torstai 5. huhtikuuta 2012

Scifi-haaste | Jukka Parkkinen: Sinun tähtesi, Allstar

 "Lähteminen oli jotenkin aina vaikeaa."
    
    
Scifi-haaste 2012: 1. Nuorten scifi
      
Annika Lutherin Kodittomien kaupunki ja Laura Lähteenmäen Niskaan putoava taivas ovat nousseet uusiksi tulokkaiksi suomalaisen dystopian kentällä. Mutta on sitä osattu ennenkin. Jukka Parkkisen 1994 ilmestynyt Sinun tähtesi, Allstar on kestänyt hyvin aikaa ja toimii edelleen 2100-luvun dystopistisena tulevaisuuden kuvana. Maailma on tuhoutunut ydinsodassa ja vain pieni osa Lapista on asuinkelpoista, meren ympäröimä manner nimeltään Uusi-Australia.
    
Kirjan keskiössä on kolme aikuisuuden kynnyksellä olevaa opiskelija poikaa, joiden tarkkaa ikää ei kuitenkaan mainita. Poropaimenten perillinen Johka Leammi eli Joe, tietokonenörtti Joke ja joukon hassuttelija Miki, päätyvät uteliaisuutensa vuoksi hankaliin tilanteisiin muutoin niin tylsässä Luusuan kaupunki pahasessa. Allstar nimeä kantavan radion juontaja Rebelli huutaa kapinaa ja toistelee samoja, loppuun kuluneita biisejä, jotka ovat koomisia jäljitelmiä mm. 1990-luvun lastenlauluista.
     
Tuntureiden syleilemässä Luusuassa tuotetaan paljon kasviksia Viherlaaksoksi nimetyssä kasvihuoneiden kaupunginosassa. Ykköslaadun purkkeihin on kuitenkin painettu teksti "Valmistettu Anaressa", Uuden-Australian pääkaupungissa. Työpaikkoja on vähän, kaikki on automatisoitu, mutta nuoria työllistetään vähäpätöisiin tehtäviin kuten purkituslinjalle ja kalanjalostamoon. Turistisesonkien aikaan Luusuassakin tapahtuu: on seikkailusafaria ja rihkamaa myyviä kauppoja, joihin Anaren rikkaan tuhlaavat rahojaan. Kevät-talven aikana kaupunki kuitenkin hiljenee, kuolee.
    
Sähköä tuotetaan tuuli- ja aurinkoenergialla. Hallitseva uskonto on Oraansuojelijoitten kannattama Mattaráhka - Äiti Maan. Sähköä ja vettä pitää saastää. Kaikesta on pulaa, mutta ihmiset eivät valita - tuleehan sitä toimeen kaikkein välttämättömimmälläkin, vaikka syömällä jäkäläkeksejä. Jokin on kuitenkin tässä totalitaarisessa yhteiskunnassa väärin. Niin pojat ajattelevat höyllätessään ID-korttejaan valvontakaappeihin. Kaikkea ja kaikkia valvotaan ja äänekkäimmät mielipiteensä ilmoittajat vaimennetaan, aivopestään. Mitä sodan aikana tapahtui, kuka voitti vai voittiko kukaan ja mitä ihmettä väitetyn ydinlaskeuma suoja-alueen ulkopuolella on? Mitä Joen vanhuuden runtelema isoisoisä tietää?
   
Pidin Parkkisen luontevasta tyylistä kertoa asioita. Hän ei jää ihmettelemään kirjan maailmaa vaan kertoo sen kuin hahmojen ainoana tuntemana totuutena. Teknisen kehityksen taso on hyvin uskottava, Parkkinen ei ole lähtenyt maalailemaan mitään avaruusajan teknokaupunkikuvia vaan jättänyt elektroniikan tason meidän arkipäivämme tasolle. Kaiken kaikkiaan äärimmäisen uskottava tarina, joka ei kuitenkaan paljasta kaikkea vaan jättää lukijalle mahdollisuuden täydentää tyhjät kohdat omalla tavallaan.
    
Arvosana:
   
Takakannesta:
Pitkin Uuden-Australian taivasta kyntää Allstar-satelliitti. Me kuuntelimme sen lähetyksiä, lauloimme ja nauroimme sen mukana. Sitten sen todellinen luonne paljastui kaikessa pelottavuudessaan. Mutta minä, Joke ja Miki tiesimme silloin jo liikaa – sen kuka todella tuhosi maailman ja ketkä olivat voittajia, ketkä häviäjiä. Luusuan luontokaupungista oli päästävä pois. Mutta miten, kun ympärillä oli meri ja ydinsodan jälkeenjättämät saastuneet alueet?
                     
Samantyylisiä kirjoja: Annika Luther: Kodittomien kaupunki, Ally Condie: Tarkoitettu, Suzanne Collins: Nälkäpeli, Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon
               
240 sivua,  1994 WSOY, Kirjalle ilmestyi 1996 itsenäinen jatko-osa Vanhan kulttuurin kurssi.
                            
Kirjasta muualla: Risingshadow, Aikakone 3/1995, Helsingin kaupugin kirjasto - Sanojen aika,

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Scifi-haaste | Annika Luther: Kodittomien kaupunki

 "Vapaa! Yksin! Vihdoinkin!"
   
  
Ensimmäinen kirjani Scifi-haasteeseen. Tämä menee kategoriaan 12, kohtaan Ympäristökatastrofit. Tunnelmamusiikkia: Keep The Streets Empty For Me (Fever Ray)
   
Lutherin kuudes nuortenkirja, kolmas suomennettu teos Kodittomien kaupunki kertoo tulevaisuuteen sijoittuvan vedenpaisumuksen jälkeen uudelleen järjestäytyneestä maailmasta. Grönlanti vihertää ja napajäätiköt ovat sulaneet nostaen merenpintaa kymmenellä metrillä myös evakuoidussa Helsingissä. On vuosi 2050, viisitoista vuotta tulvan jälkeen. Päähenkilö Lilja elää valvovan silmän alla uudessä pääkaupungissa Jyväskylässä ja kaipaa syntymäkaupunkiinsa Helsinkiin, kalojen ja rottien kaupunkiin. Hänen tätinsä Sassa, koulutettu meribiologi jäi tutkimaan Itämeren suolapitoisuuksia katastrofin aikaan, eikä kukaan tunnu tietävän hänestä mitään sen jälkeen. Huolimatta vanhempiensa vähättelevästä asenteesta Lilja ei pysty luopumaan pakkomielteestään nähdä Helsinkin vielä kerran ja etsiä käsiinsä "täti", jolla on paljon selitettävää.

Ainaiset musiikkikilpailut ja urheilu tempaukset sulautuvat muuttumattomaksi jatkumoksi ja Lilja kokee elämänsä jumittuneen samoille, tylsille urille. "Ihan niin kuin sinun ja minun ja kaikkien koko elämän tarkoitus olisi potkia palloa tai oppia päästämään ilmaa kitusistaan hallittuna virtana!" (s.25) Vapaa-ajan käyttömahdollisuudet ovat rajattuja, kuten koko yhteiskunta muutoinkin. Päätös lähteä etsimään hänen oikeaa äitiään Sassaa syntyy Liljan mielessä pikkuhiljaa ja yllättävän tilaisuuden tullen hän lähtee spontaanisti matkalle kohti tuntematonta. Naiivisti matkantekoon suhtatuva Lilja kohtaa kuitenkin heti alkutaipaleella musertavia vastoinkäymisiä eikä Sassan löytyminen enää tunnukaan niin tärkeältä. Kohtalo puuttuu kuitenkin kuvioihin ja kohtaaminen intialaisten veljesten kanssa muuttaa koko tarinan kulun.

Nuorisokielisyys ei uponnut minuun, jokin jäi hiertämään, lisäksi Liljan asenne on enimmäkseen rasittava, eikä kasvutarina pääse nousemaan yhdeksi tärkeimmistä teemoista. Myös liian akateemisten termien käyttäminen kirjassa sai sen tuntumaan paikoin jäykältä. Kerronnan siirryttyä Halsingihiin tunnelmalataus muuttuu täysin ja kirja alkaa toimia. Alkuasukkaat,  Helsingin alkuperäiskansalaiset ovat juoppoja ja maahanmuuttoteemat käänteiseksi kääntänyt Luther kuvaa hienosti Halsingihissa elävien maahanmuuttajien elämää ja kahden kulttuurin, intialaisen ja kiinalaisen, kanssakäymistä. Luther kertoo jälkisanoissaan, kuinka häntä eivät kiinnosta itse katastrofit vaan kuinka ihmiset selviävät niistä ja jatkavat elämäänsä muuttuneessa maailmassa. Pystyn samaistumaan tähän. 

Valkoinen kirkko värjäytyi vaaleanpunaiseksi ja punainen kirkko hehkui illan hohtavassa valossa kuin tumma veri. Taivas kaareutui meren ylle ja pilvet muotoutuivat käsiään levittävän naisen ylävartaloksi. Naisen, joka oli menettänyt lapsensa ja kaivannut sitä lakkaamatta. Lilja tuijotti pilviä, kunnes ne ajelehtivat jälleen eroon toisistaan ja hänen mielensä valtasi huono omatunto siksi, että hän oli melkein unohtanut miksi hän oli Helsinkiin tullut. (s.145)
  
Arvosana:

     
Takakannesta:
Lilja on 15-vuotias. Kun hän syntyi vuonna 2035, hänen perheensä joutui muuttamaan pois kotikaupungistaan Helsingistä. Helsinki, kuten suurin osa maapalloa, on peittynyt veden alle: kaikki kantasuomalaiset asustavat turvatuissa, aidatuissa ja hyvissä oloissa Keski-Suomessa, veden ulottumattomissa. Lilja saa selville, että hänen tätinään pitämänsä nainen – joka jäi tulvehtivaan Helsinkiin vuonna 2035 – onkin hänen oikea äitinsä. Lilja päättää karata kotoa jaetsiä naisen.

Mutta entinen pääkaupunki on muuttunut suurilta osin vedenalaiseksi kaupungiksi, jonka ovat asuttaneet vedennousun kodittomiksi jättämät ihmiset ympäri maailmaa. Helsinki, tai oikeastaan Halsingih, on tätä nykyä intialaisten ja kiinalaisten kansoittama vesikaupunki, jonne Lilja matkustaa sattumalta tapaamiensa intialaisveljesten mukana. Veljekset antavat Liljan pikkusiskonsa Majun hoiviin. Lilja ja Manju ystävystyvät, mutta elämä Halsingihissa ei ole helppoa, eikä äidin löytäminen ole ainoa ongelma, johon tytöt törmäävät.

Luther on kirjoittanut upean dystooppisen nuortenkirjan. Se käsittelee jännittävästi tärkeitä ympäristö- ja maahanmuuttoteemoja ja muistuttaa, että elämä jatkuu aina - muodossa tai toisessa.
                     
Samantyylisiä kirjoja:
               
Suomentanut: Asko Sahlberg, 235 sivua,  2011 Teos & Söderströms
       
Alkuperäinen nimi:  De hemlösas stad
                            
Kirjasta muualla: Risingshadow, Kirjamielellä, Lastenkirjahylly, Lopunajan lauseet, Kirjastokaista, Savon Sanomat, Turun Sanomat, Etelä-Saimaa, Alas taikavirtaa, Fleim, Fifi,

Kirjoja scifi-haasteeseen

Ajattelin listata kirjoja, joista osa sopisi luettavaksi Scifi-haasteeseen. Kävin ensin läpi oman hyllyni ja Risingin lukulistalle lisäämäni kirjat. Vinkkejä otetaan vastaan, en ole vielä varma etenkään Hugo-palkinto ja klassikko-kategorioiden kirjoista.
  

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Scifi-haaste

Löysinpäs aivan minun näköisen lukuhaasteen. Taikakirjaimet-blogissa bongasin Science Fiction 2012-lukuhaasteen. Aikaa haasteessa on siis tammikuun alusta joulukuun loppuun, luettava on 12 kirjaa, yksi jokaiseen kategoriaan, jotka ovat:
   
1. Nuorten scifi
Jukka Parkkinen: Sinun tähtesi, Allstar

2. Aikuisten scifi
Steve Alten: Mayojen testamentti

3. Hugo-voittaja
Connie Willis: Tuomiopäivän kirja

4. Scifi klassikko, julkaistu ennen vuotta 1950
H. G. Wells: Maailmojen sota

5. Moderni scifi klassikko, julkastu 1951-1992
Ray Bradbury: Fahrenheit 451

6. Steampunk
Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa

7. Robotit/Kyborgit/Androidit
Kari Hotakainen: Bronx

8. Avaruusalukset ja -olennot
Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa

9. Aikamatkustus/Vaihtoehtohistoria/Rinnakkaisuniversumi
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

10. Apokalypsi/Dystopia/Utopia
Laura Lähteenmäki: Niskaan putoava taivas

11. Kyberpunk
Monica Hughes: Tietokoneen vangit

12. Hullu tiedemies/Geneettiset kokeilut/Ympäristökatastrofit: 
Annika Luther: Kodittomien kaupunki
   
Olen aivan innoissani tästä ja uskon saavani listaan aika monta kirjaa. Klassikot voivat olla hankalia. Ensimmäinen haasteeseen sopiva kirja varmaan tuleekin pian luettua loppuun, Annika Lutherin Kodittomien kaupunki nimittäin. Päivittelen tähän listaan noita lukemiani kirjoa sitä mukaa kun niitä tulee. Kursiivilla mahdolliset kirjat, jotka saattavat vielä muuttua.

Maaliskuun luetut

Tammi- ja helmikuun luetut on näköjään jääneet listaamatta, joten nekin on tässä samalla. Varsin mielenkiintoinen alkuvuosi ollut kirjallisesti (kuin muutenkin). Joukkoon on mahtunut pari loistavaa teosta ja muutama vähemmän onnistunut, mutta etenkin Luonnonlapsi Calpurnia Tatea voin suositella lukemaan!

Tammikuu: 407 sivua

Helmikuu: 369 sivua

Maaliskuu: 2247 sivua