🌈 Sateenkaarevia säkeitä

"ei kai ihmistä voi tyhjentävästi selittää

vain muutaman termin perusteella?

  

– Älä stressaa sanoista ja niiden rajoista.

Ihminen määrittelee sanat,

mutta sanat eivät ihmistä.

Eivät koskaan kokonaan.

  

Ihminen on aina enemmän

kuin sanat jotka rajaavat."

      

"ulkona on harmaata

kuin asuis villasukassa"

Arvostelukappale

  

Lukuhaasteissa: Queer-lukuhaaste - Monimuotoisia suhteita

  

Sisältövaroitus: itsemurha, masennus, oikeisto-öyhöttäminen, emetofobiavaroitus

eikö joskus voisi riittää

vain

että jaksaa olla olemassa?

--

ei ole yhtä oikeaa tapaa olla sairas

ei yhtä syytä sille että on

--

on ollut vaikeaa vakuuttaa toisia,

ettei kyse ole laiskuudesta

ei velvollisuuksien väistelemisestä

en sluibaile koska voin

vaan kyse on siitä että

en voi (s. 7, 12 ja 15)

  

J.S. Meresmaan Kerberos on säeromaani-trilogian viimeinen osa ja tällä kertaa kertojaäänenä on polyamorisen suhteen kolmas osapuoli Tuukka. Tätä ei ehkä voi kuvata ihanaksi lukukokemukseksi, sillä sen verran ravisutteleva, samaistuttava (mm. puhelimella soittamisen kammoaminen, vakiintuneita reittejä kulkeminen ja hätääntyminen, jos joku muuttaa reittiä) ja turhauttavakin tämä on eri osissaan - ehdottomasti siis lukemisen arvoinen, niin kuin koko sarja. "entä jo on queer ja onnellinen? / entä jos on sairas ja silti onnellinen? / kuka oikeastaan saa määrittää / onnellisuuden koostumuksen?"

   

Mistä mä tiedän, onko se

lääkkeen

vai kasvatuksen

vai yhteiskunnan

sen sosiaalisten normien

tai jonkun geenipiirteen 

                sivuvaikutusta?

--

seksi ei ole

meikäläiselle yhtä merkityksellistä

kuin se tuntuu alloille olevan (s. 41 ja 50)

  

Tuukka sairastaa masennusta ja käy terapiassa, mutta joskus tulee musta päivä ja kaikki luhistuu. Olisi helppo sanoa, että masennus johtuu äidin itsemurhasta Tuukan ollessa vasta vasta 12-vuotias. mutta siinä on enemmänkin kerroksia. Lopussa on toivon pilkahdus, sillä Tuukka sanoo olevansa matkalla kohti elämää. Hän on viimein löytänyt sanan joka kuvaa, mutta ei kuitenkaan tyhjentävästi määrittele häntä: aseksuaali. Kuinka hienoa, että nämä kaksi harvinaisempaa, polyamoria ja aseksuaalisuus saavat lisää äänenkantajia kotimaiseen YA-kirjallisuuden kenttään. 

Turhautumista aiheuttaa Iinan oikeisto-öyhöttävä alkoholisti-isä, josta Tuukka oppii aivan uuden puolen ja eräs aiemmista osista tuttu hahmo tekee yllättävän paluun. 

  

– Ei minun oo tarkoitus loukata,

mutta ei ennen ollu tämmöstä

ei tehty politiikkaa identiteeteillä

ei itketty pienestä

miehet oli miehiä

naiset naisia

ja asioista sai puhua

niiden oikeilla nimillä

ei mitään tällaista

poliittisesti korrektia hyssyttelyä

vaientamista

ja sorrosta valittamista

kaikilla on nykyään

joku helvetin diagnoosi

oire tai epätyypillisyys

eikä lihaakaan saa perkele syödä. (s. 151-153)

    

Vaikeistakin aiheista voi lukea, kun sen tekee näin ilmavasti, ymmärtäväisesti ja lukijaa lähelle tullen. Joku oli kommentoinut, etteivät kirjan nuoret vaikuta täysin uskottavilta, koska he käyttäytyvät niin järkevästi. Minusta tämä puolestaan on hyvinkin uskottava, mitä olen siskojeni nyt jo aikuisten, parikymppisten lasten kanssa keskustellut. Nuorten elämä vaan sattuu nykyään olemaan erilaista kuin se vaikkapa meidän kolmekymppisten muistoissa on. Tässä on yksi esimerkki, millaista se voi olla. 

  

Arvosana:

  

Takakannesta:

Kerberos on nuorista kertova säeromaani, joka kuohuu kaipuuta ja kipua, mutta hehkuu myös elämän lämpöä.

  

Tuukka on aloittanut geotieteiden opiskelun yliopistossa ja käy terapiassa masennuksen vuoksi – saman sairauden, joka on vienyt häneltä äidin ja muistot tästä. Black metal raikuu usein kuulokkeissa, sillä Tuukan tyttöystävän Iinan tyttöystävä Sara on muuttanut samaan asuntoon, eikä kahden vastarakastuneen tytön kanssa elämisestä puutu ääntä saati käänteitä. Elämän kolhima mutta läheisyyden voimistama kolmikko elää polyamorisessa suhteessa keskenään. Syksyn turbulenssien jälkeen trio odottaa tulevaa joululomaa innolla. Vihdoin aikaa löhötä yhdessä leffojen ja sarjojen äärellä! Sitten naapurissa alkaa haukkua salamyhkäinen koira, jota kukaan ei ole nähnyt, ja kun joulu koittaa, paljastuu yllätyksiä muualtakin kuin lahjakääreiden sisältä.

  

J.S. Meresmaa on tamperelainen kirjailija, jonka säeromaanitrilogiassa on aiemmin ilmestynyt Topelius-ehdokkaaksi valittu ja Blogistanian Kuopuksella palkittu Dodo (2020) sekä Khimaira (2021). Häneltä on julkaistu myös muun muassa Kuvastaja- ja Anni Polva -palkintoehdokkaana ollut Mifonki-fantasiasarja, jolle myönnettiin Kuvastaja-kunniamaininta 2021. Romaanien lisäksi häneltä on ilmestynyt lukuisia novelleja, joita on käännetty eri kielille.

  

213 sivua, Myllylahti 2022

  

Sarjassa ilmestyneet:

• Dodo
• Khimaira
• Kerberos

  

Luettu myös täällä: Kehrääjä, Maaseudun tulevaisuus, Kirjavinkit, Siniset helmet, Amman lukuhetki

  

*****

  

"lokero voi olla taikaa

Mutta mitä tehdä, kun ei löydä omaansa?

Kai suree,

koska hänet tullaan kyseenalaistamaan,

hänet ja hänen elämänsä ja valintansa

Auta armias jos nuori mies on aseksuaali"

    

  

Dess Terentjeva asteli säeromaanien areenalle teoksellaan Ihana. Freestyle on siis jo toinen hänen kirjoittamansa säeromaani, jossa on niin ikään sateenkaarevia hahmoja.

  

Freestyle kertoo parhaista kavereista, jotka ovat eri sukupuolta, ja sen vuoksi cis-heteronormatiiviset aikuiset ovat parittaneet heitä toisilleen jo hiekkalaatikolta alkaen. Päähenkilö Kai on kuitenkin aseksuaali ja Mandi lesbo. Kain tosin luullaan olevan homo, koska miksi muuten poika voisi harrastaa tanssia... Todella uskottava kuvaus harmillisen kapeaa ihmisen mallia tuputtavasta yhteiskunnastamme. Onneksi Kain äiti on aivan huippu, kun poika tulee ulos kaapista.

   

mistä mä ees tiiän tykkääkö se tytöistä 

                        se pukeutuu ihanku sä 

sä tiiät itekin ettei sitä voi tietää vaatteista 

                        tsekkaa sen biot 

ei silti 

                        miksei 

-- 

mä en Kai uskalla

se ei oo niin helppoa

mä en voi ikinä vaan olettaa

        et se josta mä tykkään, tykkää tytöistä (s. 32-33 ja 36)

  

Vaikka tanssi oli tässä keskeinen teema, se ei kuitenkaan ollut niin isossa roolissa kuin pelkäsin. Olin aluksi jättämässä tämän kokonaan lukematta sen vuoksi, mutta kirjassa oli onneksi paljon muutakin. Esimerkiksi pelko parhaan kaverin menettämisestä, kun tämä alkaa seurustella. Todella nopealukuinen ja pohjimmiltaan hyvänmielen kirja. 

  

Kai on nuori, mutta hänellä on jo monta panssaria 

Panssari 1: Kyllähän pojat tanssii

Panssari 2: Kyllähän pojat voi olla kavereita tyttöjen kanssa

Panssari 3: Kyllähän tytöt voi olla tykkäämättä pojista 

Panssari 4 tulee olemaan:

                    Kyllähän saan olla tykkäämättä

                        yhtään helvetin kenestäkään (s. 83)

  

Aseksuaaleja hahmoja on tullut ihastuttavasti lisää kotimaisiin nuortenkirjoihin! Vielä kun saataisiin lisää demiseksuaaleja ja genderfluideja hahmoja kirjoihin, niin olisin aivan hurmioissani samaistumispinnasta. ♥

  

Arvosana:

  

Takakannesta:

Tanssisalissa Kai on turvassa, siellä hän osaa lentää!

  

Freestyle on palkitulla Ihana-romaanillaan valloittaneen Terentjevan toinen nuortenromaani. Katutanssin rytmeihin kirjoitettu säeromaani pohtii ystävyyden ja oman seksuaalisuuden etsimisen kysymyksiä.

  

Kai ja Mandi eivät muista aikaa ennen tanssia - tai ennen toisiaan. He ovat erottamattomat ystävät, joiden askelkuvioihin tulee yllättäen säröjä, kun Mandi ihastuu tanssikoulun tyttöön. Kai taas ei tiedä kiinnostaako häntä seurustelu ylipäänsä. Kai on kyllästynyt itseään koskeviin olettamuksiin, joiden muotteihin hän ei sovi. Hän on alkanut kuitenkin aavistaa, että hänellekin voisi olla olemassa oma lokero.

  

Terentjeva kirjoittaa oivaltavasti ja sensitiivisesti aseksuaalisuudesta. Kirjailijan oma tanssitausta sykkii elävänä säeromaanin rytmeissä.

  

166 sivua, WSOY 2023

  

Luettu myös täällä: Siniset helmet, Lastenkirjahylly, Kirjapöllön huhuiluja, Luova ruho, Amman lukuhetki