"Tsemppiä Hikaruko!
Valoisa tulevaisuus odottaa!"
Arvostelukappale
Kummituskokelas on ensimmäinen osa Emi Ishikawan kaksiosaisesta mangasarjasta. Pokkari koostuu kolmesta luvusta ja lyhyestä bonustarinasta. Ensimmäisessä luvussa esitellään tarinan päähahmo, 14-vuotias ja hieman synkkä koulutyttö Hikaruko. Vain muutamaa sivua esittelyn jälkeen, Hikaruko kuolee ja päätyy kaunahenkikokelaaksi.
Jokaisessa luvussa Hikaruko saa uuden kohteen, jota hänen tulee pelotella. Tytöllä on kuitenkin erilainen tavoite: hän haluaa auttaa ihmisiä. Hän onnistuu lopulta molemmissa tehtävissä omalla tavallaan, ja saa jatkaa koulutuksessa. Kummituskokelas on oikein soveliasta luettavaa Halloween-kuukauden aikana, vaikka kovin pelottavasta mangasta ei olekaan kyse. Suosikkitarinassani Hikaruko auttaa koulukiusattua tyttöä nallen hahmossa.
Ishikawan piirrostyyli ei juurikaan erotu monista muista aiemmin suomennetuista söpöilysarjoista, mutta hänen hahmonsa tuntuvat uskottavilta (ainakin elävien maailmassa) ja tarinaa on miellyttävä lukea. Etenkin päähenkilön halu auttaa pelottelun sijaan saa mielenkiinnon pysymään yllä, sillä onhan Hikarukon olemassaolo vaarassa, jos ohjaaja saisi tietää tämän tavoitteista. Kummituskokelaan toinen osa julkaistaan 9.12.
Takakannesta:
Hikaruko on vaisu ja hiukan synkkämielinen mutta silti kiltti koulutyttö. Eräänä päivänä hän joutuu onnettomuuteen ja päätyy kaunahengeksi! Kuinka lempeä Hikaruko pärjää, kun pitäisi työkseen säikytellä ihmisiä...?
Suomentanut: Suvi Mäkelä, 192 sivua, Sangatsu Manga 2016
Alkuperäinen nimi: Ushiro no Hikaruko-chan (2013)
Tämä sarja oli ihanan kevyt ns. hömppä sarja. Pidin kovasti sarjasta ja sen henkilöistä. Olisi tosin ollut kivaa saada tietää lisää muista kaunahengistä, mutta sarjan lyhykäisyyden vuoksi ihan mukiin menevästi mangaka kertoi kaikista. Loppu oli ihanan onnellinen -pelkäsin jo toisen mangan alussa, että loppu tulisi olemaan sellainen ei-niin-kliseinen onnellinen loppu, missä Hikarukosta hyväksyy täisin kohtalonsa ja lapsuuden ihastun unohtuu täysin...;( Siis ei näin! Vaikka klisee loput aina välillä kyllästyttää, niin tähän se sopi hyvin. ^^
VastaaPoistaTästä olisi saanut helposti pidemmänkin sarjan. Ihan hyvä toisaalta, ettei sitä myöskään venytetty loputtomiin, niin kuin jotkin ikuisuussarjat, vaan sillä on tyydyttävä loppu. Kaunahenkien maailma olisi kyllä kiinnostanut enemmänkin ja sitä olisi voitu avata vaikka luomalla uuden päähenkilön, sillä tähän sarjaan olisi sopinut myös vaihtuva päähenkilö.
PoistaNiin olisi saanutkin. Toisen pokkarin lopussa ns. päähenkilö vaihtuukin, joten tämän pohjalta olisi mahdollisesti voinut jatkaa kyseistä sarjaa jos mangaka (ja kustantaja) olisivat niin halunneet. Mutta loppujen lopuksi oli kivaa, että tarina oli siistin lyhyt ja langanpätkät tuli lopussa liitettyä yhteen ihanalla tavalla.
Poista