Lukupiirissä | Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

"Ei elämästä mitään jää eikä siitä mitään mukaansa saa. 
Kun sen tajuaa, tällaisen tavallisenkin minuutin arvo nousee aika kuulkaa paljon."

  

     

Tammikuun lukupiirikirja
Lukuhaaste 3. A book that became a movie

     

Onko vielä olemassa lukijaa, joka ei olisi kohdannut tavalla tai toisella Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa? Teoksestahan on tehty jo niin teatteri- kuin elokuva-sovelluskin. Kirjan löysin kirpparilta jokunen vuosi sitten. Mielesäpahoittaja on saanut myös pari jatko-osaakin, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike sekä Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja. Samoista hahmoista kertoo myös Kyrön teos Miniä, joka on parin vuoden takainen Kirjan ja ruusun päivän teos.  

   

Heti alkuun voin sanoa, että minulle teos ei ollut niinkään hauska, vaan varsin surullinen. Se on kyllä humoristisesti, vanhan miehen äänellä kirjoitettu kokoelma huomioita nykyajasta ja siitä, miten asiat olivat ennen paremmin. Mutta aistin päähenkilön vanhuuden yksinäisyyden ja kaipuun omaan nuoruuteensa, sekä surua vaimonsa tilasta. Monet bloggaajat ovat kehuneet Kyrön teosta onnistuneesta huumorista, mutta esimerkiksi Saralle lukukokemus on ollut hyvin samanlainen kuin minulle.

 

[Junassa] Vessan takia minä pahoitin mieleni ihan tosissaan. Se kun aukesi sellaista nappulaa hipaisemalla.

En ole hipaisija. Minä synnyin maailmaan, jossa ovet ja ikkunat suljettiin haoilla, poikkipuilla ja kyynäränmittaisilla avaimilla. Minun sukupolveni on vääntäjiä, sulkijoita, kääntäjiä, kolauttajia, emme kyllä ollenkaan hipaisijoita. Hipaisemalla toimiminen tarkoittaa sitä, että nyt mennään liian helpolla. (s. 91)

       

Mielensäpahoittaja on yli 80-vuotias, perinteinen suomalainen mies, joka asuu mökissään yksin vaimon päädyttyä vanhainkodin vuodeosastolle hoidettavaksi. Lapsia parilla on kuusi, mutta vain Helsingissä asuva poika pitää edelleen yhteyttä isäänsä. Terveellä maalaisjärjellä varustettu Mielensäpahoittaja purkaa sydäntään kirjoittamalla valituksia lehden yleisön osastolle - kuulemma hyvä tapa estää verisuonia tukkeutumasta. Näistä ajatuksistaan mies oli aluksi avautunut vaimolleen ja ystävälleen Yrjänälle, joka on nyt jo kuollut.

Mistä asioista sitten mieli pahoittuu? Nykyajan ilmiöt eivät vanhan kansan miestä kiinnosta, vaan Mielensäpahoittaja kaipaa aikoja jolloin ihmiset olivat rautaisempia ja asiat yksinkertaisempia, kun esineet tehtiin kestämään ja ruokapöydässä ei ollut kevyttuotteita. (Maalta kotoisin olevana ymmärsin hyvin miehen ajatuksia ja allekirjoitin useita niistä. Näin paljon jo edesmennyttä isääni romaanin hahmossa.) Teokseen on koottu nämä 40 parin sivu mittaista, alunperin Antti Litjan tulkitsemina radiokuunnelmina ilmestyneet katkelmat. Jokainen kirje alkaa sanoilla "Kyllä minä niin mieleni pahoitin".
 

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun lääkäri sanoi, että kunto on ikäisekseni rautainen. Hänen teoriansa oli, että tekemäni 25 kilometrin hiihtolenkit pitävät ukon kunnossa, jolleivät ehdi tappamaan. Hän kertoi, että jos rupeaisin vain istumaan sohvalla ja odottelemaan, niin pian olisi viikatemies selän takana.
En hiihdä terveyden takia, hiihdän siksi että metsässä on kaunista ja kun ihminen hikoilee, se ei kauheasti ajattele. (s. 49)

   

Arvosana:

     

Takakannesta:

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi." Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Suositusta radio-ohjelmasta tutun oikeamielisen vanhuksen purkaukset naurattavat ja koskettavat.

  

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska "routavaurio on luontainen nopeusrajoitus". Jouluna kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa miehen mielen perin pohjin. 

  

Onneksi parhaat asiat pysyvät: hanurimusiikki ja Kuusikodissa vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä.

   

Asiasanat: vanhuus

Samantyylisiä kirjoja:

130 sivua, WSOY 2010 (5. painos)
 

Kirja luettu mm. täällä: Kirsin kirjanurkka, P.S. Rakastan kirjoja, Kaiken voi lukea, Kirjakaapin kummitus, Rakkaudesta kirjoihin, Sinisen linnan kirjasto, Ei vain mustaa valkoisella,