© Niina Tolonen |
Hain tänään loput edellisessä postauksessa mainitsemistani teoksista, nämä tulivat varauksesta. Huomasin myös, että "tuhon jälkeinen maailma" on validi kirjaston asiasana. Näistä ehkä tuo Kaamos voisi olla se, jota vertailen Teemestarin kirjan kanssa. Katsotaan, mitä gradun ohjaaja sanoo. Mielenkiinnolla odotan myös tuon sarjakuvan lukemista.
Risto Isomäki: Herääminen (Tammi)
Eletään vuotta 2038. Suomi tuskailee helleaallon kourissa. Metsäpalot riehuvat pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, merenpohjan metaanijääesiintymät alkavat sulaa.
Samaan aikaan, kun suomalaisen tutkijan Kauko Korhosen mielestä AIDS-epidemia ei käyttäydy kuten luonnollisen epidemian pitäisi, saksalainen tähtitieteilijä väittää löytäneensä Kuun pinnalta jalanjälkiä, jotka eivät ole ihmisten jättämiä.
Samaan aikaan, kun suomalaisen tutkijan Kauko Korhosen mielestä AIDS-epidemia ei käyttäydy kuten luonnollisen epidemian pitäisi, saksalainen tähtitieteilijä väittää löytäneensä Kuun pinnalta jalanjälkiä, jotka eivät ole ihmisten jättämiä.
Sitten menetyvät siperialaisen kaupungin asukkaat oudosti yhdessä yössä, ja vähän myöhemmin venäläiset tutkijat
tekevät salaperäisen löydön Jäämeren pohjalta…
Mistä tässä on kyse? Mitä tapahtuu todella?
Jyrki Kiiskinen: Kaamos (Tammi)
Kaamos on ruumiinavaus eräästä historian jaksosta, jolloin mikään ei
tuntunut olevan mahdotonta. Arkeologi joutuu muinaisen käsikirjoituksen
lumoihin ja pakenee se mukanaan. Takaa-ajettuna, piilopaikkojaan
vaihdellen hän uppoutuu vuosiksi sen selvittämiseen. Vitkaan tuntematon
kieli luovuttaa salaisuutensa; esiin kehkeytyy tarina yltäkylläisyyden
kulttuurista, kellojen ja vauhdin ajasta. Kun se päättyy arktisen myytin
jylhään toteutumiseen, kirjoittajan, tuhatkaksisataa vuotta sitten
eläneen antikvariaatinpitäjän Edgarin ja hänen tulkitsijansa kohtalot
kietoutuvat toisiinsa.
Topi Koivisto & Tapio Miettinen: Tunnel Ground - Maanalainen aamunkoitto (sarjakuva, Like)
"Ehkä pimeys onkin ainoa totuus. Valo on ailahteleva, se
häviää jos annat sille vähäisenkin mahdollisuuden. Kenties
olemassaolomme on yhtä häilyväistä, välkymme todellisuudesta sisään ja
ulos tietämättä missä olemme olleet ja kuinka kauan."
Maailmanlaajuinen tuho jättää jälkeensä aution ja synkän maan. Uusi
robotin- ja ihmisenkaltainen laji ajautuu äärirajoille vaativassa
ympäristössä. Pimeydessä se kohtaa omat haamunsa ja on valmis kiroamaan
luojansa. Lopulta taistelu on väistämätön - mutta mitä vastaan ja kenen
puolesta se tosiasiassa käydään? Mihin asettuvat tietoisuuden ja
todellisuuden häilyvät rajat?
Dystooppinen Tunnel Ground on myös mobiilipeli, jota on saatavilla muun muassa App Storesta.
Minulla on tuo sarjis kanssa kirjastosta lainassa. Olen sen nyt kahteen kertaan lukenut, mutten malta palauttaa. :D Se on varsin tunnelmallista fiilistelyä, joten mielellään lueskelee. (Ja toisaalta vaivaa alituinen epäilys, että josko vielä huomaisi tai oivaltaisi jotain uutta, kunhan vain kääntelee niitä synkänmustia sivuja...)
VastaaPoistaTulen sitten lukemaan, mitä olet ollut mieltä. :)
Luin sen tänään, postausta tulossa lähiaikoina. Oli tosiaankin tunnelmallinen. Ihanan vähäeleinen värimaailma. Toimi hyvin.
Poista