sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Philip Reeve: Kävelevät koneet

 
   
Jo pitkään olen tätä kirjaa halunnut lukea ja huomattuani sen suorastaan odottavan minua kirjaston hyllyllä, olihan se pakko lainata. Ihastuin heti jo ensi sivuilla kirjoittajan/kääntäjän tyyliin, joka muistuttaa Jaana-Kapari Jattaa parhaimmillaan, onhan samalta kääntäjältä luettu mm. Perillinen-sarjan aloittava Eragon-käännös (ihmettelinkin vähän aikaa sitten Brisingrin lukiessani tyylillistä eroa, kääntäjä kun oli vaihtunut). Nokkelaa kieltä, joka ei huuda "nuortenkirja" joka sanallaan (olenkin kyllästynyt sellaisiin suorastaan lässyttäviin teinikirjoihin, mikei niitä voisi kääntää ihan tavalliselle kielelle?). Muistuttaa kovasti J. K. Rowlingin Harry Pottereiden ja Angie Sagen Septimus Heapien parhaimpia paloja ja henkilöitä höystettynä Hayao Miyazakin Nausicaän, Liikkuvan linnan ja Laputan sykähdyttävillä kohtauksilla.

Tällainenko maailmasta tulee meidän jälkeemme? Sotien runtelema, jossa kaupungit noudattavat omanlaista kieroutunutta darwinismiaan: syö tai tule syödyksi. Kirjoittaja on sekoittanut soppaan mytologioita ja nippelitietoja meidän ajastamme onnistuen nerokkaasti sivistämään ohimennen sekä herättämään kysymyksiä omista elintavoistamme. Oli mielenkiintoista huomata myös yhtäläisyyksia hiljattain lukemani Ally Condien Tarkoitetun kanssa, ainakin ammatteja ja ruokaa kohtaan liittyvät havainnot olivat samoja. Kirjan loppu on täynnä käänteitä, joita ei olisi osannut aavistaa, osa surullisiakin, mutta sellaista elämä on.

Kirja piti hallussaan koko ajan, saaden lukijan haukkomaan teatraalisesti henkeään - ylittäen kaikki jo valmiiksikin korkeat odotukset joita minulla kirjasta oli. Hahmot ovat yllättävän syvällisiä, lue kirja jos et usko! Hester - tyttö, joka ei ole kaunis, Tom - poika, joka ei ole sankari, Katherine ja eräs salaperäinen nuorukainen ovat keskenään joukko erilaisia, enemmän tai vähemmän kovia kokeneita nuoria, joilla on tehtävänsä tarinassa. Kirjassa seikkalee myös lemmikki susi nimeltään Koira, eikä rakkaudeltakaan voida välttyä.                           
  
Takakannesta:
Lontoo liikkuu. Se on piileskellyt pitkään suojaisissa notkelmissä välttykseen joutumasta suurempien, nopeampien ja nälkäisempien kaupunkien saaliiksi. Mutta nyt se ajaa takaa pientä kaivoskaupunkia, joka taivaltaa kuivunutta merenpohjaa pitkin. Samaan aikaan tapahtumat suurkaupungin sisällä alkavat saada uhkaavia piirteitä... Rujokasvoinen Hester Shaw vaanii omaa saalistaan kaupungin jätekuilun partaalla törmätessään museon nuoreen harjoittelijaan, joka joutuu tytön myötä elämäsä rankimpaan seikkailuun. Tom ja Hester päätyvät kahdestaan kulkukaupunkien mylläämälle, autiolle metsästysmaalle Lontoon häipyesä pölyvanana horisonttiin - kunnes Shrike-niminen marssija, ihmisrobotti, pääsee heidän jäljillen. Heidän taivallustaan seuraa kauhuissaan suojattua elämää viettänyt Katherine - tyttö, joka on aikuistuva hyvin nopeasti.

Kustantajan sivuilta:
Eletään post-apokalyptisessa tulevaisuuden maailmassa, missä kaupungit liikkuvat moottorien ja telaketjujen varassa kuivunutta merenpohjaa pitkin siepaten ja käyttäen ”ravinnokseen” toisiaan. Ihmiskunnan kehitys on taantunut, niin että nykyajan teknisistä laitteista on tullut kallisarvoisia arkeologisia löytöjä, joita säilytetään museoissa. Tällaisessa museossa harjoittelijana työskentelevä 15-vuotias Tom joutuu idolinsa, keksijäinsinööri Valentinen työntämänä Lontoon jätekuiluun yhdessä rujokasvoisen Hester-nimisen tytön kanssa. Nuoret tarpovat kulkukaupunkien mylläämässä, metsästysmaaksi kutsutussa maastossa, eksyvät villeihin merirosvokaupunkeihin ja pakenevat Valentinen takaa-ajoon lähettämää Shrike-nimistä marssijaa, ihmisrobottia. Lopulta he liittyvät alueellista darwinismia vastustavaan ryhmään, joka pyrkii suojelemaan maapallon viimeisiä luonnonkauniita alueita Valentinen joukon tuhoyrityksiltä. Tom ja Hester käyvät uhkarohkeaan, loppuun saakka hengen-vaaralliseen puolustusiskuun ja saavat siihen tietämättään tukea Valentinen tyttäreltä Katherinelta. Ratkaisun hetkillä tulee ilmi monia uskomattomia asioita…

Arvosana:

Tyylilaji: Scifi, nuoret, rakkaus, post-apokalypsi
  
Samantyylisiä kirjoja:  
  
Suomentanut: Tero Kuittinen, 319 sivua, Karisto 2004
   
Alkuperäinen nimi: Mortal Engines, neliosaisen sarjan ensimmäinen.
    
Kirjasta muualla: Risingshadow, Taikakirjaimet,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti