"With ghosts she at least knew what to expect.
The living were the ones still capable of harm."
The living were the ones still capable of harm."
Huomasin Lauren DeStefanon romaanin A Curious Tale of the In-Between jollakin englanninkielisellä sivustolla (pitäisi kirjoittaa aina ylös, mistä jokin kirja tulee bongattua, koska sitä ei muista kauhean pitkään). Kirja oli minulla lainassa hyyvin pitkään, uusin sen itseasiassa 5+ kertaa, koska käytin sitä kerran kirjastossakin uusittavana (jolloin sain uudet 5 lainauskertaa sille). Onneksi kuitenkin luin kirjan - sillä kaikkia lainoja en todellakaan ehdi lukemaan tai halua enää lukea näin monen uusinnan jälkeen.
It was all this reading that made Aunt Dee and Aunt Nan overlook Pram's eccentricities. She was just imaginative. (s. 3)
Teoksen päähenkilö on 11-vuotias Pram, joka näkee aaveita. Hän asuu tätiensä pitämässä vanhainkodissa. Hänen äitinsä on kuollut ja merimies-isästä ei ole tietoa. Teoksen tapahtumat sijoittuvat mielestäni n. 1950-60-luvulle, kirjassa ei kuitenkaan sanota tätä suoraan. Pramilla on vain yksi ystävä, Felix, vuosikymmeniä aiemmin kuollut poika. On kuitenkin tullut aika, että Pramin on mentävä oikeaan kouluun kotikoulun sijaan. Tyttö pelkää ajatusta, sillä hän on varma omituisuutensa näkyvän kaikille.
To Pram, most of the people in the living world were gray, but Clarence was bright and vivid. In fact, he was the loveliest thing she'd ever seen. Why would someone like that to hide? (s. 20)
Pram tapaa koulussa Clarencen, joka on menettänyt äitinsä vuotta aikaisemmin. Heistä tulee hyvät ystävät ja pian Clarence vie Pramin mukanaan spiritistisiin istuntoihin ja näytöksiin, joissa esiintyy henkiä näkeviä ihmisiä. Poika haluaisi puhua äidilleen, mutta Pram ei uskalla kertoa, että hän pystyy keskustelemaan aaveiden kanssa. Pram joutuukin ongelmaan kykynsä kanssa, ei Clarencen kanssa, vaan joku keräilee tytön kanssa samoja taitoja omaavia ihmisiä omiin tarkoituksiinsa.
A ghost would also know to look for someone like Pram; Felix had told her that she buzzed like an electric fence. (s. 38)
Pidin Pramista mahdottoman paljon. Hän muistuttaa jollain tavalla Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjan nimikkohenkilöä. Teoksella on myös huima miljöö vanhoine mielisairaaloineen kaikkineen. Etenkin teoksen loppupuoli oli ahmittava nopeaan tahtiin, sillä minun oli pakko saada tietää Pramin kohtalo. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän teokseen, jos englannin kieli taittuu, tämä ei kuitenkaan ole kauhean haastavaa luettavaa eli rohkeasti vain katsomaan saako tätä muistakin kirjastoista (ja kaukolainana ainakin löytyy).
You are going to be a very interesting grown up one day, Pram. (s. 205)
Loppuun vielä lainaus kohdasta, josta tuli vahvasti mieleen Elina Rouhiaisen Muistojenlukija: "You can enter the memories of dead. They don't mind. They're abandoned them. These memories float around in the the air like balloons, not attached to anyone." (s. 150).
Arvosana:
Takakannesta:
To Pram, most of the people in the living world were gray, but Clarence was bright and vivid. In fact, he was the loveliest living thing she'd ever seen. Why would someone like that want to hide?
She couldn't know that Clarence was wondering the same thing about her.
Samankaltaista luettavaa: Neil Gaiman: Hautausmaan poika, Kaija Juurikkala: Aada ja pimeyden lapset, Patrick Ness: Hirviön kutsu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti