Andy Weir: Yksin Marsissa

"Minä olen ensimmäinen ihminen, joka on yksin kokonaisella planeetalla."

      

     

Voitin kirjan ja kaksi leffalippua Finnkinoon Notkopeikon arvonnasta. Kiitos kovasti! 

  

Kävin lipuilla katsomassa Yksin Marsissa -leffaversion mieheni kanssa (jo 2.11.), Kerron postauksessa siis hieman myös katselukokemuksesta. Pyrin yleensä lukemaan kirjan ennen leffaversiotaan, paitsi jos saan vasta leffan nähtyäni kuulla sen pohjaavan kirjaan. Ehdin lukea teoksesta vain puolet ennen kuin kävimme leffassa, joten kokemus oli hyvin erikoinen ja laadultaan ensimmäinen: puolet leffasta tiesin, mitä tulee tapahtumaan, mutta loppu osa oli uutta. On pakko kehua ohjaajaa, Ridley Scottia, joka oli pitänyt oman versionsa hyvin uskollisena kirjalle. 

  

Andy Weirin scifiteosta on kehuttu NASAssakin sen uskottavuudesta. Sitä se todellakin oli. Huolimatta runsaasta infomäärästään, ei teos ollut raskas tai vaikea ymmärtää. Weirin päähenkilö Mark Watney, botanisti ja mekaniikan insinööri, on todella täyteläinen hahmo. Hänen huumorintajunsa on teoksen miljöön lisäksi sen suurin vahvuus. Kirjan ensimmäinen lause on "Olen melkoisessa kusessa." Mikä vulgaari, mutta teokseen sopiva aloitus. Jo tässä lauseessa kiteytyy hyvin Markin luonne.  Elokuvassa Markia näyttelee Matt Damon, josta en yleensä pidä ollenkaan, mutta tämä roolisuoritus on upeaa katseltavaa. 

  

Mark on yksi Marsiin lähetetyn miehitetyn tutkimuslennon astronauteista, jota yllättävän tapahtumaketjun takia luullaan kuolleeksi ja hänet jätetään jälkeen, eli yksin Marsin kamaralle. Teos kertoo hänen lokikirjamerkintöjensä kautta ajastaan vieraalla planeetalla, selviytymiskamppailusta ääriolosuhteissa. Mark on mielenkiintoinen sekoitus MacGyveria ja Robinson Crusoeta avaruudessa. Osa tarinasta kerrotaan myös Houstonissa, useiden näkökulmien kautta. Näin kerronta saa lisää syvyyttä ja uskottavuutta. 

  

Mars on hedelmätön joutomaa ja minä olen täällä tavattoman yksin. Totta kai olen yksin, ei siinä sinänsä ole mitään uutta, mutta tietämisellä ha kokemisella on ero. Ympärilläni on pölyä, kiviä ja loputonta tyhjää aavikkoa joka ilmansuuntaan. Marsin kuuluisa punainen väri on peräisin rautaoksidista, joka pinnoittaa koko planeetan. Tämä ei ole vain aavikko. Tämä on niin vanha aavikko, että se ruostuu. (s. 86)

  

Teos on täynnä toinen toistaan ilahduttavampia one linereita ja viittauksia - katsokaa vaikka alle poimimani ilmastointiteippi-kohdat. Mukaan mahtuu myös hauska Taru sormusten herrasta -viittaus ja leffasta samaisesta kohtauksesta löytyy näyttelijä Sean Bean, joka esitti Sormuksen ritareissa Boromiria. Näyttelijävalinta oli siis tuskin sattumanvarainen. Pelastautuakseen Marsista, Mark päätyy jopa avaruuspiraatiksi ja käyttää suunnistamisessa 1500-luvulla keksittyä laitteistoa. 

   

Ilmastointiteippiäkin on. Tavallista jeesusteippiä, jota voi ostaa rautakaupasta. Edes NASA ei pysty pistämään ilmastointiteippiä paremmaksi. (s. 42)

Kyllä, totta kai ilmastointiteippi pitää lähes tyhjiössä. Ilmastointiteippi pitää missä tahansa. Ilmastointiteippi on magiaa ja sitä pitää palvoa. (s. 236) 

   

Voisin jopa väittää, että Yksin Marsissa on koko vuoden paras lukemani uutuuskäännösromaani. Kaj Lipponen käyttää paikoin hyvinkin mielnkiintoisia sanavalintoja, jotka sopisivat usein paremmin savolaisen äitini kuin amerikkalaisen astronautin suuhun, mutta tällainen kielileikittely tuo toisaalta hahmoon samiastumispintaa ja inhimillisyyttä. Teos on hyvin visuaalinen ja elokuvamainen, mikä palvelee hyvin tällaista viihdyttävää jännäriä. Yksin Marsissa on kovatasoista scifiseikkailua, joka on varmasti laskettavissa klassikoksi jo omana aikanaan.

  

Oli uskomattoman tylsää, joten mietiskelin itselleni teemalaulua. Jotakin tilanteeseen sopivaa. Ja tietenkin sen pitäisi kuulua olennaisesti Lewisin paapomaan kulta-aikaan. Kandidaateista ei ole pulaa: David Bowien "Life on Mars", Elton Johnin "Rocket Man", Gilbert O'Sullivanin "Alone Again (Naturally)". Päädyin Bee Geesin kappaleeseen "Stayin' Alive". (s. 238)

    

Suosittelen lämpimästi tutustumaan marsilaiseen, vaikka scifi lajina muutoin pelottaisikin. Tämä on Marsiin sijoittuva trilleri, ei niinkään avaruusoopperaaa. Ahmaisin kirjan parilla istumalla, sen verran koukuttavasti se on kirjoitettu. Viimeksi vastaava tilanne oli Hugh Howeyn Siilon kanssa. 

  

Erityisen sitaattilainauksen maininnan saa: "Jos ainoan käsillä olevan reliikin turmeleminen jättää minut marsilaisten vampyyrien armoille, otan riskin." (s. 43)

  

Arvosana:

  

Etulieppeestä:

Kuusi päivää aiemmin astronautti Mark Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä Marsissa. Nyt hän on varmasti ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä.

  

Ares 3:n miehistö joutuu hiekkamyrskyyn. Evakuoinnin aikana Markin avaruuspuku vaurioituu, ja muut luulevat hänen kuolleen. Mark jää yksin karulle planeetalle.

  

Miten hän saa ilmoitettua Maahan olevansa elossa? Vaikka hän saisikin viestin läpi, hänen ruokansa loppuu kauan ennen pelastusjoukkojen saapumista. Todennäköisesti Mark ei ehdi edes nääntyä nälkään. Pienikin inhimillinen virhe tai tekninen vika voi johtaa kuolemaan ennen sitä.

  

Mark turvautuu kekseliäisyyteen, insinööritaitoihin ja hirtehishuumoriin. Mutta riittävätkö ne voittamaan kosmiset esteet?

  

Yksin Marsissa pohjautuu alusta loppuun nykytieteeseen ja yllättää lukijansa yhä uudestaan. Se on herkeämätön scifi-trilleri, jota lukee kuin tosielämän selviytymiskertomusta.

     

Samantyylisiä kirjoja: Johan Harstad: Darlah - 172 tuntia Kuussa

  

Suomentanut: Kaj Lipponen, 387 sivua, Into kustannus 2015

   

Alkuperäinen nimi: The Martian (omakustanne e-kirja 2011, painettuna 2014)

   

Myös täällä on lennetty Marsin pinnalle: Notko, se lukeva peikko, Kirjaneidon tornihuone, Taikakirjaimet, Kirjavinkit, Lukutoukan kulttuuriblogi, Lukuisa, Kirjaston kummitus,