"Olisi etuoikeus jos sinä särkisit minun sydämeni"
Huhtikuun lukupiirikirja
Lukuhaaste 38. A book that made you cry
Lukuhaaste 38. A book that made you cry
John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe on niitä kirjoja, joiden olemassaololta on ollut vaikea välttyä. Googlamalla löytää vaivatta kymmeniä bloggauksia ja lehtiartikkeleita, jotka todistavat kirjan suosiota myös Suomessa.
Itse tutustuin teokseen ensin siitä tehdyn leffan ansiosta. Toki kirjasta olin kuullut aikaisemminkin, mutten ollut jostain syystä kiinnostunut siitä (erikoinen kansikuva ei ainakaan auttanut asiassa). Elokuvan katsoneelle romaani on kuin vanha tuttu, sillä ohjaaja on seurannut kirjan juonta hyvin uskollisesti. Leffan katsottuani ehdotin teosta lukupiirini kirjaksi ja äänestyksessä se nousikin mukaan kevään lukuohjelmaan. Sain kirjan lainaan jouluna siskontytöltäni ja luin sen heti vuodenvaihteessa.
Minun nimeni on Hazel. Augustus Waters oli elämäni suuri, kohtalon merkitsemä rakkaus. Tarinamme on kaikkien aikojen rakkaustarina, enkä voi sanoa siitä enempää hukkumatta kyynellammikkoon. (s. 282)
Maailman itkettävimmäksin kuvailtu teos onnistui nostattamaan jopa allekirjoittaneen silmiin kyyneleet. Molemmilla kerroilla, vaikka tiesinkin, mitä teoksessa tulee tapahtumaan. Tästä syystä blogiini tuleekin uusi tägi, nenäliinavaroitus.
Teoksen päähenkilönä on kirjoja - tai erityisesti yhtä teosta - rakastava Hazel Lancaster, 16-vuotias tyttö, joka on sairastunut kilpirauhassyöpään. Syöpä on levinnyt keuhkoihinkin, mutta kokeellisen lääkkeen, aina mukana kulkevan happipullon sekä hengityskoneen ansiosta Hazel pystyy elämään mm. Amerikan huippumalli haussa-sarjaa katsoen.
Äidin mielestä Hazel on kuitenkin masentunut ja ohjaa tytön kirkon vertaistukiryhmään, joka kokoontuu Jeesuksen kirjaimellisessa sudämessä. Piirissä Hazel tapaa Augustuksen, joka ei suostu kääntämään katsettaan tuijotuskilpailussa.
Äidin mielestä Hazel on kuitenkin masentunut ja ohjaa tytön kirkon vertaistukiryhmään, joka kokoontuu Jeesuksen kirjaimellisessa sudämessä. Piirissä Hazel tapaa Augustuksen, joka ei suostu kääntämään katsettaan tuijotuskilpailussa.
Gus on sairastanut luusyöpää ja hänen toinen jalkansa on amputoitu. Tästä lähtökohtaisesti vaikeasta asetelmasta on mielenkiintoista lähteä seuraamaan nuoren rakkauden syttymistä. Hazel ei tahdo rakastua, sillä hän ei halua olla kranaatti. Hän pelkää oman kuolemansa (joka on lääkkeistä huolimatta väistämätön tosiasia ennemmin tai myöhemmin) satuttavan liikaa Gusia. Tähän Gus toteaa vain: "Yrityksesi pelastaa minut sinulta on tuomittu epäonnistumaan." (s. 138)
Vaikka aluksi voisi tuntua, että Tähtiin kirjoitettu virhe on masentava, ahdistava ja surullinen kirja, se onnistuu kuitenkin olemaan hauska, lohduttava, voimaannuttava ja ihana lukukokemus. Synkästä tilanteestaan huolimatta nuoret osaavat nauraa ja löytävät omat sisäpiirin vitsinsä, jotka saattavat olla varsin erikoisia ulkopuolisten mielestä.
Olen rakastunut sinuun, enkä aio kieltää itseltäni sitä yksinkertaista iloa että puhun totta. Olen rakastunut sinuun ja tiedän, että rakkaus on vain huuto tyhjyyteen, että unohdus on väistämätön, me kaikki olemme tuhoon tuomittuja, ja tulee päivä jolloin kaikki ponnistelumme ovat rauenneet olemattomiin ja tiedän että aurinko nielaisee ainoan planeettamme, ja minä olen rakastunut sinuun. (s. 169-170)
Greenillä (ja suomentajalla) on sana hallussaan. Siskoni sanoi teoksen luettuaan, että kirjailija ei aliarvio kohderyhmäänsä vaan on kirjoittanut tasokkaan nuortenkirjan, johon myös aikuiset pääsevät helposti sisälle. Greenin fanit varmaan tietänevätkin, että mieheltä on marraskuussa 2014 suomemettu myös Kaikki viimeiset sanat (Looking for Alaska) ja nyt kesällä ilmestyy myös suomennos Paper Townsista nimellä Arvoitus nimeltä Margo.
Tähtiin kirjoitettua virhettä voi suositella oikeastaan kaikenlaisille lukijoille, mutta erityisesti niille, jotka ovat yleensä pettyneet nuortenkirjojen yksinkertaiseen, liian helppoon tai teennäiseen maailmaan, niille, jotka rakastavat rakkautta ja niille, jotka eivät pelkää itkeä.
Arvosana:
Ihan sairas rakkaustarina
Rakkaus on aina vaikeaa, mutta ei mahdotonta silloinkaan, kun on parantumattomasti sairas. Syöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu silti jo eletyltä, kunnes hän tapaa hurmaavan Augustus Watersin. Toisistaan Hazel ja Augustus löytävät sen, mitä eivät ole vielä ehtineet menettää.
Tähtiin kirjoitettu virhe on riipaisevan hauska, filosofisen älykäs ja vimmaisen rohkea romaani rakkaudesta, periksi antamattomuudesta ja elämän odottamattomuudesta.
"Pahuksen lähellä neroutta... yksinkertaisesti tyrmäävä... rohkea kaikessa uhmassaan, mutkattomuudessaan ja ironisoimattomissa tunteissaan." - TIME
Samantyylisiä kirjoja: Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua, Mary Hoffman: Stravaganza - Naamioiden kaupunki, Siiri Enoranta: Gisellen kuolema, Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää
Muita kokemuksia kirjasta: Helsingin Sanomat, Nörttityöt, Kirjavinkit, Vintikamarissa, Kujerruksia, Anna minun lukea enemmän, Tarinoiden syvyydet, Kirjaneidon tornihuone, La petite lectrice, Saran kirjat, Koko lailla kirjallisesti, Kirjakaapin kummitus, Kirjailijan kellarissa, Reader, why did I marry him?, Oota, mä luen tän eka loppuun,
Löysin blogisi viitisentoista minuuttia sitten ja tykästyin heti! :) Sait siis uuden seuraajan ;)
VastaaPoistaHei Ida! Ja tervetuloa. :) Hauska kuulla, että pidit näkemästäsi. Minäkin kävin kurkkaamassa sinun blogiasi.
PoistaMinulle Tähtiin kirjoitettu virhe oli juuri ahdistava ja masentava, sen lukemisesta ei vain tullut minulle hyvä olo. Kirjasta löytyy kyllä kasapäin tuollaisia viisaita sitaatteja, mutta koko kirja oli minulle vain tuskaa.
VastaaPoistaMitä olen vertaillut teoksen lukukokemuksia siskoni (s. 1974) ja hänen tyttärensä (11v.) sekä toisen siskoni (s. 1968) tyttären (15v.) kanssa, on merkittävää onko lukenut kirjan vai nähnyt elokuvan ensin. Itse näin elokuvan ensin ja siksi visuaalisena ihmisenä sain sen kaiken surun ja ahdistuksen purettua sillä kertaa. Vaikka itkin tälläkin kertaa, se oli enemmänkin sellaista "mitä jos menettäisin kihlattuni"-surua, eikä siis kummunnut suoraan itse teoksesta ja sen hahmoista tai kohtaloista. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, sillä minulle esim. Kyrön Mielensäpahoittaja oli todella ahdistava lukukokemus, eikä todellakaan hassun hauska, niin kuin se useille lukijoille on ollut.
PoistaTämä oli niin hyvä, ettei sanotuksi saa...
VastaaPoista"hauska, lohduttava, voimaannuttava ja ihana lukukokemus" - näin on. Olin etukäteen tämän suhteen tosi epäluuloinen, koska inhoan kaikkea tahallista lukijan itkettämistä. Kun odotukset oli nollassa, ellei miinuksella, niin tämä osoittautui varsin hyväksi lukukokemukseksi. Green kirjoittaa todella taitavasti ja todentuntuisesti aiheesta, josta on vaikea kirjoittaa ilman sentimentaalisuutta.
VastaaPoistaTyttäreni (12 v.) luki tämän myös ja ihastui niin kovasti, että osti omilla rahoillaan Greenin Kaikki viimeiset sanat ja piti kovasti myös siitä.
Eivät minullakaan odotukset kovin korkealla olleet. Leffankin katsoin vasta sen jälkeen, kun sitä hehkutettiin Nytissä niin kovin itkettäväksi. Olin kuvitellut olevani piin kova ja kestäväni leffan kyyneltymättä, mutta jouduin pari Nessua käyttämään. Enemmän vollotin kuitenkin katsoessani P.S. Rakastan sinua leffaa. Sen kun näin ekan kerran hyvän ystäväni seurassa, sain tältä 10 nenäliinan paketin ennen play-nappulan painamista. Tarpeeseen tulivatkin kun Niagaran tulvaportit murtuivat. Tämä ei siis aivan samaan itkettävyystasoon päässyt, joskin yllätyin herkistymisestäni. En kuitenkaan ole koskaan tietoisesti hakeutunut itkettävien teosten pariin, sillä nautin enemmän seikkailuista ja toiminnasta kuin komediasta tai vakavasta draamasta. Tässä, kuten kaikissa muissakin lukukokemuksissa, ajoitus on kaikkein tärkein - olen tunnelukija ja teos sattui nyt hyvään saumaan ja pääsi hiipimään uudelleenkin koettuna ihoni alle.
PoistaMinua ei juurikaan itkettänyt enkä kokenut sellaista valtaisaa surun tunnetta, mutta pidin tästä silti kovasti. En osaa itkeä silloin kun sitä suorastaan odotetaan ja vaaditaan, niin kuin tämän kirjan tapauksessa koin (rehellisesti sanottuna minulla oli hieman "tunnevammainen" olo kun kirja ei iskenytkään suoraan tunteisiin). Minusta molemmat päähenkilöt olivat kuitekin mielenkiintoisia ja kyllähän John Green kirjoitti hyvin ja mieleen jäi muutamia hienoja kohtauksia, jotka saivat palan nousemaan kurkkuun.
VastaaPoistaMutta vaikka tästä tykkäsinkin, ei minulla ole oikeastaan mitään kiinnostusta Greenin muihin teoksiin. Tähtiin kirjoitetun virheen luin, koska halusin nähdä, mikä oli homman nimi, mutta nuo muut eivät ole herättäneet minussa samanlaista halua niihin tutustua. Paitsi silloin joskus kun luulin Looking for Alaskan kertovan roadtripistä Alaskaan niin kirja kiinnosti kovastikin (olin pettynyt, kun sain tietää ettei roadtripiä ollutkaan...). Pidän matka-, retki- ja seikkailukirjoista :D
Minäkin pidän itseäni tunnevammaisena, kun useinkaan eivät kirjojen hahmojen tekemiset ja kokemiset tunnu missään. Tällä kertaa kuitenkin luulen kyynelkanavien aktivoituneen sen vuoksi, että rinnastin Augustuksen mieheeni, jolla on astma ja siihen, miten kamalaa olisi menettää hänet. Vaikka Gus ja Hazel siis olivatkin hyviä hahmoja (leffan Hazel oli muuten vähemmän ärsyttävä kuin kirjassa), en siis voi puhtaasti sanoa itkeneeni vain heidän vuokseen.
PoistaMinullakaan ei suurta paloa ole miehen muuhun tuotantoon tutustua, joskin sain siskontytöltäni lainaan myös Kaikki viimeiset lauseet, jonka itseasiassa olin minäkin ajatellut Alaskaan sijoittuvaksi tai sinne matkustamisesta kertvovaksi teokseksi. Täytyy katsoa jos saisin senkin luettua. Oulun Nörttityttöjen kirjamiiteissä kehuttiin kovasti koko Greenin tuotantoa, että täytynee antaa hänen muillekin teoksille mahdollisuus.