perjantai 24. heinäkuuta 2020

Naistenviikko | Jenni Hendriks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu

"Mikäli aion tehdä tämän, minun täytyi tietää täsmälleen, miltä minusta tuntui. 
En saanut enää vältellä ajatusta. En enää saanut juosta pakoon sitä sanaa, en edes mielessäni. Abortti. Olin aikeissa tehdä abortin."
      
     
Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa: Naistenviikko: nimipäiväänsä 24.7. viettävät Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia, Tinja, YA-lukuhaaste: Tärkeä kirja
  
Jenni Hendrikin ja Ted Caplanin YA-kirja Tosi raskas reissu on yksi eniten odottamistani kevään uutuuksista. Ja voi että, kun tämä oli hyvä! En olekaan pitkään aikaan ahmaissut mitään kirjaa näin nopeasti - lukemiseen kului vain kaksi päivää. Ainoa miinus kirjassa olivat sen sisältämät lukuisat kirjoitusvirheet (kuten Pringle-sipsit) ja monet todella erikoiset sanavalinnat (esimerkiksi, kun eräs hahmo puhuu mehleästi).
  
Kuka piteli pisunpeittämää tulevaisuuttani kädessään? (s. 11)
     
Vaika aihe onkin aika rankka, tässä on myös paljon hyvää huumoria. Kun poikaystävä pistelee kondomiin reikiä, jotta Veronica ei muuttaisi pois huippuyliopistoon vaan jäisi kotikaupunkiin leikkimään perhettä hänen kanssaan,  on Veronican ajettava 1000 mailin päähän, toiseen osavaltioon saadakseen abortin. Kirjan luvut ovat maileja, jotka kertovat siitä, missä vaiheessa matkaa ollaan. Kirja herättelee myös ajatuksia siitä, mitä ystävyys oikeasti on. 
  
"Voit saada lääkärinajan 'esseetäsi' varten, mutta Missourin osavaltiossa tarvitset vanhempien luvan, mikäli olet alle kahdeksantoista. -- On muita paikkoja, joissa et tarvitse huoltajan lupaa... esseetäsi varten. -- Sinua lähin paikka näyttäisi olevan Albuquerquessa."
--
"Ööh, kuinka kaukana se suunnilleen on Columbiasta?"
 
"Yhdeksänsataayhdeksänkymmentäneljä mailia." (s. 32-33)   
  
Veronicalla on kolme bestistä, niin ikään huippuoppilaita, jotka käyttävät paljon aikaa opiskeluun eivätkä sekoile viikonloppuisin bileissä. Näille ei kuitenkaan voi kertoa raskaudesta. Niinpä ainoaksi mahdollisuudeksi jää ex-ystävä Bailey, jonka kanssa tiet ovat eronneet  neljä vuotta aiemmin. Road tripillä kaksikko käy läpi sitä, mitä heidän välillään tapahtui ja lopulta ystävystyvät uudelleen.

"Siitä tulee viikonloppu, jota emme unohda koskaan."
Siinä hän oli täysin oikeassa.
(s. 39)
  
  
Pidin kaksikosta enemmän Baileystä. Veronica oli liian täydellinen (tai ainakin siihen aktiivisesti pyrkivä) ja Bailey tuntui uskottavammalta rosoineen, kipuiluineen isäsuhteensa kanssa, terävine huomioineen ja räväkkäine sanavalintoineen. Bailey lähtee road tripille vain, koska haluaa päästä Roswelliin - hän kun sattuu tykkäämään ekstraterrestriaaleista. Kirjassa on myös LGBTIQ+ teemoja.
  
Taas yksi ruusu ujuttautui vessaan. Ja taas uusi. Tömistelin niiden päällä kuin ne olisivat olleet avaruusolentojen lonkeroita. 
"En tahdo ruusujasi! Mene pois!" -- "Luuletko sinä, että me käytän rahat... bilettämiseen?"
--
Jälleen yksi ruusu työntyi oven alta.
--
"MINÄ MENEN TEKEMÄÄN ABORTIN, KEVIN!"
--
Ruusujen tulo pysähtyi.
--
"Eli häivy. Olet päässyt pälkähästä."
(s. 94)  
   
Tekijöiden taustan elokuvien ja tv-sarjojen parissa huomasi, sillä kerronta rullaa eteenpäin hyvin elokuvamaisesti, mikä ei minua haitannut, vaikka välillä toiminta äityykin varsin epäuskottavuuksiin: Kevin seuraa Veronicaa ja Baileyta "törmäten" heihin mitä erikoisimmissa tilanteissa. Strippari, joka vastustaa abortteja kaappaa kaksikon ja jahtaa heitä sitten pitkin metsiä pelastaakseen Veronican syntymättömän lapsen. Joku varastaa Baileyn auton ja tuhoaa sen, joten kaksikon täytyy vuokrata limusiini matkan viimeiselle etapille.
   
Näpyttelin vapisevin sormin ne kaksi sanaa, jotka olin tiennyt näpytteleväni heti, kun olin nähnyt ne kaksi pinkkiä viivaa. 
Abortti. Klinikka. (s. 27)
  
Abortti on edelleen erittäin tabu aihe ja minusta siitä pitäisi puhua enemmän. Onkin kivaa, että nuorille on kirjoitettu viime vuosina parikin aihetta käsittelevää kirjaa, tämän lisäksi ainakin Anu Holopaisen Sydänhengitystä - molemmat ovat erittäin suositeltavaa luettavaa. Hys hys -asenteen sain kokea henkilökohtaisestikin kommentoituani somessa, että luen parhaillaan tätä kirjaa saatesanoilla, että  olen vapaaehtoisesti lapseton ja yksi isoin pelkoni on, että tulisin vahingossa raskaaksi, enkä jostain syystä saisi aborttia (esim. lainsäädäntö muuttuu tai raskaus on päässyt huomaamatta liian pitkälle). Tässä kommentti, jonka sain:
  
"siis anteeksi kuinka. pahin pelko ettei sais aborttia..... monet toivovat lasta vuosia omaa tai adobtiota. osa ottaa lemmikin lapsen asemaan tai nuken. en miekään lapsia tahdo. nukkeja ja eläimiä voisin ottaa. kannattaa muokata tuota pahin pelko kohtaa ja laittaa painvavat perustelut perään. jotakin aborttikommenttisi voi loukata."
       
      
   
Arvosana:
         
Takakannesta:
Hysteerisen hauska roadtrip-tarina ystävyyden voimasta

Veronica Clarke ei ole koskaan halunnut saada hylättyä kokeesta tai testistä – ennen kuin pitelee kädessään muovista tikkua, jonka näyttöön on piirtynyt kaksi viivaa.

Käy ilmi, että kondomit eivät estä raskautta, jos poikaystävä on tökkinyt niihin neulalla reikiä.

Raskaus täytyy saada keskeytettyä heti alkuunsa, mutta lähin laillinen aborttiklinikka on kolmen osavaltion päässä. Veronican mieleen tulee vain yksi ihminen, jonka ei usko tuomitsevan häntä: lukion syrjäytynein ja sarkastisin olento, Bailey Butler.

Tien päällä edessä on kavalkadi varastettuja autoja, panttilainaamo, hullu ex-poikaystävä, frettejä ja limusiinikuski nimeltä Bob. Ja edessä on myös tyttöjen välienselvittely, jossa Veronica saa tajuta, että vika ei aina ole muissa ihmisissä.
   
Suomentanut: Inka Parpola, 300 sivua, WSOY 2020

Alkuperäinen nimi: Unpregnant (2019)
   
Kirja on luettu myös täällä: Kirjakko ruispellossa, Kirjapöllön huhuiluja
  
Samankaltaista luettavaa: Anu Holopainen: Sydänhengitystä, Jennifer Matthieu: Näpit irti!, Holly Bourne: Mitä tytön täytyy tehdä?, Margaret Atwood: Orjattaresi, Liv Strömqvist: Kielletty hedelmä

4 kommenttia:

  1. Kiva poikaystävä :P

    Muistan tuon saamasi kommentoinnin. En olisi muuten ajatellutkaan, että aihe olisi enää nyky-Suomessa niin tunteita herättävä. Tosin mulla ei ole käsitystä montako prosenttia suomalaisista ei vielä tällä hetkelläkään hyväksy aborttia. Todennäköisesti joku muukin kuin Soini.

    Kirjakin vaikuttaa kiinnostavalta, jos se on saatavilla äänikirjana saattaisin kuunnella jossain välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kiva! :D Onneksi Veronica kasvaa matkan aikana ja tajuaa itsekin, ettei heidän suhteessaan ollut koskaan kyse rakkaudesta, vaan molemmat hakivat toisensa seuraa vain huomion takia.

      Minäkin olen tuudittautunut siihen, että aika vähän herättäisi abortti kommentointia, paitsi toki joissakin uskonnollisissa yhteisöissä. Esim. täällä Oulun seudulla on paljon lestadiolaisia, jotka eivät ainakaan aborttia hyväksy. Ja Päivi Räsänen. Hänhän oli iloinen, kun Puolassa ei enää saa aborttia kuin todella tiukoilla kriteereillä. Toisin sanoen hän iloitsi, kun moni joutuu turvautumaan pimeisiin abortteihin, jotka voivat johtaa pahimmillaan naisen kuolemaan.

      Tästä pitäisi olla saatavilla äänikirjaversiokin useissa palveluissa. Suosittelen kyllä kokeilemaan (riippuu toki lukijasta, onko millainen). Tässä on ihan huikeita kohtia, huumoria ja käsittämättömiä kömmähdyksiä.

      Poista
  2. Minun täytyy kyllä ottaa tämä lukuun, aihe kiinnostaa ja myös sen käsittelytapa. Minusta on hienoa, että tästäkin aiheesta rohkeasti on alettu kirjoittaa. Eipä näin äkkiseltään tule mieleeni yhtäkään aborttia käsittelevää nuortenromaania omasta lapsuudestani/nuoruudestani. Teiniraskauksia taisi olla, mutta tarjolla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin pitää lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Abortti on kyllä erittäin hyvä aihe YA-kirjoille, jotka tarttuvat hanakasti kaikkiin tabuoituihinkin teemoihin. Esim. Holly Bournen kirjoissa käsitellään mm. mielenterveyden horjumista ja vanhemman alkoholismia. Luin viime vuonna norjalaisen nuortenkirjan 70-luvulta, jossa päähenkilö oli kirjan nimen mukaisesti Kolme viikkoa myöhässä. Oli varsin raikas aikansa teokseksi. Puhuttiin mm. ehkäisypillereistä, jotka siihen aikaan oli vielä ihan uusi juttu.

      Poista