Bloggaaja testaa: Lukuopas-palvelu

kkk

Oulun kirjastoalueella on otettu käyttöön uusi palvelu, Lukuopas.  Palvelun takaa löytyy laaja verkosto kirjastoalan ammattilaisia, jotka kysymyksiin annettujen vastausten perustella vinkkaavat luettavaa. Teokset saa myös halutessaan noutaa valuitsemastaan kirjaston toimipisteestä. Palvelua voivat käyttää myös Oulun ulkopuolella asuvat lukevat ihmiset, jolloin kannattaa valita sähköpostiin tuleva lista.

  

Kyselykaavake on hyvin yksinkertainen eikä vaadi erityistaitoja. Vastaukset kirjoitetaan klikkaamalla tekstikenttiin ja tilaa on annettu runsaasti. Eli jos olet kaltaiseni pitkien vastausten kirjoittaja, nyt on vapaus selitttää. 

   

Ensimmäiseksi kysyttiin esimerkkejä kirjoista, joista olen pitänyt ja miksi. Lisäksi kartoitettiin aihealueet, joista ei halua lukea ja lopuksi pystyi esittämään muita toiveita vinkkikirjojen suhteen.

     

Erityistoiveena mainitsin, että lukemissani teoksissa on oltava ripaus spefiä, eivätkä teokset yleensä sijoitu nykyaikaan vaan menneseen tai tulevaan. Toivoin myös löytäväni vinkatuista teoksista kaunista kieltä, luomoavia miljöitä ja vahvoja henkilöhahmoja, jotka edustaisivat muitakin ihmisryhmiä kuin n. 16-vuotiaita tyttöjä. Synkkyys ja vakavatkaan teemat eivät minua haittaa, jos niiden vastapainona on kauneutta. Lopuksi vielä kiitin vaivannäöstä. No, kuinka Lukuopas sitten onnistui? 

  

Kerroin kiinnostuksestani toista maailmansotaa kohtaan. Esimerkkeinä mainitsin Anne Frankin päiväkirjan, Markus Zusakin Kirjavarkaan, Audrey Mageen Sopimuksen ja Anthony Doerrin Pulitzer-voittajan Kaikki se valo jota emme näe. Lukupinossakin odottelee pari kiinnostavaa teosta, Hans Falladan Yksin Berliinissä, Sarah Blaken Jos saat tämän kirjeen ja John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa. Tarkoitus olisi lukea myös Katja Ketun Kätilö jossain vaiheessa. Lukemissani teoksissa vaikutuksen ovat tehneet vahva kerronta, kauneus sodan vastapainona sekä uskottavuus. Mainitsin lisäksi keskitysleirikirjallisuuden ryhmänä teoksia, joihin halu tutustua syntyi luettuani kirjaston Finlandia-paneelia varten Kjell Westöltä ehdokkaana olleen teoksen, Kangastus 38.

     

Myös sodan jälkeinen aika on alkanut kiinnostaa, etenkin luettuani Jennifer Worthin omaelämäkerran Hakekaa kätilö. Tarkoitus olisi lukea sen jatko-osatkin jossain vaiheessa. Kätilön ammatti ja omakohtaisuus saivat uppoutumaan teokseen, vaikka olenkin vela (vapaaehtoisesti lapseton). Myös se, kuinka ihmiset sodan jälkeen olivat uudelleen rakentaneet pommitettua kaupunkia ja kuinka osa tuhoutuneista alueista oli jätetty täysin koskematta, piti mielenkiintoa yllä. 50-luku on vähemmän tuntemani ajanjakso ja kiinnostikin kuulla, millaisia vinkkejä tähän saisin. 

     

Vastausviestissä Kiimingin kirjastosta minulle vinkattiin pienten juonikuvausten kanssa Sarah Watersin Yövartio, Imre Kertészin Kohtalottomuus ja Bernhard Schlinkin Lukija, jonka olen nähnyt elokuvaversiona. Muutoin vinkatut olivat aivan uusia tuttavuuksia. Kiinnostuin paljon Kértezin osittain omakohtaisesta keskitysleirikuvauksesta sekä Watersin Lontoon pommituksista kronologisesti taaksepäin avaavasta teoksesta. Nämä menevät TBR-listalle.

     

Toinen ajanjakso, joka minua kiehtoo paljon, on viktoriaaninen aika, jota on hyödynnetty esimerkiksi steampunkin pohjalla. Steampunk kirjallisuus on yksi aihealueista, josta en vielä paljoa tiedä, mutta kerroin, että pidin suuresti Magdalena Hain Kerjäläisprinsessasta ja Philip Reeven Kävelevistä koneista. Yöpöydän kulmalla odottelee lisäksi Eoin Colferin Siipimies. Vinkkejä suomen- ja englanninkieliseen steampunk-kirjallisuuten otan edelleen ilolla vastaan, jos blogini lukijoilla olisi sellaisi mielessään. 

   

Kerroin myös dystopia kiinnostuksestani ja toivoin kuulevani erikoisemmista, vähemmän tunnetuista dystopioista. Epätoivotuissa tulevaisuudenkuvissa minua on aina eniten kiehtonut ihmisten kyky selviytyä mahdottomastakin, etenkin nyt kun ajankuvamme muistuttaa yhä enemmän lukemieni dystopiaromaanien synkkää ja sääntöjen rajaamaa maailmaa. Jokaisessa hyvässä dystopiassa on myös jokin oma koukkunsa, jokin erityisyys, joka saa tarttumaan aihepiiriin yhä uudelleen.

  

Listasin kattavan poikkileikkauksen mieleenjäävimmistä esimerkeistä. Lista sisälsi klassikoita sekä uudempia aikuisten ja nuortenkirjoja, englanniksi ja suomeksi: Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia, Veronica Rothin Outolintu-sarja, Hugh Howeyn Siilo-saaga, Justin Croninin Ensimmäinen siirtokunta, Johanna Sinisalon Auringon ydin, Siiri Enorannan Nokkosvallankumous, Emmi Itärannan Teemestarin kirja, Ray Bradburyn Fahrenheit 451. Ann Agguirren Razorland-trilogia, Neil Shustermanin Unwind, Lois Lowryn The Giver ja Scot Westerfeldin Uglies. 

  

Annoin myös esimerkkejä lukemattomien pinosta löytyviä teoksia, joiden joukossa ovat mm. Cormac McCarthyn Tie, Eija Lappalaisen & Anne Leinosen Routasisarukset, sekä kauan sitten aloittamani, mutta kesken jääneet klassikot George Orwellin Vuonna 1984 ja Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma.

  

Yhtenä kiinnostuksen kohteenani on Skotlanti, johon olen ihastunut esimerkiksi Diana Gabaldonin Muukalaisen myötä. Samaa fiilistä etsiessäni olen lukenut mm. Nora Robertsin Kunnian kautta ja Sisan Pricen Sterkarmin poika (jonka olen ajatellut ottaa uusintakierrokselle lähiaikoina). Lukupinossa odottaa lisäksi Elaine Coffmanin Mustan Douglasin morsian. 

   

Vaikka fantasia ei olekaan viime aikoina kiinnostanut, olen kuitenkin huomannut Siri Pettersenin Odinin lapsen saaman julkisuuden. Se on alkanutkin vaikuttaa lukulistamateriaalilta. Myös Bernard Cornwellin Uthred-saaga  kuuluu lukulistalleni. Kaipailin vinkkejä teoksiin, joissa olisi hyödynnetty suomalaista, skandinaavista tai kelttiläistä mytologiaa, niin kuin esimerkiksi Jenna Kostetin Lautturissa. 

  

Vastauksena yllämainituihin sain seuraavan pitkän listan teoksia: Jeff VanderMeer Hävitys, Lauren Beukesin Säkenöivät tytöt, Stefan Spjutin Staalo, Ahmad Khalid Tawfiqin Utopia sekä Gail Carrigerin Soulless. Näistä eniten kiinnostaa tuo VanderMeerin teos, josta en ole kuullut aiemmin mitään, mutta kirjailijan nimi on tuttu. Laitoinkin Hävityksen samantien varaukseen. Myös Säkenöivät tytöt alkoi kiinnostaa, tutkittuani sitä netistä tarkemmin. Carrigeria minulle on suositeltu aikaisemminkin, mutta sitä ei ole meidän kirjastossamme. Staalosta olen kuullut jokin verran bloggariverkostossa, mutta en ole tutustunut siihen tarkemmin. Olen tullut siihen käsitykseen, että se ei välttämättä ole minun makuuni.

   

Näiden lisäksi vinkkien mukana tuli muutamia tutunpiakin teoksia, kuten Kazuo Ishiguron Ole luonani aina, joka on ollut TBR-listallani jo useamman vuoden. Harmikseni näin elokuvan ennen kuin tiesin sen pohjaavan kirjaan, joten tämä Unwindia muistuttava teos on jäänyt odottamaan muistikuvien haalistumista. China Miévillen Toiset oli eräässä nettilukupiirissäni kuukaudenkirjana. Luin sitä ehkä n. 50 sivua, mutta jotenkin en päässyt tuolloin Miévillen tyyliin kiinni. Tarkoitus olisi kuitenkin joskus antaa teokselle uusi mahdolisuus. Listalla oli myös Michael Moorcockin Ilmojen sotaherra, joka kesällä käväisi lukupinossa, mutta jonka palautin muiden kiireiden vuoksi takaisin kirjastoon. Vinkeissä oli ainoastaan yksi jo lukemani teos, nimittäin Ransom Riggsin Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille. Aika hyvä osumatarkkuus siis vinkkaajalla. 

  

Onko joku jo kokeillut Lukuopasta? Löytyikö palvelun kautta uusia suosikkiteoksia, vai menivätkö vinkkaukset aivan ohitse mukavuusalueesi? Kerro alla vinkkauskokemusksistasi, onko jokin helmi löytynyt kirjablogimaailmasta, lehtikritiikeistä tai kaverin suosittelusta. 13.10. arvon vastanneiden kesken jotain pientä lukemiseen liittyen.