Kirjabloggaajien klassinen kesänviettotapa on jo vuosien ajan ollut kesälukumaratonit. Vedän itse tämän kesäkuun maratonin, heinä- ja elokuun maratoneille etsitään vielä vetäjää.
Maratonin lukupinossa minulla on Pride-lukuhaasteen teoksia, joten käytän tässä samaa kuvaa kuin kuukausikoosteessa esitellessäni kesäkuun lukupinoa. This is How You Lose the Time War on menossa jo puolivälissä, mutta pinon sarjakuvat ja lastenkirjat ajattelin maratoonata ensin ja jatkaa sitä, jos aikaa vielä jää.
Lukumaraton alkaa osaltani sunnuntaina klo 19:30 vetämäni lukupiirin jälkeen (kesäkuun kirjana oli Astrid Lindgrenin rakastettu klassikko Veljeni, Leijonamieli.) Jos muuten haluat mukaan lukupiiriin, laita viestiä vaikka sähköpostiini tai ota yhteyttä Instagramissa, miittaamme Discordissa yleensä kuukauden viimeisenä sunnuntaina. Heinäkuun kirjana on Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin ja elokuussa Mary Shelleyn Frankenstein.
Ensimmäisenä lukupinosta poimin Raina Telgemeierin sarjakuvan Guts. Olen lukenut häneltä aiemmin sarjakuvat Hymy ja Siskot, jotka ovat saman, omaelämäkerrallisen sarjan kaksi aiempaa osaa, sekä itsenäisen teoksen Ghosts.
Guts oli ihastuttava ja samaistuttava sarjakuva peloista ja koulussa käymisestä vaikeuksineen. Raina Telgemeierin sarjakuvat ovat taidokkaasti piirrettyjä ja kertovat arkisesta elämästä tavalla, joka tarjoaa samaistumispintaa monelle lukijalle. Itselleni läheisesti tuttuja olivat mm. koulukiusaaminen, IBS ja emetophobia (jota ei sarjiksessa itseasiassa sanoiteta, mutta tämä on selvästi nähtävissä, sillä Raina inhoaa jopa sanaa "oksentaminen").
Seuraavaksi lukupinosta poimin somessakin kohua herättäneen kuvakirjan, Jani Toivon kirjoittaman ja Saara Obelen kuvittaman Poika ja perhostunne.
Todella suloinen kirja ihastumisesta. ♥ Ronin äidillä ei ole vielä kesälomaa, niinpä poika pääsee viikoksi mummolaan maalle. Aluksi Ronia harmittaa, ettei voikaan vielä viettää kesää parhaan ystävänsä Pinjan kanssa, eikä häntä kiinnosta maatilan elämä. Perille päästyään hän kuitenkin tapaa omanikäisensä Timon ja tutustuu tämän kanssa lähiseutuun. Hän pääsee jopa lypsämään lehmää! Viikko kuluu nopeasti, ja kun lähdön hetki lähestyy, ei Roni osaakaan sanoa enää mitään Timolle, jonka kanssa vietetty aika on saanut perhoset lepattamaan Ronin vatsanpohjalle.
Seuraavaksi luettavaksi tarttui Mitja Mikael Malinin sarjakuva Kivet, kannot, tähdet, kuuta.
Aivan loistava sarjakuvakokoelma, jossa suomalaisen kansanperinteen elementit ja sateenkaarevat ihmiset kohtaavat luontevalla tavalla. Harakoidaan, joudutaan metsänpeittoon, käydään katsomassa vainajien kirkonmenoja jouluna ja saadaan kekrinä vieraaksi sarvekkaita hahmoja. Kuudes tarina puolestaan tuo kodinhenget 2020-luvulle. Jään mielenkiinnolla odottamaa, mitä saamme seuraavaksi Malinilta, sillä tätä jää haluamaan lisää.
Maraton jatkuu Geoetsivien parissa. Lukupinooni valitsin Johanna Hulkon sarjan osat 6) Salaperäinen Sasu ja 7) Yksikätinen madonna.
Geoetsivien kuudennessa osassa selvitetään graffititöhrijän tapausta. Raparperin isän on lomautettu ja rahat ovat tiukassa. Raparperi etsiväkavereineen matkustaa salaa Tampereelle junalla, mutta paluulippu häviää. Onneksi kirjaston työntekijä tulee apuun. Isä ja Pekka luulevat, että Raparperin "mooniskat" ovat alkaneet ja tyttö käyttäytyy siksi salailevasti. (Enpäs ole tuota sanaa kuukautisista kuullutkaan aikoihin, 20-luvulla syntynyt mummoni käytti tuota ilmaisua.) Äksyilyn syynä on kuitenkin se, että valehtelu on painanut Raparperia. Kirjasarjaan saadaan myös uusia hahmoja.
Geoetsivien seitsemäs osa on ehkä vähiten uskottava tähän mennessä. Teoksen nimeen liittyvä tapahtuma kesti vain pari lukua, eli ei todellakaan ollut mitenkään keskeistä. Paljon kiinnostavampaa puolestaan on Raparperin ihastuminen edellisessä kirjassa esiteltyyn hahmoon, Jomppeen. Raparpeein isä ja Pekka ovat malli esimerkki ylihuolehtivista vanhemmista.
Viimeisenä lukumaratonilla tartun Brenden Fletcherin, Cameron Stewartin ja Babs Tarrin sarjakuvaan Motor Crush.
Scifi-sarjakuva, jossa on samaa henkeä kuin Gunnmissa, low key cyberpunkkia. Päähenkilö ajaa moottoripyörällä kisoissa ja vetää mömmöjä, joka tappaa kaikki muut, jos he kokeilevat samaa. Domino Swift on adoptoitu, eikä hän tiedä, mistä tulee ja miksi on erilainen kuin muut. Ensimmäisissä viidessä lehdessä ehditään vasta raapaisemaan hänen erikoista taustaansa, mutta jättää jälkeen enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti