Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla

"Älä kerro tosinimeäsi"
  

Arvostelukappale.
  

Kaipaatko lapsuutesi satujen nonsense tunnelmaa, etsitkö vaatekomerostasi tietä Narniaan, tahdotko ratsastaa lentävällä leopardilla? Näihin kysymyksiin on vastauksena Catherynne M. Valenten teos Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla. (Noh, itse olisin kuvannut laivaa lautaksi, joskin laiva kuulostaa paljon mahtipontisemmalta.)

  

Aina välillä kohdalle sattuu kirjoja joista on vaikea kirjoittaa. Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla on yksi sellaisista, vaikka se hurmaa kielellään aina pitkästä nimestään alkaen. Ana Juanin kuvitus on ihastuttava! Se tukee kerrontaa ja luo vanhan ajan satukirjamaista henkeä. Teoksella on annettavaa myös vanhemmallekin lukijalle, itse ainakin nautin suuresti tästä hengästyttävästä matkasta. Näitä ihastuttavia kirjoja on sarjassa luvassa vielä peräti neljän kirjan verran! Seuraava kirja on ilmestynyt jo englanniksi The Girl Who Fell Beneath Fairyland and Led the Revels There.

  

Tarinan päähenkilönä on kaksitoistavuotias omahalainen tyttö nimeltään Syyskuu (ihana nimi), jonka lempiväri on oranssi. Hän on kyllästynyt sotaan lähteneen isänsä poissaoloon, äitin työhän moottoritehtaalla ja vaaleanpuna-keltaisten teekuppien tiskaamiseen. Eräänä päivänä epätavallinen Vihreä tuuli-niminen herrasmies ilmestyy Syyskuun luokse ratsastaen lentävällä leopardilla ja pyytää häntä mukaansa seikkailuun Satumaassa.

   

Niinpä Syyskuu ei vilkuttanut hyvästiksi kotitalolleen eikä äitinsä tehtaalle, joka puuskutti valkoista savua kaukana hänen allaan. Hän ei vilkuttanut edes isälleen, kun he lensivät Euroopan yli. Sinä ja minä saatamme järkyttyä tästä, mutta Syyskuu oli lukenut valtavan paljon kirjoja, ja hän tiesi, että vanhemmat ovat vihaisia siihen asti, kunnes saavat tietää, että heidän pikku seikkailijansa on käynyt Satumaassa eikä kulmakapakassa, ja sitten kaikki onkin taas hyvin. (s. 13-14)

   

Matkansa aikana Syykuu tapaa monia eriskummallisia hahmoja, kuten kirlisko Allun, saippuagolem Lipeän ja maridipojan nimeltään Lauantai. Syyskuu alkaa pian Satumaahan saapumisensa jälkeen huomata, että kaikki ei kunnossa. Uusi hallitsija Markiisitar on asettanut kaikenlaisia outoja sääntöjä ja monet olennot joutuvat kärsimään niistä. Kaikki kaipaavat edellistä lempeää hallitsijaa Kuningatar Malvaa. Loppua kohden tapahtumien vyöry kasvaa ja salaisuudet paljastuvat ja hukataanpa toiminnan tiimellyksessä myös yksi varjo, Peter Panin tapaan

      

Puisella naisella oli neljä käsivartta, jotka osoittivat määrätietoisesti eri suuntiin. Itään, Syyskuun tulosuuntaan, osoittavan käsivarren sisäsivulle oli kaiverrettu syvin, tyylikkäin kirjaimin:

MENETÄ SUUNTASI

Pohjoinen käsivarsi osoitti kallioiden huipulle, ja siinä luki:

MENETÄ HENKESI

Eteläinen käsivarsi osoitti merelle, ja siinä luki:

MENETÄ JÄRKESI

Ja läntinen käsivarsi osoitti kohti pientä niemeä, jonne kultainen ranta päättyi, ja siinä luki:

MENETÄ SYDÄMESI

(s.40-41)

     

Kirjailijalla on erikoisena tapana puhutella lukijaa välillä suoraan, vähän niin kuin Jonathan Swiftillä aikoinaan. Esimerkiksi sivulla 41: "Sinä ja minä olemme aikuisia, ja olemme menettäneet sydeämemme tähän mennessä ainakin kaksi tai kolme kertaa." Tai sivulla 291: "Minä olen kuitenkin ovela ja juonikas kertoja" (jostakin syystä kertojan puhui päässäni Magdalena Hain äänellä). Teos on hyvin intertekstuaalinen, viittauksia moniin klassikkosatuihin ja fantasiakertomuksiin löytyy lähes jokaisesta luvusta.

    

Teoksesta voisi pomia pari lausahdusta, jotka toimivat ikään kuin aforismeina: "Siellä missä asut, kauhea koneisto on pienempi ja vaikeampi nähdä." (s. 30), sekä: "Hatuilla on valtaa. Hatut voivat muuttaa ihmisen kokonaan toiseksi." (s. 42) Kerronta myös rönsyilee paljon ja välillä saa olla tarkkana, ettei menetä suuntaansa (onneksi lukujen alussa on pieni johdanto tuleviin tapahtumiin). Suosikkihahmoikseni nousevat lohikäärmeen ja kirjaston lapsi Allu, joka tietää kaiken A:sta L:ään, sekä pieni ja pörröinen Kuolema.

   

Suosittelen teosta saduista ja seikkailuista pitäville, ennakkoluulottomille lukijoille ikään katsomatta. Älä koskaan kasva aikuiseksi!

 

Arvosana:

  

Takakannesta:

Kerää rohkeutesi, tartu toiveisiin, ota mukaan rahtunen onnea 

ja valmistaudu lähtemään aivan ainutlaatuiselle matkalle

   
Kaksitoistavuotias Syyskuu asuu Omahassa ja elää ihan tavallista elämää, kunnes eräänä päivänä hänen isänsä lähtee sotaan ja äitinsä töihin. Syyskuu kohtaa Vihreän tuulen, vihreätakkisena herrasmiehenä, joka kutsuu hänet seikkailuun kertoen että, Satumaassa tarvitaan tytön apua. Satumaan uusi hallitsija, Markiisitar on nimittäin varsin nuori, tuskin Syyskuuta vanhempi, ja  kovin arvaamaton. Vain Syyskuu voi hakea Markiisittaren himoitseman talismaanin lumotusta metsästä – muuten Markiisitar tekee elämän Satumaassa erittäin hankalaksi sen asukeille. Heti seikkailun alkaessa Syyskuu saa uusia ystäviä, kuten kirjoja rakastavan louhikäärmeen ja kummallisen pojan, jonka nimi on Lauantai.
   
Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla on unohtumaton ja kaunis kirja kaikenikäisille. Se lumoaa kuin Liisa Ihmemaassa ja kiehtoo kuin Kultainen kompassi.

 
"Loistelias, lämmöllä ja viisaudella kirjoitettu tasapainoilu modernismin ja viktoriaanisen sadun välillä." – Neil Gaiman

”Kirja, jonka ei soisi loppuvan.” – Publishers Weekly

   

Samantyylisiä kirjoja: Clive Barker: Abarat, Neil Gaiman: MirrorMask (elokuvakäsikirjoitus), Lemony Snicket: Surkeiden sattumusten sarja, Tony DiTerlizzi & Holly Black: Spiderwickin Kronikat, Jaqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate,
      

Suomentanut: Sarianna Silvonen, 339 sivua, Gummerus 2013

  

Kuvitus: Ana Juan

    

Alkuperäinen nimi: The Girl Who Circumnavigated Fairyland in a Ship of Her Own Making (2011)

   

Kirja luettu mm. täällä: Risingshadow, Kirjavinkit, Lumiomena, Ava - Lukupiiri, Aamulehti, Taikakirjaimet, Tarinauttisen hämärän hetket, Kirjojen keskellä,