Tähän astiset luetut

Toukokuu: (1532 sivua)

• Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta
• Kat Falls: Veden alla 
• Maggie Stiefvater: Väristys

Lisäksi aloitin J. R. Wardin Pimeyden rakastajan, mutta se on edelleen kesken.

Kesäkuu: (1604 sivua)

• Ally Condie: Tarkoitettu
• Philip Reeve: Kävelevät koneet
• Stephenie Meyer & Young Kim: Houkutus - sarjakuvasovitus osa 1
• Michelle Harrison: 13 Lahjaa 
• Stephenie Meyer: Bree Tannerin lyhyt elämä  

Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin Vitsauksen loppu jää ensi kuulle, melkein puolivälissä jo. Nyt tenttiin lukemista lauantaille.

Luettujen sivujen määrä 3090.

Uusimmat kirjaostokset

Ajattelin esitellä ihan uusimmat kirjahyllyn tulokkaat. Vähän aikaa sitten pölyttyneiden toveriensa joukkoon päätyi Colin Thompsonin Uusi Eeden, jonka löysin Huuto.netistä hintaan 1,50e. Viime ja tällä viikolla saapuivat samaisesta huutokaupasta itselle karjahtamani Nora Robertsin Morriganin risti (pokkarina) ja samoin pehmeäkantisena versiona Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Näille hintaa jäi ilman postikuluja 2,50e ja  1,25e. 

Tämänpäiväistä löytöä ajattelin esitellä vähän tarkemminkin, Elaine Coffmanin kirjoittama Mustan Douglasin morsian löytyi antikvariaatista hintaan 2,70e. Sattumalta katselin naisten hömppäosastoa, poikaystävän selaillessa englanninkielistä fantasiaa ja scifiä. Jutun juoni kiinnosti Gabaldonmaisuudessaan. Tosin kaikki Skotlantiin 1600-1700 luvuille sijoittuvat kirjat eivät tarkoita, että ne olisivat samaa tasoa, tämän huomasin Nora Robertsin Kunnian kautta teoksessa. Noh, kerron sitten mitä mieltä tästä, kunhan olen tämän (joskus kaukaisessa tulevaisuudessa) lukenut. Onko kukaan kuullut tästä aikaisemmin?

Takakannesta:

Välttääkseen vastenmielisen avioliiton lady Meleri Weatherby tekee uhkarohkean teon ja karkaa kotoaan Nothumberlandista tietäen, ettei ehkä enää koskaan voi palata.

Robert Douglasin tapaamisen myötä hänelle alkaa uusi elämä.

Beloynin linnan tarjoama turva järkkyy kuitenkin pian, kun menneisyys langettaa varjojaan. Hylätty sulhanen havittelee kostoa, ja linnassa alkaa tapahtua outoja asioita. Näkeekö Meleri näkyjä vai kummitteleeko siellä todella? Kun selittämättömien tapausten sarja vain jatkuu, alkaa Meleri jo epäillä omaa mielenterveyttään...

Day 20 – Favourite romance book

Onpas taas hankala! :D Tähänhän sopisi sanoa (jälleen) Diana Gabaldonin koko tuotannon... Hmm, olen lukenut myös pari naishömppää, Helen Fieldingin Bridget Jonesit on luettu ja niin myös yksi Jane Greenin kirja: Avioliittoahdistus (hyllyssä myös odottaa samaisen kirjailijan Netti@deitti). Mutta romantiikasta ja rakkaudesta täynnä olevat kirjat ovat minulle harvinaisia, sisällössä täytyy olla jotakin muutakin, kuten esimerkiksi Nora Robertsin Menneisyyden vangeissa, jossa Callie, eräs arkeologi nainen selvittää hämärää menneisyyttään antropologi miehen Jaken avulla.

Takakannesta:

Woodsboron pikkukaupunki pääsee hetkessä uutisotsikkoihin, kun kaupungin alta löytyy 5 000 vuotta vanhoja ihmisluita ja kivikautinen asuinpaikka. Nuori arkeologi Callie Dunbrook saapuu innostuneena kaupunkiin: hän on vihdoinkin saanut tilaisuuden näyttää kyntensä. Kaivauksilla alkaa pian tapahtua kummia ja ihmiset alkavat puhua, että koko tutkimusprojekti on kirottu. Tilanne mutkistuu entisestään, kun Callien ärsyttävä mutta jumalattoman komea ex-mies Jake ilmestyy kaupunkiin. Eikä siinä kaikki: Callie tarvitsee arkeologin taitojaan pian myös oman menneisyytensä penkomiseen.

Stephenie Meyer: Bree Tannerin lyhyt elämä

 
Stephenie Meyerin Houkutus -sarjaan kuuluvan lisäosan Bree Tannerin lyhyt elämä kansikuva tuo mieleen lauseen "Kuin tiimalasin hiekka ehtyy, on elämämmekin päivien viemää" ja se sisäistää hienosti kirjan pää teeman. Meyer totesi jossain, että jälkeenpäin hän olisi tahtonut kirjoittaa Epäilyksen eri tavalla, siksi tämä kirja syntyi.
 
Novelli kertoo nuoren vampyyriin, Breen, uudesta elämästä vain vähän ennen sen päättymistä taistelukentällä. Hän on syntynyt vain yhden asian vuoksi, koston. Hän on osa Victorian armeijaa, vampyyrin, jonka puolison Edward tappoi tämän yrittäessään vahingoittaa Bellaa. Nyt on Victorian tilaisuus tasoittaa tilit, tai niin hän ainakin luulee omassa synkässä mielessään. 

  

Bree Tannerin lyhyt elämä sisältää paitsi verenjanoa, se kertoo myös kuinka vampyyrimaailmassa osataan pelata kieroa peliä. Kirja paljastaa vastasyntyneiden janon ja selviytymistaistelun kyllästämän maailman, siinä on myös yllättävää ystävyyttä ja hellyyttä. Kiinnostavia hahmoja olivat Diego ja etenkin Fred, jonka kohtalo jää mietityttämään.
 
Kirja sopii vampyyri-saagan lukeneille, etenkin niille. jotka jo tietävät kuinka Epäilyksessä kävi. Kirjaa ei todellakaan jaksanut lukea yhteen pötköön, sillä asiat (mm. nuorten vampyyrien rähinät) alkavat nopeasti toistaa itseään ja välillä tuntuu kirjailijan pakottaneen novellinsa kirjan mittoihin. Vähemmällä toistolla ja sivuhenkilöihin syventymällä kirja voisi toimia itsenäisestikin, nyt se on vain laimea sivutuote. 

 

Arvosana:

 
Takakannesta.

”En enää välittänyt siitä, mitä kukakin ajatteli. Minun ei tarvinnut. Olin nyt jumala. Vahvempi, nopeampi, parempi. Kenelläkään muulla ei ollut merkitystä.” 

  

Hän on vastasyntynyt vampyyri. Hän on osa Victorian – Edwardin kostonhimoisen arkkivihollisen – armeijaa, jonka tehtävä on tuhota Cullenit ja Bella.

  

Bree Tannerin punaisten silmien kautta välittyy nuorten vampyyrien verenhimoinen maailma ja sen pimeät puolet. Breen elämää syventävä tarina kulkee uusien vaarojen ja salaisuuksien kautta Epäilys-romaanista tuttuun unohtumattomaan päätökseen.

  

Suomentanut: Pirjo Ruti, 218 sivua, WSOY 2010

 
Alkuperäinen nimi: The Short Second Life of Bree Tanner

  

Kirjasta muualla: Risingshadow, Savon Sanomat, Harakanvarpaita, Aamuvirkku yksisarvinen, Yhteishyvä, Lukunurkka

Day 19 – Favourite book turned into a movie

Moni kirja on kokenut muutoksen päätyessään elokuvaksi, toisinaan muutos on hyvästä, toisinaan taas tuntuu, että on menty siitä missä aita on matalin ja lopputulos aiheuttaa lähinnä myötähäpeää ja pahan olon.  Olen aiemminkin maininnut mm. Eragonin ja Houkutuksen leffasovelluksista, nissä kaikki mikä kiiltää kun ei ole ollut kultaa, vaikka kirjat lähtökohtaisesti erinomaisia teoksia ovatkin olleet. Gabaldonin kirjoista on ollut puhetta synnyttää elokuvia, mutta vielä ei ainakaan mitään kiveenhakattua ole. Paras leffaversio kirjasta on ollut Taru sormusten herrasta, joka minusta häikäisee kirjoja voimakkaammin, joskin olisin kaivannut enemmän Puuparran läsnäoloa (tätä löytyy pidennetystä versiosta, vaikka olisivat "poistetut" kohtaukset voineet olla jo valmiiksi osa elokuvaa, ilma ylimääräistä rahastusta pidennetyllä rainalla). Tom Bombadillin puuttuminen myös vaivasi. Onneksi näyttelijät ovat loistavia, niin Gandalf, Gimli kuin Legolaskin ovat lähes sellaisia kuin olisin hahmojen toivonut ja ajatellut olevankin. Naiset (heidän puuttumisensa ja näyttelijävalinnat) aiheuttivat hienoista pettymystä.