Eeppinen sarjakuvakimara (Janne Kukkonen: Voro 2 - Tulikiven armeija, Alex Alice: Siegfried-trilogia & Marko Raassina: Kullervo)

    

Hyvää sarjakuvasunnuntaita! Tässä sarjakuvakimarassa (joka unohtui kesätöiden takia luonnoksiin) esittelen lyhyesti muutaman alkuvuoden aikana lukemani teoksen, aloittaen Janne Kukkosen fantasiasarjan loistavasta jatko-osasta Voro 2 - Tulikiven armeija. 

  

     

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, kun pikkuvoro Lilja haluaa todistaa näpistelyn taitonsa. Edellisessä osassa herätetty myyttinen ja vaarallinen vastustaja kerää seuraajineen armeijaa - ihmisten maailma on vaarassa. 

  

   

Pidin todella paljon ensimmäisestäkin Vorosta ja tämä jatkaa sen viitoittamalla polulla. Elokuvalliset kuvakulmat, henkeäsalpaavat miljööt ja pikkutarkka viivatyöskentely vangitsevat lukijansa, ja tuhti sarjakuvaeeppos loppuu aivan liian pian. Toivon jatkoa mahdollisimman pian!

  

Arvosana:

  
Takakannesta:

Valloittava pikku voro on palannut!

  

Rämäpäinen Lilja ja hänen opettaja Seamus päätyvät valtakunnan mahtavimpien tahojen törmäyspisteeseen, jahdatessaan muinoin pirstoutunutta Talismaania. Tarujen mukaan sen kantaja voisi yksin komentaa historian tuhovoimaisinta sotajoukkoa, myyttistä Tulikiven Armeijaa, mutta voro ei suinkaan ole ainoa, joka tätä valtaa havittelee.

  

Luvassa on albumin täydeltä vauhtia ja vaaratilanteita!

  

Sarjan ensimmäinen osa voitti Sarjakuva-Finlandian vuonna 2016.

339 sivua, Like 2019

  

Myös täällä on  tempauduttu seikkailuun: Kirjavinkit, Oksan hyllyltä, Kirjojen keskellä, Sarjakuvaruutu

  

    

    

Alex Alicen Niebelungin sormus -oopperaan ja pohjoismaiseen mytologiaan pohjaava Siegfried -trilogia heärri vahvoja nostalgiaviboja. Mahdottoman upea kuvitus toi mieleen Tumman kristallin, Hobitin ja Tarun sormusten herrasta. Lisäksi teoksessa oli jotain samaa kuin Tarinassa vailla loppua, Hiidenpadassa ja Seikkailujen Camelotissa. Siegfriedit ovat eeppistä fantasiaa, jotka ansaitsevat heti paikkansa maineikkaiden klassikoiden joukossa. 

  

  

Nämä eeppiset kuvakulmat, runsas värimaailma ja elokuvamainen kerronta tekivät trilogian lukemisesta unohtumattoman. Odotan mielenkiinnolla kirjastosta varaamaani Sami Makkosen tulkintaa Kalevalasta, sillä luulen pitäväni siitä Siegfriedin tapaan. 

  

    

Arvosana:

  
Takakannesta:

Siegfried on kolmiosainen sarja, joka on saanut innoituksensa Richard Wagnerin oopperasta Nibelungin sormus. Tarina perustuu useisiin eri myytteihin ja jumaltaruihin, mm. skandinaaviseen Eddaan. Tuloksena on kiehtova ja eeppinen sarjakuva jumalista, jättiläisistä ja ihmisistä. Tarinan pääosasssa on nuori orpo Siegfried, joka on syntynyt kuolevaisen miehen ja valkyyrian rakkaudesta mutta kasvanut kääpiöiden ja susien parissa pimeässä metsässä. Hänen sijaisvanhempansa haluaisivat elää rauhassa, mutta Siegfried janoaa tietoa oikeista vanhemmistaan ja itsensä kaltaisista. Hän ei kuitenkaan tiedä, että ylijumala Odinilla on suunnitelmia hänen varalleen. Odin haluaa Siegfriedin taistelevan Reininkullan vartijaa, Fafnir-lohikäärmettä vastaan! 

  

Vuonna 1974 syntynyt ranskalainen Alex Alice toimii sekä sarjakuvapiirtäjänä että kuvittajana. Ensiprojekti oli neliosainen sarja Kolmas testamentti (Le Troisième Testament, 1997-2003), jonka Alice kuvitti itse ja kirjoitti yhteistyössä Zavier Dorisonin kanssa. Inkvisition aikainen 1400-luvun seikkailu sai viisiosaisen jatkon Julius, eri kirjoittajien kanssa. Vuonna 1997 Alice teki alkuperäistekstin konsolipelihahmon Tomb Raiderin sarjakuvaseikkailuun Dark Eons (1997). Patrick Pionin kuvittama teos vedettiin myynnistä kustantajan menetettyä julkaisuoikeudet.

      

Suomentanut: Anssi Rauhala, 3 x 75 sivua, Zoom Teufel 2017-2018

  

Alkuperäinen nimi: Siegfried, Tome 1 (2007), Siegfried, Tome 2: La Walkyrie (2010), Siegfried, Tome 3: Le Crépuscule des Dieux (2011)

  

Myös täällä on  tempauduttu seikkailuun: Suomen kuvalehti, Hyllyy (osa 1, osat 2 ja 3), Kirjavinkit, Voima (Jari Tamminen), Man Made Lifestyle

  

   

   

Marko Raassina on ottanut Kalevalasta tutun Kullervon haltuunsa persoonallisella tyylillä. Harmillisesti minulle se oli teoksen ainoa hyvä puoli. Teoksen huumori ei kolahtanut vaan jäin hieman vaivaantuneeksi lukemastani. En ole Kalevalaa koskaan lukenut kokonaisuudessaan, tiedän vain sen keskeiset kertomukset pääpiirteittäin. Olisikin kiinnostavaa joskus ottaa kansalliseeppoksemme luettavaksi. 

   

Arvosana:

  
Takakannesta:

Sarjakuvataiteilija Marko Raassina jatkaa erinomaisen vastaanoton saaneen Kalevala-sarjakuvakirjansa jälkeen työskentelyä saman aihepiirin parissa. Kalevalaseuran tunnustuspalkinnon saaneen nuoren taiteilijan uuden sarjakuvateoksen aiheena on Kullervo.  

  

Raassinan Kalevalassa ja Kullervossa sankarit, antisankarit ja myyttiset olennot ovat kaikki persoonallisen näköisiä, yhtaikaa hiukan pelottavia, hellyttäviä ja huvittavia. Myös verbaalisesti lahjakkaan Raassinan tekstiä lukee hymynkare huulilla, koska hahmojen repliikeissä nykyinen lyhyen toteava arkipuhe sekoittuu varhaisten runonlaulajien viljelemään ironiseen huumoriin. 

  

Vaikka Kullervo kokee kaikissa elämänvaiheissaan kovia, ei Raassinan tulkinta muinaisesta tarinasta ole synkkyyden ylistystä, vaan visuaalisesti komeaa, moni-ilmeistä huumoria sisältävää ja oivalluksia tuottavaa kerrontaa.

      

71 sivua, WSOY 2003

  

Kullervo on luettu myös täällä: Kirjan pauloissa, Lukucorneri, Kirjojen keskellä

Ahndongshik: Lindbergh 4-8

 

Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste

Luin loput Ahndonshikin Lindbergh-sarjasta, eli osat 4-8. Postaukseni ensimmäisestä sekä toisesta ja kolmannesta osasta löytyvät linkkien takaa. Sarjan ensimmäinen osa oli hienoa luettavaa ja ennustin sarjasta tulevan suosikkini. Noh, myöhemmissä osissa ei kuitenkaan ollut samaa vetovoimaa, sillä teoksissa keskityttiin hyvin pitkälti ilmojen herruuteen. Mukana on niin lentokilpailuja kuin perhemysteerejä. Ahndongshikin kuvallinen kerronta on hyvin dynaamista ja tapahtumakeskeistä, paljoa ei hiljaisia hetkiä ehdi tulla. Siksi juoni välillä kärsii hieman, mutta punainen lanka pysyy melko hyvin kasassa suhteellisen lyhyen sarjan aikana.

  

  

Shark-niminen ilmamerirosvo on kiinnostava hahmo. Hän on aikaisemmin ollut korkea-arvoinen sotilas Grana Rossan armeijassa ja hän rakastaa lindberghejä, liskoja, jotka voivat lentää ihmisten rakentamilla siivillä. Maailma on sodassa ja maan johdossa oleva kuningatar on valmis tekemään mitä vain eläimille, jotta hän voisi joukkoineen valloittaa muita maita entistä tehokkaammin, vaikka pitääkin jo puolta mannerta hallinnassaan. Shark ei voi sietää tällaista geneettistä jalostamista ja eläinkokeita sotakoneiksi alistetuilla linbergheillä. 

   

Kun hän tapaa Knitin ja tämän lindbergh-ystävän Plamon, hän tietää löytäneensä jotain harvinaista, muinaisrotuisen lindberghin, joka voi korjata monia vääryyksiä ja pelastaa kenties linberghien ja ihmisten välisen suhteen. On nimittäin olemassa myytti menetetyistä siivistä - lindbergheillä on siis aiemmin ollut siivet omasta takaa, mutta ihmisten ahneus ja riidat suututtivat jumalat ja lindberghien siivet otettiin pois rangaistukseksi. 

   

     

Kaksi viimeistä osaa olivat tästä viisikosta onnistuneimmat. Ne avaavat paljon menneisyyden tapahtumia ja sitovat yhteen monia juonilankoja, jotka olivat aiemmin jääneet päättelemättä. 

  

Arvosanat: Osat 4-6: , Osat 7 ja 8:

         

Suomentanut: Juha Mylläri, 4. osa 193 sivua, 5. ja 6. osa 208 sivua, 7. osa 192 sivua, 8. osa 194 sivua, Sangatsu Manga 2017

  

Alkuperäinen nimi: Lindbergh (2011-2013)

  

Muita lukukokemuksia: Manga Puutarha (osista 4 ja 5), There, here and nowhere (osista 4-6), Kirjojen keskellä (osista 4-6, osasta 7, osasta 8)

Ranmaru Kotone: Your name. 01 ja 02

 
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
  

Mangaviikko päättyy Makoto Shinkain animesta mangaksi taipuneeseen your name -trilogian kahteen ensimmäiseen osaan. Sarjakuvitus on Ranmaru Kotonen. Ennen lukemista olin nähnyt viime vuoden huhtikuussa ensi-iltansa saaneen elokuvan trailerin, joten tiesin perusasetelman. Yllättätyksiä kuitenkin riitti siitä huolimatta.

  

Animen/mangan idea on siis, että Mitsuha asuu syrjäisellä maaseudulla ja tahtoisi olla poika, koska tyttönä hänellä on vähemmän vaihtoehtoja, sekä elää isommassa kaupungissa, jossa kaikki eivät tunne toisiaan. Hän toivoo, että voisi olla poika edes unissaan. Kuinka ollakaan, toive toteutuu jä hän herää Takin ruumiissa Tokiossa. 

    

    

Aluksi kaikki tuntuu vain unelta, mutta sitten perhe ja ystävät alkavat ihmettelemään, miksi nuoret välillä muuttuvat erilaisiksi ja he tajuavat, että todella vaihtavat kehojaan. He alkavat kirjoittaa päiväkirjaa, jotta toinen tietäisi, mitä niiden päivien aikana tapahtuu, kun heidän kehoaa ohjailee joku muu. Mutta sitten Takille selviää jotain, mikä muuttaa kaiken. 

  

Toisessa osassa tapahtuva käänne tekee tästä erittäin kiinnostavan luettavan, sillä muutoin tämä on ollut aika tutun oloinen tytöille suunnattu draama-manga. Odotan mielenkiinnolla, kuinka kolmas osa päättää sarjan. Sen luettuani täytyy kyllä etsiä animekin katsottavaksi, sillä olen kuullut paljon sen kauneudesta. 

  

Arvosanat: 

       

Takakansista:

Osa 1) Kohtaaminen, jota ei pitänyt tapahtua.

  

Pitkästynyt maalaistyttö Mitsuha uneksii elämästä tokiolaispoikana. Eräänä aamuna hän tosiaan herää sellaisena! Samalla taki, nuorukainen Tokiosta, herää Mitsuhan kehossa. Tätä tapahtuu useita kertoja. Vähitellen kaksikko saa erilaisilla viesteillä yhteyden toisiinsa. Mistä on kyse? onko kaikki plekkää unta vai onko taustalla jokin suurempi kuvio...? 

  

Osa 2) Kohtalon pyörät pyörivät.

  

Mitsuhan maininta komeetasta jää hämmästyttämään takia. Pieleen menneiden treffien jälkeen hän huomaa, että vaihtumisia ei enää tapahdukaan. Aikansa pohdittuaan hän lähtee matkaan löytääkseen Mitsuhan, mutta...

   

Suomentanut: Janne Mökkönen, 176 sivua (osa 1) ja 164 sivua (osa 2), Sangatsu Manga 2017

  

Alkuperäinen nimi: Your Name (2016)

  

Muita lukukokemuksia: Harakan varpaat (osasta 1), Man Made Lifestyle, Manga Puutarha (osasta 1), There, here and nowhere (osasta 1), Kirjojen keskellä (osasta 1, osasta 2)

Liv Strömquist: Kielletty hedelmä

"Ceterum censeo vulvam sanctissimae Majestatis ante coitum essetilliandum."

  

   

Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste, Helmet 2018: 45. Palkittu tietokirja (Sarjainfo valitsi suomentaman Kielletyn hedelmän vuoden parhaaksi käännöskirjaksi 2016.) 

  

Kiinnostuin Liv Strömquistin sarjakuvateoksesta Kielletty hedelmä luettuani siitä Bibbidi Bobbidi Book -blogista. Etenkin tämä kohta Lauran tekstissä houkutteli laittamaan teoksen kirjaston varaukseen: "Esimerkiksi vuonna 1972 laukaistuun Pioneer 10 -avaruusluotaimeen laitettiin mukaan laatta, johon oli piirretty alaston mies ja nainen. Miehen sukukalleudet roikkuvat kuvassa aivan estoitta, kun taas naisen haaroväli on tasainen kuin Barbie-nukella."

  

  

Kielletty hedelmä oli minulle lukukokemuksena samalla tapaa vaikuttava kuin Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon Vihan ja inhon internet. Ja naiseus tässäkin on keskeistä, ja etenkin miesten halu tutkia, määritellä, luokitella, rajoittaa ja häivyttää naisen sukuelimiä.

  

    

Vaikka osan teoksen esittämistä historiallisista ja nykyajan esimerkeistä tiesinkin (mm. tv-sarjan Masters of Sex pohjalta. Sarja kertoi 1950-60-luvuilla ihmisen seksuaalisuutta tutkineista William Mastersista ja Virginia Johnsonista), sain huomata monta kertaa lukiessani, kuinka uskomattoman paljon miehet ovat vuosisatojen aikana viettäneet aikaa naisten sukuelimiä pohtien. Ja sellainen seikka kuin esimerkiksi klitoriksen todellinen koko tajuttiin vasta vuonna 1998!

  

   

Klitoriksen koko olemassa olo oli itseasiassa pitkään mysteeri miehille. Naiset tosin hyvin suurella todennäköisyydellä olivat jo ratkaisseet tuon osasensa salaisuudet paljon aiemmin. Noitaoikeudenkäynneissä klitorista pidettiin paholaisen merkkinä ja kolmantena nänninä. Kaikkea sitä ovat naiset saaneetkin kärsiä biologiansa - tai enemminkin miesten omituisten aivoitusten vuoksi. 

  

   

Muita kiinnostavia huomioita olivat kuukautissuojiin liitetyt ilmaisut "varma" ja "raikas" (vastakohtana epävarmalle ja likaiselle) ja että suojan on oltava huomaamaton kuljettaa ja paikalleen asetettuna. Kuukautisethan ovat käytännössä puolta maailman väestöstä koskettava asia ja silti se on mahdottoman tabuoitu. Mestruoiva nainen on likainen ja monissa kulttuureissa hän saastuttaa olemassa olollaan talon, jossa on sekä tavarat joihin koskee, tai huonekalut joiden päällä istuu. 

  

  

Olen kuullut aiemmin vastaavaa, että miesten metsästysaseet saastuvat, eivätkä he osu saaliiseen, jos nainen (menstuoiva tai ei) koskee niihin. Samoin kerran eräs pohjoisen kansoista kertova dokkari valisti, ettei nainen saa kävellä rekikoirien liekojen ylitse, koska se jollakin tapaa tuhoaa valjaat tai aiheuttaa onnettomuuden. Ei moni länsimaalainen varmaan tiedäkään, että meillä naisilla on näinkin paljon valtaa miesten hauraasta maailmasta pelkällä verellämme...

   

  

Yksi hämmentävin osa teosta käsittelee lapsen sukupuolen määrittämistä syntymässä, ja kuinka kirjailijan kotimaassa Ruotsissa (ja käsittääkseni yhä myös Suomessakin, korjatkaa, jos olen vääräsä) ne lapset, joiden ulkoiset sukupuolielämiet eivät täydellisesti näytä naisen tai miehen elimiltä leikataan hyvin pian syntymän jälkeen ja yleensä aina naisellisiksi, koska ne on helpompi muotoilla. Ja olen jopa kuullut sellaistakin, että tätä tehdään/on tehty vanhemmiltakin salaa. Esimerkiksi liian iso klitoris saatetaan leikata pienemmäksi, ettei se näyttäisi niin penismäiseltä. Tässä samalla tuhotaan paljon tuntoherkkää kudosta, eli saatetaan pahimmillaan estää kyseisen lapsen kyky myöhemmässä iässä nauttia seksistä ja kosketuksesta sukuelinten alueella. 

  

  

Teos on pääosin mustavalkoinen, ja väreistä etenkin punainen pääsee välillä esille loppupuolella. Pääpaino ei ole kuvallisessa ilmaisussa, vaan siinä, mitä halutaan sanoa. Tietomäärästään huolimatta teosta ei ole raskasta lukea, sillä Strömquist viljelee vahvaa ironiaa ja vaatii kyseenalaistamaan kaikki nykyaikaan asti kannetut pöhköydet siitä, mitä naisen tulee olla. Suosittelen lämpimästi lukemaan tämän. Olen nyt vähälle aikaa lukenut kaksi tietopitoista sarjakuvaa, ja olen sitä mieltä, että minulle tällainen muoto on erittäin hyvä uuden tiedon sisäistämisessä. Olisipa minulla ollut tämä kirja jo lukiossa ollessani. 

  
Arvosana:

     

Takakannesta:

Liv Strömquistin sarjakuva-albumi Kielletty hedelmä käsittelee sitä, jota tavataan kutsua "naisen sukuelimeksi". Mikä se oikeastaan on? Ja miksi ihmiskunnalla on ollut niin äärimmäisen vaikea viha-rakkaus-suhde juuri tähän tiettyyn kehonosaan?

  

Strömquist kokoaa kirjassaan muinaiskreikkalaisista myyteistä, Pioneer-sukkulasta, Prinsessa Ruususesta, hindujumalattarista, Sigmund Freudista, biologian oppikirjoista ja aamiaismuroyrittäjistä värikkään mosaiikin, joka tempaa lukijan mukaan tarkastelemaan tämän elimen kulttuurihistoriaa, jota taidemaalari Gustave Coubert nimitti vuonna 1866 "Maailman alkuperäksi".

  

Kielletty hedelmä on Strömquistin ensimmäinen suomennettu albumi. Ruotsissa hänen albuminsa ovat olleet myynti- ja arvostelumenestyksiä. Kielletty hedelmä on opettavainen ja hausjka historiallinen analyysi eräästä huonosti ymmärretystä elimestä.teos tuo virkistävän puheenvuoreon suomalaiseen keskusteluun sukupuolesta ja feminismistä.

   

Suomentanut: Helena Kulmala, 143 sivua, Sammakko 2016

Alkuperäinen nimi: Kunskapens frukt (2014)

    

Muita lukukokemuksia: Sylvi, Eniten minua kiinnostaa tie, Mitä luimme kerran, bookishteaparty, Todella vaiheessa, Kirjojen keskellä

  

Samankaltaista luettavaa: Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet

Arina Tanemura: Prinsessa Sakura 1 & Bomarn: Pahispomo ja kissat

   

Arvostelukappale

  

Arina Tanemuran Kamikaze Kaitou Jeanne oli ensimmäinen mangasarja, jonka koskaan luin. Olin vielä lukiossa, kun manga-buumi käynnistyi Suomessa. Tanemuran teoksilla onkin siksi erityinen asema mangasuosikkieni joukossa. Olin hyvin ilahtunut, kun postiluukusta kolahti yllättäen kuluneella viikolla uutta Tanemuraa Prinsessa Sakuran muodossa. En ollut vielä ehtinyt katsomaan, mitä mangaa tänä vuonna julkaistaan, joten tartuin heti kiinnostuneena tähän 12.1. ilmestyvään, söpön pinkkikantiseen pokkariin.  

  

    

Päähenkilö on 14-vuotias prinsessa Sakura, joka on jo syntyessään luvattu prinssi Ooralle. Maailma on täynnä muinaisia henkiä ja Sakuralla on isoäitinsä veren tuoma taakka, joka sitoo hänen kohtalonsa henkiin. Tarina koostuu poikkeuksellisesti kuuden luvun sijasta kolmesta pidemmästä. Silti ensimmäisessä osassa ei ehditä kauhean syvälle hahmoihin tai avaamaan Sakuran sukuun liittyviä salaisuuksia. Odota mielenkiinnolla, mihin suuntaan tarina etenee seuraavassa osassa.

  

  

Piirrostyyli on klassista Tanemuraa: ihastuttavat suuret ja ilmeikkäät silmät, pitkät ja liehuvat hiukset, kauniita koko sivun kuvia. Vaikka monilla muillakin mangakoilla on samankaltainen tyyli, jokin Tanemuran piirroksissa paljastaa aina tekijänsä. 

  

    

Sarjassa on 12 osaa, joista seitsemälle on jo annettu Sangatsu Mangan sivuilla julkaisupäivä kuluvalle vuodelle. Seuraava osa ilmestyy 9.3.

Takakannesta:

Huoletonta elämää viettänyttä prinsessa Sakuraa odottaa järjestetty avioliitto kopealta vaikuttavan prinssi Ooran kanssa. Kun prnsessamme saa tietää, että mahdollisiin uravaihtoehtoihin kuuluu myös muinaisten hirviöiden tuhoaminen, niin jääkö kihlattu nielemään plyä seikkailun kutsuessa.

  

Ikäsuositus: 11+

Suomentanut: Kim Sariola, 192 sivua, Sangatsu Manga 2018

  

Alkuperäinen nimi: Sakura-hime kaden (2009).

  

  

   

Arvostelukappale

  

Syyskuussa alkaneen työharjoittelun myötä en muistanut tarkkailla ollenkaan loppuvuoden mangatarjontaa. Niinpä postiluukusta kolahtanut Bomarnin Pahispomo ja kissat oli täysi yllätys sekin. Koska Hurja Hassu Lukija vetää tänä vuonna Sarjakuvahaastetta, ajattelin ottaa itseäni niskata kiinni ja lukea sekä blogata enemmän sarjakuvista.

  

Pahispomo ja kissat on yksittäinen huumoriteos, joka kostuu 45:stä kahden sivun stripistä. Mangassa on todella vähän tekstiä, enimmäkseen Pomon hekottelua ja satunnaisia äänieffektejä. Tekstittömyydestä huolimatta lyhyet tarinat kertovat täyteläisesti mm. Pomon nuoruudesta, jolloin hän sai ensimmäisen kissansa. Muutaman stripin välein on pieni tietoruutu, joissa esitellään Pomon kaikki kuusi kissaa, joilla kaikilla on oma persoonallisuutensa. Esimerkiksi Laikku on utelias ja keksii outoja leikkejä.

  

Tässä kaksi suosikkisivuani stripeistä 25. Pahispomo ja "kama" (vasemmalla) sekä 34. Pahispomo ja nuhteet.

  

Hauska idea, että kovalla gansgterilla on sydämessään pehmeä kohta kissoille. Kissojen luomat tilanteet ovat todella samaistuttavia kaikkille kissanomistajille ja noista karvakavereista pitäville (kuten ylläoleva kukakaksikko osoittaa). Mangan piirostyyli ei ole aivan makuuni, etenkin ihmishahmojen kohdalla. Kissat olivat puolestaan hyvinkin ilmeikkäitä ja aidon tutnuisia persoonia. 

  

Takakannesta:

Ganstereita ja kissoja!

  

Oletko miettinyt, miksi elokuvissa pahisten pomolla on usein kissa lemmikkinä?

  

Rikollisjärjestön johtaja, salaperäinen Pomo, on alamaailman huipulla. Hän hallitsee kovin ottein ja käskyttää alaisiaan mielensä mukaan. Silti on olemassa pieni joukko, joka ei korvaansa lotkauta Pomon määräyksille...

  

Suomentanut: Antti Valkama, 128 sivua, Punainen Jättiläinen 2017

  

Alkuperäinen nimi: Aku no Boss to neko (2017).

  
Muualla sanottua: Siniristiotakut, Manga puutarha, Man Made Lifestyle, Kaivettua ja kaivattua

Alison Bechdel: Lepakkoelämää

  

Lukuhaasteissa: Prideviikko 26.6.-2.7.

  

Helsinki-Priden kanssa samaan aikaan kirjablogeissa luetaan ja postataan sateenkaarikirjoista. Emännöin tätä teemaviikkoa, johon osallistui 25 bloggaajaa. Tämä on viimeinen teemaviikolla esittelemäni teos. 

  

En osannut yhdistää Alison Bechdeliä Bechdelin testiin, ennen kuin luin Reader, why did I marry him? -blogin Ompun postauksen toisesta Lepakkoelämää albumista. Sarjis kertoo tv-sarja L-koodin tapaan lesboystävysten elämästä ylä- ja alamäkineen. Käydään Pride-kulkueella, riidellään, sovitaan ja tehdään vauva. Viimeksi mainittu on tämän kahdesta albumista kootun kokonaisuuden loppupuolen pääteemana. Albumin kannessakin on kuvattu vauvantulojuhlia. 

Teoksen kuvaus lesbouden moninaisuudesta, rakkaudesta, ystävyydestä ja ajankuvasta tuntuu uskottavalta. Teos on rehellinen, ronski ja paikoin vilahtelee paljasta pintaakin. 

      

  

Takakannesta:

Amerikkalaisen lesbosarjakuvan ykkösnimeä vihdoinkin suomeksi! Tapaa sinäkin kulttimaineeseen nousseet Mo, Harriet, Lois, Sparrow, Ginger, Toni ja Clarice. Ota selvää miten tältä lesbosakilta käy naimisiinmano, yhteenmuutto ja synnytys!

         

Suomentanut: Stina Grönroos, 159 sivua, Kääntöpiiri 2000

   

Kirjasta on kirjoitettu myös täällä: Todella vaiheessa

Bechdelin testistä Nörttityttöjen blogissa

Sarjakuvakooste: Suomalaisten painajaisia 2, Nanna ja Empty Zone Vol. 1

    

Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia 2 - Lisää vähäsanaista vertaistukea

Arvostelukappale - Atena 2017, 96 sivua

  

Karoliina Korhosen luoma Matti käy läpi kaikille suomalaisille tuttuja tilanteita samaistuttavin seurauksin. Ensimmäisessä osassa sarjaa keskityttiin mm. naapureihin ja joukkoliikenteeseen, tässä jatko-osassa pohditaan kesää, matkustamista ja shoppailua, sekä kaikenlaisia muita hetkiä, joissa suomalaisuus nousee pintaan.

  

  

Tämän toisen kokoelman tillanteet eivät ole aivan yhtä oivaltavia ja samaistuttavia kuin ensimmäisen, mutta erityisesti nämä neljä tilannetta/faktaa kolahtivat minulle - varsinkin kun luin kirjan vähän ennen juhannusta. Matti on ihastuttava hahmo, hyvin kiltti ja viaton vain nolostuessaan tilanteissa, joissa moni suomalainen saattaisi tosielämässä polttaa päreensä.

  

Suosittelen lukemaan tämänkin osan, jos haluaa lisää vähäsanaista vertaistukea. Näitä Matti-tilanteita en ollutkaan vielä netistä nähnyt, niin oli kivaa yllättyä jokaisella aukeamalla. Ja muistakaahan pitää kahvitauko tätä lukiessanne!

  

Suomalaisten painajaisia (2016)

Tuuli Hypén: Nanna

Arktinen Banaani, 64 sivua

  

Tuuli Hypénin nimi jäi mieleen luettuani viime vuonna ihastuttavan Kas, kissa -albumin. En muista mistä nappasin lukuvinkin, mutta citykettutyttö Nannasta kertovat stripit olivat minulle ihan uusi tuttavuus. Olisin voinut blogata tästä myös ensi viikonloppuna, koska silloin on Pride-viikko. Nanna asuu nimittäin Ritu-nimisen opiskelijatyön kanssa parisuhteessa, vaikkei sitä olekaan alleviivattu erityisen painokkaasti. 

  

Nappasin tähän postaukseen neljä strippiä, joista pidin, vaikka valinnanvaraa oli paljon. Nanna on ihanan höppänä ja välillä hänen on vaikeaa ymmärtää ihmisten elämää. Monessa tilanteessa Nannaan on todella helppoa samaistua (esim. tuo sitrushedelmä-tapaus). Nanna harrastaa pelaamista ja yllätyinkin kuinka nörtti tämä ketunhäntäinen ja pystykorvainen tyttö onkaan. Täytyy napata seuraavalla kirjastoreissulla loputkin Nanna-albumit mukaan.

  

Kas, kissa (2013)

Luettu muualla: Kirjavinkit, 365 kulttuuritekoa, Ruudukko

Jason Shawn Alexander: Empty Zone Vol. 1 - Conversation With The Dead

Image Comics 2015, 136 sivua

   

Tämän sarjisvinkin nappasin Kartanon kruunaamattomalta lukijalta. Empty Zone kertoo dystooppisesta tulevaisuudesta, jossa asiat menevät genrelle uskolliseen tapaan huonosti. 100 vuotta aikaisemmin auringosta peräisin oleva elektromagneettinen myrsky pyyhki Maata aiheuttaen tuhoja. Ihmiskunta yrittää selvitä uusilla ehdoilla maailmassa, jossa luokkaerot ovat suurempia kuin koskaan. 

  

Päähenkilö Corinne White on mielenkiintopinen hahmo: ex-sotilas, nykyinen hakkeri, joka Johnny Mnemonicin tyyliin kuljettaa varastamaansa dataa päässään ja jolla on robottikäsi.

     

Pyysin Oulun pääkirjastoa hankkimaan albumin kokoelmaansa, eli sieltä löytyy. En pitänyt teoksen maailmasta niin paljon kuin olisin halunnut. Jokin piirrostyylissä ja juonenkuljetuksessa tökki. Vertasin sarjista mielessäni DMZ-albumiin, joka sekin jätti vähän kylmäksi.