"Hallitus on ystävämme!"
Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin kirjoittama, sekä Pasi Pitkäsen kuvittama lasten- ja nuorten romaanisarjan, Kepler62:n ensimmäinen osa, Kutsu vilahteli vuoden 2015 aikana monissakin seuraamissani blogeissa. En kuitenkaan laittanut sitä sen enempää merkille ennen kuin teos tuli kolmanneksi Blogistanian kirjaäänestyksen Kuopus-kategoriassa. Samana päivänä, kun voittajat ja kärkeen sijoittuneet teokset listattiin, kävin kirjastossa noutamassa muutaman varauksen. Huomasin sattumalta Kutsun viimeksi palautettujen hyllyssä, ja muutaman takakannen sanan perusteella nappasin ohkaisen teoksen mukaani.
Ensimmäisessä osassa seurataan päähenkilöinä kolmetoistavuotiasta Aria ja hänen kahdeksanvuotiasta pikkuveljeään Jonia. Poikia ei heti uskoisi veljeksiksi, sillä eri isien takia heidän ihonvärinsä on erilainen. Arille Joni on kuitenkin maailman tärkein ihminen, josta hän huolehtii äidin kadottua omituisesti. Jonia on vaivannut jo jonkin aikaa outo tauti, johon ei näytä olevan parannuskeinoa.
Eletään Suomessa, mutta paljon on muuttunut meidän ajoistamme. Maata koettelevan ankaran kuivuuden vuoksi vain rikkaimmilla on varaa tuoreisiin hedelmiin ja leipään, köyhemmät tyytyvät purkkiruokaan ja maissipohjaisiin aterioihin. Ihmiset asuvat tiiviisti, lääketiede on edistynyt, avaruuteen ollaan tekemäsä uuden aikakauden löytöretkiä ja yhdistyneellä hallituksella on tiukka ote kansalaisistaan, etenkin lapsista.
Tarkkaa vuotta ei kerrota, mutta päätellen siitä, että hetken kuumin konsolipeli Kepler62 käy poikien jo vanhalle PlayStation 10-mallille, eletään vähintään useamman kymmenen vuoden päässä tulevaisuudessa. (Vähemmän pelaavia auttanee tieto, että viimeisin Pleikkari, järjestyksessään neljäs, on vielä aika uusi tällä hetkellä. Kyseinen pelikone ilmestyi vuonna 2013.)
Kepler62 ei olekaan ihan mikä vain räiskintäpeli, vaan maailman vaikein sellainen. Pojat himoitsevat peliä kuin kuuta taivaalta, ja erään omituisen sattuman kautta he sellaisen lopulta saavatkin. Peli liimaa pojat näytön ääreen kuin huume. Vuorotellen pelaavat pojat pääsevätkin parissa päivässä tasolle 99. Kukaan ei ole pässyt pelin päättävälle sadannelle tasolle, josta kulkee netissä kaikenlaisia huhuja. Jotkut uskovat, että ne harvat, jotka pelin läpäisevät saavat palkinnon. Mutta mitä oikeasti tapahtuu viimeisellä tasolla?
Paljon lukeva ahmaisee lyhykäisen teoksen kertaistumalta, ja se maistuu varmasti myös monelle vähemmän lukevalle. Visuaalisuus saa teoksen tuntumaan lastenkirjan sijaan teokselta, johon on liitetty pysäytyskuvia ison luokan elokuvasta. Vaikka koderyhmä onkin n.10-14-vuotiaissa, voi aikuinenkin nauttia teoksesta ja jäädä koukkuun sen vaivattomasti rullaavaan tekstiin ja sen takana avautuvaan laajempaan maailmaan. Tämän linkin takaa löytyy yksi kohderyhmään kuuluvan lukijan arvio teoksesta.
Ensimmäisessä osassa esiteltiin lähinnä Parvelalle varsin epätavallisen huumoriton mutta sitäkin mielenkiintoisempi, tumman dystooppinen maailma, ajankuva ja hahmot. Teksti piiloviittaa moniin dystopiaklassikoihin ja olin bongaavani viittauksen myös Parvelan aiempaan suomimytologiasta ammentavaan teokseen. Harmillisesti teos ei pärjää itsenäisesti, vaan se on luotu osaksi sarjaa.
Pohjustus sai kuitenkin todella kiinnostuneeksi koko kuusiosaista sarjaa kohtaan. Laitoinkin varauksen syksyllä ilmestyneestä toisesta osasta, Lähtölaskenta, heti kirjastoon. Teoksen pääkirjoittajana nähdään kaksikosta Sortland, sekä uusi hahmo Marie. Se luultavasti avaa maailmaa ja paljastaa lisää ihmiskunnan tilasta, jäin nimittäin kaipaamaan hieman enemmän juonellista sisältöä. Toivottavasti pian päästään myös sille luvatulle avaruusmatkalle, josta seuraavien kahden teoksen nimet jo vihjailevatkin!
Kolmikko on selvästi pyrkinyt luomaan tasokkaan sarjan, joka koukuttaisi etenkin poikia lukemiseen, sen verran paljon löysin teoksesta ikäryhmälle suunnattuja ärsykkeitä, esim. jo mainitun Pleikkarin lisäksi teoksessa vilahtaa mm. WhatsApp. Puhumattakaan Pitkäsen mangan suuntaan flirttailevasta korkeatasoisesta kuvituksesta, joka tukee kerrontaa mainiosti.
Arvosana:
Maapallo on ylikansoitettu ja sen luonnonvarat hupenevat. 13-vuotias Ari pitää huolta sairaasta pikkuveljestään Jonista. He pelaavat yhdessä uutta, vaikeaa Kepler62-tietokonepeliä, jonka vain harvat pystyvät viemään läpi. Kukaan ei tiedä mitä viimeisen tason suorittaneille tapahtuu - tai onko Kepler edes pelkkä peli. Huima seikkailu on alkamassa...
Suosikkikirjailijat Timo Parvela ja norjalainen Bjørn Sortland ovat yhdessä kuvittaja Pasi Pitkäsen kanssa luoneet kiehtovan maailman, jossa ystävyys punnitaan keskellä tuntematonta avaruutta. Kuusiosaisen sarjan kirjat ilmestyvät samanaikaisesti Suomessa ja Norjassa.
Samantyylisiä kirjoja: Philip K. Dick: Palkkionmetsästäjä - Blade Runner, George Orwell: Vuonna 1984, Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Devoted Souls: Peliromaani, Marie Lu: Legend, Lois Lowry: The Giver, Colin Thompson: Uusi Eeden, Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa ja Shades of Earth, Kass Morgan: The 100, Moira Young: Julma maa, Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla
Kepler62 on luettu myös täällä: Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Savon Sanomat, Kirjavinkit, Luetaanko tämä?, Kujerruksia, Eniten minua kiinnostaa tie, Morren maailma | Lari lukee, Lumiomena, Kirjojen keskellä, Les! Lue!
Sarjassa ovat ilmestyneet:
- Kutsu (kevät 2015)
- Lähtökaskenta (syksy 2015)
- Matka (Ilmestyy keväällä 2016)
- (Ilmestyy syksyllä 2016)
- (Ilmestyy keväällä 2017)
- (Ilmestyy syksyllä 2017)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti