tiistai 21. kesäkuuta 2011

Michelle Harrison: 13 Lahjaa

Varoitus, tämä kirja on ahmittava kerta istumalta 
(tai muuten se ahmii sinut)! 
   
    
Luin tämän kahden päivän aikana, aloitin eilen illalla ja tänään en kyennyt olemaan lukematta lisää, kunnes koko kirja meni ihan huomaamatta! (Huolimatta aiemmasta kommentistani suomentajaa kohtaan, tämä kirja oli (muutamaa hassua sanavalintaa lukuun ottamatta) huikea! No, välillä tuskastuin hahmojen ennalta-arvattavuuteen taikka kyvyttömyyteen vetää johtopäätöksiä (sama ilmiö muuten monien tv sarjojen kanssa: katsojat ratkaisevat "visaisia pähkinöitä" ennen palkattuja huippututkijoita kokeakseen onnistumisen tunteen...), no keskeiset hahmothan ovan vain 12-13 vuotiaita (mutta minusta paljon fiksumpia kuin R. L. Stinen luomat).
    
 Ihastelin vanhojen keijumyyttien käyttöä ja samankaltaisuutta Ilki ihanan kanssa kuin myös kohtia, joissa tarinat erosivat toisistaan. Nämä keijut ovat jotain muuta kuin mihin suomalainen lukija on ennen törmännyt, vaikka vastaavia olentoja on Spiderwickin kartanon lähimaastoissa taikka Tylypahkan jästeille salaisilla käytävillä. Kerronta oli rikasta ja tempaavaa ja jokaisen luvun aloittava anfangi on koristeltu vanhojen satukirjojen tyyliin, mutta yksikään alkukirjain ei ole samanlainen kuin muut.

Lukunäytteitä:

Hän vaistosi tulijat peitonkin läpi, tunsi miten huoneen ilma rätisi niiden outoa energiaa. Hän jopa haistoi lehtien, sammalen ja kypsien marjojen multaisen kosteuden. Se oli niiden tuoksu. (s. 13-14)

Jostain syystä keijut tuntuivat vaistoavan, että hän näki ne, ja siksi hän veti niitä puoleensa kuin magneetti silloinkin kun yritti parhaansa mukaan teeskennellä ettei tiennyt niistä mitään.  (s. 29)
Hän työnsi oven varovasti auki ja astui sisään, hänen eteensä levittäytyi ihana näky. Huone oli täynnä kirjoja, kirjoja kaikista mahdollisista aiheista, sadottain kirjoja lattiasta kattoon. Nurkassa ikkunan ääressä oli valtava kirjoituspöytä, joka oli paksun pölykerroksen peitossa. Ja sen päällä oli lisää kirjoja. Tanya veti joitakin kirjoja hyllystä. Pöly vain lensi kun hän selaili niitä, ja oli helppo nähdä ettei kukaan ollut lukenut niitä vuosikausiin. Juoksuttaessaan sormea selkämyksiä pitkin hän huomasi, että jotkut olivat hyvin vanhoja, 1700-luvun lopulta asti. Hän avasi ensimmäisen, jonka erikoinen nimi oli Myytit ja magia aikojen saatossa, silmäili hakemistoa, kunnes löysi etsimänsä.  "Keijut", hän luki ääneen kuiskaten...  (s. 47)
Takakannesta:

13-vuotias Tanya on aina nähnyt ympärillään keijuja. Keijujen aiheuttamat selittämättömät sotkut saavat Tanyan äidin lopulta menettämään hermonsa, ja Tanya lähetetään isoäidin kartanoon kesänviettoon. Hän lähtee sinne vastahakoisesti, sillä isoäiti Florence on aina suhtautunut häneen hyvin torjuvasti – syystä, joka selviää Tanyalle vasta myöhemmin. Kartanossa Tanya törmää vaarallisiin salaisuuksiin. Vanha valokuva johdattaa hänet ratkaisemattoman mysteerin jäljille. 50 vuotta aikaisemmin kartanoa ympäröivässä synkässä metsässä on kadonnut jäljettömiin tyttö, josta Tanyan isoäiti ei halua puhua sanaakaan. Tilanhoitajan Fabian-poika ei saa katoamista mielestään. Hänen isoisänsä oli viimeinen, joka näki tytön elossa, ja on siitä lähtien elänyt epäilyksen varjo yllään. Yhdessä Tanya ja Fabian päättävät ratkaista arvoituksen, mutta edes Fabian ei tiedä Tanyan poikkeuksellisesta kyvystä. Eräänä yönä asiat saavat kohtalokkaan käänteen, kun Tanya yllättää talosta salaperäisen tunkeilijan ja saa kuulla, ettei hän ole ainoa tällä kyvyllä siunattu ja kirottu. Kartanon synkkä menneisyys on vaarassa toistaa itseään...

Arvosana:

Tyylilaji: nuoret, keijuja, 

Tämä kirja muistuttaa: 
  • Melissa Marrin Ilki ihanaa ja Sala kavalaa, koska tässä on kansanperinteen mukaisia näkymättömiä keijuja ja tyttöjä, jotka näkevät niitä vaikkeivät tahtoisikaan
  • Tony Di Terlizzin ja Holly Blackin Spiderwickin kronikat I-sarjaa, koska näkymätön maailma ei aina ole vain kaunista ja rauhanomaista - jos et pidä varaasi, terveytesi voi olla uhattuna keijujen suuttuessa
  • Libba Breyn Kauhun ja kauneuden valtakuntaa, koska tässä on salaisuuksia, synkkiä käytäviä, ulkopuolisuuden tunnetta, kauhua
  • Queenie Chanin piirtämää The Dreaming-mangaa, koska metsään katoaa ihmisiä
  • Neil Gaimanin Coralinea varjojen talossa, koska äidit eivät kuuntele lapsiaan
  
Suomentanut: Kaisa Kattelus, 362 sivua, Tammi 2011
    
Alkuperäinen nimi: The Thirteen Treasures, trilogian ensimmäinen osa.

Kirjasta muualla: Risingshadow, Helsingin Sanomat, Sivupiiri, Fleim, Kirjamielellä, Keskisuomalainen,

2 kommenttia:

  1. olen lukemut 2 ekaa osaa ja kolmas on lukulistalla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lukemaan sen viimeisenkin, vaikka se ei sarjan paras osa olekaan.

      Poista