tiistai 18. lokakuuta 2016

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

"Kapeine keltaisine renkaineen, vinoine peltisavupiippuineen, kaari-ikkunoineen 
ja oven molemmin puolin olevine taiten koristeltuine hyllyineen vankkurit näyttivät 
siltä kuin olisivat rymistelleet paikalle suoraan unimailmasta."
  
    
Hopeisen hummerihaarukan tapaus on Alan Bradleyn kolmas 11-vuotiaasta yksityisetsivästä, Flavia de Lucesta kertova teos. Agatha Christien salapoliisitarinoiden jalanjäljissä kulkevan Flavian tutkimuksia on aina ilo lukea, ja jopa yli 400 sivumäärä tuntuu lyhyeltä jouhevan tekstinkuljetuksen ansiosta. Monen ikäiset lukijat saavat näistä teoksista paljon irti, eikä kerronta oli murhista huolimatta ole liian veristä, siksi voisin suositella Flavia-sarjaa jo yläkoululaisillekin.
  
Kesä oli liian pitkällä seljankukkien näkemiseen tai niiden viehättävän tuoksun haistamiseen. japanilaisten päivänvarjojen rykelmiä muistuttavat valkoiset kukinnot olivat jo muuttuneet ruskeiksi ja kadonneet kesäkuun sateiden mukana. Oli hauskempaa miettiä sitä, että pian niiden paikalla roikkuisi seljapensaan violetinmustia marjoja täydellisen siisteinä terttuina vähän kuin rykelmä tummanpuhuvia mustelmia. (s. 40)
  
Tällä kertaa toiminta alkaa jo heti ensimmäisessa luvussa. Flavia menee markkinoilla ennustavan mustalaisnaisen telttaan ja kuultuaan, mitä tällä on sanottavanaan, aiheuttaa vahingossa teltan palamisen maan tasalle. Hyvityksenä hän tarjoutuu majoittamaan naisen Buckshawin kartanon maille. "Palings oli minulle kuin kadotetun paratiisin unohdettu kolkka." (s. 38)

Pian tämän jälkeen Flavia kuitenkin löytää naisen pahoinpideltynä vankkuristaan. Saatuaan apua Fenella-nimiselle mustalaiselle Flavia aloittaa omat tutkimuksensa. Miksi ja kuka tahtoi satuttaa yksinäistä naista? Myöhemmin Flavia löytää myös ruumiin, joka synnyttää lisää kysymyksiä kemiasta kiinnostuneen tytön aivoissa. Haudattu salaisuus paljastuu ja outo uskonnollinen lahko liittyy jotenkin muutama vuosi sitten kadonneeseen lapseen. Lopulta Flavia yhdistää pisteet toisiinsa ja päihittää jälleen paikalliset poliisit päättelykyvyllään. 
  
Ihastelen joka kerta teoksissa kuvattua  1950-luvun miljöötä, joka huokuu elämää, värejä, tuoksuja ja makuja. Bradleyllä on sana hallussaan, esim. ilmaisu vilkuttaa kuin villiintynyt pölymoppi tarttui heti mukaani. Löysin tällä kertaa erään kohdan, josta tuli heti suuri suosikkini, sillä se sopii kuvaamaan myös Fallout-pelisarjan maailmaa (niissähän ideanan on, että 1950-luvulla räjäytetyt atomipommit pakottivat ihmiset vetäytymään maanalaisiin bukkereihin yli 200 vuodeksi). 

Aidan takana oli ränsistynyt talo, joka näytti siltä kuin se olisi koottu käytöstä poistetuista ovista ja lommoisista ikkunaluukuista, ja hiekkapihalla oli selaista rojua kuten hylätty keitin, isot vanhanaikaiset lastenvaunut, joista puuttui kaksi pyörää, useita autonraatoja ja joka puolella oli läjäpäin tyhjiä säilyketölkkejä. (s. 31-32)

Bradley on luonut Flaviasta ihastuttavan hahmon: yhtä aikaa pikkuvanha tiedenainen, mutta silti särmikkäässä hahmossa on myös lapsen pyöreyttä (esimerkiksi silloin, kun Flavia puhuttelee polkupyöräänsä Gladysta). Nautin suuresti teoksen miljöönkuvauksesta ja juonenkäänteistä, jotka ovat raikkaan ennalta-arvaamattomia. 
  
Daffy itse nautti yli kaiken siitä, että sai asettautua kirjan kanssa höyryävään kylpyammeeseen, missä viipyi niin kauan että vesi oli viilentynyt. (s. 90)
  
Flavian lisäksi de Lucejen perheeseen kuuluu isä ja kaksi vanhempaa siskoa, Ophelia (17) ja Daphne (13). Tyttöjen äiti Harriet on kuollut Flavian ollessa pieni ja jostain syystä isosiskot syyttävät Flaviaa tämän kuolemasta ja kiusaavat häntä jatkuvasti (sympatiani ovat täysin Flavian puolella). "Mitä ihmettä olin tehnyt, että he inhosivat minua niin paljon?" (s. 208) On selvää, että äidin kuolemassa on jotain epäselvää. Lisäksi sarjan kolmatta osaa varjostavat isän taloudelliset ongelmat. Harriet ei jättänyt testamenttia ja tämä johtaakin moniin haastaviin tilanteisiin. 
  
Vaikka isä oli monesti puhunut rahahuolistaan, ne eivät olleet tuntuneet uhkaavilta: ne olivat kaukainen varjo, kuin sota tai kuolema. Niiden olemassaolosta tiesi, mutta ei niitä murehtinut kaiken aikaa. (s, 249)
  
Halloween-teemaa ei tästäkään puutu, siksipä sitaattikunniamaininta napsahtaakin seuraavalle pätkälle: "Sateen läpi erotin juuri ja juuri kaukaisuudessa Jack O'Lanternin, pääkallon muotoisen kalliomuodostelman." (s. 281)
  
Arvosana:
    
Takakannesta:
Nokkela harrastelijasalapoliisi Flavia de Luce saa kylän markkinoilla mustalaisnaiselta ennustuksen, joka järkyttää hänet pahanpäiväisesti. 
  
Vielä enemmän Flavia on kauhuissaan, kun samainen nainen löytyy pian kotikartanon mailta henkihieverissä. Mahtoiko joku kostaa vuosientakaisia tapahtumia? Flavia ymmärtää hyvin kalavelkojen maksun päälle, sillä hänellä on kaksi katalaa ja jekkuilevaa sisarta…
  
Bishop´s Laceyn kylän painostava tunnelma tiivistyy, kun Flavia törmää uuteen uhriin, paikalliseen mieheen, joka oli hiljan yllätetty sukukartanosta luvattomissa askareissa. Mitä kummaa kylässä on tekeillä? 
    
Vaarallisen nokkela Flavia viilettää idyllisen kotikylän katuja uskollisella polkupyörällään, nuuskien tietoja ja etsien johtolankoja. Hän paljastaa synkkiä salaisuuksia ja löytää uusia todisteita – myös oman äitinsä kohtalosta.
  
Hopeisen hummerihaarukan tapaus on kolmas osa Flavia de Luce -dekkarisarjassa, jossa nuori sankaritar ratkoo murhatapauksia 1950-luvun Englannissa.
    
Suomentanut: Maija Heikinheimo, 419 sivua, Bazar 2015
    
Alkuperäinen nimiA Red Herring Without Mustard (2011)
  
     
Sarjassa ilmestyneet:
  1. Piiraan maku makea (2014) / The Sweetness at the Bottom of the Pie (2009)
  2. Kuolema ei ole lasten leikkiä (2014) / The Weed That Strings the Hangman's Bag (2010)
  3. Hopeisen hummerihaarukan tapaus (2015) / A Red Herring Without Mustard (2011)
  4. Filminauha kohtalon käsissä (2016) / I Am Half-Sick of Shadows (2011)
  5. Loppusoinnun kaiku kalmistossa (2016) / Speaking from Among the Bones (2012)
  6. The Dead in Their Vaulted Arches (2014)
  7. As Chimney Sweepers Come to Dust (2015)
  8. Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd (ilmestyi syyskuussa 2016)

11 kommenttia:

  1. Kaikki viisi suomennosta olen lukenut. Nämä ovat nokkelia ja hauskoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin heti luettuani seuraavan osan varaukseen kirjastoon. :) Näissä on jotain koukuttavaa, vaikka dekkareista noin muutoin en niin suuresti pidä, vaikka rikostv-sarjoja seuraankin. Esim. Pendergast on hahmona kiinnostava, mutta jokin ekassa suomennoksessa tökki. Omana on kuitenkin koko sarja, niin jatkan varmaan tutustumista jossain vaiheessa. Pisimpään olen lukenut Nora Robertsin J.D. Robb salanimellä kirjoittamaa Eve Dallas-sarjaa, josta Gummerukselta kysyin, tuleeko sitä lisää suomeksi, mutta kuulemma myy niin vähän, etteivät enää jatka kääntämistä.

      Poista
  2. Main tavoin minäkin olen lukenut kaikki suomennetut osat. Odotan jo innolla kuudetta, joka ilmestyy keväällä. :)

    Minulla tämä Hummerihaarukka tökki pahasti. Ärsyynnyin Flaviaan, jolle tuntuu toisinaan tuottavan vaikeuksia hahmottaa, mitkä tiedot voi pitää omanaan ja mitkä olisi tärkeää kertoa poliisille. (Toki kaikki pitäisi kertoa, mutta siis... no, ehkä ymmärrät mitä ajan takaa.)

    Mutta noin muuten sarja on ollut todella nautittavaa luettavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli useammassakin blogiarviossa mainittu, kuinka Flavia toiminnallaan haittasi poliisien työtä. Minä pidin tästä enemmän kuin toisesta osasta Kuolema ei ole lastenleikkiä. Eka osa ollut paras tähän mennessä. Todella ihastuttava sarja. En malta odottaa, että pääsen lukemaan lisää. :)

      Poista
  3. Minullakin jäi tämä kesken, mutta onneksi se ei haitannut seuraavan osan lukemista. :) Tosi kiva sarja tämä on, ja kiva kun suomennostahti on niin ripeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka toisessa ja kolmannessa osassa onkin viittailtu edellisiin tapahtumiin, voi nämä tosiaankin lukea muussakin järjestyksessä. Minä tosin tykkään lukea oikeassa järjestyksessä. Sain eilen neljännen osan kirjastosta ja piti heti kurkata pari sivua alusta. Vaikuttaa ihanalle! Tekisi mieli aloittaa se heti, mutta pitää ensin lukea viimeinen Potter ja pari Halloween-kirjaa. :)

      Poista
  4. Kiitos kivasta kirjoituksesta! :) Pieni korjaus kuitenkin suomentajiin: sarjan toisen osan Kuolema ei ole lasten leikkiä on suomentanut Laura Beck, mutta kaikki muut sarjan osat on itse asiassa suomentanut sama henkilö eli Maija Heikinheimo, jonka sukunimi oli Paavilainen ensimmäisen osan ilmestyessä. Tämä vain tiedoksi sekä sinulle että blogisi lukijoille, kun nimien perusteella tietysti vaikuttaa siltä, että sarjalla olisi kolme eri suomentajaa. :)

    Toivottavasti viihdyt jatkossakin Flavian parissa, ja kuudes suomennos tosiaan ilmestyy jo ensi keväänä!

    Ystävällisin terveisin Katariina Bazarilta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos korjauksesta! Eipä tullut mieleen tarkistaa, että olivatko Maijat sama ihminen (ihmettelin kyllä hetken, kun sama etunimi). Naisilla sukunimi helposti muuttuu, kun esim. mennään naimisiin. :)

      Kiitos, kun olette Bazarilla suomentaneet Flavia-sarjaa niin nopeassa tahdissa, nämä ahmii hetkessä. Sain eilen kirjastovarauksena neljännen osan, Filminauha kohtalon käsissä, en malttaisi odottaa lukea keskeneräisiä loppuun, kun haluaisin jo tarttua siihen.

      Poista
    2. Kiitos, toivottavasti pystymme pitämään saman tahdin yllä jatkossakin ja toivottavasti nautit tuosta seuraavasta osasta vähintään yhtä paljon kuin tästä! :)

      t. Katariina Bazarilta

      Poista
  5. Tulin katsomaan sun tageja. Kivat katit!
    Itse olen lukenut Flavian seikkailuista vain uusimman. Tykkäsin kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! :) Kisumittari on varmaankin ainoa muuttumattomana säilynyt osio 5-vuotiasta blogiani. ♥ Kannattaa lukea aikaisemmatkin osat, sillä Flavia on ihastuttava nuori neiti. Juuri nyt olen lukemassa jo neljättä osaa, Filminauha kohtalon käsissä. Tämä alkoi aivan ihanasti: Flavia luistelee itsetekemällään luistinradalla kuin pikku Myy konsanaan.

      Poista