Kirjabloggaajien lukumaraton - Osa 2 (päättynyt)

    

Kirjablogaajien heinäkuun lukumaratonia vetää Kirjailuja-blogin Viivi Koo. Tällä kertaa minulla on maratonilla tarkoitus madaltaa kirjastosta lainattujen lastenkirjojen ja sarjakuvien pinoa, mutta nappasin pinoon mm. pari YA-säeromaania. 

  

Maraton alkaa sunnuntaina 17.7. klo 20:40 Emilia Erfvingin kuvakirjalla Kasan nenä.

  

    
Kasan nenä katoaa. Se etsii sitä kaikkialta ja testaa matkalla erilaisia neniä. Elämä ilman nenää on surullista. Kirjassa on onnellinen loppu ja ongelma ratkeaa. Tässä on todella kivat värit, ja kasa, joka koostuu aina vähän erilaisista metsän aineksista, on ihastuttavan ilmeikäs.

  

Seuraavana kuvakirjana on Hannele Lampelan kirjoittama ja Ninka Reitun kuvittama Prinsessa Pikkiriikki ja (kaamea) totuus vauvoista. Tämän taisin bongata Instasta jokin aika sitten ja nimen perusteella vaikutti kiinnostavalta. En ole aiempia Prinsessa Pikkiriikin kirjoja lukenut, mutta ehkä se ei haittaa.

  

    

Olipas tässä kivasti selitetty, mistä vauvat tulevat. Todella paljon huumoria, mutta myös ikätasoista faktaa. Oli puhetta niin keisarinleikkauksesta, samansukupuolisten adoptiosta ja myös kestovaipat vilahtivat kuvituksessa. Tulee vähän mieleen omasta lapsuudesta Babette Colen kuvakirjat, joista itse ensimmäisen kerran opin vauvoista.

  

Sandra Diekmannin upeakantisen kuvakirjan Metsän kätköissä - Retki eläinten maailmaan lukemista olen odottanut. Tämänkin taisin bongata kirjagramista.

  

  

Kirjan jokainen aukeama on kehystäminen arvoinen! Kirjassa kerrotaan, mitä kaikkea metsässä tapahtuu, miten eri eläimet elävät, esim. kuinka pöllö saalistaa hiiriä ja pieni kuuntelija pääsee etsimään kuvista yksityiskohtia ja mm. laskemaan sammakoita.

  

Luontoteemalla jatketaan. Tämä Anna-Leena Rajamäen Valkea nalle ja syysmyrsky on odotellut jo jonkin aikaa lukupinossasi. Olen pohjiani myöten syysihminen ja en malta odottaa tulevaa syksyä väreineen ja tuoksuineen, vaikka kesäkin on ihan kiva (jos ei ole liian kuuma).

  

Suloinen sekoitus Pikku jääkarhua, Metsähiiren tanssia ja myyttisen Tuulenpojan pillin soittoa hänen paimentaessa isänsä vilkkaita varsoja. Varsat karkaavat ja aiheuttavat kovaa tuulta ja tohinaa - kokonaisen syysmyrskyn valkoisen nallen kotimetsässä.

  

Kuvakirjoista viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä on ukrainalaisten Larysa Denyshenkon kirjoittama ja Masha Foyan kuvittama Maja ja ystävät. 

  

Olipas tämä ihana ja ajatuksia herättelevä kirja. Maja on neljännellä luokalla ja hänellä on 16 luokkakaveria. Hän esittelee heidät kaikki, jokaisella on tarina kerrottavanaan. Osa on joutunut pakenemaan sotaa, joillakin on kaksi äitiä, toisilla äiti- tai isäpuolia, muutamalla ei ollut vanhempia, mutta sitten heidät adoptoitiin. Tämä jos mikä avaa silmiä tasa-arvoisuuteen, jos ne eivät vielä tähän mennessä ole avautuneet.

  

Luin pääsiäisen lukumaratonilla Merja ja Marvi Jalon Unelmakoirat-sarjan ensimmäisen osan. Nyt jatkan sarjan parissa palaamalla ajassa taaksepäin. Ensimmäinen kirja esittelee parhaat ystävät Ainon ja Islan sekä kotia etsivän Aksu-koiran.

  

Kiva helppolukuinen kirja koirista tykkääville lukemaanoppineille. Aksu-koira tulee pariksi viikoksi hoitoon Ainon perheeseen. Koirista suuresti pitävät ystävykset yrittävät suostutella vanhempiaan ottamaan koiran heille, mutta eivät onnistu siinä. Suru tulee, kun Aksulle löytyykin pian koti. Enpäs ole ennen kuullut grillikylkiä kutsuttavan rimpsuluiksi.

  

Jatkan seuraavaksi sarjan kolmannen osa, Ilkiö nimeltä Raipe parissa.  

  

  

Tämä osa tuntui paikoin ensimmäisen kirjan toistolta, mutta höystettynä hössöttävällä koiralla. Raipe on aivan mahdoton ja tässä luodaan selvästi mustavalkeaa asetelmaa kurittoman rotukoiran ja tottelevainen sekarotuisen Aksun välille. Ja kuinka likaista asunnossa täytyy olla, että sohva on täynnä rottia? Muutamia erikoisia ilmaisuja, kuten pönkiä en ihan täysin ymmärtänyt.

  

Lukumaratonin ensimmäisenä sarjakuvana on Malin Falchin Pohjantuli sarjan toinen osa Viikingit ja varis. 

  

  

Piirrosjälki on tässä aivan ihastuttava, mutta ideoiden nappaaminen Peter Panista on hieman laiskaa. Lisäksi kannen kaksi tyttöhahmoa muistuttavat kovasti Annaa ja Elsaa. Mielenkiintoisia pohjavireitä on kuitenkin havaittavissa ja odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan sarja kehittyy.

  

Maratonin ensimmäisenä nuortenkirjana on Hanna van der Steenin säeromaani Punapipoinen poika (joka menee näppärästi Helmet-lukuhaasteen kohtaan 46. "kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen".

  

  

Tämä oli 10. lukemani säeromaani. Jollakin tapaa paljon samaa henkeä kuin Sanni Ylimartimon Pimeässä hohtavissa tähdissä ja JS Meresmaan Dodo-sarjassa sekä E. Lockhartin romaanissa Me olimme valehtelijoita. Ei ehkä niin syvälle päästy päähenkilön sisäiseen maailmaan kuin joissakin muissa säeromaaneissa, mutta hänen elämäntilanteensa on samaistuttava, koskettava ja puhutteleva.

  

Maratonin viimeinen kirja ja toinen säeromaani on Veera Salmen Olin niinku aurinko paistais.

  

  

Olipas tämä ristiriitainen tapaus. Paikoin aivan loistavaa rivien lentoa, huimaa leikittelyä fonteilla, välillä todella töksähtäviä kohtia, joissa mopo keulii liikaa ja ensimmäisen koronakevään kaikki kamaluus tiivistyy muutamaan merkkiin. Iso miinus transihmisen deadnamesta.

  

Maratonilla luin yhteensä 10 kirjaa, viisi kuvakirjaa, kaksi helppolukuista lastenkirjaa, yhden lanu-sarjakuvan ja kaksi YA-säeromaania. Sivuja näistä kertyi 726.