Ann Aguirre: Horde

"You plan to save the world."

     

       

Tunnelmamusiikkia: Imagine Dragons: Warriors,  Two Steps From Hell: Black Blades, 1000 Ships of Underworld, Undying Love, Audiomachine: Tree of Life, When it All Falls Down, Being Alive, The Origin of the Species, Wars of Faith, Doom Unit: Killing Time

  

Tiedätte varmaankin sen hyvän, mutta tyhjän tunteen, joka tulee, kun on lukenut loppuun erittäin vaikuttavan teoksen tai sarjan loppuun? En muista olenko koskaan lukenut kokonaista sarjaa näin tiiviissä tahdissa tai milloin viimeksi olen saanut viimeisen sivun jälkeen tuon mainitsemani olotilan. Edes Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe (jota muuten povaan vuoden parhaaksi lukukokemukseksi, ainakin 2015 ilmestyneiden teosten kategoriassa) ei yltänyt tuon tuntemuksen herättelijäksi. 

  

Ann Aguirren Razorland-trilogia on yksinkertaisesti sellainen, joka pyyhkäisee jalat alta - useammin kuin kerran. Luin trilogian aloittavan teoksen Enclave huhtikuun alussa ja toisen osan Outpost saman kuun lopussa. Kolmatta osaa, Hordea, ei Suomen kirjastoissa kuitenkaan ollut, vaan tein siitä kaukovarauksen. Teoksesta tehtiin samalla myös hakintapyyntö Oulun kaupunginkirjastolle. 

  

No, niin kuin aikaisemmin kerroin, kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta sain teoksen lopulta ja luin sen parissa illassa. En halunnut ahmia Hordea liian nopeasti, vaikka se edeltäjiään tuhdimpi onkin, vaan yritin pitkittää lukukokemusta edes hieman. Horde pääsi yllättämään lopputaistelun käänteissä, eikä kyyneleiltäkään vältytty. Siinäkin jälleen yksi harvinainen reaktio. Edellisen kerran silmänurkkani kostui John Greenen Tähtiin kirjoitetun virheen aikana tammikuussa. 

  

Outpost päättyi siihen, että mutattien lauma on ympäröinyt rauhaisasti eläneen Salvationin yhteisön ja Deucen joukkioineen (sis. Fade, Stalker, Tegan) on haettava apua lähimmästä aseistautuneesta yhteisöstä. Aikaisempien osien tapaan suunnitelma kuulostaa suoraviivaisemmalta ja ongelmattomammalta kuin se toteutuessaan on. Matka joutomaan halki ei olisi mitään ilman verenvuodatuksta ja yhä älykkäämmiksi käyvät mutantit hyökkäävätkin toistuvasti ihmiskunnan viimeisten selviytyjien kimppuun. Deucen mielessä alkaa kehittyä suunnitelma olentojen lopulliseksi tuhoamiseksi. 

  

They no longer killed indiscriminately out of endless hunger, which meant this was more than conflict over territory. 

This was war. (s. 48) 

  

Toisin kuin aikaisemmin, Horde kuvaa tapahtumia pitkältä aikaväliltä, eikä kaikkia siirtymiä paikasta toiseen kuvata tarkasti. Silti kerronta etenee lähes puoleen väliin kirjaa suhteellisen hitaasti. Loppupuoli onkin vastapainoksi silkkaa toimintaa vailla hengähdystaukoja. Teos pursuaa eeppisiä joukkokohtauksia ja olisikin vallan hienoa,jos teoksesta joskus tehtäisiin elokuva. Materiaalia ainakin riittäisi yllin kyllin ihokarvoja nostattaviin kohtauksiin. 

   

Nerves fluttered in my stomach. This was the real beginning of our resistance. I felt it in my blood and bones, but it could also end before it began. Talking had never been my specialty; I was good with weapons, not words. (s. 139)

   

Yllä olevassa lainauksessa lienee jotain tuttua Matkijanärheen tutustuneille? Hordekin sopii hyvin naistenviikon teemaan, onhan tässäkin naisen kirjoittamassa teoksessa naispäähenkilö. Verrattuna esimerksi kahteen muuhun kolmiodraamaisen YA-dystopian sankarittareen, Katnissiin (Suzanne Collins: Nälkäpeli-trilogia) ja Trisiin (Veronica Roth: Outolintu-trilogia), Deuce on näistä se, joka sopii nostettavaksi kapinan keulakuvaksi. Tai ainakin itse ottaisin hänet vierelleni eturintamalle taistelemaan. Kaikissa uhrautuvissa sankarittarissa toki on potkua, mutta Deuce on tästä kolmikosta se, joka ei pelkää haavoittua, muittei myöskään epäröi haavoittaa. 

     

People go about their lives, trying to be small, hoping the freaks will kill someone else, attack another town. How long does avoidance work until the whole world is drowning in blood? Somebody has to draw the line. And if not me, who? (s. 191)

   

Joutomaan ja mutanttien kovaksi keittämä Deuce on kuitenkin löytänyt itsestään myös sen pehmeämmän, naisellisemman puolen, jota Enklaavissa hänestä yritettiin kitkeä pois. Deucen ja Faden rakkaus tuntuu myös uskottavammalta kuin Katniss-Peeta tai Tris-Neljä kuviot. Rankat tilanteet ovat hitsanneet Deucen ja Faden yhteen, he tukevat ja täydentävät toisiaan kaikessa.

    

Suosittelen kokemaan Razorlandin vaaroja täynnä olevan maailman omakohtaisesti, sillä nyt näyttää siltä, että tästä tuli heilahtaen paras YA-trilogia, jonka olen lukenut. Toisin kuin lukuisissa muissa genresarjojen jatko-osissa, tämän kanssa en huomannut samanlaista notkahdusta tai lässähdystä verrattuna ensimmäiseen teokseen, niin kuin olen tottunut huomaamaan aiemmin. Minun täytyy ehkä harkita myös ns. väliosien eli varsinaisten teosten julkaisujen välissä ilmestyneiden, muihin hahmoihin keskittyvien novellien lukemista.

  

Erityisen sitaattilainauksen manninnan saa pätkä, joka sopii tähän uutiseen: "I had no interest in more of his warm beer, which smelled like pis." (s. 159) 

  

P.S. Hordessa on yllättävä Harry Potter-viittaus!

Hordella pääsen Kirjakaapin kummituksen kirjankansibingossa viivaamaan ylitse kohdan KASVI. Bingoon voi osallistua 15.5.-15.8.

   

  

Arvosana:

 
Etulieppeestä:

The epic conclusion to the USA Today bestselling trilogy.

  

The horde is coming.

  

Salvation is surrounded, monsters at the gates, and this time, they’re not going away. When Deuce, Fade, Stalker and Tegan set out, the odds are against them. But the odds have been stacked against Deuce from the moment she was born. She might not be a Huntress anymore, but she doesn’t run. With her knives in hand and her companions at her side, she will not falter, whether fighting for her life or Fade’s love.

  

Ahead, the battle of a lifetime awaits. Freaks are everywhere, attacking settlements, setting up scouts, perimeters, and patrols. There hasn’t been a war like this in centuries, and humans have forgotten how to stand and fight. Unless Deuce can lead them.

  

This time, however, more than the fate of a single enclave or outpost hangs in the balance. This time, Deuce carries the banner for the survival of all humanity.

     

Samantyylisiä kirjoja: Dmitri Gluhovski: Metro 2033, Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta, Suzanne Collins: Nälkäpeli-trilogia, Veronica Roth: Outolintu-trilogia, Cormac McCarthy: Tie

418 s. Feiwel and Friends 2013

Kirjailijan kotisivut

Sarjassa ilmestyneet:

• Enclave
• Oupost
• Horde

Ann Aguirre: Outpost

"Now I live in Salvation where men had their work and women did different tasks. 

I struggled with that reality. Down below, my sex hadn't mattered much."

   

  
Tunnelmamusiikkia: Miracle Of Sound: Cries Of A Dead World, Gary Jules: Mad World

     

Luettuani Ann Aguirren Razorland-trilogian koukuttavan ensimmäisen osan, Enclave, oli minun saatava välittömästi käsiini myös sen jatko-osat Outpost ja Horde. Viimeistä osaa ei kuitenkaan löytynyt Suomesta ollenkaan, joten kaukolainapalvelun kautta tilasin sen Ruotsista. Parin viikon kuljetusajan vuoksi odottelen teosta edelleen. Outpost löytyi kuitenkin Oulun kaupunginkirjastolta ja luin sen parissa illassa heti Enclaven perään. 

    

Alexandria Safe-Zone
Kuva: The Walking Dead Wikia

Deuce, Fade, Tegan ja Stalker lähtivät etsimään Faden isän unelmaa: turvapaikkaa pohjoisesta. He löysivät lopulta Salvationin (suom. Pelastus), rauhallisen ihmisyhteisön keskellä friikkejä kuhisevaa maata. Ongelmat kuitenkin seuraavat nelikkoa, sillä uudet, älykkäämät mutantit uhkaavat tuhota Salvationin, joka muistuttaa suuresti The Walking Deadin viidennella kaudella esitettyä Alexandriaa.  

  

Teos jatkaa tarinaa kaksi kuukautta nuorten saapumisen jälkeen. Jokainen heistä on sijoitettu eri kotiin. Deucen sijaisvanhemmat ovat sympaattiset Momma Oaks ja hänen miehensä Edmund. Toisin kuin enklaavissa, Salvationissa Deucea pidetään edelleen lapsena ja hänen täytyy käydä koulussa, kunnes täyttää 16. Metsästäjättärenä häntä oli pidetty täysikasvuisena ja tällainen saavutetun aseman heikkeneminen ei tee hyvää Daucen psyykelle. 

    

Salvation on hyvin konservatiivinen ja uskonnollinen yhteisö. Työt on jaettu sukupuolten mukaan. Nuoret joutuvat opettelemaan uudet hyväksyttävinä pidettävät käytöstavat ja pukeutumissäännöt, eikä prosessi ole helppo kaikille. Tyttöjen mekkopakko on vapaaseen liikkumiseen tottuneelle Deucelle kahlitsevaa. Momma Oaks myös opettaa Deucea ompelemaan vaatteita, joka on tytön mielestä hyvin turhauttavaa ja hänen potentiaaliaan hukkaavaa toimintaa. Sama kuin laittaisi The Walking Deadin Michonnen virkkaamaan!

   

Sometimes I missed the house by river, where nobody told us what to do. (s. 8)

  

Lisäksi Fade käyttäytyy omituisesti, eikä näytä välittävän hänestä enää samalla tavalla kuin ennen. Tegan sopeutuu yhteisöön muita paljon paremmin, eikä Deuce tahdo pilata elämässään aikaisemmin kärsineen tytön mahdollisuuksia tulla kokonaisvaltaiseksi yhteisön jäseneksi. Ainoat ihmiset, joiden kanssa Deuce voi olla oma itsensä ovat Stalker, iäkäs Longshot ja sijaisvanhempansa, vaikka hekään eivät aina täysin ymmärrä tyttöä.

   

It sounded to me like Salvation could use some shaking up. New blood with fresh ideas might be just what the town needed. (s. 92)

  

Kesä ja kasvukausi lähestyvät, mutta maanviljelyyn erikoistuneet ihmiset eivät osaa puolustaa itseään friikkien tihentyneiltä hyökkäyksiltä. Kun etsitään vapaaehtoisia kesän vartioleirille, Deuce on ensimmäisenä ehdokkaana tarjoamassa omaa osaamistaan yhteisön hyväksi. Aluksi tyttöä ei oteta sukupuolensa takia vakavasti, mutta todistettuaan kyvykkyytensä hän pääsee osaksi vartijoiden harvoja rivejä, pyytäen mukaansa niin Faden kuin Stalkerinkin. Deucen vahvuus kiehtoo molempia poikia ja kolmiodraama on väistämätön. Deuce tosin tietää, että hän pitää Fadesta ja Stalker on vain ystävä, vaikka tämä aina tilaisuuden tullen yrittääkin lähestyä häntä haluten enemmän. 

  

I had been reared to protect others. I felt less than whole if I wasn't living up to my own inner expectations. You could take the Huntress out of the enclave but it didn't lessen her need to fight. (s. 42) 

   

Outpostissa selvitetään lisää friikkien taustoja. Niillä kerrotaan olleen ihmisesi-isiä, eivätkä ne ole täysin zombiemaisia, joskin pitkälle mutatoituneita. Friikkien välilläkin tuntuu olevan eroja. Deucen tunneleissa kohtaamat yksilöt olivat paljon tyhmempiä ja villimpiä kuin maan päällä elävät kaltaisensa. Näillä uusilla friikeillä tuntuu olevan alkeellinen kyky kommunikoida ja jopa tehdä yhteistyötä keskenään. 

  

As I considered, I decided Freaks couldn't have been born underground as I had been, or they wouldn't be so widespread. the whole world seemed swollen with them like rotting corpse. (s. 70) 

    

Outpost jatkaa samaan vakuuttavaan tyyliin, johon jo sarjan ensimmäisessä osassa ihastuin. Toki trilogian keskimmäinen osa on aina hieman edeltäjäänsä vaisumpi, sillä kovimmat panokset säästetään loppuhuipennukseen. Teos päättyy hieman samoissa tunnelmissa kuin edellinen osa: vanha porukka on jälleen kasassa, mutta tällä kertaa he lähtevät pelastaakseen paikan, jota kutsuvat kodikseen.

   

Outpostissa mässäillään friikkiuhkalla ja hyökkäyksillä, mutta vastapainoksi lukijalle annetaan sulateltavaksi Deucen kamppailu sisällään vellovien tunteidensa kanssa: kumpi lopulta voittaa, pidättyväinen Deuce Metsästäjätär vai tyttömäisempi puoli Deucesta, joka haluaa kokea Faden kanssa sen, mistä vasta on saanut ensimakua? Kolmoisdraamaviritelmä on kirjan heikointa antia, mutta kerrankin se ei tunnu niin irralliselta, sillä kirjailijalla tuntuu olevan hyvä syy käyttää tätä tekniikkaa ja päähenkilökin tietää kumman pojan hän lopulta haluaa. 

   

En malta odottaa, että pääsen uppoutumaan Hordeen, jossa toivottavasti kerrotaan mahdollisimman paljon maailman taustoja ja rymistellään eeppisesti halki joutomaan. Suosittelen tutustumaan tähän sarjaan, jos Dmitri Gluhovskin Metro 2033 ja Fallout 3 kolahtavat tai haluat tutustua erilaiseen zombierepresentaatioon.  

      

Arvosana:

     

Etulieppeestä:

Deuce’s whole world has changed since readers first met her in Enclave. Now living topside in a community called Salvation, she has a whole new set of problems. Down below, she was considered an adult and she contributed to the emclave. Now, above ground, she’s viewed as a brat in need of training by the people of Salvation. She doesn’t fit in with the other girls: she hates cooking, and sewing, and school. Deuce only knows how to fight. 

   

To make matters worse, her Hunter partner, Fade keeps Deuce at a distance. Her feelings for Fade haven’t changed, but he seems not to want her around anymore. Confused and lonely, she starts looking for a way out.

   

Deuce pursues a chance to serve in the summer patrols – those responsible for making sure the growers and planters can work the fields without danger of Freak attack. It should be routine, but things have been changing on surface, just as they did below ground. The Freaks are smarter. They’re watching. Waiting. Planning. The monsters don’t intend to let Salvation survive, and it may take a girl like Deuce to turn the tide.

    

Samantyylisiä kirjoja: Dmitri Gluhovski: Metro 2033, Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta, Cormac McCarthy: Tie, Meg Rosoff: Poikkeustila

317 s. Feiwel and Friends 2012

Friikit ovat saartaneet myös nämä bloggaajat: Tarinoiden syvyydet

Kirjailijan kotisivut

Sarjassa ilmestynyt: Enclave (2011)

Ann Aguirre: Enclave

"We lived in a dead world."

        

      

Lukuhaasteissa: Goodreads 50: A book with nonhuman characters

Tunnelmamusiikkia: Harold Kloser: The day After Tomorrow, Anthesteria: Don't forget, Fever Ray: Keep the Streets Empty for Me, Les Friction: World on Fire, John Murphy: Sunshine (Adagio In D Minor) 

   

Ann Aguirren Enclave on nuorten dystopiakirja, jota jo kannessa verrataan (jälleen) Suzanne Collinsin Nälkäpeliin, mutta jolla on minusta enemmän yhteistä Dmitri Gluhovskin teoksen Metro 2033 sekä suosikkipelini Fallout 3 kanssa. Pidin kirjasta jo aivan ensi sivuilta saakka ja mitä pidemmälle sitä luin, sitä enemmän tarina vei mukanaan. Suomalaisesta kirjablogistaniasta löysin vain Ninan arvion teoksesta, ja hän ei ollut aivan yhtä myyty. 

