Alkuvuoden luetut

En olekaan muistanut listata kuukausittaisia luettuja, joten koostan tässä koko tähän mennessä kuluneen vuoden. Viime vuonna tähän mennessä olin lukenut 14 kirjaa 5035 sivua. Tänä vuonna en ehtinyt lukea aivan yhtä paljon. Vain kahdeksan (8) kirja eli 2196 sivua.

  

Vuosi alkoi, noh, tylsissä merkeissä. Nälkäpelin päätösosa oli pettymys, jota osasin jo trilogian toisen osan perusteella epäilläkin. Praktikum 2 alkoi ja ensimmäinen lukukirja oli varsin mitäänsanomaton. Onneksi huhtikuussa sentään oli kirjallisia kohokohtia Beth Revisin teoksen kanssa. Maalis- ja huhtkuun luetut ovat kaikki klassikoita, jotka luin praktikumin sekä Rotu ja etnisyys verkkokurssin puitteissa. 

 

Keskeneräiseksi jäi Ihmisen tahra, jonka luen loppuun jahka kerkeän. Samoin kesken ovat vielä Vuonna 1984 ja Uljas uusi maailma. Päätin kirjoittaa kirjallisuuden puolelle myös kanditaatin tutkielman, aiheenani nuorten dystopia Suomessa muutaman esimerkin kautta. Tästä siis kesäksi hommaa.

 
Tammikuu: (2 kirjaa, 495 sivua)

• Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi
• Albert Camus: Sivullinen

 
Helmikuu: (1 kirja, 379 sivua)

• Beth Revis: Across the Universe - Miljoona aurinkoa

  
Maaliskuu: (2 kirjaa, 260 sivua)

• Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa (novelli)
• Jean Rhys: Siintää Sargassomeri

  
Huhtikuu: (3 kirjaa, 665 sivua)

• Gertrude Stein: Ida
• James Joyce: Dublinilaisia
• Edwidge Danticat: Veressä viljava maa

 
Loppuun vielä kuvia Yöpöydän kaltevasta kirjapinosta.
 

Lokakuun luetut

Lokakuu oli aika vaisu kirjojen suhteen. Luin brittiläistä jälkikolonialistista kirjallisuutta, englanniksi. Pari suomalaista kirjaa praktikumiin ja Nälkäpelin toisen osan.
   

• Sam Selvon: The Lonely Londoners
• Kari Hotakainen: Bronks
• Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
• Meera Syal: Anita and me
• Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit

 

Luin myös Pandemoniumin, jonka postaaminen jää ensi kuulle, samoin Henrik Tikkasen Kulosaarentie 8. Kesken ovat vielä brittiläisen jälkikolonialismin kurssin Hanif Kureishi: Esikaupunkien Buddha ja Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, jonka luen niin praktikumiin, Ota riski ja rakastu kirjaan-haasteeseen kuin lukudiplomiinkin. Lokakuun kirja lukupiiriin eli China Miéville: Toiset on myös kesken.
   

Arvostelukappaleita sain myös muutaman, ensi kuussa siis tulossa:

• Anneli Kanto & Terhi Rannela: Korkea puoliso
• Cecelia Ahern: Tapaaminen elämän kanssa
• Mia Vänskä: Musta kuu

 

 Happy Halloween!

Onko lahjakirjaa pakko lukea?

   
Saako lahjahevosen suuhun katsoa? Mitä jos lahjaksi saatu kirja ei olekaan hyvä? Onko se silti pakko sinnitellen lukea loppuun? Keskustelu heräsi erään kirjablogaajan saatua lahjaksi kirjan, jota hän ei ollut ajatellut lukea. Tarina on varmasti monelle tuttu.

    

Esimerkiksi siskoni sai kerran mieheltään joululahjakirjaksi Stephen Kingin Tapahtumapaikkana Duma Key. Sisko oli kertonut jskus nuorena lukeneensa noita, mutta "vanhana" (+40v) ei kauhu enää ole maistunut, kun yöunet kärsivät niistä. Hän  kuitenkin arvosti elettä, sillä ei ollut koskaan  aikaisemmin saanut mieheltään kirjaa lahjaksi. Teosta oli suositellut kirjamyyjä.

Ostin kerran toiselle siskoistani alennusmyynnistä kirjan aivan takakannen perusteella. Se kuulosti mielenkiintoiselta, vaikka en tiennyt kirjasta mitään. Kysessä oli Michel Faberin Lihaa ja verta, jonka sitten muutaman vuoden päästä sain itsekin luettavakseni. Takakannen perusteella kyseessä oli vähän Tess Gerritsenin tai Nicci Frenchin tyyppinen tarina, mutta kirja olikin yllätyksekseni jotakin aivan muuta - hyvällä tavalla. Onneksi siskonikin oli kirjasta pitänyt.   
 
Itse tulee hyvin usein luettua lahjaksi saadut kirjat. Oletan aina, että lahjan takana on jokin idea, vaikka välillä hyvän konseptin omaava kirja onkin sisllöllisesti pettymys. Näin kävi mm. saamani Diana Setterfieldin Kolmastoista kertomus-kirjan kanssa. Siskoni kertoi ostaneensa kirjan lukeakseen sen ennen kuin antoi sen minulle lahjaksi. Teos oli makuuni vähän liian laahaava ja melankolinen. Lisäksi tuolloin vesirokkoa sairastaessani lukeminen lisäsi varmaan tätä tunnetta.
 
John Twelve Hawksin Matkaaja on takanannen kuvailun perusteella minun makuuni sopiva teos, joka monien seuraamieni blogien perusteella ei kuitenkaan oikein saavuta mitään massiivisen sivumäärnsäkään avulla. Itse pääsin lahjakirjaa sivulle 16 asti. Kustanjakaan ei ilmeisesti ollut tyytyväinen kirjan menekkiin, sillä trilogiaa ei ainakaan näillä näkymin suomenneta lisää.
 
Siskoni siis hankkivat minun näköisiä kirjoja (kuvauksen perusteella), ja ideana ne ovatkin loistavia ja näköisiäni, jokin karma vissiin vaikuttaa siihen, että ne yleensä markkinoidaan väärin perusteion. Esim. "Muistuttaa Da Vinci-koodia" ja "Tässäkö uusi Potter?". Samaan kategoriaan menee esim. Ian Caldwell & Dustin Thomasonin Neljäs siirto, jota myydään kansiteksillä "Jos pidit Da Vinci-koodista, ahmaise tämä." eikä kirjan omilla saavutuksilla tai sisällöllä. Sekin jäi kesken, kun mitään ei tapahtunut puoleen kirjaan mennessä.
   

Kaikki edellämainitut saamani lahjakirjat ovat kuitenkin edelleen lukulistalla, sillä voihan olla, että pitäisin sitten lopulta niistä (vanhana kiikkustuolissa?).