Dekkariviikko | Johanna Hulkko: Geoetsivät autiolla saarella & Geoetsivät ja vesiseikkailu

"Ei etsivillä kyllä kylmä ollut, mutta jostain syystä 

autiosaarelta pelastuneet aina käärittiin huopiin."

  

Lukuhaasteissa: Dekkariviikko, Pride-lukuhaaste

  

Johanna Hulkon Geoetsivät -sarja on kuin moderni Viisikko. Seikkaillaan, syödään (joskin paljon oudompia ruokia) ja koirakin löytyy, vaikkakaan ei keskeisistä hahmoista. Sarjan päähenkilö Raparperi harrastaa geokätköilyä. Hänen lisäkseen Geoetsivien porukkaan kuuluvat hänen paras ystävänsä Emmi ja tämän pikkusisko Salli, Petteri ja Pasi-Antero.

  

Vaikka tämä ei ollutkaan aiempiin verrattuna paras osa sarjaa, jatkaa se samalla huumorilla höystetyllä ja yllättäviä tapahtumia sisältävällä tyylillä. Etenkin Raparperin isä ja poliisi Patterinen Pax-koirineen tuovat mukaan chaotic good -energiaa. "Raparperiä säälitti Pax. Hän jos joku tiesi, miltä se tuntui, kun joutui asumaan omituisten ihmisten perheessä."

  

Omenapuut olivat juuri puhkeamassa kukkaan, ja koko piha oli iloista pörinää täynnä. Mehiläiset ja kimalaiset tutkivat jo toiveikkaina, josko ne pääsisivät pian herkuttelemaan. (s. 9)

  

Kerrankin luin kirjan samana ajankohtana tapahtumien kanssa: koulut ovat loppumassa ja eletään kesäkuun alkua. Geoetsivät joutuvat mukaan mökkimurtojen sarjan tutkimuksiin, sillä Patterisen saarimökkiin oli murtauduttu. Heille lankeaa myös multikätkön poistaminen luonnonsuojelualueelta. 

Raparperi löytää blogin, jossa lenkkeillään ja kalastetaan tutun kuuloisissa paikoissa. Voisiko kirjoittaja olla mökkimurtojenkin takana? Geoetsivät törmäävät vahingossa rosvoihin je heidän puhelimensa viedään. Kun venekin vielä hajoaa, he ovat täysin haaksirikkoisia ja vailla keinoa pyytää apua. Vai ovatko sittenkään? Nokkela viisikko keksii aina jotakin. 

Oli hassua, miten mukava harrastusväline muuttuikin yhtäkkiä roskaksi, kun kukaan ei huolehtinut siitä, Raparperi ajatteli. (s. 32)

   

Huomaa, että kirja on jo seitsemän vuotta vanha, sillä Geoetsivien löytäessä tabletin, selitetään, että se on "pieni tietokone eikä sellainen tabletti, joita isä ja Pekka ottivat diskoillan jälkeisenä aamuna, kun he olivat käyneet joraamassa." Samoin kaupat olivat juhannuksen aikaan kaksi päivää kiinni. 

Yksi suosikkikohtani kirjasta on Raparperin isän ja hänen kumppaninsa Pekan keskeytetty karaokeilta. He ovat pukeneet päälleen koppalakin ja natiiviamerikkalaisen höyhenpäähineen, jotka näkyvät piirroskuvasaskin (uten myös ilmaan nostetut kädet) joten oletettavasti laulettu kappale oli Village Peoplen YMCA. 

Isä ja Pekka yllättyivät pahemman kerran. He olivat ottaneet kaiken irti vapaaillasta. He lauloivat karaokepeliä ja söivät jäätelöä suoraan purkista. Molemmilla oli oma sammio. Ilmeisesti heillä oli naamiaiset, sillä isällä oli päässään intiaanipäähine ja Pekalla poliisin koppalakki. (s. 125)

    

  

Arvosana:

  

Takakannesta:

Lähiseudun kesämökkeihin on murtauduttu, ja joukossa on myös poliisi Patterisen mökki. Geoetsivät selvittävät tapausta, mutta ratkaisevaa johtolankaa ei tunnu löytyvän. Samaan aikaan Raparperin luokka kerää rahaa luokkaretkeen. Neuvokkaat oppilaat pysäyttävät myymälävarkaan, mutta siihenkin isän pitää nolosti sekaantua. Aivan kuin maraton- ja punajuurimehuvillityksessä ei olisi tarpeeksi kestämistä. Geokätköily vie etsivät yöretkelle Luodon saareen, missä he joutuvat todelliseen pulaan. Kuinka selvitä murtovarkaita kuhisevasta saaresta ilman venettä? Luvassa on kunnon kesälomaseikkailu ja tietysti kaupungin parhaat juhannusjuhlat kokkoineen ja joulukinkkuineen.

  

Alakouluikäisten suosioon nousseen sarjan neljäs osa vie Geoetsivät taas kiperien arvoitusten äärelle!

    

152 sivua, Karisto 2014

  

Kuvitus: Jari Paananen

 
Sarjassa ilmestyneet:

• Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus (2013)
• Geoetsivät ja vaeltava aave (2013)
• Geoetsivät ja muinaishaudan salaisuus (2014)
• Geoetsivät autiolla saarella (2014)
• Geoetsivät ja vesiseikkailu (2015)
• Geoetsivät ja salaperäinen Sasu (2015)
• Geoetsivät ja yksikätinen madonna (2016)
• Geoetsivät ja kadonnut muinaispurkka (2017)
• Geoetsivät ja Linnavuoren lurjus (2018)
• Geoetsivät ja koulun kummitus (2019)
• Geoetsivät ja jäätävä mysteeri (2021)
• Geoetsivät ja revontulten salaisuus (tulossa elokuussa 2021)

    

Kirja on luettu myös täällä: Kirjavinkit, Satunurkka

   

*****

"Miten sinä voi ostaa pullovettä?" hän tyrmistyi.

Raparperi yhtyi naputukseen: "Ajattele mikä määrä roskaa 

vesipulloista tulee, ja hanasta juotavaa saa aivan ilmaiseksi."

  

Lukuhaasteissa: Dekkariviikko, Pride-lukuhaaste

  

Puutarhat kadun molemmin puolin hehkuivat kaikissa sateenkaaren väreissä. Suloiset hortensiat aloittelivat kukintaansa. Harmi vain, ettei kukaan ollut ihailemassa pihojen väriloistoa. (s. 81)

  

Juhannuksen jälkeen on satanut taukoamatta. Aluksi lapsia sade ei haittaa, vaikka aikuiset valittavatkin jatkuvasti säästä. Sateiden jatkuessa ovat kaikki pian lamaantuneita eikä mikään enää tunnu miltään. "Etsivät olivat oppineet, että jos aikuiset vetosivat sateeseen, kaikki toivo oli menetetty. Aikuisille sade oli sama kuin tulva, maanjäristys ja hurrikaani yhtä aikaa." Mutta pitkänkin sateen jälkeen paistaa aina aurinko ja piknikkorista löytyy inkivääriolutta.

  

Tällä kertaa Raparperi ja Geoetsivät ratkovat vesimysteeriä. Raparperin isä loukkaa jalkansa ja menee vesijumppaan toipumaan. Uimalan kylmäaltaan vedessä väitetään olevan parantavia voimia ja kaikki joutuvat vesihysterian valtaan. Uudet vesiautomaatit keräävät myös paljon kiinnostusta, mutta tuovat mukanaan roskaamisongelman. Mistä mystisiä voimia omaava vesi tulee ja onko sen myyjä aivan rehellinen?

Petteri oli puhunut Kadonneen rautatiesillan kätköstä jo pitkään. Paikka oli kuulemma hieno. Hän oli nähnyt sieltä otettuja, satumaisia valokuvia. -- Sillan kivet olivat jo aivan sammalen peitossa. Siitä koko viidakkomainen aukea sai syvän ja samettisen vihreän värin. -- Raparperi tunsi olonsa hyvällä tavalla vahingoniloiseksi. Metsä oli selvästi ihmistä voimakkaampi. Luonto oli vallannut nopeasti sen, minkä ihmiset olivat hylänneet. (s. 15-19)

  

Suosikkikohdassani Rapaperin isä kommentoi Pekalle, kuinka tytössä on anarkistiainesta. "Me ei olla kasvatettu  mitään hellan ääreen kuivahtavaa emäntää." Pidin myös todella paljon Raparperin ideasta virittää riippumatto kirjahyllyn ja portaiden väliin, koska sää ei ulkona salli köllöttelyä. "Hän lepäili siinä ruoan päälle ja ahmi kirjaa."

  

Puhutaan myös geokätköilyn negatiivisista puolista, erityisesti siihen liittyvistä ennakkoluuloista. Paikatakseen huonoa pr:ää ja jatkaakseen geokätköilyn perinteitä, etsivät järjestävät siivoustempauksen. "Samalla kun kätköilijät piilottivat jonnekin uuden purkin, alueelta siivottiin kaikki roskat pois."

    

"Geokätkeily? Sehän on vandalismia", poliisi sanoi. 

"Geokätköily", Pekka korjasi. "Se on hauska koko perheen ulkoiluharrastus." (s. 37)

  

Molempien siskojeni perheet ovat innokkaita kätköilijöitä ja ovat itsekin tehneet kätköjä. Yksi toisen siskoni kätkö ei saanut lupaa alueen haltijalta, sillä kätköily ei ollut ilmeisesti tuttua ihmiselle, jolta lupaa kysyttiin. Hän oli vain kummastellut, miksi kukaan haluaisi mennä alueelle ja kielsi asian kokonaan, sillä ei halunnut ihmisten parveilevan siellä. Sisko yritti kyllä selittää, että kyseessä on aivan viaton harrastus, mutta kunnioitti kyllä kieltoa.

  

Taivaan halkaisi komea sateenkaari. Ehkä sen pää vei jonnekin raparperin kodin tienoille. (s. 165)

    

Arvosana:

  

Takakannesta:

Juhannuksen jälkeen sataa joka päivä, ja kaupunkilaiset viettävät kesää sisällä uimalassa. Yhtäkkiä alkaa levitä tieto, että kylmäaltaan vesi tekee ihmeitä. Ihmiset joutuvat vesihysterian valtaan ja saapuvat bussilasteittain ostamaan pullotettua ihmevettä. Samaan aikaan Geoetsivät törmäävät kätkönetsintäretkellään vihamieliseen maanomistajaan, jolla on selvästi jotain salattavaa. Hän tekee kaikkensa estääkseen etsiviä pääsemästä hylätyn rautatien kätkölle. Mutta miksi? Geoetsivien on aika kääriä sadetakin hihat!

    

152 sivua, Karisto 2014

  

Kuvitus: Jari Paananen

 
Sarjassa ilmestyneet:

1. Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus (2013)
2. Geoetsivät ja vaeltava aave (2013)
3. Geoetsivät ja muinaishaudan salaisuus (2014)
4. Geoetsivät autiolla saarella (2014)
5. Geoetsivät ja vesiseikkailu (2015)
6. Geoetsivät ja salaperäinen Sasu (2015)
7. Geoetsivät ja yksikätinen madonna (2016)
8. Geoetsivät ja kadonnut muinaispurkka (2017)
9. Geoetsivät ja Linnavuoren lurjus (2018)
10. Geoetsivät ja koulun kummitus (2019)
11. Geoetsivät ja jäätävä mysteeri (2021)
12. Geoetsivät ja revontulten salaisuus (tulossa elokuussa 2021)

    

Kirja on luettu myös täällä: Kirjavinkit

Johanna Hulkko: Geoetsivät ja muinaishaudan salaisuus

"Niin kävi aina, kun he lähtivät katköilemään. Arkiset murheet unohtuivat."

     

    

Lukuhaasteissa: Pride-lukuhaaste

    

Johanna Hulkon Geoetsivät -sarja on loistavaa luettavaa alakouluikäisille, mutta myös aikuiselle niillä on annettavaa. Kirjoissa on aina reipasta meininkiä, huumoria ja uskottavia hahmoja. Teksti on väljää ja isoa, kerronta tempaa mukaansa ja kirjat ovat mukavan tiiviitä kokonaisuuksia. Suosittelen todellakin tutustumaan. Sarjassa on vähän samaa henkeä kuin Maria Kuutin Anna ja Elvis -sarjassa. 

  

Tie oli huonossa kunnossa, sillä alueella rakennettiin kuumeisesti. -- Tietä oli ympäröinyt ihana, vihreältä tuoksuva metsä. Nyt kaikki puut oli kaadettu ja erivärisiä puutaloja oli kohonnut tasoitetulle metsänpohjalle. -- Raparperia suututti. Toivottavasti Pekka ei nähnyt, mitä hänen sieni- ja marjametsilleen oli tehty. (s. 103-104)

    

Miksi kirja sopii Pride-lukuhaasteeseen? Rapaperperilla on kaksi isää. On aivan ihanaa, kuinka sateenkaarevat hahmot ovat luonteva osa kirjan maailmaa ilman, että kukaan alleviivaa sitä. Kaipaisin lisää tällaisia kirjoja, joissa sateenkaarevuus ei ole kirjan pääteema, vain osanen kokonaisuutta (ei minulla siis ole mitään muunkaanlaisia sateenkaarevia kirjoja kohtaan, mutta tällainen luontevuus on aika harvinaista).

      

"Taimet ovat kuin lapset", isä huokaisi. "Tärkeintä on, että ne saavat rakkautta."

Raparperia ällötti niin kuin aina, kun isä tai Pekka puhui rakkaudesta. Eivät sellaiset asiat enää aikuisille kuuluneet. Ainakaan, jos oli jo naimisissa. (s. 69)

  

Tässä osassa selvitetään Muinaishaudan salaisuutta, joka oli minulle erityisen mieluisaa luettavaa, sillä yksi hahmoista on arkeologi (olen siis opiskellut arkeologiaa pääaineenani yliopistossa). Raparperi harrastaa geokätköilyä parin koulukaverin kanssa. Lasten arkeen tulee jännitystä, kun edellisessä osassa etsitty kassalipas löytyy, joku on käynyt mylläämässä röykkiöhaudan ja partiolaisten maja on uhattuna, sillä joku haluaa rakentaa alueelle taloja. Voivatko Geoetsivät ratkaista molemmat ongelmat? 

    

Nuoret eivät olleet kaupungissa muutenkaan hyvässä huudossa. Yhä useampi asia pantiin heidän kontolleen. (s. 43)

  

Raparperi on myös huolissaan parhaan ystävänsä Emmin asenteesta pikkusiskoaan Sallia kohtaan. Nämä kinastelevat koko ajan ja etenkin Emmi tuntuu olevan normaalia ilkeämpi siskoaan kohtaan. Asiaan tulee kuitenkin lopulta selvyys. 

   

Raparperi ei voinut enää hillitä itseään.
  
"Älä aina närpi Sallia. Anna sen olla rauhassa", hän sanoi Emmille. (s. 117)

  

Jotkin asiat kirjassa olivat hieman kyseenalaisia, sillä monista sellaisistakin asioista tehtiin huumoria, joihin se ei minusta aivan täysin sopnut, kuten isän halusta sisustaa perheen autoa kukin ja tuoksukynttilöin, hänen aggressiivisesta ajotyylistään moottoritiellä ("Volvon ryskät jäävät kuin kakka rattaaseen", onneksi hän saa toiminnastaan sakon) ja kuinka hän leikkii liukuportaissa (kun ei sitä ollut erikseen aikuisilta kielletty). Lisäksi kirjassa on jatkumovirhe sivujen 108 ja 116 välillä. Salli nimittäin on Geoetsivien mukana, vaikka tulee vasta myöhemmin paikalle. Nämä ovat kuitenkin varsin pieiniä ongelmia. 

  

Isä oli pari viikkoa aikaisemmin päättänyt alkaa kasvissyöjäksi. Hän oli kuitenkin perunut päätöksensä, kun oli tajunnut, että pekoni ei ole kasvis. (s. 23)

     

Raparperin perheessä on ollut tapana viettää vuoden ensimmäisen raparperipiirakan päivää vappuaattona ja innostuin ideasta niin paljon, että ajattelin tänään leipoa raparperi-vadelmapiirakan!

    

Arvosana:

  

Takakannesta:

Geoetsivät päätyvät poliisi Patterisen kannoilla paikalliselle muinaishaudalle, jolla on käynyt kutsumattomia vieraita. Paikkoja on pengottu, roskia heitelty ja kiviä jopa varastettu. Poliisit epäilevät tihutyöstä tietysti nuorisoa ja etenkin pahamaineista mopojengiä. Raparperi ja Geoetsivät aloittavat kuitenkin omat tutkimuksensa. Seikkailuissa kyytiä saavat niin pikkusiskot kuin ällöttävät hiuslisäkkeetkin.

  

Alakouluikäisten geokätköilysarjan kolmas osa tarjoaa jälleen roppakaupalla toimintaa ja huumoria luonnon helmassa. Jännitystä aiheuttaa tällä kertaa myös koulun Kyvyt esiin -päivä, johon Raparperin opettaja on saanut mielestään huippuidean...

    

152 sivua, Karisto 2014

  

Kuvitus: Jari Paananen

 
Sarjassa ilmestyneet:

1. Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus (2013)
2. Geoetsivät ja vaeltava aave (2013)
3. Geoetsivät ja muinaishaudan salaisuus (2014)
4. Geoetsivät autiolla saarella (2014)
5. Geoetsivät ja vesiseikkailu (2015)
6. Geoetsivät ja salaperäinen Sasu (2015)
7. Geoetsivät ja yksikätinen madonna (2016)
8. Geoetsivät ja kadonnut muinaispurkka (2017)
9. Geoetsivät ja Linnavuoren lurjus (2018)
10. Geoetsivät ja koulun kummitus (2019)

    

Kirja on luettu myös täällä: Kirjavinkit, Satunurkka 

Naistenviikko | Johanna Hulkko: Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus

Sillloin Salli kysyi sitä, mitä kukaan muu ei ollut tohtinut.
"Raparperi, miksi sinulla on kaksi isää?"
Raparperi oli jo etukäteen miettinyt mitä vastaisi kysymykseen sitten, kun se tulisi eteen.
"Siksi kun minulla on käynyt niin hyvä tuuri", hän sanoi.

     

    

Lukuhaasteissa: Naistenviikon lukuhaaste - Nimipäiväänsä tänään 21. heinäkuuta viettävät Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne ja Joanna, Kirjankansibingo: Harrastus

   

Johanna Hulkon lastenkirjasarja Geoetsivät on hyvin suosittu ja luettu sarja ainakin oululaisten lasten keskuudessa, teokset ovat aina lainassa. Tein tuon havainnon, kun olin loppuvuoden 2017 töissä Oulun koulukirjastoissa. Laitoin nimen korvan taakse, ja viimein nyt tuli hyvä hetki tutustua tähän jo ilmiöksi nousseeseen sarjaan sen ensimmäisen osan Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus avulla. Enkä yhtään ihmettele, miksi sarja maistuu niin hyvin nuoremmille lukijoille. Teksti on hauskaa, mutta lukijaansa aliarvioimatonta ja jopa aikuinen viihtyy mainiosti sen parissa. On pakko lukea lisää tätä sarjaa.

On kesä, koulu on juuri päättynyt ja se tarkoittaa, että voi olla ulkona vaikka koko päivän. Päähenkilö on viidesluokkalainen Raparperi, joka harrastaa geokätkeilyä. Hänen isänsä ja tämän puoliso Pekka lukivat aiheesta ensin lehdestä, minkä jälkeen kaikki kolme liittyivät kätköilijöiden verkkosivustolle ja olivat pian koko perheen voimin etsimässä ensimmäistä kätköään. Raparperi houkutteli parhaan ystävänsä, neljännellä luokalla olevan Emmin mukaan ja nimimerkillä Geoetsivät kaksikko on löytänyt jo kaksikymmentä kätköä. Raparperi on lukemassa kesän aikana kuusi kirjaa, jotta saa ratkaistua mysteerikätkön koordinaatit.
 

Koulun huoltomies, jota kutsuttiin Luksukseksi. Aina kun häntä tarvittiin, opettajat muistivat sanoa, että on kyllä luksusta, että meidän koulussa on oma huoltomies, ei sellaista nykyaikana tavallisesti kouluissa ole. (s. 10)

 
Tytöt ja Raparperin isät lähtevät etsimään kätköä onton, Pirunpesäkiveksi kutsutun siirtolohkareen läheltä. Se on tafoni, eli kiveen on rapautumalla syntynyt luolia, joihin pystyy menemään sisälle. Raparperin mielestä kivi näyttää aivan jätiiläisen pudottamalta juustolta. Kiven sisällä tuoksuu sammalelta ja samalta kuin Raparperin mummon maakellarissa. Kiva retki päättyy siihen, että Emmin pikkusisko Salli hukkaa vasta saamansa puhelimen, eikä tämä uskalla sanoa siitä aikuisille.

Oli taikailta, valkoista, kesäillan valoa, pallona iniseviä hyönteisparvia, metsän kosteinen, sammalen tuoksu ja järvestä kantava veden ääni. Jossain huusi kuikka. (s. 91)

 
Seuraavana päivänä tytöt suunnittelevat uuden retken kivelle etsiäkseen puhelinta. Matka on polkupyörillä pitempi kuin autolla ja kaiken lisäksi yhden pyörän kumi hajoaa. Onnettomuudet seuraavat toisiaan ja pian heillä on harminaan kaksi kastunutta ja yksi kadonnut puhelin. Sallin puhelinta etsiessään Raparperi näkee oudon miehen metsässä. Tämä jättää jälkeensä paketin, josta lasten tutkiessa paljastuu seteleitä. 
 

Hän kurkisti kiven alta pilkottavaan onkaloon ja veti syvään hekeä ennen kuin työnsi sinne kätensä. Koloissa saattoi olla mitä tahansa. Samakoitakin. (s. 5)

Opin teoksesta paljon geokätkeilystä ja sen erikoissanastosta. Reissuötökkä on pieni esine, jonka siirtyy kätköstä toiseen ja se on tarkoitus saada kuljetettua jonnekin tiettyyn paikkaan. Jästi on asiaan vihkiytymätön, eli ei harrasta geokätkeilyä. Pahimmassa tapauksessa jästit saattavat tuhota tai varastaa kätkön "olipa joku ääliö joskus pissinytkin löytämäänsä purkkiin". Tämä oli oikein hieno teos, jota suosittelen erityisesti 9-12-vuotiaille.
 

  

Arvosana:

   

Takakannesta:

Geokätköilyharrastus vie nelosluokkalaisen Raparperin aina huimiin seikkailuihin, mutta joskus lipsahtaa vähän liiankin jännittäväksi. Kaikki alkaa, kun Raparperin ystävän Sallin kännykkä hukkuu metsäreissulla. Kun siihen lisätään muutama erittäin ikävä sattumus, tyttöjen neuvokkuus joutuu koetukselle. Yö taivasalla näyttää jo todennäköiseltä, kunnes vanhat periviholliset, ylirasittavat partiopojat, saapuvat telttoineen. Pian selviää, että lapset eivät ole metsässä yksin. Pimeydessä telttaa lähestyvät suden kokoinen otus ja omituinen, kysymyslauseilla puhuva hiippari...
 
158 sivua, Karisto 2013

 
Sarjassa ilmestyneet:

• Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus (2013)
• Geoetsivät ja vaeltava aave (2013)
• Geoetsivät ja muinaishaudan salaisuus (2014)
• Geoetsivät autiolla saarella (2014)
• Geoetsivät ja vesiseikkailu (2015)
• Geoetsivät ja salaperäinen Sasu (2015)
• Geoetsivät ja yksikätinen madonna (2016)
• Geoetsivät ja kadonnut muinaispurkka (2017)
• Geoetsivät ja Linnavuoren lurjus (2018)
• Geoetsivät ja koulun kummitus (2019)

  

Rahakäärön arvoitusta ovat olleet ratkomassa myös: Kirjavinkit, Hemulin kirjahylly, Kujerruksia, Notko, se lukeva peikko