    

Teoksen päähenkilönä seurataan kalpeaa, maanalaisissa tunneleissa asuvaa tyttöä, jonka tarina alkaa hänen nimeämisjuhlastaan. Koska lapsikuolleisuus tuohon maailmanaikaan on niin suurta, nimi annetaan vasta lapsen (brat = kakara, penikka) täytettyä 15-vuotta. Nimeämisjuhlaan saakka nämä kakarat erotetaan toisistaan sukupuoli + järjestysnumero -systeemillä. 

   

The enclave assembled on naming day, everyone who had survived to be named. We lost so many when they were young that we just called all the brats Boy or Girl, along with a number. [--]  

"Open your eyes and greet the world, Huntress. From this day forward, you will be called Deuce.”  

[--]  Strange. No longer would I be known as Girl15. My new name would take some getting used to. [--]  Girl15 was dead. Long live Deuce. (s. 4-7)

     

Enklaavissa jokainen saa initiaatioriitissä nimen lisäksi paikkansa yhteisössä sekä asemaansa vastaavat arpikuviot käsivarsiinsa. Lapset ovat yleensä harjoitelleet tulevaa ammatiaan varten koko nuoren ikänsä, paitsi jos heidät valitaan lisääntyjiksi (Breeder). Breedereiksi pääsevät vain ruumiiltaan hyväkuntoiset, kauniit ja älykkäät yksilöt, joiden geenien annetaan jatkua seuraavaan sukupolveen. Onkin siis turhaa edes mainita, että vain breederit saavat hankkia lapsia. Breederit saavat yhden arven. Kaikki breederit ovat yhdessä vastuussa kakaroista ja käsitteet isä ja äiti ovat korvaantuneet termeillä sire ja dam. Lasten vanhemmat ovat yleensä kuolleet ennen kuin lapsi oppii tunnistamaan heidät. Harva elää edes 40-vuotiaaksi ja enklaavin vanhin on vain 25-vuotias, mutta meidän näkökulmastamme ruumiillisesti lähempänä 80-vuotiasta. Deucen maailma kuluttaa ihmisen nopeasti loppuun.

   

Muita sijoituksia yhteisössä ovat rakentajat (Builders), jotka vastaavat kaikesta rakentamisesta ja tuotteiden valmistamisesta. Rakentajat saavat kolme arpea. Deuce on metsästäjä (Huntress), joten hän saa kuusi arpea. Metsästäjien tähtävänä on puolustaa enklaavia ulkopuoliselta uhalta, lähinnä mutatoituneilta friikeiltä (freaks), sekä metsästää tunneleissa asuvia karvaisia, nelijalkaisia otuksia enklaavin asukkaiden ruoaksi. Friikit ovat inhimillisen näköisiä, mutta eivät aivan ihmisiä. Friikit ovat siis kuin Falloutin ghoulit, eräänlaisia zombien kaltaisia mutantteja.

   

Freaks looked almost human - and weren't. They had lesions on their skin, razor-sharp teeth, and claws instead of fingernails. (s. 18)

    

Yleisempien tehtävien lisäksi vanhimmilla on yhteisössä omat erikoituneet roolinsa. Yhteisön johtaja on 25-vuotias Whitewall ja hänen oikeana kätenään Wordkeeper, joka pitää hallussaan kaikkia kirjoitettuja dokumentteja, kulttuurin palasia edesmeennestä maailmasta. yhteisö ei tulisi toimeen ilman ruoanlaittajaa tai parantajaa, joskin edellisen medicine manin seuraaja, Bonesaw, tuntuu tekevän enemmän vahinkoa kuin auttaisi sairastuneita ja loukkaantuneita.

  

Enklaavi on maantieteen käsite, joka tarkoittaa hallinnollista aluetta tai sen osaa, joka on kokonaan tai suurimmaksi osaksi toisen vastaavan hallinnollisen alueen ympäröimä. 

- Wikipedia

Minulle termi enklaavi kuvaa hyvin sitä yhteiskuntamallia, jossa Deuce elää: enklaavia ympäröivät pimeät tunnelit, joissa friikit asuvat. Toisin sanoen pieni ihmisyhteisö asuu friikkien hallitseman alueen keskellä.
    

Deuce saa parikseen pojan nimeltään Fade. Tuo häntä vähän vanhempi, erakkoluontoinen tyyppi on ulkopuolinen - kirjaimellisesti. Hänet löydettiin pari vuotta aikaisemmin tunneleista, joissa oli asunut pidemmän aikaa villinä. Kukaan ei tiedä Faden koko tarinaa, ei edes enklaavin vanhin Whitewall. Fade on erilaisuudestaan huolimatta hyvä metsästäjä, vaikka häntä edelleen pidetään outona, jopa pelottavana. Deuce määrätään Faden kanssa komennuksille, joiden aikana poikaa ympäröivä salaisuuden verho raottuu pikku hiljaa ja Deuce uskoo pystyvänsä luottamaan tähän. 

   

Teoksessa ei mainita aivan tarkkaa aikaa johon se sijoittuu. Kyseessä on kuitenkin tuhon jälkeinen maailma, Amerikka. Puhutaan ihmisistä ennen enklaavia ja meidän aikamme tavaraa, vaatteita ja säilyketölkkejä löytyy edelleen. Jotain on tapahtunut useampia sukupolvia sitten. Maailman sellaisena kuin me sen tunnemme on pyyhkäisty pois. Maanpäällinen (Topside) on tuhoutunut joko osittain tai kokonaan elinkelvottomaksi - tai näin ainakin Deuce vanhimpien kertoman mukaan uskoo asian olevan, hänhän ei ole itse nähnyt Topsidea. Deucen enklaavin (College) lähellä, kolmen päivämatkan päässä on toinen enklaavi, Nassau. Ihmisyhteisöjä on muutamia muitakin, sen verran mitä tunneliverkko pystyy heitä elättämään. Myöhemmin kirjassa selviää enemmän maailmasta maan pinnalla.    

    

Enclaven kuvaama maailma on todella kiehtova ja täynnä vaarallisia tilanteita, jotka saavat sykkeen nousemaan. Kun soppaan lisätään epäillys vanhimpien uskottavuudesta ja heidän tavastaan käyttää voimakasta asemaansa, on Aguirre keittänyt kasaan oikein toimivan, viihdyttävän seikkailun. Jännite päähenkilöparin välillä on toisaalta tuttu, toisaalta kiehtovan erilainen heidän maailmaansa muokkaavien sääntöjen takia. Kolmiodraamayritelmät ovat hieman väsyttäviä, mutta muutoin teos toimii kuin päiväuni, vaikka se ei maalaakaan kovin kaunista kuvaa. Voinkin siis suositella Enclavea kaikille dystopioihin hurahtaneille. Teos päättyy niin kutkuttavan kiehtovasti, että on pakko saada jatko-osatkin pian luettavaksi.

 

Are we the only ones left then? (s. 188)

      

Arvosana:

   

Etulieppeestä:

In Deuce’s world, an enclave deep underground, people earn the right to a name only if they survive their first fifteen years. By that point, each unnamed ‘brat’ has trained into one of three groups–Breeders, Builders, or Hunters, identifiable by the number of scars they bear on their arms. Deuce has wanted to be a Huntress for as long as she can remember.

   

As a Huntress, her purpose is clear — to brave the dangerous tunnels outside the enclave and bring back meat to feed the group while evading ferocious monsters known as Freaks. She’s worked toward this goal her whole life, and nothing’s going to stop her, not even brooding Hunter named Fade. When the mysterious boy becomes her partner, Deuce’s troubles are just beginning.

   

Fade doesn't like following orders. Deuce has never known a boy like hime before, someone as likely to touch her gently as use his knives with feral grace.

   

As Deuce’s perception shifts, so does the balance in the constant battle for survival. The mindless Freaks, once considered a threat due to their sheer numbers, now show signs of cunning and strategy… but the elders refuse to heed any warnings. Despite imminent disaster, the enclave puts their faith in strictures and sacrifice instead. No matter how hard she tries, Deuce cannot stem the dark tide that carries her far from the only world she’s ever known.   

 

Samantyylisiä kirjoja: Dmitri Gluhovski: Metro 2033, Jeanne DuPrau: City of Ember, Lois Lowry: The Giver, Moira Young: Julma maa, Cormac McCarthy: Tie
 
259 sivua, Feiwel and Friends 2011

    

Myös täällä on seikkailtu tunneleissa: Tarinoiden syvyydet

  

Kirjailijan kotisivut