keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Anu Holopainen: Varjoja

Varjoja on kirja, joka kertoo muutoksesta, rajoista ja niiden rikkomisesta  
- naisista, jotka ovat muutakin kuin kauppatavaraa!

 
Kirja ilmestyi 15.9. mutta sain sen kustantajalta (Karisto) postiluukusta kotiin jo muutamaa päivää ennen sitä. Risingshadow:n sivuilla huhuiltiin lukijoita ja kirja-arvioiden kirjoittajia syksyllä ilmestyville kirjoille ja koska tätä teosta olin odottanut kauan oli iloinen tieto päästä tähän heti tuoreeltaan käsiksi!
 
Anu Holopainen jatkaa rohkeaa soihdun kantamista feministisen fantasian parissa. Naisten välinen rakkaus on vain yksi esimerkki vaikeista aiheista, joita kirja käsittelee. Naisjohtajuus puhututtaa edelleen, jopa nykypäivän Suomessa. Ainoana miinuksena kirjassa pidän sen paikoin liian modernia kieltä - lääkäripäivät ja sohvat eivät tunnu istuvan Syysmaan ajankuvaan. Maaseudun elämä muistuttaa keskiajan arkista menoa kun taas kaupungit ovat antiikin edistykselliseen tyyliin varustettu hienolla arkkitehtuurilla ja kylpylöillä.

Syysmaa-sarjan aiemmasta osasta, Yölaaksosta, jäi vähän outo olo: ketään tuttuja sarjan aiemmista kirjoista ei juurikaan tavattu. Yölaakson päähenkilö Lorana oli kotoisin aivan eri puolelta Syysmaata kuin missä tarina oli aiemmin liikkunut. Siksi olikin enemmän kuin mielenkiintoista huomata, että nyt sivujen väliin oli kuvattu mm. sarjan alkujaksoista tuttujen Adairan ja Zaran elämää.
 
Yölaakson ihmisten erilaisuus korostuu tässä sarjan viidennessä osassa, sillä Kolmisointu, jonka suojissa Lorana oli viettänyt vangittua elämää, pakeni naisen kanssa hämärän valtakunnasta Syysmaan loppukesän auringonpaisteeseen. Punatertun, kielletyn Villipihlajan palvojien kylän johtajalle Zaralle on kertynyt sydämen ja mielen muitakin huolia kuin ateismiin taipuvainen erakko, Kolmisointu. Viinisatoa vaivaavat tuhohyönteiset ja Satosalesissa Adaira ei tunnu saavat mitään aikaiseksi puolisonsa Merkinosin kanssa. Heidän tehtävänään kun viinin myymisen lisäksi olisi Villipihlajan naismyönteisen uskonnon sanoman levittäminen ja uusien kannattajien hankkiminen.

Loranan raskaus ei suju täysin ongelmitta: se on lyhyempi kuin syysmaalaisilla naisilla johtuen lapsen isästä. Yölaaksolainen Hyräily lumosi nuoren Loranan, joka kantaa nyt yhden yön seurauksena hedelmää. Lapsen suhteen Loranalla on paljon odotuksia. Päästyään Punatertun kylään hän jopa toivoi synnyttävänsä tytön. Rakkaus muuttuu peloksi ennen synnytystä, ja Lorana näkee siitä jopa painajaisia. Mitä, jos lapsi synnyttyään muistuttaakin enemmän isäänsä kuin syysmaalaisia? Onko äidinrakkaus ehdotonta, vai onko uusi tulokas liian pelottava jopa erilaisuutta hyväksyvälle yhteisölle?

Lorana, joka on saanut kasvatuksen miesten dominoimassa kalastajakylässä, huomaa nopeasti tilaisuutensa tulleen oman asemansa parantamiseksi. Zara on yksinäinen, sillä hänen Varjolinnan aikaiset ystävänsä ovat hajaantuneet kuka minnekin: Adaira asuu viinikauppiaan puolisona kaupungissa, Ørunnân vaeltaa metsästäjien mukana ja Sissa on ottanut Yvonan äidin roolin hoidettavakseen. 
  
Vaikka Zaran paljastus rakkaudestaan naisia kohtaan ensin kauhistuttaa Loranana, ei hän voi olla leikittelemättä ajatuksella "entä jos". Ystävyys muuttuu nopeasti suunnitelmallisuudeksi. Lorana ruokkii Zaran vihaa ulkopuolisia kohtaan. Metsälehmusta palvova Rakhenes on nimittäin luvan kanssa saanut aikoinaan istuttaa Villipihlajan sisaren kylän keskelle, mutta Loranan kaataessa vettä myllyyn ei puu kestä uskontojen kannattajien riitoja.

Punatertussa eletään murrospisteessä – paratiisiin on luikerrellut käärme, joka saa ihmiset kääntymään toisiaan vastaan, jopa vanhat ystävät.
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Lasta odottava Lorana on saapunut Yölaaksosta Punatertun kylään mukanaan kalvakka yölaaksolainen, Kolmisointu. Lorana soluttautuu nokkelasti kylän päällikkönaisen Zaran suosioon ja turvaa oman asemansa kylässä, kun yhteisössä alkaa ilmetä odottamattomia ristiriitoja. Kun Lorana sitten synnyttää oudon näköisen ja isokokoisen poikalapsen, se kärjistää entisestään ongelmia. Samaan aikaan Satosalesin suurkaupungissa Villipihlajan tarkkailutehtävissä oleva viinikauppiaspariskunta – Adaira ja Merkinos – onnistuu sotkemaan asiansa ja pyrkii turvaan Punaterttuun…   
  
Syysmaa-sarjassa julkaistu: 
  • Welman tytöt
  • Sisarpuut
  • Viinikauppias
  • Yölaakso
  • Varjoja
  
270 sivua, Karisto 2011

Kirjasta muualla: Risingshadow, Ankin kirjablogi

Anu Holopaisen blogi: Kirjailijan kävelyretkiä

7 kommenttia:

  1. En ole koskaan lukenut yhtään Holopaisen kirjaa, mutta nyt kiinnostaisi korjata tämä etikettivirhe. Mitä kirjaa/sarjaa suosittelisit hyväksi aloituskohdaksi?

    VastaaPoista
  2. Minusta kannattaa aloittaa joko itsenäisellä scifi-teoksella Molemmin jaloin taikka Sonja-sarjalla. Ensimmäinen kirja on Kristallien valtakunta.

    Itse aloitin Holopaisen lukemisen muistaakseni yläasteella juurikin Sonjan seikkailuista kertovalla trilogialla. Se on edelleen suosikkini ko. kirjailijalta! :)

    VastaaPoista
  3. Minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni, ja jatkaa Syysmaan lukemista. Luin aikoinaan ensimmäisen Syysmaan osan, mutta sen jälkeen en ole Holopaisen kirjoihin koskenut. Pitäisi lainata taas uudestaan hänen vanhempaa tuotantoaan, Sonjan trilogia on huikaiseva!

    VastaaPoista
  4. Sonja on kyllä erinomaistta fantasiaa, ja Zadar ♥ Pitäisipä itsekin uusiksi ottaa... Boreaksen lapset puolestaan ei minulle napanneet vaikka nekin tuli luettua.

    VastaaPoista
  5. Olen tähän asti tykännyt kaikista kaimani kirjoista (etu- ja sukunimikaima). Vaikka ensi alkuun Syysmaa -sarja ei kolahtanutkaan. Muutaman vuoden tauon jälkeen aloitin Syysmaan uudelleen ja luin kaikki silloin ilmestyneet kerralla. Pitääpä nyt hakea kirjastosta tämä uusin.

    Itse aloitin aikoinani Boreaksella ja jatkoin Sonjalla. Molemmilla jaloilla on aivan omaa luokkaansa ja toivon, että siihen tulisi joskus jatkoa. Edes itsellinen jatko-osa, jos ei muuta.

    VastaaPoista
  6. Höh, mikä kirjoitusvirhepaholainen iski!

    Kyseessähän on tietenkin Molemmin jaloin eikä Molemmilla jaloilla...

    VastaaPoista
  7. Siskoni (vuosimallia -74) luki myös Varjoja vähän aikaa sitten ja totesi, ettei ollut ihan saman tasoinen kuin aiemmat osat. Molemmin jaloin olisi tosiaan sarjan arvoinen, vaikka nimensäkin mukaisesti seisoo omillaankin.

    VastaaPoista