"No more a smart little girl with no heart"
- A Wonderful Guy (South Pacific, 1949)
Arvostelukappale. Artikkelini on julkastu Risingshadow-sivustolla.
Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa jatkaa Catherynne M. Valenten Syyskuu-nimisestä tytöstä kertovaa satukirjasarjaa. Kirjojen välissä on ehtinyt kulua vuosi Syyskuun ensimmäisestä vierailusta Satumaahan. 13-vuotiaan nuoren elämässä ei ole juurikaan tapahtunut muutoksia: hän tiskaa edelleen samoja vaaleanpunakeltaisia teeastioita, hänen isänsä on kaukana sodassa ja äiti rakentaa moottoreita tehtaalla. Koulussa Syyskuuta pidetään jopa omituisempana kuin aikaisemmin. Syyskuun salaiset seikkailunsa ovat muuttaneet häntä, vaikka kukaan ei oikein tiedä miten - hän vain tuntuu erilaiselta kuin muut.
Ainoa selvä ero on Syyskuun varjottomuus, sillä pelastaessaan Satumaata Syyskuu joutui luopumaan varjostaan, josta on sittemmin tullut Halloween (engl. Hollow Queen), alisen maailman kuningatar. Syyskuu pelkää toisinaan Satumaan olleen vain unta tai että hän on itse menettänyt järkensä. Varjon puuttuminen saa hänet kuitenkin uskomaan ihmeelliseen seikkailuunsa kirlisko Allun ja maridipoika Lauantain kanssa. Syyskuu kaipaa ystäviään, sillä todellisessa maailmassa hän on kovin yksinäinen. Sunnuntait ovat onneksi keitaita harmaan arjen keskellä: silloin hän viettää koko päivän äitinsä kanssa lukien kirjaa takkatulen äärellä, eikä hän ajattele Satumaata juuri lainkaan.
Kun Syyskuu lopulta ajautuu takaisin Satumaahan, hän huomaa jonkin olevan pielessä: varjot katoavat. On siis uuden seikkailun aika tilanteen oikaisemiseksi. Alamaailman pohjalla nukkuva prinssi Myrha on herätettävä. Syyskuun ei kuitenkaan tarvitse taittaa matkaa yksin, vaan kaksi tuttua, mutta hieman erilaista olentoa liittyy hänen seuraansa – Allun ja Lauantain varjot. Aluksi varjot tuntuvat kovin vierailta ja pelottavilta, kun hahmojen persoonallisuudestaan paljastuu salattuja puolia. Yksi tarinan opetuksista kiteytyy virkkeeseen: ”Ystävät voivat käyttäytyä oudosti ja tehdä epämiellyttäviä asioita, mutta se ei tee heistä muukalaisia.” Lisäksi Syyskuu tapaa koko joukon uusia ja varsin omintakeisia hahmoja, joista yksikään ei ole puhtaasti hyvä tai paha.
Valente ammentaa kertomukseensa raikkaasti satujen kerrontaperinnettä ja antiikin mytologioita. Hänen kielellisesti rönsyilevä teoksensa on kertomus ystävyydestä ja aikuiseksi kasvamisesta. Monitasoinen kirja vetoaa niin nuoreen kuin aikuiseenkin lukijaan. Syyskuu on modernin naisen tavoin aktiivinen toimija, jolle ei vain tapahdu asioita, vaan joka tekee itse. Hän ei ole enää sydämetön, vaan hänen nuori sydämensä on alkanut kasvattaa kukkivia oksia – etenkin kun Syyskuu ja Lauantai vaihtavat merenmakuisen ensisuudelman. Ana Juanin mielikuvituksellinen kuvitus lumoaa jälleen.
Suomentaja Sarianna Silvonen on tehnyt tälläkin kertaa loistavaa työtä: teksti soljuu kauniisti ja vaivattomasti. Suomennos on erityisen hyvä silloin, kun se ei vedä huomiota itseensä, vaan antaa tarinan virrata lukijan mieleen takertumatta pikkuseikkoihin. Erityisesti Satumaan olentojen nimeämisessä Silvonen on onnistunut astumaan Harry Potter -sarjan suomentajan Jaana Kapari-Jatan jalanjälkiin. Toivottavasti loputkin Satumaasta kertovat kirjat suomennetaan; sarjan kolmas osa The Girl Who Soared Over Fairyland and Cut the Moon in Two ilmestyi loppuvuodesta 2013.
Takakannesta:
Kirja luettu mm. täällä: Risingshadow, Taikakirjaimet, Kirjavinkit
Ainoa selvä ero on Syyskuun varjottomuus, sillä pelastaessaan Satumaata Syyskuu joutui luopumaan varjostaan, josta on sittemmin tullut Halloween (engl. Hollow Queen), alisen maailman kuningatar. Syyskuu pelkää toisinaan Satumaan olleen vain unta tai että hän on itse menettänyt järkensä. Varjon puuttuminen saa hänet kuitenkin uskomaan ihmeelliseen seikkailuunsa kirlisko Allun ja maridipoika Lauantain kanssa. Syyskuu kaipaa ystäviään, sillä todellisessa maailmassa hän on kovin yksinäinen. Sunnuntait ovat onneksi keitaita harmaan arjen keskellä: silloin hän viettää koko päivän äitinsä kanssa lukien kirjaa takkatulen äärellä, eikä hän ajattele Satumaata juuri lainkaan.
Kun Syyskuu lopulta ajautuu takaisin Satumaahan, hän huomaa jonkin olevan pielessä: varjot katoavat. On siis uuden seikkailun aika tilanteen oikaisemiseksi. Alamaailman pohjalla nukkuva prinssi Myrha on herätettävä. Syyskuun ei kuitenkaan tarvitse taittaa matkaa yksin, vaan kaksi tuttua, mutta hieman erilaista olentoa liittyy hänen seuraansa – Allun ja Lauantain varjot. Aluksi varjot tuntuvat kovin vierailta ja pelottavilta, kun hahmojen persoonallisuudestaan paljastuu salattuja puolia. Yksi tarinan opetuksista kiteytyy virkkeeseen: ”Ystävät voivat käyttäytyä oudosti ja tehdä epämiellyttäviä asioita, mutta se ei tee heistä muukalaisia.” Lisäksi Syyskuu tapaa koko joukon uusia ja varsin omintakeisia hahmoja, joista yksikään ei ole puhtaasti hyvä tai paha.
Valente ammentaa kertomukseensa raikkaasti satujen kerrontaperinnettä ja antiikin mytologioita. Hänen kielellisesti rönsyilevä teoksensa on kertomus ystävyydestä ja aikuiseksi kasvamisesta. Monitasoinen kirja vetoaa niin nuoreen kuin aikuiseenkin lukijaan. Syyskuu on modernin naisen tavoin aktiivinen toimija, jolle ei vain tapahdu asioita, vaan joka tekee itse. Hän ei ole enää sydämetön, vaan hänen nuori sydämensä on alkanut kasvattaa kukkivia oksia – etenkin kun Syyskuu ja Lauantai vaihtavat merenmakuisen ensisuudelman. Ana Juanin mielikuvituksellinen kuvitus lumoaa jälleen.
Suomentaja Sarianna Silvonen on tehnyt tälläkin kertaa loistavaa työtä: teksti soljuu kauniisti ja vaivattomasti. Suomennos on erityisen hyvä silloin, kun se ei vedä huomiota itseensä, vaan antaa tarinan virrata lukijan mieleen takertumatta pikkuseikkoihin. Erityisesti Satumaan olentojen nimeämisessä Silvonen on onnistunut astumaan Harry Potter -sarjan suomentajan Jaana Kapari-Jatan jalanjälkiin. Toivottavasti loputkin Satumaasta kertovat kirjat suomennetaan; sarjan kolmas osa The Girl Who Soared Over Fairyland and Cut the Moon in Two ilmestyi loppuvuodesta 2013.
Arvosana:
Takakannesta:
Kaikki ei ole kohdallaan Satumaassa
Syyskuu on kaivannut Satumaata kovasti ensimmäisen seikkailunsa jälkeen. Kun hän viimein pääsee sinne, hän kuulee, että sen asukkaat ovat menettämässä varjojaan - ja taikavoimiaan - Alimaalle. Syyskuun on uskaltauduttava yhä kauemmas tuohon Satumaan alla riippuvaan, ihmeelliseen, kauniiseen vatakuntaan, joka on täynnä vedestä ja varjoista, jäästä ja kuunvalosta koostuvia olentoja.
Perillä häntä odottaa todellinen yllätys, sillä Alimaalla on uusi valtias: Halloween, Syyskuun varjo. Eikä Halloweenillä ole aikomustakaan palauttaa varjoja Satumaahan. Matkallaan Syyskuu löytää hyvät ystävänsä Allu-kirliskon ja Lauantai-pojan. Mutta Alimaassa edes parhaat ystävät eivät ole aina sitä, miltä näytävät...
Syyskuu on kaivannut Satumaata kovasti ensimmäisen seikkailunsa jälkeen. Kun hän viimein pääsee sinne, hän kuulee, että sen asukkaat ovat menettämässä varjojaan - ja taikavoimiaan - Alimaalle. Syyskuun on uskaltauduttava yhä kauemmas tuohon Satumaan alla riippuvaan, ihmeelliseen, kauniiseen vatakuntaan, joka on täynnä vedestä ja varjoista, jäästä ja kuunvalosta koostuvia olentoja.
Perillä häntä odottaa todellinen yllätys, sillä Alimaalla on uusi valtias: Halloween, Syyskuun varjo. Eikä Halloweenillä ole aikomustakaan palauttaa varjoja Satumaahan. Matkallaan Syyskuu löytää hyvät ystävänsä Allu-kirliskon ja Lauantai-pojan. Mutta Alimaassa edes parhaat ystävät eivät ole aina sitä, miltä näytävät...
"Merkittävimpiä fantasiaromaaneja, joita tällä vuosisadalla on vielä kirjoitettu, lapsille tai aikuisille." - Time
Suomentanut: Sarianna Silvonen, 353 sivua, Gummerus 2014
Kuvitus: Ana Juan
Alkuperäinen nimi: The Girl Who Fell beneath fairyland and Led the Revels There (2012)
Sarjassa aikasemmin ilmestynyt:
Samantyylisiä kirjoja: C. S. Lewis: Narnia, Lewis Carroll: Liisa ihmemaassa, J. M. Barrien: Peter Pan, Patricia C. Wrede: Lumotun metsän kronikat, Angie Sage: Septimus Heap-sarja
Enpä ole käynyt täällä aikoihin! Voi Niina, täällä on hirmuisen kaunista, sanon sen ihan ensimmäisenä. <3
VastaaPoistaMinähän tykkäsin tuosta ensimmäisestä osasta todella paljon, ja aion kyllä tämän toisenkin lukea, kunhan sen vain kirjastosta käsiini saan.
Kiitos Krista! ♥ Minulla oli tuossa jokunen kuukausi sitten isompi ulkonäköremppa täällä. :)
PoistaTämä on kyllä parasta, mitä satujen rintamalla on kuulunut pitkään aikaan. Ja tarkoitan nyt siis uusia satuja, ei vanhojen kierrättämistä (vaikka tokihan tässä on vanhojen satujen henkeä ja yhtymäkohtia). Suosittelen kyllä lukemaan tämänkin. Odottelen kovasti kolmannen suomennosta.