"Susi odottaa minua"
Teos järjesti
vuosina 2010–2011 romaanikäsikirjoituskilpailun, johon
osallistui yli 350 käsikirjoitusta. Kilpailun voitti Emmi Itärannan Teemestarin kirja, mutta joukkoon mahtui muitakin julkaisusopimuksella palkittuja esikoiskirjailijoita, kuten
oman yliopistoni tutkijan Jenny Kangasvuon Sudenveri. Teos sai Kuvastaja-palkinnon vuonna 2012. Teos on ollut lukulistallani ilmestymisestään asti, mutta en ehtinyt tarttua tähän aikaisemmin - onneksi sain korjattua tilanteen joululomalla.
Kerronta etenee vuoroin takaumina, vuoroin lineaarisesti kolmen naisen kertomana: sodat nähneen Martan (Hannan isotädin), kapinoivan Hannan (taiteilijanimeltään Vargan, ruotsi: varg ~ susi) ja tämän rakastaman Marraskuun (Siirin) näkökulmista. Lukujen otsikoissa kerrotaan aina kuka puhuu. Eniten ääneen pääsee persoonana kiehtova Varga, mutta Martan muistot sukupolvienkin takaisista tapahtumista, susivainoista ja lapsuuden evakkomatkoista ovat kirjassa kaikkein antoisinta luettavaa. Myös Marraskuun pakanalliset riitit kommuunissaan Idunin ja Altamiran kanssa ovat mielenkiintoisia, teki jopa mieli kaivaa riimut ja Tarot-kortit esiin omasta hyllystäni.
Sillä hetkellä lapsuuteni oli ohi. Lapsuuteni ei loppunut sotaan, ei Vilhon kuolemaan, eikä evakkoon. Lapsuuteni loppui siihen, kun ymmärsin, että meikäläisiä oli jäljellä enää kourallinen, ja että kaikki olivat minun ympärilläni. (s. 122)
Kangasvuon kuvaamat ihmissudet pystyvät itse päättämään milloin he ovat ihmisiä ja milloin susia. Tai ainakin kaikki muut paitsi välimuotoiset, jotka eivät ole puhtaasti kumpaakaan, vaikka muistuttavat yleensä enemmän jompaa kumpaa, jos ylipäätään jäävät henkiin. Välimuotoiset tai epämuodostuneet lisäksi tuoksuvat väärältä ja susilauma hyljeksii heitä. Epämuodostuneet eivät myöskään sovi ihmisten maailmaan, sillä he näyttävät poikkeavilta. Liminaalitilat ovat teoksessa tärkeässä roolissa esiintyen niin välimuotoisten, biseksuaalisen Vargan sekä metsän ja kaupungin rajan muodoissa.
Vain ihmisenä mietin, voinko muuttua ja mitä muutos tarkoittaa. Mitä tarkoittaa olla kokonainen. Olenko ihminen vai suisi vai kumpaakaan. Sutena minä olen susi. (s. 133-134)
Mutta ihminen on se, joksi syntyy. Epämuotoinen ei voi valita, miten elämänsä elää, eikä oikeastaan kokonainenkaan. (s. 200)
Muutos sudeksi kuvataan usein kivuliaana prosessina, näin esimerkiksi Harry Pottereista tutun professori Lupinin tahdottoman muodonmuutoksen aikana. Myös Kangasvuon ihmissudet kokevat hetkellisen kivun, epävarmuuden ja kontrollin pettämisen tunteen. Elämä sutena on täynnä tuoksuja ja vaistojen sanelemaa käyttäyttymistä (jonka Kangasvuo kuvailee uskottavasti) ja muodonmuutos tarjoaa paon ihmisten irrationaalisesta maailmasta. Monet muodonmuuttajat jäävätkin mieluummin suosimuotoonsa. Jos elää sutena, on kuitenkin vaarassa kuolla nuorempana, sillä suden elämä on lyhyempi kuin ihmisen. Tästä syystä Martta tahtookin pitää mm. Vargan ihmisenä mahdollisimman usein. Lapsena Varga karkasi usein metsään vanhempiensa luo laumaan ja kasvoi nopeammin kuin muut ikäryhmänsä lapset.
Teos tarjoaa uudenlaisen kuvan ihmissudesta: esimerkiksi oli jännittävää lukea kuinka luonnon sudet tai "tavalliset" ihmiset pystyät saamaan pentuja/lapsia ihmissuden kanssa. Kenties tässä on syy epämuotoisiin: kun muodonmuutosgeeni tulee vain toiselta vanhemmalta, on vaarana saada jälkeläisiä, jotka perivät vain osan tarvittavista geeneistä. Toinen teoriani on, että jälkeläisten "kokonaisuus" eli kyky muuttaa muotoa puoleen tai toiseen periytyy sen perusteella, kuinka paljon aikaa vanhemmat ovat olleet ihmisenä/sutena. Toinen jännittävä tieto oli se, että lauman alfa, Martta, pystyy
pakottamaan toisen ihmissuden muuttamaan muotoaan. Esimerkiksi
varmistaessaan onko laumaan syntynyt uusia ihmissusia Martta noutaa
pennut pesäluolasta ja katsoo muuttuuko yksikään näistä ihmislapseksi.
"Ei minulla ole välimuotohahmoa!", Rasmus sanoo vihaisesti. "Tämä on minun oikea hahmoni. Susihahmo on pelkkä naamari." (s. 297)
Kangasvuon teos lumosi virheettömyydellään niin taitavan kielelen kuin sisältönsäkin puolesta; kaikki tapahtumat kerrotaan uskottavasti eikä illuusio hajoa missään kohdassa. Kirjasta tekee nautinnollisen sekin seikka, että tämä ei ole paranormaalia romantiikkaa: teos ei yritä olla muodin mukainen vaan luoda ihmissusi-genrelle omat pohjoiset rajansa ja muotonsa. Nyt olisikin sitten tutustuttava Aino Kallaksen Sudenmorsiameen ja Tuula Rotkon teokseen Susi ja surupukuinen nainen. Sudenveri on suomalaisittain paikoin jäyhä ja vähäeleinen, mutta tunteiden paloakaan ei jää puuttumaan. Kangasvuon teos oli pakko lukea kerralla loppuun ja tätä lukukokemusta suosittelee mielellään muillekin, jopa tavallisia ihmissusikertomuksia vältteleville.
Arvosana:
Takakannesta:
Hanna on jättänyt sukunsa ja muuttanut nimensä, jotta elämä
Varga-nimisenä taiteilijana ja Laumassa juoksevana sutena olisivat kaksi
erillistä asiaa. Ne kuitenkin limittyvät, kun hänen ovelleen ilmaantuu
Laumasta karannut nuori poika. Poika on epämuotoinen: ei aivan ihminen
eikä aivan susi. Hänen kasvoistaan paljastuu Lauman koko olemus.
Martta,
Lauman johtaja, aikoo hakea pojan takaisin. Martta on kokenut talvi- ja
jatkosodat, jotka hajottivat Lauman jäsenet erilleen; hän on nähnyt kunkin
sukupolven vuorollaan tempoilevan ihmisen ja suden välillä. Yhdestä
asiasta Martta on varma. Lauman paljastuminen tarkoittaa tuhoa.
Marraskuu,
Vargan rakastettu, haluaisi heidän suhteensa vakiintuvan. Mutta kuinka
luottaa ihmiseen, joka ei suostu puhumaan menneisyydestään?
Jenny Kangasvuon esikoisromaani on kolmen äänen kautta kuljetettu väkevä kuvaus kahtalaisesta identiteetistä sekä yksilön ja suvun ristivedosta, ja suden maailmasta, joka on vaistojen ja aistien varassa, vieras mutta yllättävän tuttu.
Jenny Kangasvuon esikoisromaani on kolmen äänen kautta kuljetettu väkevä kuvaus kahtalaisesta identiteetistä sekä yksilön ja suvun ristivedosta, ja suden maailmasta, joka on vaistojen ja aistien varassa, vieras mutta yllättävän tuttu.
313 sivua, Teos 2012
Kirjasta mm täällä: Risingshadow, Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Savon Sanomat, Aamulehti, Ilta-Sanomat, Ylkkäri, Kirjavinkit, Vinttikamarissa, Lukunurkka, Morren maailma, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirsin kirjanurkka, Ankin kirjablogi, Booking it some more
Samantyylisiä kirjoja: Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi, Maggie Stiefvater: Väristys-trilogia
Samantyylisiä kirjoja: Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi, Maggie Stiefvater: Väristys-trilogia
