"Ei saa rikkoa sellaista, mitä ei osaa itse rakentaa."
Arvostelukappale
Pari päivää sitten postiluukusta kolahti tämä jo hetken aikaa ihastelemani puista kertovan satukirjasarjan ensimmäinen osa. Kuvituksesta vastaa graafikko Ville Tietäväinen, jonka nimi tarttuikin silmään ensimmäisenä. Tai ollaanpas rehellisiä: toisena. Ensimmäiseksi silmäni nimittäin ihastelin hurmaavaa puun kuvaa teoksen kannessa.
Rakastan metsässä kulkemista ja luonnon ihmettelyä. Kannen perusteella odotinkin siis jotakin mielenkiintoista, vaikka tässä ensimmäisessä osassa puu onkin enemmän työstettävä materiaali kuin elävä organismi. Luonto on tullut läheiseksi myös kandidaatin ja Pro Gradu tutkielmissani. (ks. lisää täältä, kohdasta "Opinnoista")
Satuja pidetään yleensä vain lasten kirjallisuutena (klassikoita tai eroottisia representaatioita lukuunottamatta), mutta ajattelin, että tällä mitoiltaan 14,5cm x 28,5 cm olevalla teoksella on annettavaa myös minulle. Jos ei muuta, niin odotin ainakin kaunista kuvitusta.
Lyhyessä teoksessa ei ole varsinaisesti lukuja, mutta suurempia kokonaisuuksia, ei aivan jokaista sivua, aloittaa ihana anfangi, kuvitettu alkukirjain. Hyvälaatuiselle paperille painettu tarina henkii vanhojen satujen kunnioittamista. Tietäväisen kuvat ovat eläväisiä, värikkäitä ja houkuttelevia.
 |
| Teoksen takakansi. |
En voi sanoa, että jokainen lapsi viihtyisi tätä tarinaa esimerkiksi iltasatuna kuunnellessaan. Se on välillä surullinen ja synkkäkin. Aikuiselle teos kuitenkin antaa paljon. Iiro Küttner on tehnyt varmasti valtavan taustatyön tutustuessaan puuseppien saloihin. Se asettaa puun kanssa töskentelevien ammattitaidon arvoonsa.
Sadun keskiössä on nimensäkin mukaisesti puuseppä. Hän on valtakuntansa taitavimpia ammattilaisia ja keisarin suuressa arvossa, jopa niin, että voi kutsua miestä ystäväkseen. Puu muuttuu käsityöläisen kosketuksesta kullaksi, ainakin melkein. Erään mitättömältä tuntuvan tapahtuman seurauksena, puuseppä kuitenkin menettää kiinnostuksen materiaaliaan kohtaan. Keisarikin huomaa tämän ja antaa lupauksen: tilaustöiden sijaan mies saa tehdä mitä ikinä haluaa ja käyttää tähän niin paljon aikaa ja rahaa kuin tahtoo. Puuseppä sulkeutuu vertaaseensa ja hänen uurastuksensa paljastuu vasta 30 vuoden päästä. Lopputuloksena on jotakin ihmeellistä, joa liittyy läheisesti Fibonaccin lukuun. Lopussa tuntuisi olevan viittaus kalevalaan ja vertavuotavaan harjaan.
Sadun keskiössä on nimensäkin mukaisesti puuseppä. Hän on valtakuntansa taitavimpia ammattilaisia ja keisarin suuressa arvossa, jopa niin, että voi kutsua miestä ystäväkseen. Puu muuttuu käsityöläisen kosketuksesta kullaksi, ainakin melkein. Erään mitättömältä tuntuvan tapahtuman seurauksena, puuseppä kuitenkin menettää kiinnostuksen materiaaliaan kohtaan. Keisarikin huomaa tämän ja antaa lupauksen: tilaustöiden sijaan mies saa tehdä mitä ikinä haluaa ja käyttää tähän niin paljon aikaa ja rahaa kuin tahtoo. Puuseppä sulkeutuu vertaaseensa ja hänen uurastuksensa paljastuu vasta 30 vuoden päästä. Lopputuloksena on jotakin ihmeellistä, joa liittyy läheisesti Fibonaccin lukuun. Lopussa tuntuisi olevan viittaus kalevalaan ja vertavuotavaan harjaan.
Keisari /--/ ei ollut koskaan elämässään kiinnittänyt puihin kovinkaan paljon huomiota. (s. 24-25)
Kaiken kaikkiaan, teos oli kuitenkin tuore satukentällä, vaikka se toisaalta myös sopii saumattomasti genreensä. Teoksen opetus on sellainen, joka kaikkien tulisi omaksua. Suosittelen teosta saduista nauttiville esteetikoille, käsityöläisille ja niille lukijoille, joiden mielestä nykyään ei enää kirjoiteta syvällisiä lastenkirjoja.
Kieli on kuitenkin paikoin vähän kömpelöä, epä-satumaista ja vaikeaa nuorimpien lasten ymmärtää. Sadun maailmankuvaa on vaikea ajoittaa. Ihmettelin myös erästä tyylikeinoa: miksi repliikit on kursivoitu? Tarinaa enemmän nautin kuotenkin Tietäväisen kuvituksesta ja minulle kokemus onkin enemmän taidekirjamainen. Pitäisi tutustua Tietäväisen aiempaankin tuotantoon, sillä olen kuullut siitä myös monelta kirjallisuuden luennoitsijalta.
Kieli on kuitenkin paikoin vähän kömpelöä, epä-satumaista ja vaikeaa nuorimpien lasten ymmärtää. Sadun maailmankuvaa on vaikea ajoittaa. Ihmettelin myös erästä tyylikeinoa: miksi repliikit on kursivoitu? Tarinaa enemmän nautin kuotenkin Tietäväisen kuvituksesta ja minulle kokemus onkin enemmän taidekirjamainen. Pitäisi tutustua Tietäväisen aiempaankin tuotantoon, sillä olen kuullut siitä myös monelta kirjallisuuden luennoitsijalta.
Arvosana:
Takakannesta:
Sanottiin, että hänen käsissään puu lakkasi olemasta puuta, hänen käsissään se muuttui kullaksi, arvostamisen arvoisiksi ajatuksiksi ja kauniiksi uniksi.
Keisarillinen puuseppä saa hallitsijalta käskyn valmistaa ihan mitä itse haluaa. Puuseppä tietää heti, mitä hänen täytyy ensimmäistä kertaa elämässään rakentaa.
Puuseppä on Iiro Küttnerin kirjoittaman ja Ville Tietäväisen kuvittaman Puiden tarinoita -kirjasarjan itsenäinen ensimmäinen osa.
Asiasanat: sadut,
Samantyylisiä kirjoja:
30 sivua, Books North 2014
Kuvitus: Ville Tietäväinen
Kirja luettu mm. täällä: Helsingin Sanomat, Lumiomena, P. S. Rakastan kirjoja, Mari A:n kirjablogi,
Puiden tarinoita Facebookissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti