lauantai 21. syyskuuta 2024

Halloween-lukuhaaste (1.-31.10.2024)

  
Älkää huoliko, en ollut unohtanut tätä itselleni vuoden tärkeintä lukuhaastetta. Niinpä fanfaarien kanssa ilmoitettakoon, että Halloween-lukuhaaste järjestetään jo yhdeksännen kerran! Tänä vuonna mukana on myös bingo, johon voi kerätä rasteja haluamallaan tyylillä. Tulkita voi siis joko kirjaimellisesti, esimerkiksi, että kirjalla on musta kansi tai kirjan somepostauksen kuvasta löytyy haluttu elementti, kuten kurpitsa. 
  
Haaste kestää koko lokakuun ja sen aikana luetaan mitä vain teemaan sopivaa eli esimerkiksi teoksia, joissa on noitia, ihmissusia, vampyyreitä, zombeja tai kummituksia, tarina sijoittuu syksyyn tai Halloweenin aikaan, tai kirja aiheuttaa kylmiä väreitä (tähän sopivat mm. kauhu, historia, dystopia kuin dekkaritkin ja miksei jopa chick lit). Jokainen voi siis itse määritellä, miten luettu kirja sopii teemaan. 
  
Jos siis kiinnostuit haasteeseen osallistumisesta, kommentoi tämän postauksen alle, niin tiedän, että olet mukana. Somessa voi käyttää aihetunnisteita #halloweenlukuhaaste ja #halloweenlukuhaaste2024. Tägääthän Instagramissa minut mukaan postaukseen, koska muutoin en näe kaikkia kuvia!
  
  
🍁 👻 🍁 Tervetuloa mukaan! 🍁 👻 🍁

sunnuntai 1. syyskuuta 2024

Elokuun luetut

  
Elokuu on aina ihanaa aikaa vuodesta: kesän kuumuus on väistymässä viileään, värikkääseen syksyyn. Etenkin viimeisen viikon ajan säässä on ollut selkeitä syksyn merkkejä ja se saa minut aina elämään voimakkaammin. Kuukauteen mahtui myös taiteiden yö ja kansainväliset markkinat, joita kävin itsekin ihmettelemässä. 
  
Lempivuodenajan läheneminen antaa myös virtaa lukemiseen ja kuukauden aikana luinkin 26 teosta, joista sarjakuvaa oli 18,  kuusi lanua, kaksi säeromaania ja yhden selkokirjan, englanniksi luin 18 teosta ja kotimaisia seitsemän. Syyskuussa päättyy vetämäni säeromaani-lukuhaaste, joten ajattelin vetäistä sen kunniaksi vielä muutaman teoksen. 
  
Parhaat lukuhetket tarjoilivat sydämen sulattava Monotone Blue, kiehtova Tyttö ja korppi, yllättävä lukupiirikirja Suon villi laulu, samaistuttava Starfish, koukuttava Villains Are Destined to Die 1 ja Twilightia muistuttava Liekki.
  
Kaikki elokuussa luetut (6178 sivua) 
  • Lisa Fipps: Starfish
  • Titta Kemppainen: Vuosi joka katosi
  • Taina Niemi: Ämpärikesä
  • Lewis Hancox: Escape From St. Hell - My Trans Teen Life Levels Up
  • Inio Asano: Nijigahara Holograph
  • Naoya Matsumoto: Kaiju No. 8, Vol. 1
  • Päivi Tuulikki Koskela & Hanna Kenakkala: Ympäristöseikkailu 4) Koodinimi susi
  • Haro Aso: Alice in Borderland 1
  • Jazmine Joyner & Anthony Pugh: Devour
  • DC Pride: Better Together
  • Rick Remender & Max Fiumara: The Sacrificers 1
  • Riley Redgate: Alone Out Here
  • Silja Sillanpää & Pasi Pitkänen: Ouroboros - Sateenkaarikäärme
  • Sara Varon: Robot Dreams
  • Anne Muhonen: Tyttö ja korppi
  • Nagabe: Monotone Blue
  • Monzusu: My Brain is Different - Stories of ADHD and Other Developmental Disorders
  • Mairghread Scott & Pablo Túnica: Sea Serpent's Heir 1: The Pirate's Daughter
  • Ichigo Takano: Orange 1
  • Masashi Tanaka: Gon 1
  • Saija Ketola: Pari suhdetta
  • Sophie Burrows: Crushing
  • Rachel Smythe: Lore Olympus 2
  • Delia Owens: Suon villi laulu
  • SUOL & Gwon Gyeoeul: Villains Are Destined to Die 1
  • Tittamari Marttinen: Tähdet syntyvät sattumalta
  • Sophie Jordan: Liekki
  
Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat: (luettu 35/50) 
4. Kirjassa on presidentti - Riley Redgate: Alone Out Here 
12. Lastenrunokirja - Lisa Fipps: Starfish 
  
  
Syyskuun lukupinossa:
  • Cassandra Clare: Miekkasieppari
  • Shari Green: Missing Mike
  • Meg Grehan: The Deepest Breath
  • TJ Klune: Kuiskailevan oven alla
  • Aino Leppänen: Luk(i)ossa tokalla
  • S.K. Rostedt: Kahden veren tytär
  • Tittamari Marttinen: Toinen sadetta, toinen tuulta
  • Jasmine Warga: Other Words for Home

lauantai 31. elokuuta 2024

Lastenkirjalauantai | Poika ullakolla, poika kellarissa & Ouroboros: Sateenkaarikäärme

"- Onko tämä unta vai totta? Lex ihmetteli. 

Sekä että. Parhaat unet usein ovat."
  
   
Arvostelukappale

Salla Simukka on tasaisen varma kirjoittaja, eikä siis ollut yllätys, että hänen uusi lastenkirjansa Poika ullakolla, poika kellarissa oli mainio lukupala. JP Ahosen kuvitus oli myös ihastuttavan dynaaminen.

Maxista alkoi tuntua, että talossa oli jotain kummallista. Ehkä jokin salaisuus, joka hänen pitäisi selvittää. (s. 41)

Max ja Alexis elävät eri maailmoissa - kirjaimellisesti. Heidän todellisuutensa ovat kokonaan erillisiä maailmakaikkeuksia, toisia ulottuvuuksia. Poikien perheet muuttavat tahoillaan kovin samannäköiseen taloon ja pian uudessa kodissa alkaa tapahtua kaikenlaista outoa. Molemmat pojat löytävät oven, jonka karmissa on X-merkki. Kun he kulkevat noista ovista, he pääsevät toistensa maailmoihin. Pian poikien todellisuudet alkavat vuotaa toisiinsa ja pojat pelkäävät, että heidän ystävyytensä tuhoaa molemmat maailmat.

Simukan satumainen teos on hurmaavaa, aivoissa kutkuttavaa suomikummaa 9+ lapsille, mutta tämän parissa viihtyy varttuneempikin lukija (tämä on oivallinen teos vaikkapa lukujumin selättäjäksi).

- Siinä kaupungissa, jossa me asuttiin aiemmin, asui tosi tyhmiä ihmisiä, hän sanoi lopulta. 
- Millä tavalla tyhmiä? 
- Heidän mielestään äiti oli vääränlainen. Tai koko meidän perhe. Isä ja veljet on iholtaan vaaleita. Äiti on tummempi. Ja minä ja pikkusiskot jotain siltä väliltä. Niiden tyhmien ihmisten mielestä vain samanväriset ihmiset voivat olla samaa perhettä, Max selitti. (s. 107)

Arvosana:
      
Takakannesta:
Mitä tekisit, jos löytäisit kotitalostasi salaisen huoneen?
  
Jännittävä ja koskettava lastenromaani kahdesta pojasta, jotka asuvat samassa talossa mutta eri todellisuuksissa. Voiko ystävyys ylittää maailmoja erottavan rajan?
  
10-vuotiaan Alexiksen perhe muuttaa taloon, josta hän saa unelmiensa ullakkohuoneen. Niin ikään 10-vuotiaan Maxin perhe muuttaa taloon, jossa häntä odottaa upea kellarihuone. Pian pojat huomaavat, että heidän kotitaloissaan on jotain omituista: Alexis kuulee ääniä talon alta, vaikka heillä ei ole kellaria. Maxin korviin kantautuu soittoa ullakolta, vaikka siellä ei ole ketään.
  
Kun pojat viimein kohtaavat, heille käy selväksi, että vain he kaksi pystyvät öiseen aikaan vierailemaan toistensa maailmoissa. Mutta vaarantaako heidän ystävyytensä kaiken, kun maailmat alkavat sekoittua toisiinsa?
  
192 sivua, Tammi 2024
   
Luettu myös täällä: Kirjavinkit, Kirjojen keskellä, Luova ruho
  
*****
  
"Aivan kuin olisin päätynyt keskelle fantasiaelokuvaa."
    
  
Arvostelukappale

Silja Sillanpään kirjoittama ja Pasi Pitkäsen upeasti kuvittama vauhdikas varhaisnuortenkirja Sateenkaarikäärme aloittaa kiehtovan Ouroboros-sarjan. Tämä ensimmäinen kirja päättyi niin kiinnostavaan cliffhangeriin, että täytyy kyllä lukea, minkälaiseen seikkailuun hahmot päätyvät seuraavaksi.
  
12-vuotias Kivi lähtee etsimään äitiään, kun hänestä huolehtineet isovanhemmat haetaan hoitokotiin. Hän päätyy maanalaiseen käärmejunaan, jonka maailma on kuin sekoitus Snowpierceriä ja Liisan seikkailuja Ihmemaassa. Junan asemalla Kivi tapaa hieman itseään vanhemman tytön, Ofidian (lyhyemmin Dian), joka opastaa häntä erikoisen junan maailmaan. Kivillä on mukanaan lemmikkikäärmeensä Niji ja valokuva äidistään lapsena.

Löytyykö äiti junasta? Keitä ovat katastrofaatit, eskapistit ja visionäärit? Se selviää lukemalla kirjan.

Kesti silti hetken ennen kuin silmäni avautuivat. (Oletko kuullut sellaista sanontaa? Se tarkoittaa, että kuvaannollisesti näkee jonkin asian ensimmäistä kertaa, ymmärtää viimein jonkin asian.) (s. 120)

Sillanpäällä on jännittävä tapa kirjoittaa hahmonsa kommentoimaan neljättä seinää rikkoen. Kivi selittää lukijalle niin isoisänsä käyttämiä sanontoja kuin mitä cliffhanger tarkoittaa, kehottaa skippaamaan ällöttävän kohdan ja kertauksen viime aikaisista tapahtumista kuin suoratoistopalvelussa konsanaan. Isona plussanaa yhdessä lauseessa mainitut muunsukupuoliset hahmot!
  
– Sun iho on tuollainen... juuri luodun käärmeennahan värinen. Kalpea. Mutta pilkullinen. Pilkkujen väri on... raaka persikka. 
– Persikkapilkkuja kuolleessa nahassa. Siellä päin, mistä minä olen kotoisin, ei ole tapana kommentoida ihmisten ihonväriä. Sitä pidetään epäkohteliaana, sanoin. (s. 91)

    
Arvosana:
    
Takakannesta:
Uusi mysteerisarja alkaa!
  
Lumoava tarina vie lukijansa maan alla kulkevan salaperäisen käärmejunan kyytiin. Taidokkaan tekijäkaksikon fantastinen sarja on täynnä kihiseviä salaisuuksia, joiden selviämistä odottaa henkeään pidätellen!
  
12-vuotias Kivi asuu isovanhempiensa luona matelijakaupan yläkerrassa. Kun vanhukset viedään hoitolaan, karkaa Kivi lemmikkikäärmeensä Nijin kanssa etsimään maan nielemää äitiään. Kivi päätyy rautatieasemalle, jonne matelee riimuin koristeltu käärmejuna. Alkaa huimaava seikkailu, jonka aikana Kivi joutuu pohtimaan, milloin todellisuus muuttuu tarinoiksi ja tarinat totuudeksi.
  
Maanalainen juna vaunuineen kuhisee taikavoimaisia käärmeitä, riimumerkkejä ja mysteereitä – ja luo nahkansa tarinan edetessä aina uudelleen. Oppaakseen Kivi saa teini-ikäisen, tuittupäisen Dian. Mutta onko tähän luottamista? Taikka Boaan, junan pistäväkatseiseen johtajaan?
    
256 sivua, WSOY 2024
   
Luettu myös täällä: Lastenkirjahylly, Luova ruho

torstai 29. elokuuta 2024

Lukupiirissä | Delia Owens: Suon villi laulu

"Ei oo karhut pelkona mulla."
  
  
Lukupiirin elokuun kirja
   
Ilmiömäisen suosittu ja elokuvaksikin taipunut Delia Owensin Suon villi laulu oli vetämäni lukupiirin elokuun kirjana. Minulla on aina todella varautunut suhtautuminen näihin hypetettyihin kirjoihin ja siksi en tätäkään ollut aiemmin lukenut. Onneksi epäluuloni osoittautui vääräksi.
  
"Rakkaus vaan menee niin monesti pieleen. Mutta silloinkin, kun siinä epäonnistuu, se yhdistää meitä toisiimme, eikä meillä loppujen lopuksi muuta ole kuin nää yhteydet toisiimme." (s. 276)
  
Päälle neljän sadan sivun kirjaan mahtui niin paljon kaikkea: upeaa luontokuvausta, kasvutarina, romantiikkaa, parisuhdeväkivaltaa, löydetty perhe, murhatutkinta ja oikeudenkäynti. Tarina avautuu kahdessa aikalinjassa, jotka lopussa sulautuvat yhteen. Alussa eletään vuotta 1952 ja päähenkilö Kya on kuuden vanha. Kerronta vuorottelee Kyan lapsuuden sekä nuoruuden ja nykyhetken, vuoden 1969 murhatutkinnan välillä.
  
Koko kylä näytti väsähtäneen luonnonvoimien kanssa kamppailuun ja repsotti ikään kuin periksi antaneena. (s. 27)
  
Kyan äiti ja vanhemmat sisarukset lähtevät yksitellen kotoa, pois alati humalassa olevan, väkivaltaisen isän nyrkkien alta. Vain pikkuinen Kya jää kotiin, eikä mene kovin pitkään, kun isäkään ei tule enää kotiin. Kya jää yksin mökinrähjään marskimaan keskelle. Luonnosta tulee hänen opettajansa, vanhempansa ja keino selvitä hengissä (myös sydämellinen tummaihoinen puodinpitäjä Jumpin ja hänen vaimonsa Mabel auttavat osaltaan). Kaikki muuttuu, kun poika nimeltä Tate tulee mukaan kuvioihin ja haluaa opettaa Kyan lukemaan, tyttö kun kävi koulussa vain yhden päivän - kiitos naureskelevien luokkatovereiden.
  
"Vähän kuin ei olisi ikinä nähnyt tähtiä ja sitten saisi yhtäkkiä nähdä ne." (s. 319)
  
Pidin eniten kirjan alkupuolesta ja Kyan kasvutarinasta sekä huiman eläväisestä luontokuvauksesta, mutta lopun iso juonikäänne pääsi yllättämään erittäin positiivisesti. Vaikka tässä on niin mahdottoman paljon kaikkea, mikään osa ei tuntunut turhalta tai syönyt jonkin toisen teeman vaikuttavuutta. Syystäkin on siis tämä tarina saanut niin paljon huomiota. Pitänee katsoa myös filmatisointi tästä. 
  
Arvosana:
          
Takakannesta:
Sydäntä särkevä kasvutarina, murhamysteeri ja lumoava kertomus luonnon kauneudesta.
  
Kun pohjoiscarolinalaiselta suolta löytyy kylän oman kultapojan ruumis, epäilykset kääntyvät Kya Clarkiin, joka asuu marskimaan reunalla. Kouluja käymätön juopon tytär, köyhää valkoista roskasakkia – vai jotain aivan muuta? Kya on oppinut selviytymään yksin, ystävystymään suon eläinten kanssa ja lukemaan sen vesiä ja mättäitä. Mutta hänkin kaipaa rakkautta, ja kun villi luonto kohtaa ihmisten maailman, ei mikään ole enää entisellään.
  
Suon villi laulu on ollut valtaisa myynti- ja arvostelumenestys Yhdysvalloissa, minkä lisäksi se ilmestyy yli 40 muussa maassa. Reese Witherspoonin tuotantoyhtiö on ostanut teoksen filmatisointioikeudet.
  
Suomentanut: Maria Lyytinen, 414 sivua, WSOY 2020
  
Alkuperäinen nimi: Where the Crawdads Sing (2018)
    
  
Samankaltaista luettavaa:

tiistai 27. elokuuta 2024

Riley Redgate: Alone Out Here

"Because the end of the world is beginning of the world."
  
  
Pakko rakastaa kirjastoa! Toivoin Riley Redgaten YA-scifiromaania Alone Out Here hankittavaksi ja olipa ihanaa huomata, että toiveeni oli valittu toteutettavaksi. Harmillisesti kirja ei ollut aivan yhtä hyvä kuin toivoin sen olevan, mutta ei se mitään - olivathan lopussa tapahtuneet käänteet kerrankin sellaisia, joita en osannut ennalta odottaa. 
    
Maapallo on tuhoutumassa. Tutkijat ovat havainneet supertulivuoren, joka tulee purkautumaan muutaman vuoden sisällä. Purkauksen myötä maapallon ilmakehään vapautuu niin paljon metaania, että se muuttaa koko planeetan ilmaston elinkelvottomaksi. Rakennetaan uudenlaisia avaruusaluksia, joiden avulla voidaan pelastaa edes osa ihmiskunnasta, eläimistä, kasveista, taiteesta ja maapallon historiasta. Lähimmälle, mahdollisesti elinkelpoiselle planeetalle on matkaa vain sellaiset 1100 vuotta, eli selviytyjien on luotava uusia sukupolvia ihmislajin säilyttämiseksi.
  
Nobody watched when Earth was destroyed. Nobody will watch if one of us lets go here except each other. We are unspeakably small, bacteria clinging to an insect's body. (s. 375)
  
Päähenkilö on n. 18-vuotias Leigh, Yhdysvaltojen rouva presidentin tytär. Hänestä on vallan vaikea pitää, kuten suuresta osasta muitakaan hahmoja. Kaikki ovat teinejä, koska vain he ehtivät pelastautua prototyyppialuksen kyytiin, kun tulivuori purkautuukin etukäteen. Seuraa kuukausien mittaista ojasta allikkoon joutumista. Selviää, ettei alusta oltu varusteltu kokonaan, joten puutteiden myötä nuoret joutuvat tinkimään ja säännöstelemään paljosta. Porukka tekee myös todella tyhmiä päätöksiä ja moni loukkaantuu niiden seurauksesta.
  
This ragtag group of fifty kids --
"What we're doing is like todlers playing with toy firetrucks while our house is burning down." (s. 35 ja 154)
  
Kuinka näin kiinnostavasta aiheesta voidaan kirjoittaa niin kuiva ja hidastempoinen kirja? Tässä kuvataan todella tarkkaan lähes jokainen päivä, mitä matkaa tehdään. Teiniromanssejakin nähdään vain yhden yritelmän verran, mutta sekin on kaatua, koska kaksikko ei puhu toisilleen. Lopussa oli niin yksi hyvin ennalta-arvattava kuin yksi varsin omaperäinenkin juonenkäänne, että ei tämä nyt aivan kamalakaan ollut, vaikka ymmärrän hyvin miksi joissakin Goodreads-arvosteluissa porukka on kuvaillut tätä todella ärsyttäväksi kirjaksi.
  
Arvosana:
           
Takakannesta:
What do you stand for, when you're one of the last left standing?
  
The year is 2072. Soon a volcanic eruption will trigger catastrophic devastation, and the only way out is up.
  
While the world’s leaders, scientists, and engineers oversee the frantic production of a space fleet meant to save humankind, their children are brought in for a weekend of touring the Lazarus, a high-tech prototype spaceship. But when the apocalypse arrives months ahead of schedule, First Daughter Leigh Chen and a handful of teens from the tour are the only ones to escape the planet.
  
This is the new world: a starship loaded with a catalog of human artifacts, a frozen menagerie of animal DNA, and fifty-three terrified survivors. From the panic arises a coalition of leaders, spearheaded by the pilot’s enigmatic daughter, Eli, who takes the wheel in their hunt for a habitable planet. But as isolation presses in, their uneasy peace begins to fracture. The struggle for control will mean the difference between survival and oblivion, and Leigh must decide whether to stand on the side of the mission or of her own humanity.
  
With aching poignancy and tense, heart-in-your-mouth action, this enthralling saga will stay with readers long after the final page.
  
392 sivua, Disney Hyperion 2022
  
Samankaltaista luettavaa: