"Minulla on yhä salaisuuksia, niin kuin jokaisella."
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu alkuperäisesti Risingshadow-sivustolla.
Michelle Harrisonin Keijutrilogiassa jokainen sarjan osa liittyy jollakin tavalla keijuhovin kolmeentoista aarteeseen, jotka esitellään teoksien kansikuvissakin. Harrisonin kirjoissa on vanhojen kansantarujen ja satujen makua alkaen aina angfangeista, kuvitetuista alkukirjaimista. Trilogian päätösosassa saadaan tietää lisää Rowanin menneisyydestä. Hän on saanut pysyvän kodin Elvesdenin kartanolta, Tanyan isoäidin luota. Hän on löytänyt vieraana pysytelleen äitinsä ja yrittää luoda tähän jonkinlaisen suhteen.
Kolmannessa osassa tavataan joukko niin vanhoja kuin uusiakin hahmoja, joilla kaikilla on salaisuuksia. Osa uusista tuttavuuksista muodostaa Piirin, jonka tehtävänä on etsiä ja palauttaa vaihdokkaita, yleensä ihmis- ja keijulapsia, jotka on vaihdettu syystä tai toisesta. Rowan on yksi Piirin jäsenistä, ja vaikka hän onkin toivonut menneisyytensä jääneen taakseen, se palaa kummittelemaan. Rowanin tulee suorittaa vielä viimeinen vaihto, joka osoittautuu oikeaksi voimanponnistukseksi: vaihdokkaana kun ei ole lapsi vaan erään kahvilanomistajan vaimo. Perheen poika huomaa äidissä jotain outoa ja tarvitsee apua.
Rowanin menneisyydessä on myös muita haamuja. Toisessa osassa Rowan joutui noidan vangiksi ja hän tapasi saman kohtalon kokeneen Eldrich-nimisen keijun, jota hän ei auttanut pakoon. Eldrich on nyt palannut ja hautoo kostoa. Harmillisesti teos keskittyy enemmän suureen lopputaisteluun kuin selvittämään piiriläisten taustoja, sillä harvoin yhteen kirjaan on saatu mahtumaan niin monta ihastuttavan erikoista persoonaa. Toisin kuin kahdessa aikaisemmassa osassa, päätösosassa keijumaailma jää aikaisempaa etäisemmäksi ja kerronta pyörii enemmän jokaisen hahmon ympärillä olevissa salaisuuksissa.
Vaikka kirjan loppupuolella onkin paljon toimintaa, jännite keijuvaltakunnan ja ihmisten maailman välillä ei yllä aivan samalle tasolle kuin kahdessa aikaisemmassa osassa. Kirjailija tuntuu keskittyneen enemmän näyttävään lopetukseen kuin viimeisteltyihin henkilöhistorioihin. Joidenkin kirjan hahmojen salaisuudet tuntuvat päälleliimatuilta – salaisuuksilta vain salaisuuksien tähden, oikeutuksena tai pakotettuna teemaan. Päätösosa on harmillisen lattea ja vaisu, mutta jättää silti ikävoimään teossarjan henkilöitä. Aineksia olisi ollut pidemmällekin sarjalle. Ehkä kirjailija vielä joskus julkaisee erillisen teoksen ja palaa keijujen maailmaan.
Luettuani kesällä Shakespearen näytelmän Juhannusyön uni, tajusin, että Tanyan koiran Oberonin nimi tulee näytelmän keijukuninkaan nimestä. 13 salaisuuden piirin sirkuksesta olisin halunnut lukea enemmänkin. Tämä kolmas osa on väkivältäisempi kuin kaksi aikaisempaa ja kerronnassa on keskitytty enemmän toimintaan kuin hahmoihin. Suosittelen teosta keijujen ja vanhojen satujen ystäville.
Arvosana:
Takakannesta:
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää - Punainen tietää nyt, että vanha sanonta pitää paikkansa.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää - Punainen tietää nyt, että vanha sanonta pitää paikkansa.
Elvesden Manorissa elämä alkaa asettua uomiinsa. Punainen käyttää oikeaa nimeään Rowan, sillä hän on päättänyt jättää menneisyyden taakseen. Mutta kaidalla polulla pysyminen on vaikeampaa kuin hän kuvitteli... Itsepintainen keijulähetti saa lopulta viestin perille: piiri haluaa Punaisen mukaan vielä yhteen vaihdokaskauppaan. Rowan lähtee leikkiin pelastaakseen pikkutytön keijujen kynsistä - ja menneisyys herää henkiin. Noidan mökki kaikaisessa metsässä ja kahleisiin jäänyt vanki ovat taas totta tässä ja nyt.
Tanya ja Fabian seuraavat kauhuissaan, miten Rowan kamppailee ylivoimaista vihollista vastaan. Ehtivätkö he auttaa ratkaisemalla 13 salaisuutta, ennen kuin keijujen sota vaarantaa kaiken, mikä on heille rakasta?
13 salaisuutta on viimeinen, vavisuttava osa keijutrilogiassa, joka jää elämään lukijan mieleen.
Toivottavasti kirjailija vielä jonainen päivänä palaa keijujen maailmaan. - thebooksmugglers.com
Asiasanat: nuoret, keijut
Tanya ja Fabian seuraavat kauhuissaan, miten Rowan kamppailee ylivoimaista vihollista vastaan. Ehtivätkö he auttaa ratkaisemalla 13 salaisuutta, ennen kuin keijujen sota vaarantaa kaiken, mikä on heille rakasta?
13 salaisuutta on viimeinen, vavisuttava osa keijutrilogiassa, joka jää elämään lukijan mieleen.
Toivottavasti kirjailija vielä jonainen päivänä palaa keijujen maailmaan. - thebooksmugglers.com
Asiasanat: nuoret, keijut
Samantyylisiä kirjoja: Melissa Marr: Ilki ihana ja Sala kavala, Herbie Brennan: Keijujen sota, Tony Di Terlizzi & Holly Black: Spiderwickin kronikat-sarja,
Suomentanut: Sari Kumpulainen, 459 sivua, Tammi 2013
Alkuperäinen nimi: The Thirteen Secrets (2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti