"Tähtää korkeammalle"
Nälkäpeli osa 2 luettu ja tunnelmat ovat vielä varsin sekavat.
Luin ensimmäisen osan viime vuoden joulukuussa ja välissä tuli katsottua siitä tehty elokuvakin (ja nyt näen hahmot aina sen näköisinä kuin heidät elokuvassa esitettiin). Luin Vihan liekit heti Pandemoniumin perään ja jotenkin nyt en päässyt tuolle samalle intensiiviyden tasolle kuin olisin toivonut.
Edellisessä kirjassa Katniss ja Peeta voittivat nälkäpelin yhdessä, presidentti Snown suureksi harmiksi. Vihan liekeissä "rakastuneen" kaksikon mukaan hypätään vähän ennen suurta, kaikki vyöhykkeet kattavaa kiertuetta. Pääsin vihdoin näkemään vähän lisää muista vyöhykkeistä, vaikka kuvaukset eivät kovin pitkiä olleetkaan. On 75. vuosi, kun Nälkäpelejä järjestetään ja 25 vuoden välein järjestetään tavallisesta poikkeava reality show. Tänä vuonna Snowlla on todella suuri kunnia kertoa, että edessä on kaikkien aikojen peli.
Pinnan alla kuplii kapina. Sen keskiössä ovat niin Katniss kuin matkijalinnutkin (tämän varmaan arvaa kuka vain, joka tietää trilogian viimeisen osan nimen). Lukiessani tulin itsekin kapinalliseksi Capitolia ja sen edustamiia arvoja kohtaan. Esimerkiksi juhlissa on tapana syödä itsensä aivan täyteen, ottaa pieni sievä juoma, jonka jälkeen mennään vessaan "tyhjennykseen" ja sitten onkin taas hyvä jatkaa. Collins on tämän idean saanut antiikin roomalaisilta, kuten myös mykistetyt avoxit (vox = ääni, avox = ilman ääntä), jotka ovat rangaistuksen saaneita ihmisiä, käytännössä orjia.
Pystyn ajattelemaan vain keittiönpöytämme ääressä seisovia kuihtuneitalapsia, joiden vanhemmat eivät voi noudattaa äidin määräyksiä. Enemmän ruokaa. Nyt kun olemme rikkaita, äiti antaa heille ruokaa mukaan. Mutta entisinä aikoina meillä ei useinkaan ollut mitään annettavaa, eikä mikään apu olisi muutenkaan enää pelastanut lasta. Ja Capitolissa käydään oksentamassa, jotta voitaisiin syödä taas lisää mahan täydeltä. Täällä ei oksenneta siksi, että mieli tai ruumis voi huonosti, ei siksi että on syöty pilaantunutta ruokaa. Täällä oksennetaan siksi, että juhlissa kaikki tekevät niin. Se kuuluu asiaan. Se on osa ilonpitoa. (s.92)
Vihan liekit eivät poltelleet. Teos on toki nopealukuinen ja ahmin tämän
pienen tiiliskiven kahdella lukukerralla, mutta jotenkin kirjailija ei
saavuttanut samaa tunnelmaa kuin sarjan aloitusosassa. Vihan liekeillä
on omat hetkensä, mutta en päässyt aivan yhtä syvälle maailmaan kuin
aikaisemmin. Ehkä vika on liiallisessa politiikassa, jota tihkuu rivien
välistä. Teoksessa on pitkiä jaksoja, jolloin kerronnassa tapahtuu
hidastumista, juoni ei etene. Välillä mopo puolestaan karkaa käsistä,
eikä tapahtumien kulussa pysy mukana tai niihin ei synny voimakasta
tunnesidettä. Asiat vain heitetään lukijan kasvoille ilman tarkennuksia.
Nautin kapinan pienten vihjeiden metsästämisestä, Katnissin tunteiden ruotimisesta ja Peetan herkkyydestä. Suosittelen kirjaa nuorille suunnattua dystopiaa lukeville, sillä pienellä varoituksella, että teos sisältää jonkin verran väkivaltaa.
Arvosana:
Takakannesta:
EDESSÄ ON KAIKKIEN AIKOJEN PELI…
Nälkäpeli on ohi,
mutta kärsimys ei. Juuri ennen koko maan kattavaa voitonkiertuetta,
jolle voittajapari pakotetaan, presidentti Snow tekee epämiellyttävän
vierailun Katnissin kotiin. Hän syyttää tyttöä siitä, että hänen
käytöksensä pelissä yllyttää ihmisiä kapinaan. Lisäksi hän on saanut
vihiä, että Katnissin ja Peetan suhde olikin tekaistu. Voiko heidän
kihlautumisensa yleisön edessä vielä pelastaa tilanteen?
Yhdysvaltalaisen Suzanne Collinsin tulevaisuuteen sijoittuva Nälkäpeli-trilogia on ollut jymymenestys sekä Suomessa että maailmalla.
Suomentanut: Helene Bützow, 412 sivua,
WSOY 2011 (pokkaripainos)
Alkuperäinen nimi: Catching Fire (2009)
Sarjassa ilmestynyt:
- Nälkäpeli (2008) / The Hunger Games (2008)
- Vihan liekit (2010) / Catching Fire (2009)
- Matkijanärhi (2010) / Mockingjay (2010)
Kirjasta muualla: Risingshadow,
Kirjavinkit,
Kirjamielellä,
Taikakirjaimet,
Vinttikamarissa,
Le Masque Rouge,
Kaleidoscope,
Oota, mä luen tän eka loppuun,
Luettuja maailmoja,
Maailman ääreen,
Aamuvirkku yksisarvinen,
Jossun lukupäiväkirja,
Kirjojen salainen puutarha,
Lukuisa,
Kirjaretket,
Ranskanpulla blogaa