Lokakuun luetut, marraskuun lukuhaaste

   

Lokakuu on päättynyt. Se on yksi lempikuukausistani, koska syksy on minun voimavuodenaikani ja lokakuussa vietetään Halloweenia (tai kekriä tai samhainia tai Dia de los Muertosia, millä nimellä sitä itse kukainenkin haluaa kutsua, mutta pohjimmiltaan niissä kaikissa on sama sisältö: sadonkorjuun juhlintaa ja kuolleiden muistelemista). 

   

Halloween -lukuhaasteen kooste löytyy täältä. Siihen osallistui tänä vuonna ennätysmäinen määrä lukijoita paitsi blogistaniasta, myös kirjagrammaajista. Kaikkia luettuja ei ole vielä listattu, mutta jopa nyt niitä on ihan mahdottoman komea lista! (Käy ilmoittamassa omasi, jos et vielä ole!) 

 

Kuukauden aikana luin seitsemän kirjaa (1831 sivua). Parhaat lukuhetket tarjosivat Kadonneet ja kuolleet, Linna on aina ollut kotimme ja Warm Bodies. Ilmestyskirjan aloitin jo syyskuun lopussa, mutta se ei ole mitenkään maailman nopealukuisin teos, joten sen kanssa meni melkein pari viikkoa lokakuustakin. Mikä stressasi hieman, sillä olisin halunnut lukea enemmänkin Halloween-lukuhaasteeseen. Ei sillä, teos kyllä sopisi periaatteessa kuukauden teemaankin.

• Gerry B. Ilvesheimo: Ilmestyskirja (postaus tulossa)
• Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet
• Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme (postaus tulossa)
• Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit - Zombiparaati
• Johanna Hulkko: Geoetsivät ja vaeltava aave
• Anu Holopainen: Kilikorven vampyyri
• Isaac Marion: Warm Bodies (postaus tulossa)

  

Lokakuussa oli myös kirjavuoden kohokohta Helsingin kirjamessut (ja kuun alussa olivat toki Turun omat messut, joilla en ole vielä kertaakaan käynyt, mutta ehkäpä ensi vuonna). Messuista on tulossa vielä oma raporttinsa, mutta voin sanoa, että oli aika kivat messut tälläkin kertaa!

     

   

Kirjasaalis:

• Kat Falls: Vastavirta
• Julie Murphy: Dumplin
• Sara Pennypacker: Pax
• Siri Pettersen: Mätä
• Aprilynne Pike: Wings ja Spells
• Sarah Prineas: Taikavaras 2 - Kadonnut
• Rainbow Rowell: Eleanor & Park
• Alex Scarrow: Time Riders - Saalistajan aika
• Salla Simukka: Viimeiset
• Maria Turtschaninoff: Maresi

  

Kirjamessuilta ja kirppareilta löytyi myös kiva kasa kirjoja, jotka olivat yhteensä n. 20€. Lähdettiin puolison kanssa tänä vuonna Helsinkiin jo messuviikon maanantaina, koska anoppi on muuttamassa lähipäivinä. Auttelimme vähän pakkaamisessa ja laatikoiden kantamisessa yläkerrasta alakertaan. Niinpä ehdimme käydä myös suosikki kirppikselläni Emmauksessa ja sattumalta osuimme myös Kierrätyskeskuksen sivupisteeseen. 

  

Kirjojen lisäksi ostin messuilta kaksi Skönä Tingin kirjanmerkkiä (3€/kpl) Sammakko kustannuksen osastolta (sulka ja tammi), voin suositella niitä lämpimästi, todella kivat kuva-aiheet sekä kestäviä laadultaan ja kaksi pinssiä (1€/kpl) Helsingin science fiction seuran osastolta (Go away. I'm reading. ja Keep calm and read on). 

  

Marraskuuhun kuuluvat 30 sivua päivässä lukuhaaste ja NaNoWriMo. Marraskuun lukuhaaste on alunperin kirjailija ja toimittaja Karo Hämäläisen keksintö ja ensimmäisen kerran sitä vietettiin vuonna 2014, mutta parina viime vuonna hän on väistynyt vetovastuusta ja haasteen Facebook-tapahtuman luomisen on ottanut hoidettavakseen bloggaajakollegani Jonna. 

   

Marraskuun lukupinostani löytyy:

• Margaret Atwood: Testamentit
• Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa
• Mikko Koiranen: Nauhoitettava ennen käyttöä
• Kirsti Kuronen: Merikki
• Ian McEwan: Kaltaiseni koneet
• toim. Mia Myllymäki & Anu Korpinen: Metsän kronikka
• Eppu Nuotio, Maami Snellman & Sanna Pelliccioni: Salasana: Rakkaus
• Timo Parvela & Pasi Pikänen: Kepler62 - Uusi maailma: Kuiskaajien kaupunki
• J.K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja liekehtivä pikari

  

Syyskuun luetut

   

Syyskuu meni ohitse aivan vilahtamalla. Vaikka syksy onkin lempivuodenaikani (ja vietin synttäreitänikin), tänä vuonna en ole vielä päässyt nauttimaan kunnolla sen annista, sillä olen kärsinyt puolison kanssa päättymättömästä flunssasta, joka vie kaikki energiat. Sain kuitenkin luettua jokusen kirjan. Toivottavasti energiatasot paranevat lokakuun aikana, sillä en malta odottaa, että pääsen käsiksi Halloween-lukuhaastetta varten keräämäni lukupinoon.

   

Ehdin lukemaan mangalukuhaasteeseen vielä pari teosta lukumaratonin aikana ja niiden lisäksi neljä kirjaa kokonaan ja kahta kerkesin aloittelemaan (Gerry B. Ilvesheimon Ilmestyskirjaa 178/389 sivua sekä Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan Sensored Reality sarjan toista osaa, Glitchiä 53/411 sivua). Ilmestyskirjasta ja Sirplaeesta olen kirjoittamassa vuoden viimeiseen Tähtivaeltajaan. Sivuja syyskuun aikana kertyi 1794, parhaat lukukokemukset olivat Yön ja päivän välissä ja Jäänvartija, joskin Sirpaleessa tai Ei enempää kuin ihmisessä ei niissäkään mitään valittamista ollut.

• Sayuri Tatsuyama: Kirjeitä koirien maasta 2 ja 3
• Masamune Shirow: Appleseed 1 - The Promethean Challenge
• Ørjan Nordhus Karlsson: Yön ja päivän välissä (postaus tulossa)
• Helena Waris: Jäänvartija
• Sylvain Neuvel: Ei enempää kuin ihminen (postaus tulossa)
• Sanna Isto: Sirpale (postaus tulossa)

  

   

Lokakuun lukupino on vahvasti Halloween-lukuhaasteen sävyttämä: 

• Ilkka Auer: Kymnaasi
• Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet
• Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit - Zombiparaati
• Karoliina Heinola: Hitonhauta ja muita puolielävien kohtaloita
• Joe Hill & Gabriel Rodriguez: Locke & Key 3  ja 4 
• Anu Holopainen: Kilikorven vampyyri
• Johanna Hulkko: Geoetsivät ja vaeltava aave
• Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme
• Isaac Marion: Warm Bodies
• Elina Pitkäkangas: Kajo
• Douglas Preston & Lincoln Child: Kuoleman asetelma

Syyskuun lukumaraton (päättynyt)

  

Lukeva peikko emännöi syyskuun lukumaratonia, joka alkaa minun osaltani klo 21:00 Jim Kayn kuvittamalla versiolla J.K. Rowlingin Harry Potter ja salaisuuksien kammiosta.

 

    

Klo 23:30 Olen nyt nukkumaan mennessä sivulla 94, huomenna jatkuu.

  

Klo 12:00 Lukumaraton jatkuu. Hieman hidasta lukemista, johtuen suurelta osin flunssan alkuoireista. Onneksi tarina on tuttu ja kuvitus antaa uuden lukukokemuksen, niin jaksaa lukea kipeänäkin. 

  

Klo 21:00 Lukumaraton päättyy, luin Salaisuuksien kammion kokonaan eli 259 sivua (kuvattomassa versiossa Salaisuuksien kammiota on muuten 365 sivua). Jäi vähän vajaaksi normaaleista sivumääristä syyspöpön takia, mutta olipas ihanaa upota taas Pottereiden maailmaan. Ensi kuussa tarkoituksenani on lukea kuvitettu Azkabanin vanki osana Halloween -lukuhaastetta, josta julkaisen pian lisää infoa. Ainoa miinus näissä taianomaisesti kuvitetuissa versiossa on kirjan suuri koko ja paino. Joutuu kehittämään ihan uudenlaisia lukuasentoja. Kuvitettu Liekehtivä pikari ilmestyy ilmeisesti ensi vuonna englanniksi ja se on kyllä pakko hankkia omaksi, kunhan käännetty painos tulee. 

  

Kiitos Lukevalle peikolle haasteen emännöinnistä! Toivottavasti joku tarttuu vielä emmännän tai isännän rooliin ja vetää loppuvuodestakin maratoneja, on nimittäin ollut tosi kivaa, kun maratoeja on ollut kuukausittain toukokuusta alkaen. 

Syyskuun luetut, kuulumisia ja Halloween suunnitelmia lokakuulle

  

Syyskuu on mennyt tavattoman nopeasti. Kuten jo aiemmin kerroin, aloitin kuun alussa kuusi kuukautta kestävän työharjoittelun Oulun koulukirjastoissa. Tehtävänkuvaan kuuluu mm. koko Oulun seudun (keskeinen, pohjoinen, itäinen ja eteläinen alue) koulukirjastojen aineiston tietokannan päivittäminen, siis vanhan poistaminen ja uuden lisääminen, kirjojen muovittamista sekä tarroittamista (hyllypaikkatarrat ja väritarrat genreille), kirjojen hyllyttämistä ja järjestelyä (etenkin kun koulukirjaston aineisto on uusittu tai siirretty toisiin tiloihin). Siis aika paljon kaikenlaista kirjoihin liittyen. 

  

Tämän vuoksi lukuaika on ollut kortilla ja sain luettua vain kolme kirjaa tässä kuussa. Lukupiiriin Viimeisen yksisarvisen, joka meinasi aiheuttaa lukujumin sekä kaksi kirjaa lukumaratonilla (Paddington-karhu tulee kaupunkiin ja Kunnes kuulen niiden tulevan - hassusti molempien nimissä puhutaan tulemisesta). Luin kuitenkin niiden lisäksi melkein puolet (205/457 sivua) Affinity Konarin teoksesta Elävien kirja, 23 sivua Justin Croninin Ensimmäinen siirtokunta -trilogian päätösosasta Peilikaupunki (sarjan aloittava teos oli muuten kirjablogini ensimmäinen postaus) ja seuraavassa lukupiirissä käsiteltävänä olevasta Geroge Saundersin kokoelmasta Sotapuiston perikato kolme novellia eli 61 sivua. Näitä jatkan lokakuussakin.

  

Syyskuun luetut: (3 kirjaa, 475 sivua)

• Peter S. Beagle: Viimeinen yksisarvinen
• Michael Bond: Paddington-karhu tulee kaupunkiin (postaus tulossa)
• Tuulia Matilainen: Kunnes kuulen niiden tulevan (postaus tulossa)

   

Lokakuu on Halloween-kuukausi. Laitoin pystyyn viime vuoden tapaan teeman mukaisen haasteen, johon ehtii vielä hyvin ilmoittautua mukaan. Yritän itsekin lukea ainakin yhden haasteeseen sopivan teoksen. Olen poiminut lukuvinkkejä eri koulukirjastojen kokoelmista - lastenkirjat kun ovat nopealukuisia ja muutaman hyvin kiinnostavan teoksen onnistuinkin bongaamaan. 

  

Menneellä viikolla huomasin kelopuun latvuksen olevan täynnä variksia. Hyvin Halloweeniin sopiva tunnelma.

  

Ostin vähän aikaa sitten uuden puhelimen, Samsungin S7:n ja olen ottanut sillä paljon kuvia. Muutamia sillä ottamiani kirjakuviakin löytyy jo Instagramista, mutta sitäkin enemmän olen kuvannut ruskaa, joka on tänä syksynä värikkäämpi kuin kertaakaan Oulussa asumieni vuosien aikana. Tässä pieni maistiainen siitä, mitä olen taltioinut.

  

Halloween-lukuhaaste (1.-31.10.2017)

  

Pian on taas Halloween ja aika lukea teemaan sopivaa kirjallisuutta. Jokainen voi itse määritellä, millaisella otteella tulkitsee aihetta. Lukea voi mm. kauhua, dekkareita ja fantasiaa. Teoksissa voi olla esimerkiksi Halloweenin aika, syksy, haustausmaa tai klassisia hahmoja kuten ihmissusia, vampyyrejä, zombeja, noitia, demoneita tai kummituksia.

Tuttuun tapaan, voit ilmoittautua mukaan kommentoimalla postaukseen. Myös blogittomat voivat osallistua ilmoittamalla Twitter/Instagram-tilinsä. Koostepostaukseni ilmestyy 31.10. eli siihen voi ilmoittaa omat luetut teoksensa.
 
Alla on lista lukuvinkkejä lastenkirjoista sarjakuviin, huumorista ja YA-teoksista kauhun klassikoihin - viime vuoden haastepostauksesta ja koosteesta löytyy lisää. Toivottavasti ehdin itsekin töiden ohella lukemaan muutaman kirjan haasteeseen. Lukupinossani odottelee jo mm. Kaija Juurikkalan Aada ja pimeyden lapset. 

  

1. Rebecca Alexander: Elämän ja kuoleman salaisuudet
2. David Almond: Nimeni on Skellig
3. Ilkka Auer: Anastasia
4. Clive Barker: Kadotuksen peli
5. Sarah Rees Brennan: Demonin merkitsemät
6. Cantervillen kummitus – Maailman parhaita tarinoita
7. M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö
8. Patrick Carman: Luurankopuro
9. Agatha Christie: Kurpitsajuhla
10. Neil Gaiman: Hautausmaan poika
11. Stephanie Garber: Caraval
12. Kami Garcia: Lumoava kirous
13. Debi Gliori: Magiaa mahan täydeltä
14. Anders Fager: Pohjoiset kultit
15. Deborah Harkness: Lumottu
16. Johan Harstad: Darlah: 172 tuntia Kuussa
17. S.E. Hinton: Vampyyrin palvelija
18. Robert Kirkman: The Walking Dead -sarjakuva
19. J.P. Koskinen: Kannibaalien keittokirja
20. Elizabeth Kostova: Historiantutkija
21. Melissa Marr: Ilki ihana
22. Erin Morgenstern: Yösirkus
23. Elina Pitkäkangas: Kuura
24. Celia Rees: Noitalapsi
25. Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu
26. Nora Roberts: Morriganin risti
27. Terry Pratchett: Magian väri
28. Angie Sage: Magiaa
29. Darren Shan: Friikkisirkus
30. Mats Strandberg: Risteily
31. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva

   

Tässä vielä kuvallinen katsaus siihen, mitä lukuvinkkejä löysin omasta hyllystäni nopealla silmäyksellä. Näistä olen lukenut vain Harry Potter ja Viisasten kiven ja Nimeni on Skelligin, molemmat useampaankin kertaan. Jostain syystä kokoelmaani on kertynyt paljon kauhua, vaikka genreä harvoin luen.

 

  

Kysyin vinkkejä myös Twitterissä ja tässä muutamia poimintoja sieltä:

  


























Haasteessa mukana:

• Expelliarmus / Niina
• Hogwarts Library / Lotta
• Hurja hassu lukija / Jassu
• Kymmenes kirjain / Jenna
• Limalepakon kirjablogi / Limalepakko
• Kuono kirjassa / Lukukoira Sylvi
• Lukijan roolissa / Riikka
• Musteella ja hopealla / Mustesiipinen tyttö
• Musteen jäljet / Hanna-chan
• Orfeuksen kääntöpiiri / Suvi
• Spacehouse / Piia
• Taru ja kirja / Taru
• Unelmien aika / Katriina
• Villasukka kirjahyllyssä / Villis
• Yöpöydän kirjat / Niina

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus (Flavia de Luce #3)

"Kapeine keltaisine renkaineen, vinoine peltisavupiippuineen, kaari-ikkunoineen 
ja oven molemmin puolin olevine taiten koristeltuine hyllyineen vankkurit näyttivät 
siltä kuin olisivat rymistelleet paikalle suoraan unimailmasta."

  

    

Hopeisen hummerihaarukan tapaus on Alan Bradleyn kolmas 11-vuotiaasta yksityisetsivästä, Flavia de Lucesta kertova teos. Agatha Christien salapoliisitarinoiden jalanjäljissä kulkevan Flavian tutkimuksia on aina ilo lukea, ja jopa yli 400 sivumäärä tuntuu lyhyeltä jouhevan tekstinkuljetuksen ansiosta. Monen ikäiset lukijat saavat näistä teoksista paljon irti, eikä kerronta oli murhista huolimatta ole liian veristä, siksi voisin suositella Flavia-sarjaa jo yläkoululaisillekin.

  

Kesä oli liian pitkällä seljankukkien näkemiseen tai niiden viehättävän tuoksun haistamiseen. japanilaisten päivänvarjojen rykelmiä muistuttavat valkoiset kukinnot olivat jo muuttuneet ruskeiksi ja kadonneet kesäkuun sateiden mukana. Oli hauskempaa miettiä sitä, että pian niiden paikalla roikkuisi seljapensaan violetinmustia marjoja täydellisen siisteinä terttuina vähän kuin rykelmä tummanpuhuvia mustelmia. (s. 40)

  

Tällä kertaa toiminta alkaa jo heti ensimmäisessa luvussa. Flavia menee markkinoilla ennustavan mustalaisnaisen telttaan ja kuultuaan, mitä tällä on sanottavanaan, aiheuttaa vahingossa teltan palamisen maan tasalle. Hyvityksenä hän tarjoutuu majoittamaan naisen Buckshawin kartanon maille. "Palings oli minulle kuin kadotetun paratiisin unohdettu kolkka." (s. 38)

Pian tämän jälkeen Flavia kuitenkin löytää naisen pahoinpideltynä vankkuristaan. Saatuaan apua Fenella-nimiselle mustalaiselle Flavia aloittaa omat tutkimuksensa. Miksi ja kuka tahtoi satuttaa yksinäistä naista? Myöhemmin Flavia löytää myös ruumiin, joka synnyttää lisää kysymyksiä kemiasta kiinnostuneen tytön aivoissa. Haudattu salaisuus paljastuu ja outo uskonnollinen lahko liittyy jotenkin muutama vuosi sitten kadonneeseen lapseen. Lopulta Flavia yhdistää pisteet toisiinsa ja päihittää jälleen paikalliset poliisit päättelykyvyllään. 

  

Ihastelen joka kerta teoksissa kuvattua  1950-luvun miljöötä, joka huokuu elämää, värejä, tuoksuja ja makuja. Bradleyllä on sana hallussaan, esim. ilmaisu vilkuttaa kuin villiintynyt pölymoppi tarttui heti mukaani. Löysin tällä kertaa erään kohdan, josta tuli heti suuri suosikkini, sillä se sopii kuvaamaan myös Fallout-pelisarjan maailmaa (niissähän ideanan on, että 1950-luvulla räjäytetyt atomipommit pakottivat ihmiset vetäytymään maanalaisiin bukkereihin yli 200 vuodeksi). 

Aidan takana oli ränsistynyt talo, joka näytti siltä kuin se olisi koottu käytöstä poistetuista ovista ja lommoisista ikkunaluukuista, ja hiekkapihalla oli selaista rojua kuten hylätty keitin, isot vanhanaikaiset lastenvaunut, joista puuttui kaksi pyörää, useita autonraatoja ja joka puolella oli läjäpäin tyhjiä säilyketölkkejä. (s. 31-32)

Bradley on luonut Flaviasta ihastuttavan hahmon: yhtä aikaa pikkuvanha tiedenainen, mutta silti särmikkäässä hahmossa on myös lapsen pyöreyttä (esimerkiksi silloin, kun Flavia puhuttelee polkupyöräänsä Gladysta). Nautin suuresti teoksen miljöönkuvauksesta ja juonenkäänteistä, jotka ovat raikkaan ennalta-arvaamattomia. 

  

Daffy itse nautti yli kaiken siitä, että sai asettautua kirjan kanssa höyryävään kylpyammeeseen, missä viipyi niin kauan että vesi oli viilentynyt. (s. 90)

  

Flavian lisäksi de Lucejen perheeseen kuuluu isä ja kaksi vanhempaa siskoa, Ophelia (17) ja Daphne (13). Tyttöjen äiti Harriet on kuollut Flavian ollessa pieni ja jostain syystä isosiskot syyttävät Flaviaa tämän kuolemasta ja kiusaavat häntä jatkuvasti (sympatiani ovat täysin Flavian puolella). "Mitä ihmettä olin tehnyt, että he inhosivat minua niin paljon?" (s. 208) On selvää, että äidin kuolemassa on jotain epäselvää. Lisäksi sarjan kolmatta osaa varjostavat isän taloudelliset ongelmat. Harriet ei jättänyt testamenttia ja tämä johtaakin moniin haastaviin tilanteisiin. 

  

Vaikka isä oli monesti puhunut rahahuolistaan, ne eivät olleet tuntuneet uhkaavilta: ne olivat kaukainen varjo, kuin sota tai kuolema. Niiden olemassaolosta tiesi, mutta ei niitä murehtinut kaiken aikaa. (s, 249)

  

Halloween-teemaa ei tästäkään puutu, siksipä sitaattikunniamaininta napsahtaakin seuraavalle pätkälle: "Sateen läpi erotin juuri ja juuri kaukaisuudessa Jack O'Lanternin, pääkallon muotoisen kalliomuodostelman." (s. 281)

  

Arvosana:

    
Takakannesta:

Nokkela harrastelijasalapoliisi Flavia de Luce saa kylän markkinoilla mustalaisnaiselta ennustuksen, joka järkyttää hänet pahanpäiväisesti. 

  

Vielä enemmän Flavia on kauhuissaan, kun samainen nainen löytyy pian kotikartanon mailta henkihieverissä. Mahtoiko joku kostaa vuosientakaisia tapahtumia? Flavia ymmärtää hyvin kalavelkojen maksun päälle, sillä hänellä on kaksi katalaa ja jekkuilevaa sisarta…

  

Bishop´s Laceyn kylän painostava tunnelma tiivistyy, kun Flavia törmää uuteen uhriin, paikalliseen mieheen, joka oli hiljan yllätetty sukukartanosta luvattomissa askareissa. Mitä kummaa kylässä on tekeillä? 

    

Vaarallisen nokkela Flavia viilettää idyllisen kotikylän katuja uskollisella polkupyörällään, nuuskien tietoja ja etsien johtolankoja. Hän paljastaa synkkiä salaisuuksia ja löytää uusia todisteita – myös oman äitinsä kohtalosta.

  

Hopeisen hummerihaarukan tapaus on kolmas osa Flavia de Luce -dekkarisarjassa, jossa nuori sankaritar ratkoo murhatapauksia 1950-luvun Englannissa.

    

Suomentanut: Maija Heikinheimo, 419 sivua, Bazar 2015

    

Alkuperäinen nimi: A Red Herring Without Mustard (2011)

  

Flavia de Luce on tuttu myös täällä: Kirjavinkit, Cats, books & me, Hurja hassu lukija, Kirjojen keskellä, Hyllytontun höpinöitä, Kirjasähkökäyrä

     

Sarjassa ilmestyneet:

1. Piiraan maku makea (2014) / The Sweetness at the Bottom of the Pie (2009)
2. Kuolema ei ole lasten leikkiä (2014) / The Weed That Strings the Hangman's Bag (2010)
3. Hopeisen hummerihaarukan tapaus (2015) / A Red Herring Without Mustard (2011)
4. Filminauha kohtalon käsissä (2016) / I Am Half-Sick of Shadows (2011)
5. Loppusoinnun kaiku kalmistossa (2016) / Speaking from Among the Bones (2012)
6. The Dead in Their Vaulted Arches (2014)
7. As Chimney Sweepers Come to Dust (2015)
8. Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd (ilmestyi syyskuussa 2016)

Lastenkirjalauantai: Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylän salaperäinen syksy

"Mutta mitä kummankummaa muutenkin kummassa kylässä oli tekeillä?"

   

  

Arvostelukappale

Halloween-lukuhaaste

  

Aloitan Halloween-lukuhaasteen Haamu-kustannuksen lasten- ja varhaisnuorten kauhusarjan kolmannella osalla. Oma ikäsuositukseni tälle sarjalle on 10-14. Mervi Heikkilä ja Jussi Matilainen ovat luoneet mielikuvituksellisen maailman, jonka jokaisessa osassa Korpikylän nuoret kohtaavat kotiseutunsa erikoisia olentoja. Kummajaisten kylän salaperäinen syksy sisältää kaunista maiseman kuvausta (syksy ♥), maagista realismia ja ensipusuja. 

   

Jättimäiset kuuset humisivat hiljaa tuulessa. Syksy tuoksui jo, ja haapa oli pudottanut kultakolikkonsa maahan. Niitä oli varissut myös valtavan muurahaiskeon päälle. (s. 50)

  

Kummajaisten kylä on ollut todella kiehtova sarja, jonka omalaatuisesta kuvituksesta vastaa Miranda Mort. Etenkin ensimmäisen osan kuvitus lumosi, mutta löysin samaa henkeä näistäkin. Kuvilla on merkittävä rooli: ne on sijoiteltu vasemmalle puolelle aukeamaa ennen seuraavaa lukua, ja ne sisältävät vinkkejä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, joskin aina ei kaikkein suoraviivaisimmin. 

   

Kolmannen osan vahvuutena on ihastuttava syyskuvaus, mutta sen lisäksi Korpikylän maagisuudesta paljastuu jälleen uusia puolia. Miina-muori näkee huonoja enteitä kaikkialla, ja on esimerkiksi lepyteltävä metsänhaltijaa, joka ei arvosta iäkkäiden puiden kaatamista. 

