"Meidän kaikkien sisimmässä piilee villiyttä, ja usein se on voimakkainta ujoimmissa."
Chris Riddellin kirjoittaman ja kuvittaman lastenkirjsarjan kolmas osa, Ada Gootti ja Humisevan karju jatkaa aiemmin viitoitetulla tiellä. Tällä kertaa sivujen reunat kimmeltävät metallinsinisenä.
Joulu on tulossa ja Lordi Gootti on poissa liikeasioitaan hoitamassa. Hänen on tarkoitus palata aatoksi ja Ada yrittää ehtiä lukemaan kirjailija isänsä uusimman teoksen ennen tämän paluuta. Kun kirjastohuoneeseen yhtäkkiä pölähtää kolme apinaa, jotka keräävät hyllyistä kirjoja, Adan suunitelmat muuttuvat.
Adan ystävät Emily ja William Kaali ovat tulossa Kalmatollon kartanolle joululoman viettoon, sillä heidän keksijä-isänsä työskentelee Lordi Gootille. Ada ei ole nähnyt heitä pitkään aikaan, koska hänellä on kotiopettaja Lucy Borgia, eikä hän siis käy koulussa muiden tavoin. Kun Ada viimein tapaa Emilyn, hän joutuu hieman harmistuen huomaamaan, että tyttö on löytänyt koulussa uusia ystäviä ja ottanut nämä mukaansa lomalle. Pappilan sisarusten Charlotten, Emilyn ja Annen (viittaus Brontën sisaruksiin) lisäksi uusina hahmoina tutustutaan Williamin poikakoulussa tapaamaan tyttöjen veljeen Ranveliin ja luokalleen useamman kerran jääneeseen Härnäveteen.
Ada Gootti istui siipinojatuolissa Kalmatollon kartanon kirjastossa. Hän luki isänsä uusinta kirjaa ja hymyili kääntäessään sivua. Kirjaston seinille rakennetut mahonkiset hyllyköt olivat täynnä nahkaselkäisiä opuksia, ja jokaisen hyllyn edessä oli messinkipyörillä liikkuvat tikkaat, joilta pääsi kurkottamaan ylimmille hyllyköille. (s. 1)
Tuttuun tapaan teos on täynnä ihastuttavia kirjallisuusviittauksia. Kirjallisen koiranäyttelyn osallistuvat mm. Karu Austen (teokset Järjettömyys ja tunteettomuus ja Nopeus ja ennakkoluulo) ja koiransa Emma, miesten vaatteisiin pukeutuva, balettiaskelilla tanssahteleva Georgie Eliot ja middlemarchinkoiransa Kankuri sekä Epeli Dickinson ja koiransa Carlo. Koiranäyttelyn tuomareina ovat Hanska-Risto Andersen ja kreivitär Peppi Pätkätossu (jolla on syvälapinsylikoira Muumi). Peppi viittaa useaan otteeseen ystäväänsä Elsaan tavalla, joka ei jätä arvailujen varaan, etteikö kyseessä olisi Frozenista tuttu jääkuningatar. Elsa koristaa myös joulukuusen latvaa tähden tai enkelin sijaan. Kääntäjä Jaana Kapari-Jatta on nimennyt luistelevan kirkkoherran Kokko Rahkamoksi (suomalaiset taitoluistelijat Petri Kokko ja Susanna Rahkamo).
Hienointa humoristisessa, nopealukuisessa teoksessa on jälleen Riddellin kuvitus (voisin ostaa miehen kuvittaman värityskirjan, jos sellainen tulisi vastaan). Tarina on ihan viihdyttävä ja sen vahvuutena ovat moninaiset. aikuislukijoille osoitetut viittaukset, vaikka juoni ja hahmot eivät niinkään jää mieleen. Teoksen nimi viittaa tietenkin Emily Brontën kirjoittamaan Humisevaan harjuun, muttei liity millään tavoin itse tarinaan, vaikka yksi hahmoista onkin viittaus kirjailijattareen. Bonustarina Erään hurtan historia on heikoin minikirjanen koko sarjan aikana eikä tarjonnut oikeastaan mitään kiinnostavaa lisää teoksessa esitellyn sivuhahmon elämään.
Ada Gootti ja Humisevan karju sopii hyvin Halloween-haasteeseen, vaikka se sijoittuu joulun aikaan. Teoksessa on kuitenkin aaveita, vampyyri ja ihmissusi.
Koska Kalmatollon kartano oli vanha ja suuri, siellä asui koko joukko kummituksia, jotka pitivät aina varansa, etteivät tulleet kaikki yhtäaikaan esiin. (s. 33)
Arvosana:
Takakannesta:
Maailmakuulut kirjialijat saapuvat esittelemään uljaita koiriaan Kalmatollon kartanon kirjalliseen koiranäyttelyyn.
Kalmatollon yössä on kuitenkin meleillään joitain kummaa: on outoja jalanjälkiä, öisiä ulvahduksia, epäilytävä määrä pureskeltuja kenkiä... Saavatko Ada ja Ullakkokerhon väki selvitettyä mysteerin ennen kuin seuraava täysikuu koittaa?
Alkuperäinen nimi: Goth Girl and the Wurthering Fright (2015)
Ada Gootin seikkailuista on luettu myös näissä blogeissa: Kirjavinkit, Hurja hassu lukija, Kirjaston kummitus, Niin monta lukematonta...
Sarjassa aiemmin ilmestyneet:
En ole lukenut yhtään Ada Gootti-kirjaa, mutta olen ihaillut kuvia ja kansia. Nyt sain innostuneen arvion kolmasluokkalaiselta pojalta kirjasta, joten taidanpa hankkia kirjan ensimmäisen osan luettavaksi. Potterisuomentaja on plussaa.
VastaaPoistaAda Gooteissa on ihana kuvitus, hullunkurisia hahmoja ja hurja määrä kirjallisuuviittauksia (joista osa menee jopa minulta ohitse), mutta yhdyn monen bloggaajaan mielipiteeseen, että tarinan kertomisessa Riddell ei ole vahvimmillaan. Juonen sijaan kirjoittajalle on tärkeämpää luoda eriskummallisia hahmoja ja heitellä vitsejä. Mutta olen kuullut lasten tykkäävän näistä paljon. Minua vähän harmittaa, että kasassa on jo niin hyvät ainekset, mutta tarina jää vain sivurooliin - näissä kun olisi potentiaalia vieläkin hienompaan lukukokemukseen. Suosittelen silti tutustumaan, jokaisella osalla on jotain annettavanaan varttuneemmallekin lukijalle.
PoistaMinä olen lukenut vain ensimmäisen osan tästä sarjasta ja pidin kyllä Ada Gootista kovasti. Varsinkin kirjan kuvitus oli kertakaikkiaan mahtavaa ja kyllähän tällainen entinen gootti pitää tällaisesta lastenkirjallisuudesta kovasti. :) Nämä jatko-osatkin pitäisi ehdottomasti lukea <3
VastaaPoistaKannattaa lukea, ja etenkin tästä kolmannesta tykkäät varmasti, niin hauskoja nuo kirjalliset viittaukset, esim. Karu Austen. :D Kuvitus on kyllä mainio. Lainassa nyt myös Russell Brandin kirjoittama ja Riddellin kuvittama Hamelnin pillipiipari.
Poista