Lukuviikon 2017 kirjavinkkejä

Lukuviikko haastaa tänä vuonna kaikki kirjanystävät suosittelemaan omia lempikirjojaan. Anna lahjaksi lukuseikkailu suosittelemalla omaa suosikkikirjaasi.

  

Lukuviikko käynnistyi maanantaina ja mikä olisikaan parempi teema kuin suosikkikirjojen vinkkaaminen. Tässäpä siis 10 +10 suosikkiani.

  

  

1. J.K. Rowling: Harry Potter -sarja

- Potterit olivat klassikoita jo syntyessään. Tavallisen maailman rinnalla piilossa elää velhojen ja noitien yhteisö, jolla on tapana tehdä asiat hieman eri tavalla kuin ei-taikovat ihmiset, jästit. Yksi kirja kattaa yhden vuoden taikakoulussa ja lukija pystyy kasvamaan Harryn mukana. Rowlingin teokset ruokkivat mielikuvitusta mitä kiehtovimmilla tavoin. Vaikka sarja on saanut nähdä päivänvalon jo 90-luvun puolella, se on ajaton ja elää edelleen vahvasti. Viime vuosina on ilmestynyt sarjan kuvitetut versiot kahdesta ensimmäisestä osasta, näytelmäteos Kirottu lapsi ja elokuva Ihmiotukset ja niiden olinpaikat, eikä loppua ole vielä näkyvissä. 

  

2. Janne Kukkonen: Voro - Kolmen kuninkaan aarre

- Kukkosen esikoinen voitti syystäkin sarjakuvafinlandian. Fantasiasarjakuva seuraa Lilja-nimistä nuorta voroa, joka yrittää sukupuolestaan huolimatta saavuttaa arvostusta omiensa joukossa ja joutuu haaveensa vuoksi ongelmiin. Teoksessa on paljon huumoria, kiinnostavia kuvakulmia ja toimintaa. Ahmittava teos on hyvin elokuvamainen ja sopii sellaisillekin lukijoille, jotka eivät ole lukeneet paljoa sarjakuviakaan. 

  

3. Suzanne Collins: Nälkäpeli

- Nälkäpeli on Pottereihin ja Stephenie Meyerin Houkutukseen verrattava kirja/sarja - ilmiö, joka houkuttaa myös vähemmän lukevia tarttumaan kirjoihin. Kaikkia yhdistää myös teosten siirtyminen paperilta valkokankaalle. Nälkäpeli aloitti nuorten dystopioiden buumin, ja se on minulle edelleen yksi vahvimpia lukukokemuksia genressään herättänyt teos. Lähitulevaisuudessa Yhdysvallat on jaettu vyöhykkeisiin ja jokaisen vyöhykkeen on vuosittain lähetettävä yksi tyttö ja poika kilpailemaan Nälkäpeliin, jonka voittava nuori ja vyöhykkeensä saavat seuraavan vuoden ajaksi enemmän ruokaa ja muita etuuksia. Voittaakseen pelin on nuorten tapettava toisiaan Battle Royalen tyyliin. Teoksen päähenkilö on köyhimmällä vyöhykkeellä asuva Katniss, vahvatahtoinen nuori nainen, joka elättää perhettään isänsä kuoltua kaivosonnettomuudessa. 

  

    

4. Stephanie Garber: Caraval (bloggaus tulossa)

- Caraval on yksi kirjakevään 2017 vahvimpia lukukokemuksiani. Caraval on Nälkäpelin tavoin peli, jonka voittajalle on tarjolla jotain hyvin harvinaista ja mahdollisesti elämää muuttavaa. Teos seuraa kahden siskon kamppailua ankaran isän nyrkkien alla. Isä on naittamassa vanhemman siskon, Scarlettin tuntemattomalle miehelle ja tyttö pohtii lähteäkö Caravaliin ja vaarantaa liitto, vai unohtaa haaveet pelistä ja totella isän toivetta. Nuoremmalla siskolla Donatellalla (lyhyemmin Tellalla) on kuitenkin omat suunnitelmansa. Teos avautuu hitaasti ja sen maailma on kiehtova. Koukuttava teos oli pakko ahmia kerralla. 

   

5. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja 

- Teemestarin kirja on kotimaista, kauniisti kerrottua  dystopiaa, joka sopii luettavaksi niin nuorille kuin vanhemmillekin lukijoille. Se kertoo maailmasta, jossa ilmastonmuutoksen vuoksi vesi on arvokkainta mitä voi omistaa ja veden myötä saa valtaa. Teoksen päähenkilö on Noria, nuori tyttö, jonka isä on teemestari ja kouluttaa tyttärestään seuraajaansa maailmassa, jossa tehtävän ei katsota sopivaksi naiselle. Itärannan kieli on kaunista ja kirjailija herättelee ajattelemaan, kuinka teoksen kaltaisen maailman on mahdollista toteutua ja että ihmisten tulisi nykyhetken teoillaan estää se. 

   

6. Claudia Gray: A Thousand Pieces of You

- Listauksen ainoa englanninkielinen teos on A Thousand Pueces of You, joka leikittelee multiversumin idealla. Teoksen päähenkilön, Margueriten, vanhemmat ovat keksineet keinon matkustaa rinnakkaisten maailmojen välillä, mutta heidän työntekijänsä on varastanut tuon laitteen, hypännyt johonkin lukemattomista mahdollisista maailmoista ja näyttää siltä, että hän on kaiken lisäksi tappanut Margueritan isän. Marguerite lähtee hänen peräänsä ja oppii samalla paljon itsestään. Hyppimällä eri maailmoissa hän myös tarkoittamattaan rakastuu. Kiehtovan erilainen teos sisältää aineksia niin scifistä kuin pukudraamoista ja se saa lukijan kuvittelemaan, millaisia erilaisia versioita tutuista ihmisistä voisikaan olla toisissa maailmoissa.  

  

  

7. Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (bloggaus tulossa)

- Helmisen keväällä 2017 ilmestynyt esikoisteos on suunnattu nuorille lukijoille. Hän on hyödyntänyt suomalaista mytologiaa ja luonut maailman, jossa on samoja piirteitä kuin esimerkiksi Houkutuksessa, Maggie Stiefvaterin Väristys-sarjassa ja Melissa Marrin Ilki ihanassa. Teoksen päähenkilö on 17-vuotias ylioppilaaksi juuri valmistunut Pinja. Kun Pinja saa puhelimeensa kuvan, jossa hänen poikaystävänsä ja paras kaverinsa käyttäytyvät turhan intiimisti, tytön maailma hajoaa. Kesän aikana hän kuitenkin oppii paljon itsestään ja siitä osasta sukuaan, joka on salattu tavallisten ihmisten silmiltä.  

   

8. Alan Bradley: Flavia de Luce -sarja

- Flavia de Luce on 11-vuotias kemiasta ja rikosten ratkaisusta kiinnostunut nuori neiti, joka asuu rapistuvassa sukukartanossa 1950-luvun englantilaisella maaseudulla. Yleensä en ole dekkareiden ystävä, mutta Bradleyn luoma pikkuvanha Flavia, ajankuva ja kieli ovat lumonneet minut täysin. Flavia joutuu tutkimustensa vuoksi jatkuvasti tukaliin tilanteisiin, mutta onnistuu aina selviämään niistä ehjin nahoin, vaikka monesti tilanne vaikuttaakin täysin toivottomalta. Kirjat sopivat niin Agatha Christien faneille kuin nuorillekin, jotka eivät ole aikaisemmin lukeneet ainoatakaan dekkaria. 

  

9.  Markus Zusak: Kirjavaras

- Kirjavaras on mielestäni yksi parhaista toisen maailmsodan aikaan sijoittuva teos. Sen lukija pääsee seuraamaan muutaman vuoden ajan Liesel-nimisen tytön elämää maailmassa, jossa Hitlerin aiheuttamat kauheudet koskettavat myös tavallisia saksalaisia. En ollut itse ennen teoksen lukemista ajatellutkaan, että kaikki saksalaiset eivät varmastikaan olleet natseja tai allekirjoittaneet führerin jokaista oikkua muuten kuin oman henkensä silyttämiseksi. Liesel saa lisänimen kirjavaras, sillä kirjoilla on kiehtova osuus hänen kasvutarinaansa. Niin, ja kirjan kertojana toimii itse Kuolema.

   

10. M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö

- Maailman lahjakkain tyttö herätti aluksi huomioni, kun sen pohjalta tehty elokuva sai ensi-iltansa loppuvuodesta 2016. Kun sain kuulla, että kirja on suomennettu luin sen ahmien. Kirja sijoittuu maailmaan kolmisenkymmentä vuotta zombie apokalypsin jälkeen. Teoksen esittämä teosria zombismille on uskottavin, mihin olen törmännyt ja jos PlayStation peli Last of Us on tuttu, maailmoissa on jotain samaa. Tarinassa seurataan pientä selviytyjien joukkoa, joka yrittää elää kävelevistä kalmoista huolimatta. Teoksen loppu on hyvin ennalta-arvaamaton.

  

   

Katso myös nämä kymmenen suosikkiani vuosien varsilta:

• Magdalena Hai: Gigi ja Henry -sarja
• L. M. Montgomery: Pieni runotyttö
• Kiera Cass: Valinta -sarja
• Philip Reeve: Kävelevät koneet -sarja
• Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea
• John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
• Hugh Howey: Siilo
• Andy Weir: Yksin Marsissa
• Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
• Diana Gabaldon: Muukalainen

  

#Lukuviikko - Monta tietä tarinaan

   

Tänä vuonna lukuviikon sloganina on Monta tietä tarinaan. Metrokartan näköisessä julisteessa on esitetty asemien muodossa erilaisia tapoja löytää tiensä hyvän tarinan äärelle. Näitä reittejä ovat mm. harrastukset, pelit ja elokuvat. Ajattelinkin kirjoittaa sloganin mukaisesti omasta lukuharrastuksestani ja siitä miten monilla eri tavoin dystopiat esiintyvät kiinnostuksen kohteissani.

    

Dystopia tarkoittaa epätoivottua tulevaisuutta. Olen huomannut suomalaisten arkimaailman alkaavan muistuttaa yhä enemmän lukemieni kirjojen fasistista, suurten luokkaerojen maailmaa. Ihastuin dystopioiden kuvailemiin maailmoihin viisi vuotta sitten, kun aloitin tämän kirjablogin. Ensimmäinen postauksenikin oli dystopiaromaani, Justin Croninin Ensimmäinen siirtokunta. 

  

Nuorten dystopioissa on usein sama kaava: nuori protagonisti nousee vastustamaan vinksahtanutta järjestelmää ja yrittää lisätä tasa-arvoa eri ihmisryhmien välillä. Maailmankuva dystopiaromaaneissa on usein niin uskomattoman kärjistynyt, että ne on helppoa mieltää fiktioksi vaikka viittaukset kirjoitusajan todellisuuteen on havaittavissa. Nyt maailmat ovat lähentyneet uhkaavasti, eikä vaikuttavan kirjan luettuaan voi enää kovin painokkaasti sanoa, että onneksi tällaista ei tapahdu oikeasti. 

  

  

Olen ihan pikkutytöstä asti pitänyt katastrofielokuvista. Ala-asteella katsoin kaveriporukalla niin Independence Dayn (1996), Titanicin (1997) kuin Armageddonin (1998), jotka mahtuvat hieman eri tavoin tähän kategoriaan. Jokainen näistä jätti suuren vaikutuksen nuorempaan minuun. Siitä tämä kaikki varmaan alkoi, vaikka vielä en sitä tiennytkään. Tuohon aikaan luin vain heppakirjoja, joskin Merja Jalon Nummelan ponitallilaisissa on myös hieman salapoliisimeininkiäkin. 

  

Suosikki elokuviini kuuluvat nykyään mm. Matrix (1999), The Day After Tomorrow (2004), Wall-E (2008) ja Mad Max: Fury Road (2015). Kaikista on löydettävissä jokin tapahtuma, joka nopeasti tai pitkän ajan tuloksena on muuttanut nykyhetken erilaiseksi, kuin se tosimaailmassa tällä hetkellä on. Muutokset vaihtelevat ilmaston lämpenemisestä sotaan ja ylettömän tuhlaamisen aiheuttamaan ympäristön roskaantumiseen. Lisäksi kahdesta mainitusta elokuvasta löytyy robotteja ja tulevaisuuden teknologiaa. 

  

Muutimme perheeni kanssa maalta kaupunkiin 1999 syksyllä, ollessani seitsemännella luokalla ja uuden asuntomme naapurissa sattui olemaan kirjasto. Ala-asteella kirjastoni oli ollut kerran viikossa koulun pihalle saapuva kirjastoauto. Uudesta kirjastosta löysinkin kokonaan uuden valikoiman ja kirjanörtin pieni sydän värisi ilosta. Tutustuin ensi kertaa kunnolla fantasian maailmaan löydettyäni Anu Holopaisen Sonja-sarjan. Scifiä ei vielä lukemistooni kuulunut, mutta ahmin R.L. Stinen Goosebumps -kauhusarjaa. 

  

Äidinkielenopettajani vaihtui yläasteella joka lukuvuonna, mutta kiitos heistä ensimmäisen, pidimme kerran kirjaesittelyn. Enää en muista minkä teoksen itse esittelin, mutta luokkatoverini suosituksesta päädyin lainaamaan kirjastosta Marilyn Kayen Replica -sarjan ensimmäisen osan, Amy, numero 7. Olin viimein astunut tieteiskirjallisuuden pariin ja olen sillä tiellä edelleenkin. (No pun intended, Cormac McCarthy: Tie)

  

  

Dystopiat ja post-apokalyptiset tarinat kiehtovat, sillä ne herättävät ajattelemaan: entä jos. Kuinka hahmot selviävät muuttuneessa maailmassa ja voinko saada heiltä työkaluja oman elämäni hallintaan. Kuinka voin omalla toiminnallani estää vastaavan tapahtuvan oikeasti. Minkälaisiin vaatteisiin tulevaisuudessa pukeudutaan? Kirjat, elokuvat ja pelit ovat kaikki hyvin tarinallisia. Kirjoista tehdyt elokuvat  (mm. Nälkäpeli- ja Outolintu -trilogiat sekä 5. aalto) antavat kasvot hahmoille, vaikka heidät olisikin jo kuvitellut mielessään. Peleissä hahmojen ulkonäköön ja tekoihin pystyy kuitenkin itse vaikuttamaan, toisin kuin kahdessa muussa mediumissa.

  

Suosikkipelini noudattavat samaa linjaa mielekkään lukemisen ja yhä uudelleen katsomieni elokuvien kanssa. Ensimmäisenä on pakko mainita Fallout -pelisarja, josta olen pelannut osia 3, New Vegas ja 4. Fallouteissa maailma muistuttaa 50-luvun Amerikkaa, joka on joutunut ydinsotaan. Sekä kolmannen että neljännen Falloutin protagonisti on kotoisin fallout shelteristä, siis sodalta turvaa antavasta maanalaisesta suojasta. Maanpäällinen maailma on muuttunut paljon ja suuri osa suojaa vaille jääneistä ihmisistö sekä eläimistä on mutatoitunut vaarallisiksi vihollisiksi. Petojen lisäksi hahmoilla kamppaillaan erilaisia ihmisryhmittymiä vastaan.  

  

Muita pelejä, joista olen pitänyt ovat mm. Metro 2033 (joka perustuu Dmitri Gluhovskin samannimiseen kirjaan) ja The Walking Dead (joka on tehty samannimisen sarjakuvan pohjalta ja ilmestyy myös tv-sarjana). Näissä peleissä on paljon samaa kuin kirjasuosikeissani Ann Aguiren Razorland -trilogiassa (1. osa Enclave) ja Hugh Howeyn Siilossa, sillä molemmista löytyy ahtaita paikkoja ja ensimmäisessä on myös zombien kaltaisia mutantteja. Sarjakuvista puheenollen, voin suositella tutustumaan Y: The Last Maniin. Muita dystooppisia ja post-apokalyptisiä pelejä on esimerkiksi Playstation 3:lle tehty Last of Us. Pelejä ja kirjallisuutta on muuten nerokkaasti yhdistetty Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin luomassa dystooppisessa Kepler62 -sarjassa, josta on julkaistu jo kaksi osaa, Kutsu ja Lähtölaskenta. 

Elokuvien lisäksi olen katsonut myös monia genren tv-sarjoja. Ensimmäinen aiheeseen sopiva, suuren vaikutuksen tehnyt sarja oli Yleltäkin aikoinaan tullut uusiseelantilainen Klaani (2000-2003), joka kertoo ryhmästä nuoria sen jälkeen, kun kaikki aikuiset kuolivat outoon virukseen. Sarjassa on hieman sama asetelma kuin vasta ilmestyneessä K.K. Alongin Kevätuhreissa. Tällä hetkellä seuraan Eloonjääneet (The 100, 2014 alkaen) -tv-sarjaa, joka on tehty Kass Morganin samannimisen kirjan pohjalta. Vaikka kirja ja siitä tehty tv-versio eroavatkin huomattavasti toisistaan, molemmat pitävät kyllä mielenkiinnon yllä. Mitä tapahtuu, kun sata nuorta lähetetään ydinsodan tuhoamalle maapallolle ihmiskunnan rippeiden asuttua vuosikymmeniä avaruusasemalla?
  

Lukemisen taustalle on toisinaan kiinnostavaa laittaa soimaan teoksen teemoihin sopivaa musiikkia. Olenkin listannut muutamia kirjakohtaisia biisisuosituksia täällä, minkä lisäksi olen tehnyt Spotifyssä Dystopia-soittolistan, jota pääset kuuntelemaan tästä alta.
  

    

Mitä tietä pitkin sinä löydät tarinaan?