Johanna Sinisalon luento

 

Tänään hemmoteltiin oululaisia kirjallisuusentusiasteja. Johanna Sinisalo luennoi nimittäin kahteen otteeseen. Ensin yliopistolla (12:15-14:00) aiheesta novellit ja genre, illalla (18:00-19:30) hän osallistui vielä Tove Janssonin juhlavuosiluentosarjaan kertomalla saduista, sarjakuvasta ja satiirista. Itse osallistuin vain ensimmäiselle luennolle.

    

Siinä se nimmari nyt komeilee!

  

Sinisalo kertoi laajasti novellista kirjallisuuden lajina sekä spefin genreistä ja kuinka nämä kaksi sopivat hyvin yhteen. Spefinovelleilla on pitkä julkaisuhistoria monissa alan pienissä ja suurissa lehdissä. Genrekirjallisuutta ei pidetä useinkaan salonkikelpoisena, vaan esimerkiksi fantasiaa ja scifiä pidetään eskapistisena pakoiluna ja genren mahdollisuudet nähdään usein pinttyneiden mielikuvien kautta: fantasiassa on aina yksisarvisia ja magiaa, scifissä lennetään avaruusaluksilla. Muita spefin genrejä ei näiden lisäksi useinkaan huomata. Suomessa on Sinisalon mukaan kuitenkin vahva fandomkulttuuri ja paljon spefiosaamista.

 

Hänen mielestä genrenovellit ovat yleensä yhteen ideaan keskittyviä, yhteiskunnasta vieraannuttamisen kautta tuoreesti keskustelevia sekä takamuslihaksia säästeleviä kirjallisia harjoitteita, joita tunnetunkin kirjailijan kannattaa kirjoittaa myös ilman aikomusta julkaista niitä. Novelleissa voi myös leikitellä genrerajoilla, yhdistellä useita konventioita tai kokeilla itselle vähemmän tuttua tyylilajia. Toisinsanoen novelli mahdollistaa jään kokeilemisen kepillä; kuinka iso pala haukattavaksi jokin mukavuusalueen ulkopuolinen seikka onkaan, ilman että uhraa aiheesta kirjoittamiselle yhtä paljon aikaa ja vaivaa kuin jos kyseessä olisi romaanin käsikirjoitus.

  

 

Sinisalolle novellien kirjoittaminen on hyvä sormiharjoitus, joka herättelee kirjoittajan aivoja ja jonka avulla saa paperille tiivissä muodossa ylös kiinnostavia spefin peruskysymyksen: "mitä jos"-pohdintoja, joita voi myöhemmin laajentaa pidemmäksikin tekstiksi. Novellin vahvuus romaaniin verrattuna on myös sen joustava pituus, tekstit kun voivat olla mitä vain aina sadan sanan raapleista pienoisromaaniksi asti. Novelleista myös saa helpommin ja enemmän lukijapalautetta kuin pidemmistä teksteistä. Julkaisukanavat ovat viimeaikoina siirtyneet pitkälti internettiin ja tämä muutos mahdollistaa julkaisukanavan myös uusille kirjoittajille. Monet saattavat jopa julkaista teoksiaan pientä korvausta vastaan, ilman että osa tuloista menisi välikäsille. Itse koen tällaisen harrastelijuuden hyvänä alkuna, mutta arvostan silti suuresti kustannustoimittajien työtä.

 

Kirjailijaksi kasvaminen vaatii paljon kirjoituskilometrejä ja novelleilla kasvattaa tätä saldoa melko kivuttomasti. Novelli on uudelle kirjailijalle hyvä keino saada jalkaa oven väliin. Etenkin monet (lehtien) novellikilpailut tuovat nopeasti palkittujen kirjoittajien nimet aiheeseen perehtyneiden huulille. Suomessa palkitaan vuosittain paras spefinovelli Atorox-palkinnolla. Sinisalo itse on kyseisen robotinpään saanut seitsemän kertaa. Hänen novellejaan on julkaistu esimerkiksi Kädettömät kuninkaat-kokoelmassa (läpileikkaus kirjailijan kasvamisesta kahdenkymmenen vuoden ajalta), ja pöytälaatikkoon on kuulemma päässyt kertymään taas sen verran tekstejä, että niistä voisi koostaa uuden kokoelman.

    

 

Kirjailijan kertoman mukaan, teosten vienti tendenssi on romaaneisssa ja suomalainen romaani joutuu kilpailemaan käännösoikeuksiena kanssa kaikkien ei-englanniksi kirjoitettujen teosten kanssa. Tämä kategoria kattaa niin realistisen kuin fiktiivisen kirjallisuuden, joka on yhteensä vain 2% kaikesta englanninkielellä julkaistusta kirjallisuudesta. On siis todella hienoa, kuinka paljon suomalaista spefiä on käännetty. Novellit sen sijaan jäävät yleensä kääntämättä, vain oman maan kohderyhmille suunnaten.

 

Sinisalo kertoi myös suomalaisista spefin erikoisuuksista, esimerkiksi suurmiesten seikkailuista, joissa tunnetut poliitikot ovat joutuneet genrekirjallisuuden hahmoiksi. Muita ainutlaatuisia ilmiöitä ovat myös suomikumma ja rillumapunk, jotka voisivat olla myös hyviä vientiartikkeleita. Lopussa oli vielä hetki aikaa kysymyksille ja itse ehdin kysyä viimeisenä seuraavaa:

 

Oletko kirjoittanut NaNoWriMossa ja mitä vinkkejä antaisit NaNon kirjoittajille? 

Kuinka onnistua tavoitteissa?

JS: En ole koskaan osallistunut NaNoon, mutta joskus deadlinen lähestyessä tulee samanlainen olo, kun on saatava paljon tekstiä kasaan lyhyessä ajassa. Kaikki kirjoittaminen vaatii hyviä takamuslihaksia. Aluksi on keksittävä hyvä idea ja luotava rutiineja kirjoittamiseen. Moni kirjoittamista aloitteleva pyrkii kirjoittamaan heti valmista, mutta tämä lähestymistapa ei ole hedelmällinen. Hyvänä esimerkkinä kirjoittamisesta on, kun ajattelee työtä savimöykkynä, josta vuollaan paloja pois tai paikoin lisätään savea. On kirjoitettava paljon ja sitten hiottava tuotosta useaan otteeseen. NaNoWriMo toimii hyvin tekstin tuottamiseen määrämittaisena.