       

Siellä kasvoi monihaarainen pihlaja, joka oli Miina-mummolle erityisen tärkeä.

  

Sara huomasi heti, että pihlaja oli kärsinyt myrskyssä pahoin. 

Yksi sen haaroista oli kaatunut maahan ja koko puu näytti kummallisen surulliselta. 

  

- Pihlaja on pyhä puu. Tällainen myrskyn riepotus ei tiedä hyvää, ei totisesti! (s. 25-26)

     

Tällä kertaa keskeisin henkilö on Riku, josta isä yrittää muovata mäkihyppyvoittajaa. Riku ei vain ole aivan varma, onko hän valmis panostamaan lajiin seuraavien viidentoista-kahdenkymmenen vuoden ajan. Hänen äitinsä on kuollut kolme vuotta aiemmin, mutta Riku arvelee, että hänen henkensä lempeästi ohjailee hänen päätöksiään haudankin takaa.

   

Olen ikään kuin tienhaarassa, jonka jälkeen maailma ei enää ole entisensä. Paluuta ei ole. (s. 73)

  

Vanhojen tuttujen lisäksi mukaan esitellään kaksi uutta hahmoa, jotka sekoittavat Korpikyläläisten pakkaa. Rikun kasvukipuilu tulevaisuuden valintojen kanssa, kolme vuotta aiemmin kuolleen äidin kummittelu ja ystävien orastavat ihastumiset toisiinsa luovat merkittävän ja sopivan sävyn syksyiseen teokseen. 

Ruska laittoi parastaan värittääkseen ympäristöä punaisen, ruskean, keltaisen ja vihreän eri sävyin. (s. 107)

  

Kirjatraileri:

  

Takakannesta:

Salaperäisen tunkeilijan olemus oli harmiton.

Mutta mitä tämä enne tarkoitti?

Mitä kylä joutuisi lähiaikoina kohtaamaan?

  

Kumma, kummempi, Korpikylä.

  

Riku, Otto, Aino sekä Sara, Niko ja Sampo ystävineen aloittavat tuikitavallista koulusyksyään tuikitavallisessa Korpikylässä. Mutta voiko Kummajaisten kylässä kuvitellakaan, että syksy sujuisi normaalisti?

  

Erikoinen poltetun pihkan tuoksu leijuu Susivuoren metsissä. Myrsky riepottelee kylää, mutta kaatuvat ne puut tyynelläkin säällä. Pedot uskaltautuvat pihapiiriin, kotiportaille asti. 

  

Myös Miina-mummo käyttäytyy oudosti. Asiaan liittyy jotenkin kylällä hiippaileva harmaahiuksinen kuljeksija. Kaikenlaista seuraa siitäkin, että osa kaveriporukasta jää vanhaan kouluun, mutta toiset siirtyvät Kaupunkiin yläkouluun.

  

Syksyn arki on pyyhkäissyt kesän huolettomuuden ja tuo tullessaan myös kapinaa. Pitääkö aina tehdä niin, kuinka muut odottavat? 

  

Kummakylän nuoret jatkavat seikkailujaan. Heihin on tutustuttu aiemmin kirjoissa Kummajaisten kylä ja Kummajaisten kylän kuuma kesä.

    

143 sivua, Haamu-kustannus 2016

   

Kuvitus: Miranda Mord

  

Sarjassa ilmestyneet:

• Kummajaisten kylä (2014)
• Kummajaisten kylän kuuma kesä (2015)

Halloween -lukuhaaste (1.-31.10.2016)

Juuri kun Roald Dahl -lukuhaaste on saatettu päätökseen, voi valmistautua jo seuraavaan koitokseen, Halloween on suosikki juhlani vuodessa. Tuo kelttien sadonkorjuujuhla sopii hyvin yhteen suomalaisen pyhäinpäivän kanssa. Yhteistä ajankohdalle on uuden sadon julimisen lisäksi se, että elävien ja kuolleiden maailmojen välisen rajan kerrotaan heikkenevän niin, että kuolleet pääsevät kulkemaan keskuudessamme. 

  

Oma Halloweenin odotukseni alkaa jo kesällä, viimeistään heinäkuussa. Silloin ideoin mm. tämän haasteen. Aluksi ajattelin viettää Halloween-lukukuukautta vain itsekseni, mutta päätin sitten vetää tästä ihan oikean haasteen. Lokakuun aikana ehtii kartuttaa luettuja teoksia myös Orfeuksen kääntöpiirin Hämärän jälkeen -lukuhaasteeseen (2.11.2016 asti). 

    

  

Omalle lukulistalleni otin ainakin J.K. Rowlingin Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, jolla saan Okklumeus -lukuhaasteen suoritettua, Richard Mathesonin klassikon Olen legenda, David Safierin vähän kevyemmän Happy Familyn, jonka ostin viime vuonna Helsingin kirjamessuilta ja uudelleen luettavaksi lukiolaisena kovasti tykkäämäni Neil Gaimanin Coraline varjojen talossa.

  

Tässä vielä 31 lukuvinkkiä lisää. Mukana on monenlaista teemaan sopivaa kirjallisuutta, niin viihteellisiä kuin oikeasti pelottavia teoksia, zombeja ja ihmissusia, kummituksia ja vampyyrejä, enkeleitä ja demoneja, dekkareita ja psykologista jännitystä, klassikoita ja uudempaa kirjallisuutta. Lisää halloweenin sopivia kirjavinkkejä löytyy esimerkiksi Goodreadsista: Best Books to Read for Halloween! 

1. Ann Aguirre: Enclave
2. Jane Austen & Seth Grahame-Smith: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit
3. Ray Bradbury: Hullujen hautausmaa
4. Max Brooks: Sukupolvi Z
5. Cathy Cassidy: Vaahtokarkkitaivas
6. Agatha Christie: Kurpitsajuhla
7. Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta
8. Michel Faber: Lihaa ja verta
9. Neil Gaiman: Hautausmaan poika
10. Dmitri Gluhovski: Metro 2033
11. Marko Hautala: Kuokkamummo
12. Charlaine Harris: Veren voima
13. S.E. Hinton: Vampyyrin palvelija 
14. Aino Kallas: Sudenmorsian
15. Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus
16. John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen
17. Jeff Long: Helvetin piirit
18. Isaac Marion: Warm Bodies
19. Stephenie Meyer: Houkutus
20. Erin Morgenstern: Yösirkus
21. Mystisiä kissatarinoita
22. Edgar Allan Poe: Korppi ja kultakuoriainen sekä muita kertomuksia
23. Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä
24. Douglas Preston & Lincoln Child: Kuoleman asetelma
25. Anne Rice: Veren vangit
26. Carreys Ryan: The Forest of Hands and Teeth
27. Mary Shelley: Frankenstein
28. Stefan Spjut: Staalo
29. Maggie Stiefvater: Väristys
30. Bram Stocker: Dracula
31. S.J. Watson: Kun suljen silmäni

   

Ilmoitaudu mukaan Halloween -lukuhaasteesen tässä postauksessa. Julkaisen 1.11. koontipostauksen, johon listaan osallistuneet blogit ja luetut kirjat. Jos keksin haasteen teemaan sopivan pienen yllätyksen, arvon sen osallistujien kesken. 

Lastenkirjallisuuden ja sanataiteen pop-up –festivaali Kirjalitta 16.-18.10.

   

Kun kuulin uudesta kirjallisuustapahtumasta nimeltään Kirjalitta (lisää tietoa: http://kirjalitta.fi/), lähdin heti suunnittelemaan lasten kuvakirjapostausta julkaistavaksi blogissani festivaalien aikaan. Jotkut saattavat muistaa aikaisemman kuvakirjakoostepostauksen huhtikuulta. Tällä kertaa valitsin temaksi syksyn ja talven. Minulla oli valmiiksi mielessäni vain kolme teosta ja kysyinkin apua lähikirjaston tädiltä, joka vastaa viikottaisista satutunneista. Sain häneltä paljon vinkkejä sopivista kirjoista, joista parhaat esittelen tässä postauksesta. Lopusta löytyy myös lista muista teemaan sopivista kirjoista. 

  

Ensimmäisenä nostan esiin suosikkini tätä varten lukemistani kirjoista, Julia Savchenkon Salaisen sienikirjan. Julian ullakolta löytyy turkoosi matkalaukku täynnä ajan haperruttamia asiakirjoja. Pian selviää, että kyseessä on mytologiseen sienitieteeseen erikoistuneen professori Cornelius Funguksen muistiinpanot joskus vaarallisiltakin tutkimusretkiltä 1900-luvulta aina 1950-luvulle saakka. Fungus esittelee kaikkein harvinaisimpia ja ominaisuuksiltaan joskus yliluonnollisiakin sieniä. Tämän kirjan luettuaan ei voi enää katsoa sieniä samalla tavoin kuin ennen! 

  

Poimin muutaman kiehtovan esimerkin näiden myyttisten sienin joukosta, kuten lillipoliseitikki. Näissä sienissä on kokonainen miniatyyri kaupunki sisällä! Kikatuskuukuset puolestaan kasvavat vain ystävysten salaisissa tapaamispaikoissa. Ne täyttyvät naurusta ja nousevat ilmaan, kuin pienet kuumailmapallot. Pörrövalmuskat ovat  turkin peittämiä sieniä, jotka ovat yksinäisten tai ujojen lasten uskollisia ystäviä. Ne pitävät silittelystä ja harjaamisesta. Monet sienet näyttävät aivan muulta kuin ne oikeasti ovat. Esimerkiksi murikkatatti näyttää aivan kiveltä ja saattaa elää kymmeniä tuhansia vuosia, kun puolestaan kameleonttihiippo on nimensäkin mukaisesti taustaansa mestarillisesti naamioituva sienirypäs. 

  

Savchenkolla ovat sekä sanallinen että kuvallinen ilmaisu upeasti hallussa. Leikkitelevä teksti ja yksityiskohtaiset, lumoavat kuvat saavat aikuisenkin uppoamaan sienten merkilliseen maailmaan. Teos kuuluu samaan kuvitteellisten tietokirjojen ryhmään kuin esimerkiksi Arthur Spiderwickin luonto-opas: Ihmeellinen maailma ympärillämme tai vaikkapa Dragonologia - Suuri lohikäärmekirja. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän hurmaavaan teokseen. 

  

Karisto 2014, s. 32

  

"Taivaalta alkaa leijailla lumihiutaleita. Pian koko kaupunki peittyy lumeen."

  

Toinen teos on kirjavinkkaus ammattilaiselta. Sain kuulla, että Suvi-Tuuli Junttilan Minne matka lapanen? ei ole löytänyt kirjastossa lukijoita, muun muassa siksi, että sen kuvitustyyli poikkeaa tavanomaisista kuvakirjoista. Minulle teos oli juuri tämän erilaisuutensa vuoksi helmi. Kannustan tutustumaan teokseen pintaa syvemmälle. 

  

Junttila on valokuvannut luomiaan minimaailmoja, joissa seikkailevat eksynyt lapanen ja sen kohtaamat uudet ystävät. Tekstiä teoksessa on hyvin vähän, koko aukeaman kattavat kuvat puhuvat puolestaan ja ne ovat todella nokkelia tunnelmanluojia.
 
Esimerkiksi se hetki, kun lapanen tajuaa olevansa eksynyt, on oikeasti tunteisiin menevää. Pakko myöntää, että lähellä oli, että olisin joutunut pyyhkäisemään kyyneleen silmäkulmasta. 

  

Schildts & Söderstöms 2014, s. 57

  

Tätäkään postausta en voisi kirjoittaa ilman lapsuusnostalgiaa. Pirkko-Liisa Surojeginin Metsähiiren tanssi on itselleni muistorikas teos, sillä siskoni piirsi aikoinaan seinätaulun, johon valitsi kuva-aiheeksi juurikin sen kohtauksen, joka on Surojeginin teoksen nimessäkin. 

  

Metsän eläimet ovat viettäneet koko päivän sieniä keräten. Hiirtä harmittaa, kun se ei voinut osallistua puuhaan. Se jää masentuneena makamaan sammalmättäälle katselemaan putoavia lehtiä. Yksi lehti putoaa melkein hiiren päälle ja se lähtee suutuksissaan jahtamaan tuulen ripottelemaa kiusankappaletta. Vahingossa hiiri alkaa tanssia lehtien kanssa ja sen paha mieli katoaa. Juuri ajoissa, että sekin pääsee syömään lämmintä sienikeittoa. 

  

Toinen Surojegin on äidin yhdessä tyttärensä Noran kanssa tekemä Pikkupöllö, joka ilmestyi ensin Japanissa. Pikkupöllö on varma, että sen tulisi olla jokin muu eläin kuin tavallinen pöllö. Se kokeilee pitkäkorvaisen maapöllön, ruskean karvakynsipöllön ja hyppivän häntäpöllön roolia, kunnes sen äidin lohdulliset sanat: "Mitäpä jos olisit ihan vain pöllö?" saavat sen tajuamaan, kuinka sillä on jo paikkansa maailmassa. 

 

Surojeginin kuvitukset ovat kaikki valmiita ripustettavaksi kehystettyinä seinälle. Pidän hänen tyylistään suuresti, ja toivon teosten löytävän edelleen uusia lukijoita, vaikka niillä alkaa ikää ollakin. Ajattomat tarinat ansaitsevat uusintapainoksia ja ainakin Metsähiiren tanssista sellainen on otettukin vuonna 2010. 

  

Pirkko-Liisa Surojegin: Metsähiiren tanssi, Otava 1990, s. 23

Nora ja Pirkko-Liisa Surojegin: Pikkupöllö,  Minerva 2013, s. 37, japaninkielinen alkuteos Chibi Fukurou no Bouken (2009)

  

M Christina Butlerin ja Tina Macnaughtonin sankarillisen epäitsekkäästä pikkusiilistä kertovia kirjoja on julkaistu jo kymmenen vuotta. Sarjasta löytyy paljon syksyyn ja talveen, erityisesti joulun aikaan sijoittuvia teoksia, tässä esittelyssä niistä kaksi: Siilin talvipäivä ja tänä vuonna ilmestynyt Siilin pelastuspartio. Siili-kirjoissa erityislaatuista on se, että siilin myssy on samettipintainen. En voinut vastustaa kiusausta silittää myssyä jokaisessa kuvassa, sen verran kiva tekstuuri siinä oli. 

  

Siilin talvipäivässä syysmyrsky tuhoaa siilin kodin. Se ehtii kuitenkin nappaamaan myssyn, lapaset ja kaulahuivin ennen kuin tuuli vie nekin ja suuntaa ystävänsä mäyrän luo turvaan. Matkalla siili tapaa muita ystäviään ja naapureitaan ja antaa lämpöiset vaatteensa pois, jotta muilla ei olisi kylmä. Lopussa siilin avuliaisuus palkitaan: ystävät ovat rakentaneet siilille uuden kodin.

  

Siilin pelastuspartiossa siilin koti on kuitenkin hyvin erinäköinen; risukasan sijaan koti on kaiverrettu puunrunkoon ja siilillä on talossaan niin ovi kuin ikkunakin. On satanut paljon lunta, eikä siili pääse ovesta ulos. Niinpä se käyttää ikkunaa ja tupsahtaa korkeaan hankeen. Lapioituaan lumet pois oven edestä, se tajuaa, että ystävällään hiirellä saattaa olla sama tilanne. Monen jännittävän seikkailun kautta hiirenkin kodin ovi saadaan lopulta auki.  

  

Siilin talvipäivä, Karisto 2006, s 25, One Winters Day (2006)

Siilin pelastupartio, Karisto 2015, s. 25, One Snowy Rescue (2015)

  

Lisää luettavaa:

• Julia Donaldson & Axel Scheffler: Olli Oksamies
• Guido van Genechten: Pikku lumiukko
• Kaikkein paras talvipäivä
• Christa Kempter & Frauke Weldin: Herra Jänis ja rouva Karhu kelkkamäessä
• Réka Király & Marika Maijala: Lunta sataa, Lupo
• Tuula Korolainen & Marjo Nygård: Kuono lumessa 
• Birger Koch: Tapu etsii tupaa
• Pauliina Lerche & Meri Mort: Mimmit ja luolan salaisuus
• Tiina Nopola & Mervi Lindman: Siiri ja lumimies
• Kate Westerlund & Eve Tharlet: Suuri Luistelukisa
• Kathryn White & Alison Edgson: Milloin sataa lunta? 

Jonna Ruuska: Kuovin huuto

"Helmikuinen päivä

kevään varhainen luonnos"

 

 

Arvostelukappale.
Jos haluat tietää, millainen on kuovin huuto: Yle Areena - Viikon luontoääni

  

Jokin aika sitten esikoiskokoelmansa BoD - Books on Demand-kustantamossa julkaissut Jonna Ruuska otti yhteyttä minuun ja kysyi, olisinko halukas lukemaan hänen teoksensa ja kirjoittamaan siitä arvion. Koska teos sisälsi luontorunoja, ajattelin että voisin pitää siitä. Kauniin runoteoksen kansikuva on myös runoilijan itsensä käsialaa. Olen blogissani aikaisemmin esitellyt mm. Katri Valan Kaukainen puutarha-kokoelmaa ja Tuomas Anhavan kääntämiä japanilaisia runoja, ja yksi vuodelle 2014 antamani lupaus oli lukea lisää runoja.

   

pajussa
silmukodoissa värjöttelee
aukeamattomin silmin
kissanpentupoikue
(s. 60)*

 

Ruuskan kokoelma oli juuri sitä, mitä tänään harmaana, loskaisena päivänä tarvitsin. Tämä päivä, tämä vuodenaika pyyhkiytyi pois silmistäni ja näin edessäni hennon vihreitä hiirenkorvia, haistoin auringossa paahtuvan heinän ja värähtelin kylmästä yhdessä ruskaisten lehtien kanssa. Ruuskan kielikuvissa on tuoreutta ja oivaltavuutta, aivan uudenlaisia tapoja ilmaista asioita. Esimerkiksi askeleen alla parkaiseva lätäkkö (s. 74) nostatti hymyn huulilleni, mutta samalla nuo muutamat pienet sanat herättivät välittömästi muiston myöhäisen syksyn tai varhaisen talven hennosti jäätyneistä rapakoista, joiden kylmää kantta mielelläni kävin rikkomassa niin lapsena kuin yhä edelleen.

Osan runoista luin kerran, nopeasti, toisiin palasin ja luin ne uudelleen, toisen, kolmannenkin kerran. Maistelin ja tunnustelin sanan kerrallaan, ajattelin kuvaa niiden takana ja merkitystä, jonka kirjoittaja runolla yrittää ilmaista. Ihastuin Ruuskan tyyliin kirjoittaa monitulkintaisia luontokuvia, jotka toisaalta peilaavat luontoa jopa lapsenomaisesti ihmettelevän katseen kautta, mutta toisaalta paljastavat aikuiselle synkkiäkin asioita yhteiskunnasta ja ihmisestä itsestään - niin kirjoittajasta kuin lukijastakin. Syvemmällä tasolla runoista löytyy myös viittauksia kansanperinteeseen ja mytologiaan.

 

Runot on jaettu teemallisesti seitsemään osaan: 1. Äitini maa, 2. Valo vaatettaa puita, 3. Pitkä nurmen tukka, 4. Haavan laulu on surua, 5. Pakkasen kourissa katulamputkin käpertyvät, 6. Joku on pudottanut polulle satukirjan, 7. Puut kävelleet pois. Yhden isommat teemakokonaisuuden muodostavat neljästä vuodenajasta kertovat kuvaukset (osiot 2-5). Eniten nautin syksyn ja talven kuvauksista, sekä sadunomaisia teemoja hyödyntävästä kuudennesta osasta, jossa leskirouvat (leskenlehdet, s. 95) avaavat keltaisia varjojaan ja hopeahiuksiset isoäidit (voikkukan hahtuvapallot, s. 97) lähettävät lapsia maailmalle. 

 

Tähän runokokoelmaan tulen tulevaisuudessa palaamaan uudelleen; se on täynnä vaikuttavia trooppeja (esim. s. 33: runo keväällä tulvivasta pellosta, jossa kivet ovat kuin pintaan nousseita hylkeitä), jotka koskettavat mieleni maisemaa.

   

tien varressa yksinäinen
lupiinin palko

ruskea
hylätty kohtu
(s. 71)*

    

Teos päättyy synkkään kuvaukseen ihmisen jäljistä luonnossa. Osio jättää kaipaamaan jotain kevennystä  ja olisin ehkä sijoittanut ensimmäisen osion loppuun, jolloin teos olisi alkanut kevät-runoilla. Näin kokonaisuus olisi ollut ehkä ehemäpi ja yleisilmeeltään positiivisempi. Toisaalta, jos Ruuska tahtoo päättää kokoelmansa shokeeraavalla kuvauksella (kaupunki)luonnon tilasta, hän todellakin onnistuu herättelemään ainakin minun kaltaisiani luonnon estetiikkaa arvostavia individuaaleja.

 

Suosittelen kokoelmaa luontorunoista nauttivalle lukijalle, joka tahtoo runoilta kauneutta ja keveyttä, mutta ei löydä näitä aineksia uudemmasta runoudesta. Voisin väittää, että Ruuskan kokoelmassa on klassikkoainesta.

 

*Blogitekstissä esiintyvät runolainaukset ovat katkelmia.

  

Ruuskan tapa kuvata luontoa inspiroi minuakin kirjoittamaan runoja, pitkän tauon jälkeen. Tein jo Pinterestiin kuvakansion, jonne keräsin puhuttelevia luontokuvia. Raportoin blogissani lisää, jos runosuoneni alkaa sykkimään kevätpurojen myötä.

   

Arvosana:

    

Takakannesta:

Iltakävelyllä osun

yksinäisen polun jälkiin

 

sekin on kulkenut joelle

unohtaakseen ikävänsä

 

Jonna Ruuskan esikoisrunoteos tarkastelee maailmaa ja vuoden kiertoa luonnon kautta. Se tutkii ja peilaa, ihastelee ja hämmästelee. Se laskeutuu välillä kontilleen murakkoiseen maahaan kokeakseen oivalluksia ja ihmeitä. Se suree. Ja löytää lohdun, sylin äiti maan ikiaikaisesta huomasta. 

  

"Tule metsään!", se sanoo sinulle ja hymyilee.

Asiasanat: runot, luonto

      

Samantyylisiä runoilijoita: Katri Vala, Eino Leino, Risto Rasa
  

116 sivua, BoD - Books on Demand 2014

   

Runoista mm täällä: Kotisivut

"Harmaus oli lämpimämpää, kuin peitto johon kietoutua"

Eli välipalapostaus:
  
Jo vuonna 1889 on tehty kirjallisuuslistoja, "100 parasta kirjaa". Kuinka monta teosta Sinä olet listalta lukenut? Minulla osumia tulee vain yksi, listan ajallisesti viides eli Jonathan Swiftin Gulliverin matkat (tai ainakin kaksi sen ensimmäistä osaa). Mutta lukulistalla/omassa hyllyssä on muutamia listalle päätyneistä teoksista:
  
1. Don Quixote - 1604 – Miguel de Cervantes
4. Robinson Crusoe - 1719 – Daniel Defoe
22. Pride and Prejudice - 1813 – Jane Austen
24. Frankenstein - 1818 – Mary Shelley
55. The Three Musketeers - 1845 – Alexandre Dumas
60. Jane Eyre - 1847 – Charlotte Brontë
61. Wuthering Heights - 1847 – Emily Brontë
63. David Copperfield - 1849 – Charles Dickens
94. Crime and Punishment - 1868 – Feodor Dostoieffsky
  
(Venäläisten kirjailijoiden nimet on hauskoja, kun ne litteroidaan jokaiselle kielelle vähän eri tavalla.) 
   
Sain eilen tietää minkä Finlandia palkintoehdokaskirjan luen 25.11. Pääkirjastolla järjestettävään esittelytilaisuuteen. sain kuudesta teoksesta sen, jota toivoin kaikkein vähiten, nimittäin Kjell Westön Kangastus 38. Voin avoimesti myöntää, etten ole Westö-fani. Minulla oli lukiossa epämiellyttävä kokemus Leijat Helsingin yllä -teoksen kanssa. Kangastusta olen ehtinyt gradukiireiden joukossa ehtinyt lukemaan parisenkymmentä sivua ja olen yllättynyt siitä, että teos ei olekaan niin kamala kuin aluksi kuvittelin. Vielähän ei teoksesta paljoa tiedä tässä vaiheessa, mutta pidän Westön runollisista kuvauksista, kuinka aamupäivä on uninen, sumuinen ja kostea kuin veltto köysi. Postauksen otsikkokin on lainaus Westön teoksesta. En pysty sanomaan, että olenko löytänyt uuden suosikin näin vähäisten sivujen jälkeen, mutta ei sentää ole ollut vielä tuskan kyyneleetkään silmissä lukemisen kamaluudesta. En silti usko, että lukisin Westön teoksia tätä enempää, ellei jotain todella yllättävää tule tapahtumaan!
   

Kävin aamulla kuvaamassa kuuraisia lehtiä ja ruohoa.

Kävin tänään myös juttelemassa graduohjaajani kanssa. Olin melkein paniikissa ensi viikolla esittelyssä olevan ideapaperini vuoksi, mutta ohjaaja oli yllättävän positiivinen tutkimussuuntieni kanssa. Sain myös tietää toisen ohjaajani. Tänä syksynä alkoi uusi keskustelukumppani-ohjelma, eli seminaarilaiset saavat jatko-opiskelijan tai tutkijan mukaan tiimiin. Minun tutkija-kumppanikseni tulee koko yliopistoaikani suosikki luennoitsija. Voin sanoa, että olen aika iloinen! ♥