Sanna Isto: Maan alaiset

"Isä, se olen minä!" hän nyyhkäisi. 
"Etkö tunne minua?"

     

   

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.
Lukuhaasteissa: BFF -lukuhaaste 

  

Sanna Iston Maan alaiset oli yksi kuudesta lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaasta syksyllä 2016. Isto on aikaisemmin kirjoittanut Tinka ja Taika -sarjaa, joka on suunnattu vähän nuoremmille lukijoille kuin hänen uusi fantasiaromaaninsa. Maan alaisten päähenkilönä seurataan Merituuli ”Metuli” Mietettä. Metuli asuu Suomenlinnassa vanhempiensa ja isosisko Monnan kanssa. Perheestä ei puhuta paljoa, mutta teksti antaa olettaa, että viime aikoina ei ole juurikaan ollut koko perheen yhteistä tekemistä ja etenkin siskoilla on ollut hieman vaikeaa tulla toimeen keskenään. 

Maan alaiset alkaa hyvin kafkamaisesti, sillä Metuli herää romaanin alussa oudoksi eläimeksi muuttuneena, eikä hänen oma perheensä tunnista tyttöä. Kauhistuneena hän päätyy vaeltamaan yksin Suomenlinnassa, kunnes se tapaa lisää samannäköisiä eläimiä kuin millaiseksi on muuttunut. Hän saa tietää, että Suomenlinnan rakennusten alla on toinen maailma, jonka valottomat tunnelit ovat täynnä vyötiäisiä, jotka kutsuvat itseään erwineiksi. Metulille kerrotaan, että hän on joutunut luvattoman vaihtokaupan uhriksi. 

[--] tuo kummallinen jokin, joka hänestä oli tullut. (s. 13) 

Mikä ihme oli erwin? Oliko sellainen eläin muka olemassa? (s. 31)

Pieni merkillisen näköinen, pelokas eläin, oikeammin sanottuna ihminen, joka oli joutunut vangiksi tuon eläimen nahkaan.(s. 36) 

  

Erwinit eroavat tavallisista vyötiäisistä siinä, että ne voivat vaihtaa ruumista ihmisen kanssa ja tämä oli varsin yleistä aina vuoteen 1808 asti, minkä jälkeen vaihtokaupat kiellettiin. Ihmiset eivät kuitenkaan ole koskaan kuulleet erwineistä, sillä ne ovat erittäin varovaisia ja ne osaavat naamioitua kiviksi ihmisen lähestyessä. Metuli opettelee elämään erwinä mutta etsii edelleen ratkaisua vaihtokaupan salaisuuteen. Samalla hän ystävystyy vartijansa, Limppu -nimisen erwinin kanssa. Limppu nauttii elämästään kastematoja syövänä pienenä eläimenä ja yrittää saada Metulin hylkäämään haaveensa paluusta varastettuun ihmisruumiiseensa.

Olisi ihanaa olla kotona, löytää suklaakätkö keittiönkaapista ja rojahtaa sitten tv:n ääreen kaukosäätimen kaikkivaltiaana. Tai sitten ottaa päiväkirja esiin piilosta ja kirjoittaa sitä. (s. 175)

   

Teoksessa paljastuu, ettei kaikki erwinien maailmassa olekaan niin hyvin kuin kaikki haluavat tytölle uskotella. Metuli kuitenkin löytää keinon palata perheensä luokse ja erwinyhteisön toiminnasta poikkeavalla käyttäytymisellään hän lopulta parantaa niiden tilannetta. Kokemustensa jälkeen hän osaa arvostaa perhettään ja parasta ystäväänsä aivan uudella tavalla. Teoksessa käsitellään muodonmuutoksen kautta nuoren kipuilua aikuiseksi kasvamisessa, vaikka Metuli ei voinut edes itselleen myöntää, että oli halunnut maisemanvaihdosta tai vapaalippua päästäkseen kauemmaksi ihmiselämän moninaisista hankaluuksista.

Oliko hänkään sellainen, kuin oli uskonut olevansa? Kaikki oli niin paljon monimutkaisempaa kuin miltä ensisilmäyksellä näytti. [--] Puu oli vain näkyvä osa kasvista, joka rehotti maan sisuksissa. [--] mitä korkeammalle kohti taivaita puu kurkotteli, sitä enemmän se kasvatti kiemuraisia lonkeroitaan ja sitkeitä rihmojaan. Metulista alkoi pikku hiljaa tuntua siltä, että omalla tavallaan myös ihmiset olivat tuollaisia. (s. 270)

  

Maan alaiset alkaa hitaasti, mutta kerää ensimmäisten sadan sivun aikana paljon eteenpäin rullavaa energiaa. Loppua kohden kerronta tuntuu lisäävän tahtia kuin höyryjuna ja alun maltillisuus vaihtuu nopeisiin käänteisiin, joissa voi helposti pudota kärryiltä, jos ei pidä tiukasti kiinni. Sami Saramäen tyylikäs kuvitus on sijoitettu jokaisen luvun alkuun. Kuvat kertovat hieman tulevasta luvusta ja ne esittelevät Suomenlinnan moninaisia miljöitä. Teos kertoo paljon Suomenlinnan historiasta, joka erwineitä lukuunottamatta pitää suurimmalta osin paikkansa. 

  

WSOY on panostanut myös Maan alaisten kohdalla korkeatasoiseen paperilaatuun, sillä sivut ovat todella paksuja ja kestäviä tehden lukukokemuksesta erittäin miellyttävän. Maan alaiset vertautuu Maria Turtschaninoffin muutaman vuoden takaisiin romaaniin Helsingin alla, sillä molemmissa seikkaillaan Suomen pääkaupunkiseudun maankamaran alla ja löydetään tunneleista fantasiaolentoja.

  

Sanna Isto kertoo suhteestaan Suomenlinnaan ja Maan alaisten kirjoittamisesta Helmet-sivustolla.

  
Arvosana:

Takakannesta:

Huikea seikkailu maanalaisten salaisuuksien parissa

Voiko painajainen muuttua todeksi? Suomenlinnassa asuva Metuli-niminen tyttö herää vuoteestaan kummalliseksi otukseksi muuttuneena eikä hänen oma perheensäkään tunnista häntä. Vähä vähältä Metulille alkaa selvitä minkälaisten vaihtokauppojen uhriksi hän on joutunut ja keitä ovat saaren maanalaiset asukkaat. Eikö edes paras ystävä tunne oikeaa Metulia oudon kuoren alta?

Koskettavassa ja jännittävässä seikkailussa Metuli joutuu silmäkkäin linnakesaaren monivaiheisen menneisyyden - ja sitä kautta itsensä kanssa. Maan alaiset herättää kiehtovan kysymyksen siitä, keitä me pohjimmiltaan olemme.
  

335 sivua, WSOY 2016

    

Kuvittanut: Sami Saramäki

  

Kirja on luettu myös täällä: Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Lastenkirjahylly, Luetaanko tämä?, Jiipeenetti