:n.
”Big, brave, brilliant.” – Guardian
Suomentanut: Tero Kuittinen, 369 sivua, Karisto 2006
Alkuperäinen nimi: Infernal Devices (Kävelevät koneet 3)
Sarjassa ilmestynyt:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti