Eila Kivikk'aho: Ruusukvartsi

"Pitsiksi purtu

lehti. Sitkeä ruoti.

Eheät kukat."

   

   

Lukuhaasteissa: Runohaaste

  

Etsiskelin runohaasteeseen luettavakseni kiinnostavia kokoelmia, ja Eila Kivikk'ahon haiku- ja tankarunokokoelma Ruusukvartsi herätti kiinnostukseni eräässä blogissa, jossa teos oli luettu Reader why did I marry him? -blogin aikaisempaan runohaasteeseen. 

   

Olen aina pitänyt japanilaisesta tavumittaisesta runoudesta ja olen vuosien varrella kirjoittanut muutaman itsekin (esimerkiksi alla olevan runon kirjoitin lukiossa luovan kirjoittamisen kurssilla). Olen lukenut paljon Tuomas Anhavan kääntämiä japanilaisia runoja ja olen onnistunut jopa hankkimaan yhden hänen kokoelmansa omaan hyllyynikin. 

  

Silmälasini
olivat likaiset niin
en nähnyt mitään.

     

Kivikk'ahon runoista pidin eniten luontokuvastosta ja vuodenaikojen kuvaamisesta. Esimerkiksi "Maahan varisee / terälehtien lumi: / juhannusruusu." oli mielestäni todella onnistunut kielikuva. Samoin alla olevaan kollaasiin poimimani Kaamos sisälsi todella samaistuttavan ajatuksen. Kovinkaan montaa runoa en kuitenkaan liittänyt muistikirjani sivuille, eli jäin kaipaamaan lisää näiden muutaman suosikkini kaltaisia runoja. Täytynee ehkä katsastaa Kivikk'ahon muitakin kokoelmia. 

  

Arvosana:

   

Takakannesta:

Eila Kivikk'aho on aikaisemmin julkaissut kokoelmat Sinikallio (1942), Viuhkalaulu (1951), Venelaulu (1952) ja Parvi (1961). Kootuissa runoissa (1975) on lisäksi laaja osasto uusia runoja. Käsillä oleva Ruusukvartsi on valtaosalta haiku- ja tankalyriikkaa, keskitettyä ja avaraa, korutonta ja kirkasta. 

  

Tuomas Ahava on kirjoittanut Kivikk'ahon tuotannosta mm.: "Sellaiset esikoiskokoelmat runot kuin 'Nocturne' vakiinnuttivat Kivikk'ahon maineen. Hänessä nähtiin synnynnäinen laulullisen runon kirjoittaja, jonka taito oli huomaamatonta ja täydellistä. Viuhkalaulussa keskeislyriikka rikastui, sai lisää intensiivisyyttä ja ilmesi tuskaisen herkkää ihmissuhteiden ja vivhteiden tajua.

  

Vähemmälle huomiolle jäivät ensi kokoelmissa näkyvät tekijät, joiden vuoksi uusi runo oli osoittautuva Kivikk'aholle yhtä luontaiseksi kuin perinteinen. Näitä olivat säikkymätön arki- ja käsitekielen käyttö, vahvat vapaarytmiset runot ja etenkin se, että sanonnassa on aina tuntuvilla tarkkaava, erittelevä tietoisuus."

  

62 sivua, WSOY 1995

   

Lisää lukukokemuksia teoksesta: Mustemaailmani