Diana Gabaldon: Sudenkorento

"Yön ajan olisin kuitenkin avuton - yhtä voimaton kuin meripihkaan vangittu sudenkorento."

   

   
Helmet -lukuhaaste: 44. Kirjassa joku kuolee 
    

Diana Gabaldonin Matkantekijä -kirjasarjaan pohjautuvan tv-sarjan ensimmäinen kausi nähtiin Suomenkin tv:ssä viime vuonna. Ensimmäinen kausi tehtiin sarjan aloittavasta teoksesta Muukalainen. Ja pakko sanoa, että tv-sarja toteutettiin kirjaa kunnioittaen, näyttelijävalinnat olivat erinomaiset, puhumattakaan puvustuksesta ja miljööstä. 

Gabaldonin faneja hemmotellaan taas, kun Sudenkorennon pohjalta tehty toinen kausi näytetään Ylellä 2.6. alkaen. Vedin teoksen kimppalukua Nettilukutoukat -Facebook-ryhmässä, vaikka lopun suhteen tulikin itselleni hieman kiire. Huom! Tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia sarjan edellisestä osasta. Jos tahdot välttyä niiltä, suosittelen lukemisen lopettamista tähän.

   

Muukalainen kertoo Claire Randallista (os. Beauchampista), joka on Skotlannissa häämatkalla tutustumassa uudelleen mieheensä Frankiin toisen maailmasodan erottua heidät vuosiksi. Matkan aikana Claire todistaa naisjoukon pakanallista riittiä vanhassa kivikehässä. Claire tutkii kasveja kivikehässä ja päätyy sen kautta vahingossa 1700-luvun Skotlantiin.

Joukko skottimiehiä nappaa yhä tapahtumista hämmentyneen Clairen mukaansa. Yksi heistä, Jamie, päätyy monien juonenkäänteiden kautta Clairen toiseksi aviomieheksi 200 vuotta ennen Frankia, jonka esi-isä Musta Jaska Randall liittyy erottamattomasti nuoren parin kohtaloon. Teos päättyy siihen, kun Claire ja Jamie lähtevät maanpakoon Ranskaan. 

   

Sudenkorennon ensimmäinen yllätys tulee jo aivan teoksen alkusivuilla, sillä teos ei jatkukaan lineaarisesti siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Kuten Muukalaisen, olen Sudenkorennonkin lukenut kerran aiemmin muutama vuosi sitten, mutta tämän juonenkäänteen, sekä muutamia muitakin keskeisiä tapahtumia olin unohtanut aivan kokonaan. Erikoisen alun jälkeen päästään kyllä jatkamaan aikaisempaa tarinalinjaa, Yleinen lukutunnelma ei kuitenkaan päässyt aivan samoihin korkeuksiin kuin ensimmäisen kirjan kanssa. 

   

Etenkin illalliset Ranskassa juoruineen ja juonitteluineen olivat hieman pitkäveteistä luettavaa, eivätkä uudet hahmot saaneet kovinkaan paljoa syvyyttä, lukuunottamatta muutamaa Clairen läheisintä ystävää, nunnaa ja mystistä kauppiasta. Toimiessaan serkkunsa Jaredin sijaisena viinikauppiaana tämän matkustellessa viinitiloilla, Jamie kohtaa Skotlannin valtaistuinta havittelevan Stuart-suvun jäsenen, kauniin prinssi Kaarlen. Claire, joka on aikamatkaaja, tietää kuinka skottien käy Kaarlen johtamassa jakobiittikapinassa ja päättää yrittää muuttaa historiaa.

Olin nyt tehnyt voitavani, mutta mieltäni kaihersi edelleen oivallus, jonka olin tehnyt herttuan käytävässä: Frankin elämän hintana oli Jamien sielu. Kuinka minä muka voisin valita näistä kahdesta toisen? (s. 321)

   

Olen lukenut sarjaa viidenteen osaan (Tuliristi) saakka, ja en ole aivan varma kertaanko seuraavia kirjoja ennen tv-versiota - no, ehkä sen kolmannen vielä. Sarjan tekijät nimittäin ovat ilmoittaneet, että, että sarja saa vielä ainakin kaksi kautta tämän jälkeen. Muistikuvieni mukaan, jos pystyn niihin enää olenkaan luottamaan, ovat neljäs ja viides kirja jo olleet hieman tylsiä ja yli 1000 sivuisia eepoksia.   

   

Sudenkorento on kuitenkin vielä nopealukuinen ja tapahtumarikas teos, jonka käännös on mielekästä luettavaa. Olen kuullut osan ihmisistä valittavan Jamien käyttämästä suomennetusta murteesta, mutta minä olen aina pitänyt siitä. Jos olet siis lukenut Muukalaisen ja pitänyt siitä, suosittelen lukemaan tämän toisenkin osan. Ja katsomaan ehdottomasti ainakin ensimmäisen kauden tv-sarjaa. Toivottavasti toinenkin kausi on yhtä näyttävä ja hengästyttävä kuin edellinen. 

  

Arvosana:

   

Takakannesta:

Muukalaisen aloittama upea historiallinen rakkaustarina jatkuu. Claire Randall palaa Invernessiin oltuaan poissa runsaat kaksikymmentä vuotta. Matkaseurana Clairella on tyttärensä Brianna, hehkeä punatukka, joka saa miesten päät kääntymään.

  

St. Kildan kirkkomaalla Claire näkee odottamatta yli kaksisataa vuotta vanhan hautakiven, jossa on hänen skottirakastajansa nimi. Muistot hurjasta seikkailusta 1700-luvun Skotlannissa nousevat Clairen mieleen, ja Brianna saa kuulla tarinan, josta ei puutu romanttisia käänteitä.

    

Samantyylisiä kirjoja: Anu Holopainen: Viinikauppias, Susan Price: A Sterkarm Kiss, Janet B. Taylor: Into the Dim, Claire R. McDonald: Veil of Time, Kat Bastien: Forged in Dreams and Magic 

Suomentanut:  Anuirmeli Sallamo-Lavi, 763 sivua, Gummerus 2008 (1. painos 2003)

      

Alkuperäinen nimi: Dragonfly in Amber (1992)

       

Clairen ja Jamien rakkaustarinaa on luettu mm. täällä: Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja, P.S. Rakastan kirjoja, Oksan hyllyllä, Tarinoiden syvyydet, Kirjakirppu, Vinttikamarissa

   

Sarjassa ilmestyneet:

1. Muukalainen, 2002 (Outlander, 1991)
2. Sudenkorento, 2003 (Dragonfly in Amber, 1992)
3. Matkantekijä, 2004 (Voyager, 1993)
4. Syysrummut, 2005 (The Drums of Autumn, 1996)
5. Tuliristi, 2006 (The Fiery Cross, 2001)
6. Lumen ja tuhkan maa, 2007 (A Breath of Snow and Ashes, 2005)
7. Luiden kaiku, 2010 (An Echo in the Bone, 2009)
8. Sydänverelläni kirjoitettu, 2014 (Written in My Own Heart's Blood, 2014)

Diana Gabaldon: Muukalainen

"Missään muualla maailmassa ei kohtaa niin paljoa vanhoja uskomuksia ja taikuutta
arkielämään sekoittuneena kuin Skotlannin ylämailla."

       

   
Nettilukutoukkien kimppalukuhaaste
Lukuhaasteissa: Goodreds 50: 29. A book set somewhere you’ve always wanted to visit

   

Diana Gabaldonin Muukalainen lienee tässä vaiheessa enää tuskin kenellekään tuntematon tapaus. Blogistania on kuhissut niin teoksesta kuin sen pohjalta tehdystä tv-sarjastakin jo hyvän tovin. Itse luin Muukalaisen ensimmäisen kerran joskus yliopisto-opintojeni alkuvuosina, todennäköisesti vuonna 2009, eli toisin kuin jossain taisin väittää lukeneeni sen jo lukiossa, näin ei kuitenkaan ollut. Siskoni kyllä suositteli teosta minulle tuolloin, mutten halunnut lukea sitä sen sisältämän runsaan erotiikan määrän vuoksi. 

  

Teos alkaa vuodesta 1945, juuri toisen maailmansodan jälkeen. 28-vuotias Claire on ollut sodassa sairaanhoitajana ja hänen miehensä Frank rintamalla. Usean sotavuoden aikana pari on nähnyt toisiaan vain muutaman päivän ajan, joten rauhan myötä he päättävät uudistaa liittonsa viettämällä ns. toisen kuhertelukuukauden Skotlannissa. Claire ja Frank saapuvat Invernessiin Beltanen eli toukokuun ensimmäisen päivän aikoihin. Frank on historianopettaja ja käyttää loma-aikansa alueen historiaan tutustuen ja oman sukuhistoriansa tutkimiseen. Paikallisten arkistojen avulla hän uppoaa 1700-luvun puolen välin tienoilla eläneeseen esi-isäänsä Jonathan "Musta Jaska" Randalliin, punatakkikapteeniin. 

Claire puolestaan kiertää nummilla keräilemässä kasveja ja tutustumassa niiden kansanomaiseen lääkekäyttöön. Läheisellä Graigh na Duinin keiju-kukkulalla on muinainen Stonehnege-tyyppinen kivikehä, jonka luokse Frank ja Claire menevät katsomaan salaa modernien druidien tanssia. Myöhemmin Claire löytää kehän kivien juurelta lemmikkien-heimoon (ovelasti englanniksi Forget Me Not) kuuluvan kasvin ja joutuu sen myötä kosketuksiin kehässä olevan haljenneen kiven kanssa. Tämä käynnistää uskomattoman tapahtumien ketjun ja eeppisen seikkailun: Claire putoaa ajan halki vuoteen 1743. Aikaan, jolloin Skotlanti oli vielä villi ja miehet tuoksuivat myskiltä. Hän tapaa punatukkaisen jättiläisen, Jamien ja sen jälkeen mikään ei ole enää ennallaan.

Aloin hyväksyä sen järjettömältä vaikuttavan tosiasian, että olin mitä suurimmalla todennäköisyydellä siirtynyt 1700-luvulle. (s. 84)

Muukalaisen vajaan tuhannen sivun aikana kuluu lähes vuosi, mutta vauhdikkaista käänteistään huolimatta Clairen ja Jamien tarina jää kesken.  Jos ensimmäinen Matkantekijä-sarjan kirja koukuttaa, suosittelen lukemaan ainakin sen monista jatko-osista Sudenkorennon, joka jatkaa tarinaa suunnilleen suoraan siitä mihin ensimmäinen teos loppuu. Nämä kaksi ensimmäistä osaa ovat sarjan lyhimmät teokset, seuraavat osat ovat jo tuhtia luettavaa ollen reilusti yli tuhannen sivun järjäleitä. Romaanien lisäksi sarjaan kuuluu Exile-sarjakuva, jossa Muukalaisen tapahtumat kuvataan Jamien näkökulmasta.

  

En osaa sanoa teoksesta paljoakaan. Paitsi että Jamie on suosikkini fiktiivisistä miehistä.

Jamien evoluutio ensimmäisestä näkemästäni fanikuvasta alkaen siihen,

kuinka Sam Heughanista lopulta tuli "Se Oikea" (kuvissa 2 ja 3 kanadalainen malli Gabriel Aubry)

  

Teosten ainoana heikkoutena on runsaus. Kerrontaa olisi voinut paikoin tiivistää ja osa kohtauksista katkaisee tarinan soljuvan eteenpäin viemisen kun kirjailija jää fiilistelemään sitouttaen hahmot yhteen paikkaan pitkäksi aikaa. Nämäkin kohdat ovat siis yleensä mielenkiintoisia ja uutta tietoa antavia, joskin muutoin toiminnallisessa teoksessa hieman hitaampia. 

   

Illan koittaessa alkoi tuulla, ja lepattavat lehdet saivat varjot tanssimaan. Saatoin hyvin uskoa, että kukkulalla oli keijukaisia, jotka tanssivat noiden varjojen kanssa ja puikkelehtivat solakoiden puunrunkojen lomassa sulautuakseen metsän syvyyksiin. (s. 300-301)

   
Outlander tv-sarja on todella laadukkaasti tehty. Siinä on panostettu autenttisiin, jylhiin maisemiin, ihokarvat pystyyn nostattavan hienoon musiikkiin (josta vastaa Bear McCreary) ja kauniiseen puvustukseen. Päähenkilöitä näyttelevät Caitriona Balfe ja Sam Heughan. Heidän välisensä kemia on uskottava, ja etenkin Sam Jamiena tekee uskomattoman hienoa työtä. En voisi kuvitella ketään muuta hänen tilalleen. Muutoinkin näyttelijävalinnat ovat hyviä, vaikka kaikki hahmot eivät olekaan samannäköisiä kuin testissä kuvataan. Ymmärrän esimerkiksi Caitrionan valinnan Claireksi, vaikka hänen versionsa hahmosta onkin hieman litteämpi ja vähemmän vahva kuin teoksessa. Olen seurannut sarjnaa maailman tahtiin ja odotan mielenkiinnolla viimeisiä neljää jaksoa. Seuraavasta kaudesta on jo tehty sopimus, eli Sudenkorento muuttuu myös eläväksi todennäköiseksi ensi kevääänä.
   

Kirja ja tv-sarja eroavat hieman toisistaan. Ensimmäisen kauden alkupuoli (9 ensimmäistä jaksoa) seuraa alkuperäisteosta hyvin uskollisesti, mutta loppupuolella joissain vähemmän merkittävissä juonenkäänteissä on toteutuksessa otettu enenevässä määrin luovia vapauksia. Osassa tapauksia nämä muutokset toimivat paremmmin kuin kirjan ratkaisut (esimerkiksi Clairen katoamishetkellään käyttämä kukkamekko on korvattu valkoisella mekolla ja tv-sarjassa on näytetty myös Frankin näkökulma tapahtumiin), mutta toisinaan tuntuu oudolta miksi muuttaa jo valmiiksi hyvää konseptia (esimerkiksi tanssiva Murtagh laulavan sijaan).

  

Outlander - Matkantekijä tv-sarja alkaa YLE TV 1:llä tänään 14.5. alkaen. Tv-sarjasta on kirjoitettu mm. Vinttikamarissa-blogissa.

     

Arvosana:

 
Takakannesta:

Toinen maailmansota on juuri ohi, kun Claire ja Frank Randall lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle. Sillä aikaa kun Frank tutkii vanhoja papereita, Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Pahaa aavistamatta Claire astuu muinaisen kivikehän halkeamaan. Yhtäkkiä hän löytää itsensä keskeltä 1700-lukua ja klaanisotien riepomaa Skotlantia.

  

Clairen on pakko hyväksyä uskomaton tosiasia: hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen. Claire saa pian vakoojan ja noidan leiman otsaansa, siksi oudolta hän sairaanhoitajan taitoineen vaikuttaa. MacKenzien klaanin suojissa hän kokee pakoretken toisensa perään. pian Claire saa havaita, että hänellä on aviomies yhdellä ja rakastaja toisella vuosisadalla. 

    

Alkuperäinen nimi: Outlander (1991), Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi, 824 s. Gummerus 2002

     

Muukalainen on ihastuttanut mm. täälläkin: Kirsin kirjanurkka, Kirjamaailma, P.S. rakastan kirjoja, Kirja käsilaukussa, Kirjakirppu, Saraseenin maailma ...mutta ei kirja ole ollut aivan kaikkien makuun: Hurja hassu lukija, La petite lectrice, Kujerruksia, Oksan hyllyllä, Mustetta paperilla

  

Sarjassa ilmestyneet:

• Muukalainen, 2002 (Outlander, 1991)
• Sudenkorento, 2003 (Dragonfly in Amber, 1992)
• Matkantekijä, 2004 (Voyager, 1993)
• Syysrummut, 2005 (The Drums of Autumn, 1996)
• Tuliristi, 2006 (The Fiery Cross, 2001)
• Lumen ja tuhkan maa, 2007 (A Breath of Snow and Ashes, 2005)
• Luiden kaiku, 2010 (An Echo in the Bone, 2009)
• Sydänverelläni kirjoitettu, 2014 (Written in My Own Heart's Blood, 2014)

  

Samantyylisiä kirjoja: Susan Price: Sterkarmin poika, Elaine Coffman: Mustan Douglasin morsian, Alistair MacLeod: Cape Bretonin laulu

Sunshine award

  

Sain tämän päivää piristävän tunnustuksen Jos vaikka lukisi-blogin Anulta. Kiitos!

 

1) Mistä unelmoit?

Skotlannin matkasta, tulevaisuudessa häämmöttävistä häistä, vihreästä mekosta, valmistumisesta, oman kirjan kirjoittamisesta, isosta omasta kirjastosta ja askarteluhuoneesta, muutosta Etelä-Suomeen.

2) Kolme tärkeintä asiaa arjessasi?

Se, että saa itse päättää mitä tekee, avomiehen tekemä ruoka ja yhdessäolo. 

3) Jos ryhtyisit kaksoiskansalaiseksi, mikä olisi toinen kotimaasi?

Tähän on pakko vastata se Skotlanti. En ole siis vielä päässyt käymään kyseisessä maassa muutoin kuin nojatuolimatkalla, eli en tiedä vastaako todellisuus mielikuviani. Olen kuitenkin saanut paikasta sellaisen käsityksen, että sen ilmasto muistuttaa suomalaista ja maisemat ovat kauniita, joskin jylhiä. Ihmisistä en tiedä muuta, kuin että pohjoisessa on paljon viikinkien jälkeläisiä - skandinaavisuus siis voisi olla yhdistävä tekijä. 

4) Elämäsi parhain saavutus?

Se hetki kun pääsin yliopistoon.

5) Suosikkiharrastuksesi?

Lukemisen lisäksi harrastan postcrossingia, arkartelua (koruja ja kortteja), käsitöitä (mm. virkkaamista), kirjoittamista ja piirtämistä.

6) Suosikkimusiikkisi?

Vaihtelee mielialan ja virkeystason mukaan. Kuuntelen paljon klassista, metallia ja kansanmusiikkia, mutta sekaan mahtuu myös muutama dancebiisikin. 

Laitan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille: Kirjojen rakastaja, Perspaktiivivirhe, Olipa kerran kirjablogi, Kaleidoscope

Nora Roberts: Kunnian kautta

 "Kavioitten jyly ryntäsi ukkosena metsän halki."

        

       

Nora Robertsin ensimmäinen historiallinen romaani, kuudes MacGregorien klaanista kertovan sarjan osa, joka kuitenkin on tarinan kannalta ajallisesti ensimmäinen. 

   

Tartuin kirjaan houkutteleva takakannen perusteella. Kaikki, jotka tuntevat Diana Gabaldonin ja hänen kirjansa ymmärtävät, kuinka Skotlantiin sijoittuva rakkaustarina, johon liittyy suuria tunteita ja sotaa vetää yhtäläisyys viivoja kirjailijattarien välille. Yhtenä suurena erona kuitenkin on se, että vaikka molemmat ovatkin nykyisin tunnettuja kirjailijoita, ei Robertsin 1988 kirjoittama kirja kuitenkaan yllä samalle tasolle kuin Gabaldonin sarjan alkuosat. Kieli on jotenkin... tökeröä? En osaa sanoa kuinka paljon suomentajalla on osaa siinä, mutta taistelujen kuvailu ei ole kovinkaan rikasta. Etenkään verrattuna antaumuksella kirjoitettuihin rakkauden näytöksiin.
   

Kirjaa oli ihan viihdyttävää napostella, paremman puutteessa. Ilman vertailua Gabaldoniin teos voisi olla jopa ihan hyvä, mutta on vaikea olla vertailematta kahta niin erilaista, mutta kuitenkin jollakin tavalla samankaltaista tarinaa. Robertsilla kun sattuu olemaan vielä Gabaldonin asetelman peilikuva: Jamie on korvattu Serenalla, joka puolestaan kutsuu englantilaista Brighamia Sassenachiksi. Tuttua? On Robertsin luomuksella myös omia uniikkeja ja hienojakin piirteitä, kuten englantilainen miespalvelija Parkinson - mikä moniulotteinen sivuhenkilö! Puolueellisesti ilmaistuna: ripaus aikamatkutelua kuitenkin olisi kullannut tämänkin pilven reunan.

  

Brigham heräsi vasta, kun aurinko oli ehtinyt kavuta ylös taivaalle. Hänen olkapäänsä tuntui jäykältä, mutta kipua siitä ei säteillyt. Olon kohentumisesta oli kai kiittäminen Serenaa. Hänen suunsa kaartui synkän päätäväiseen hymyyn. Hän maksaisi kyllä velkansa. (s.58)

      

Takakannesta: 

Skotlanti, 1745

  
Cullodenin taistelun veristä taustaa vasten käydään toinenkin sota – hintana kunnia, voittona rakkaus.
   

Tulisieluinen skottikaunotar Serena MacGregor on vihannut kaikkea englantilaista lapsesta pitäen. Serenan halveksunta osuu täydellä voimallaan myös hänen veljensä ystävään Brigham Langstoneen – huolimatta siitä, että mies näyttää vakuuttavan uskollisuuttaan Skotlannin asialle ja on lisäksi komea silmälle.
   

Vaikka Brigham osoittaa olevansa MacGregorin suvun kunnioituksen arvoinen, Serena ei luovu vihastaan miestä sekä kaikkea tämän edustamaa kohtaan.
    

Brigham ei lannistu, hänellä on suunnitelma. Serena on lumonnut hänet kauneudellaan, kiihkeällä elämänhalullaan ja lujalla vakaumuksellaan. Jos Serena avaisi mielensä näkemään, kuten Brigham on avannut sydämensä, he voisivat kokea vuosisadan rakkaustarinan yhdessä.

   

 Arvosana:

      

Tyylilaji: historialliset romaanit, rakkaus

                  
Samantyylisiä kirjoja: Diana Gabaldon: Matkantekijä-sarja

            
Suomentanut: Pasi Punnonen, 377 sivua,  2010 Harlequin

            

Alkuperäinen nimi: Rebellion

              
Kirjasta muualla: Humisevalla harjulla,

Diana Gabaldon: Tuliristi

"Jos mun viimoset sanani ei ole 'mää rakastan sua', 

se johtuu vaan siitä, ettei mulla ollu aikaa sanoa sitä."

         

         

Diana Gabaldonin kirjasarjan viides osa. Kuten Ahmukin kirjoittaa blogissaan: "Lukiessani aikoinani ensimmäistä kertaa Gabaldonin Matkantekijä-sarjaa, taisin ajatella Tuliristin kohdalla Gabaldonin menettäneen viimeistään tässä vaiheessa otteensa alkujaan kiehtovaan ja kutkuttavaan juoneensa." Luin kirjan loppuun jo pari viikkoa sitten, eli mielikuvat ovat vähän laimentuneet, mutta päällimmäiseksi on jäänyt tunne, että tämä on kirjoista kaikkein hajanaisin, jotenkin hahmoton.
     
Toki tähän reilusti yli tuhannen sivun kirjaan on mahtunut paljon mielenkiintoisia käänteitä ja nautin suuresti niin Gabaldonin kuin kääntäjän sanataituruudesta. Voisin kuitenkin verrata Tuliristiä monien elokuva-trilogioiden kolmanteen osaan: niillä on tapana pohjustaa jatko-osaa, tuomatta oikeastaan mitään uutta mukaan. Gabaldon onkin nyt pohjustamassa seuraavan kirjan rähinöintiä. 

    

Lempihahmoni on Jamie, joka alkaa kokea iän tuomia rajoitteita omassa kehossaan. Claire pohtii parantajan työnsä jatkajaa. Roger kohtaa oman kuolevaisuutensa, mutta palaa kuitenkin Briannan ja pikku Jemmyn rinnalle. Stephen Bonnetkin seikkailee kirjassa, kuohuttaen kaikkien tunteita. Kaikenkaikkiaan Tuliristillä on enemmän hyviä puolia kuin huonoja, mutta se ei ole sarjan paras teos. 

        

Arvosana:

        

Takakannesta: Eletään vuotta 1771. Yhdysvaltain vapaussota on kytemässä, ja Jamie Fraserin vaimo Claire tietää sen. Vaikka Jamie ei sitä mieluusti myöntäisikään, hänen vaimonsa tuntee tulevaisuuden pelottavan tarkkaan. Kun Amerikkaan muuttaneet skotit lähtevät kokoamaan joukkojaan tuliristin roihutessa, Claire ja Brianna saavat jälleen kerran pelätä miestensä puolesta. Selviääkö myrkkykäärmeen puremasta hengissä? Entä siitä, kun päätyy hirttoköyden jatkoksi?
  
Kiehtovan kertomuksen tärkeimpänä loimilankana kulkee syvä rakkaus ja alati paisuva intohimo, joka saa ajan myötä yhä uusia muotoja. 

                                

Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi, 1320 sivua, Gummerus 2006

            

Alkuperäinen nimi: The Fiery Cross (2001)

              
Kirjasta muualla: Risingshadow, Vinttikamarissa

  

Samantyylisiä kirjoja: Nora Roberts: Kunnian kautta, Susan Price: Sterkarmin poika

Day 26 – A book that changed your opinion about something

Tätä on kyllä saanut pohtia pitkään ja hartaasti. En osaa montaa kirjaa sanoa, joka olisi muuttanut mielipidettäni suuntaan taikka toiseen... Mutta yritetään!

• Diana Gabaldonin Muukalainen-sarja sai minut kiinnostumaan entisestään (suorastaan fanaattisesti) Skotlannista (näiden kirjojen ansiota on myös kandi-aiheeni)

Day 24 – A book that you wish more people would’ve read

Jatketaanpas siitä mihin jäätiin ennen matkaa. Jossain vaiheessa (ts. kunhan olen saanut kesän esseet kirjoitettua) palaan matkapäiväkirja-blogin kimppuun... Tänään juuri mietinkin tämänkertaiseen aiheeseen sopivaa kirjaa, eikä minun tarvitse edes toistaa itseäni tarpeettomasti! Ihan sattumalta selailemalla osui silmiin kansikuva kirjasta, jonka aikoinaan ostin siskolleni Kirjatorin 2e-päiviltä. Muistin hänen joskus kehuneen olisiko ollut Tess Gerritsenin tai Nicci Frenchin kirjaa, jossa on yhdistetty lääketiede ja jännitys sekä ripaus yliluonnollisuutta. Tämä vaikutti takakantensa perusteella oivalliselta kandidaatilta hänen makuunsa. Risingshadowssakin vain muutama on lukenut tämän.
 

Kyseessä on siis Michel Faberin vuonna 2000 ilmestynyt kirja Lihaa ja verta (alkuperäiseltä nimeltään Under the Skin). Joka paljastaa todellisen luonteensa vasta loppumetreillä. Luin kirjan itsekin muutama vuosi sitten siskoni kehuttua ostostani varsin ovelaksi ja oivalliseksi, sitähän tämä kirja todellakin on. Lähin vertaus voisi olla Stephenie Meyerin Vieras, mutta tässä on kuitenkin kyse jostain muustakin. En tahdo paljastaa kirjasta liikaa (vrt. alla olevat linkit) vaan totean vain: jos tahdot lukea jotain valtavirrasta poikkeavaa, lue tämä. Tämä ei ole dekkari, jossa ratkaistaan mitä liftaajalle tapahtuu hänen astuttuaan tuntemattoman auton kyytiin vaan tässä kerrotaan uskottavan satiirin keinoin ihmisestä, toimintatavoistamme ja siitä, kuinka asiat voisivat olla toisin, toisen näkökulmasta.

 

 

Romaanin päähenkilö Isserley on hemaiseva, runsasmuotoinen kaunotar, joka poimii hyvännäköisiä, lihaksikkaita miehiä kyytiinsä Skotlannin ylängöillä. 

Mielikuvituksellisessa tarinassa uhrit ja syylliset, viattomat ja konnat, empatia ja vallankäyttö menevät sekaisin. Kirjailija pitää oudot elementit taitavasti koossa ja luo jännittävän lukukokemuksen. Kirja on ehdokkaana arvostetun Whitbread-esikoispalkinnon saajaksi.
  

Kirjasta muualla: Helsingin Sanomat, Kirjahyllyn kautta, edulis (lukunäytteitä),

Uusimmat kirjaostokset

Ajattelin esitellä ihan uusimmat kirjahyllyn tulokkaat. Vähän aikaa sitten pölyttyneiden toveriensa joukkoon päätyi Colin Thompsonin Uusi Eeden, jonka löysin Huuto.netistä hintaan 1,50e. Viime ja tällä viikolla saapuivat samaisesta huutokaupasta itselle karjahtamani Nora Robertsin Morriganin risti (pokkarina) ja samoin pehmeäkantisena versiona Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Näille hintaa jäi ilman postikuluja 2,50e ja  1,25e. 

Tämänpäiväistä löytöä ajattelin esitellä vähän tarkemminkin, Elaine Coffmanin kirjoittama Mustan Douglasin morsian löytyi antikvariaatista hintaan 2,70e. Sattumalta katselin naisten hömppäosastoa, poikaystävän selaillessa englanninkielistä fantasiaa ja scifiä. Jutun juoni kiinnosti Gabaldonmaisuudessaan. Tosin kaikki Skotlantiin 1600-1700 luvuille sijoittuvat kirjat eivät tarkoita, että ne olisivat samaa tasoa, tämän huomasin Nora Robertsin Kunnian kautta teoksessa. Noh, kerron sitten mitä mieltä tästä, kunhan olen tämän (joskus kaukaisessa tulevaisuudessa) lukenut. Onko kukaan kuullut tästä aikaisemmin?

Takakannesta:

Välttääkseen vastenmielisen avioliiton lady Meleri Weatherby tekee uhkarohkean teon ja karkaa kotoaan Nothumberlandista tietäen, ettei ehkä enää koskaan voi palata.

Robert Douglasin tapaamisen myötä hänelle alkaa uusi elämä.

Beloynin linnan tarjoama turva järkkyy kuitenkin pian, kun menneisyys langettaa varjojaan. Hylätty sulhanen havittelee kostoa, ja linnassa alkaa tapahtua outoja asioita. Näkeekö Meleri näkyjä vai kummitteleeko siellä todella? Kun selittämättömien tapausten sarja vain jatkuu, alkaa Meleri jo epäillä omaa mielenterveyttään...

Day 17 – Favourite quote from your favourite book

Tämä olikin haastava. Lempikirjahan on (tällä hetkellä) Diana Gabaldonin Muukalainen. Lempikohtaustani en muista, mutta yhden ihanan kohdan lainaan tähän, sellaisen, joka muistuttaa minusta minun ja poikaystäväni (jonka kanssa olen kihloissa) suhdetta. Laitan lisää jos löydän muita.

s. 304 "Sulla on ihastuttavat kutrit", Jamie sanoi katsellessaan minua.  "Mitä? Nämäkö?" Nostin käden hämmentyneenä hiuksilleni, joita saattoi parhaimmillaankin nimittää harakanpesäksi. Hän naurahti. "Noh, nekin", hän sanoi kasvot vakavina, "mutta niitä mää tosiaan tarkoitin". "Mutta ne ovat niin... kiharat", minä sanoin ja punastuin hiukan. "Jaa, niin tietysti". Jamie näytti hämmentyneeltä. "Mää kuulin linnassa, kun yksi Dougalin tytöistä sanoi ystävällensä, että sen tukkaa pitäs vääntää kuumilla raudoilla kolme tuntia ennen kuin sais aikaan moiset kikkarat. Se sano, että vois vaikka repiä silmät sun päästäs, kun sulla on luonnostaan tollaiset". Jamie kohottautui istualleen ja veti yhden hiuskiehkuroistani suoraksi niin että se ylsi melkein rintaan saakka.

Day 04 – Favourite book of your favourite series

Suosikki edellisistä on Muukalainen, sarjan ensimmäinen osa. Miksi tämä? 1: siinä esitellään hahmot, 2: tässä ei olla raskaana taikka synnytetä (muistaakseni). Skotlanti! ♥ Ja tätä kirjaa minä epäilin aluksi! Jopa niin paljon, että lukemalla muutaman otteen kirjasta hylkäsin tämän endellisen kotikaupungin lähikirjaston erotiikkahyllyyn. Tämäkin tekijä ei lukioikäiseen allekirjoittaneeseen aikoinaan uponnut. Ja nyt sarjaa pidemmälle luettuani, on tuo hyllyluokitus vähän liioittelua. Moni muu lukemani kirja puolestaan olisi syytä tarkastaa tuolle romantiikan rajat ylittävälle puolelle. Koukuttavia kirjoja, joten varoituksen sananen: kannattaa varata aikaa, sillä kirjoja ei tahdo laskea käsistään!

Suometanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi, 825 sivua, Gummerus 2002

Takakannesta:

Toinen maailmansota on juuri ohi, kun Claire ja Frank Randall lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle. Sillä aikaa kun Frank tutkii vanhoja papereita, Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Pahaa aavistamatta Claire astuu muinaisen kivikehän halkeamaan. Yhtäkkiä hän löytää itsensä keskeltä 1700-lukua ja klaanisotien riepomaa Skotlantia. Clairen on pakko hyväksyä uskomaton tosiasia: hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen, sassenach. Pian hän tutustuu punatakkikapteeni Jonathan Randalliin ja moneen muuhun Frankin tarinoista tuttuun aikalaiseen. Frankin esi-isät eivät Clairea kuitenkaan viehätä - sen sijaan salskea nuori skotti alkaa vetää Clairea vastustamattomasti puoleensa. Claire saa pian vakoojan ja noidan leiman otsaansa, siksi oudolta hän sairaanhoitajan taitoineen vaikuttaa. MacKenzien klaanin suojissa hän kokee pakoretken toisensa perään. Ja pian Claire saa havaita, että hänellä on aviomies yhdellä ja rakastettu toisella vuosisadalla.

Kirjasta muualla: Risingshadow, P.S. Rakastan kirjoja

Day 03 – Your favourite series

Tähän ehdinkin jo pari päivää miettiä vastausta. Mielessä kävivät monet vasempaan sivupalkkiin listatut sarjat: Angie Sagen Septimus Heap-sarja, Anu Holopaisen Sonja-sarja, Marianne Curleyn Aikavartio-sarja, Stephenie Meyerin Houkutus-sarja (ja Vieras-teoksen aloittama sarja, joskin siitä vasta ensimmäinen osa kolmesta tullut), Garth Nix: Vanha valtakunta-sarja, Nora Robertsin In death- ja Kuuden piiri sarjat, mutta tämän hetken lulukokemusten perusteella lempisarjani on ehdotomasti Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja. Täynnä rakkautta, seikkailua, Skotlantia... Tykkään vaan niin paljon! Olen lukenut sarjan neljä osaa, sivumäärä on aina sellaset 1000 luokkaa niin luettava riittää, eikä kirjaa malta laskea käsistään millään, vaikka painoakin jonkin verran on. Näissäkin Mika Launiksen kannet.