Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18 | John Marsden: Tomorrow, When the War Began

'It's probably the start of World War Three', said Lee.

'We're probably been invaded and don't even know.'

  

  

Lukuhaasteissa: Helmet 35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa, Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18

  

John Marsdenin Tomorrow, When the War Began on hämmentävän hyvin aikaa kestänyt nuortenkirjallisuuden klassikko Australiasta. Se on listattu neljänneksi rakastetuimmaksi kirjaksi kotimaassaan, sitä on myyty miljoonia kappaleita ja sen pohjalta on tullut myös elokuva Huomenna taistelun alettua (2010), jonka olen joskus vuosia sitten nähnyt. Suomessa teos ei kuitenkaan ole kauhean tunnettu. Kirjaan tarttuessani olin jo kokonaan unohtanut leffan juonen, tiesin vain, että joku hyökkää päähenkilöiden kotimaahan, mutta en muistanut edes sitä, että tapahtumapaikkana on Australia. 

  

Seitsemän 17-vuotiasta nuorta, Ellie, Corrie, Homer, Lee, Fi, Robyn ja Kevin lähtevät joululomalla patikkaretkelle. Kun he palaavat paratiisimaisesta paikasta, hurmaavasti nimeltään The Hell, he huomaavat, että vieras valtio (jota ei ensimmäisessä kirjassa nimetä) on valloittanut maan ja ottanut heidän perheensä vangiksi. Nuoret olivat kyllä huomanneet lentokoneita, mutta olettivat niiden liittyvän juhlapäivään, joka tapahtui samaan aikaan heidän ollessaan retkellä. 

  

I can't think of any books I've read - or films I've seen - that relate much to us. We've all had to rewrite the scripts of our lives the last few weeks. (s. 16)

  

Mitä tehdä tällaisessa tilanteessa? Nuoret keräävät selviytymisen kannalta tarpeellisia tarvikkeita sekä ruokaa kodeistaan ja linnoittautuvat patikkaretkellään löytämälleen aukiolle. Sieltä käsin he tarkkailevat tilannetta ja taistelevat vastaan. Tapahtumat ovat siis jotenkin turhankin uskottavia näinä aikoina, kun Europassa soditaan, mutta hurjistakin käänteistä huolimatta ikävillä asioilla ei mässäillä.

  

Kirjassa on romanttisia virityksiä, loukkaantumisia ja paljon kuvausta selviytymisestä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Harmillisesti tarina loppuu kesken, sillä se kattaa vain noin kuukauden ajanjakson. Sarjassa on seitsemän osaa ja voisin kuvitella, että vasta viimeisessä, 1999 ilmestyneessä osassa, sota lopulta päättyy. Kirjastoon ei kuitenkaan ole sarjan muita osia hankittu. Voin silti suositella tämän lukemista, vaikka ratkaisua ei tässä vielä saadakaan. 

  

This was the new reality of our lives. (s. 84)

  

Selviytymisen rinnalla kuljetetaan legendaa The Hellissä asuneesta erakosta, jonka puhuttiin murhanneen vaimonsa. Tämä oli todella irrallinen osanen, mutta tarjoaa toisaalta hengähdystaukoja jatkuvan toiminnan ja epävarmuuden rinnalle. Kummastelin myös vela-ihmisenä, kun yksi hahmoista kommentoi, että he, siis lapset, antavat vanhempiensa elämille merkityksen. Ihan kiva, jos koet niin, mutta ehkäpä niillä vanhemmilla on muutakin merkittävää elämässään. 

  

Tässä mainittiin muutamia kirjoja nimeltä, hauskasti muiden joukossa mm. lukion englanninkurssille aloittamani Joseph Konradin The Heart Of Darkness, joka jäi kesken ja jätti vuosiksi olon, etten halua lukea mitään englanniksi (tämä Marsdenin kirja olisi ollut paljon parempi). Toinen hyvin mieleen jäänyt maininta oli Robert C. O'Brienin Z for Zacharias, jonka luin tammikuun 2021 klassikkohaasteen kirjana, linkki alla. 

All these words, words like 'evil' and 'visious' they meant nothing to Nature. Yes, evil was a human invention. (s. 243)

   

Kirja on saanut Goodreadsissa muutamia erikoisia, negatiivisia kommentteja mm. epäuskottavuudesta. Eräs käyttäjä valitti, ettei kirjassa puhuttu ollenkaan kuukautissuojista tavaroiden keruun yhteydessä, mutta kyllä tässä minun lukemassani kappaleessa oli maininta tampooneista (sivulla 112). Moni valitti myös miksi tällaiseen selviytymiskamppailuun on sekoitettu romantiikkaa. Minusta se käy kuitenkin järkeen, että synkimpinä aikoina sitä hakee turvaa toisista ihmisistä ja teineillä on yleensä myös varsin aktiivinen hormonitoiminta. 

   

  

Klassikkohaasteeseen lukemani kirjat:

    

William Golding: Kärpästen herra

L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet

George Orwell: Vuonna 1984

C.S. Lewis: Velho ja leijona

Tove Jansson: Näkymätön lapsi

Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu

Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi

Minna Canth: Papin perhe

Kate Chopin: Herääminen

Octavia E. Butler: Aamunkoitto

Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut

Robert C. O'Brien: Tohtori L - Vieras kuolleesta maailmasta

James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni

Vonda N. McIntyre: Unikäärme

Otfried Preussler: Mustan myllyn mestari

Brian Jacques: Soturi Matiaksen miekka

Waldemar Bonsels: Maija Mehiläinen

  

Arvosana:

      

Takakannesta:

The astonishing adventure begins...

  

Seventeen-year-old Ellie Linton wants one final adventure with her friends before the school holidays are over. Packed in Ellie's parents' Land-Rover they drive to the famously beautiful camp in the hills. 

  

Returning to their home town of Wirrawee, the seven teenagers realise that something is seriously wrong.  Their world has changed forever.

  

Would you give up everything? Would you fight? Would you sacrifice life itself?

  

Tomorrow When the War Began asks the questions you may one day have to answer.

  

286 sivua, Quercus 2011 (1. painos 1993)

Joulukuun luetut ja vuosikooste 2023

    

Joulukuussa oli hieman lukujumittelua, etenkin yhden huonon lukukokemuksen takia sekä kamalaa kiirettä joululahjojen valmiiksi saamisessa. Päätin alkukuusta, etten tällä kertaa matkusta Kuopioon joulun viettoon, koska en halunnut tuoda iäkkäälle äidilleni mitään kiertävää hengitystieinfektiota mahdollisena tuliaisena, joten lahjat perheelleni piti saada postiin hyvissä ajoin. Siitä huolimatta ehdin lukemaan yhdeksän teosta. Parhaat lukuhetket tarjosivat Adam-2, Whiteout, Festergrimm sekä Tulen ja tuhkan tyttäret. 

  

Kaikki joulukuussa luetut: (2494 sivua)

• Keiko Takemiya: To Terra... 3
• Natsu Hyuuga & Nekokurage: The Apothecary Diaries Manga 1
• Dhonielle Clayton, Tiffany D. Jackson, Nic Stone, Angie Thomas, Ashley Woodfolk & Nicola Yoon: Whiteout
• Tatsuki Fujimoto: Chainsaw Man 1
• Liina Putkonen & Nora Surojegin: Monen mutkan tonttumatka
• Alastair Chisholm: Adam-2
• Thomas Taylor: Festergrimm
• Alice Oseman: Charlien joulu
• Anniina Mikama: Tulen ja tuhkan tyttäret

  

  

Joululahjaksi sain kirjat:

• Fran Hart: The Other Ones
• TJ Klune: Wolfsong
• Elle McNicoll: Like a Charm
• Audrey Niffenegger: The Night Bookmobile
• Justina Robson: Kvanttipainovoima 2 - Panoksena sielu
• Lucy Strange: Sisters of the Lost Marsh

  

  

Tammikuun lukupinossa:

• Tinka Baer: Kaikujat 1) Kohti tuntematonta
• Kerstin Gieri: Päivänvalolla ei näe
• A.L. Graziadei: Icebreaker
• TJ Klune: Wolfsong
• Teri Hall: The Line
• John Marsden: Tomorrow, When the War Began
• J.S. Meresmaa & Anni Kuu Nupponen (toim.): Tinarinnat
• Alexandra Salmela: Puu

   

  

Hyllynlämmittäjät 2024

1. Lauren Beukes: Zoo City - Eläinten valtakunta
2. Mira Grant: Feed
3. Fran Hart: The Other Ones
4. TJ Klune: Wolfsong
5. Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri
6. Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan
7. Elle McNicoll: Like a Charm
8. Natasha Ngan: Girls of Paper and Fire 
9. Sara Pennypacker: Pax
10. Siri Pettersen: Mätä
11. Alastair Reynolds: Noidankehä
12. Lucy Strange: Sisters of the Lost Marsh

  

Suosikkini Instagamissa jakamistani kuvista.

   

Tilastoja vuodesta 2023:

230 luettua kirjaa, 47 177 luettua sivua. Lyhyimmäksi kirjaksi Goodreads ilmoittaa Satu Kettusen Mörköjuhlat (20 sivua) ja pisin kirja oli Mia Myllymäen Huomistarhuri (536 sivua).  Kirjojen keskipituus oli 205 sivua ja tähditysten keski-arvo 3,6, joka oli hieman aiempia vuosia korkeampi. Goodreadsissa tosin hieman harmillisesti eivät puolikkaat tähdet ole käytössä. Hyvä lukuvuosi! 

• osallistuin 32 lukuhaasteeseen
• kirjahyllyni kasvoi 53 teoksella
• arvostelukappaleita sain 61
• arvostelin kuusi kirjaa Tähtivaeltajaan
• kotimaisia kirjoja luin 98
• englanniksi 9 kirjaa, 54 sarjakuvaa ja yhden kuvakirjan
• eniten luin J.S. Meresmaalta, seitsemän teosta
• Mari Luoman kuvittamia/kirjoittamia teoksia oli kuusi
• kahdeksalla kirjalla oli Karin Niemen tekemä kansi
• pisin lukemani sarja oli The Promised Neverland, josta luin 15 osaa
• luin eniten WSOY:n julkaisemia kirjoja (24), Tammelta luin 18 ja Otavalta 17 teosta, 4-8 teosta luin yhdeksältä kustantamolta (Egmont, Into, Karisto, Kumma, Myllylahti, Mäkelä, Pokuto, Punainen jättiläinen ja Sangatsu manga)
• Helmet-lukuhaasteeseen sain luettua 46/50 kohtaa
• hyllynlämmittäjistä luin 4/12
• listasin 30 kirjaa pettymykseksi (kolme pahinta pettymystä olivat Tommi Kinnusen Pimeät kuut, Liina Putkosen Monen mutkan tonttumatka sekä John Greenin ja David Levithanin Will Grayson, Will Grayson)

  

Suosikkini kirjahyllyn uusista asukkaista.

  

Luin:

• 23 kuvakirjaa
• 3 novellikokoelmaa
• 8 tietokirjaa
• 12 elämäkertaa / muistelmaa
• 3 runoteosta
• 38 nuorten/YA-kirjaa
• 47 lasten romaania
• 9 klassikkoa
• 87 sarjakuvaa/mangaa
• 46 sateenkaarevaa
• 18 fantasiaa
• 16 scifiä
• 17 kauhua

  

  

Vuoden parhaat lukukokemukset:

Viisi tähteä annoin 13 kirjalle...:

• B.B. Alston: Amari ja taikureiden peli
• Linda Bondestam: Elämäni pohjalla - Yksinäisen aksolotlin tarina
• Rachel Bright & Jim Field: Ihan itse, sanoi susi
• Erik J. Brown: All That's Left in the World
• Samuli Heimonen: Me olemme susi
• Sini Helminen: Kalma
• Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas
• Anne Kovalainen: Ensin palasivat linnut
• Oskar Källner & Karl Johnsson: Imperiumin perilliset 5) Vankilapako
• Satu Leisko: Ihmisenhaltija
• Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä
• Eliot Screfer: The Darkness Outside Us
• Susanna Silvander-Rosti & Nadja Sarell: Sulon ja Elsin mummo karkuteillä

  

  

...ja 14 sarjakuvalle:

• Jadzia Axelrod & Jess Taylor: Galaxy - The Prettiest Star
• Rebecca Burgess: How to Be Ace - A Memoir of Growing Up Asexual
• Rhea Ewing: Fine - A Comic About Gender
• Crystal Frasier & Val Wise: Cheer Up - Love and Pompoms
• Antonio Iturbe, Salva Rubio & Loreto Aroca: The Librarian of Auschwitz (The Graphic Novel)
• Jarrett Melendez & Danica Brine: Chef's Kiss
• Trung Le Nguyen: The Magic Fish
• Tiia Salmelin: Painajaisen varjo
• Kenta Shinohara: Astra - Avaruuden haaksirikkoiset 2-4
• Kaiu Shirai & Posuka Demizu: The Promised Neverland 6
• Marlyn Spaaij: Sisters of the Mist
• Miila Westin: Myyttiset 1) Loputon talvi 

  

Neljä ja puoli tähteä annoin 20 kirjalle...:

• S.A. Barnes: Dead Silence
• Alastair Chisholm: Orion Lost 
• Emilia Erfving: Kasan perhe
• Megan E. Freeman: Alone
• Holly Jackson: Kiltti tyttö, julma kosto
• Pam Jenoff: Pariisin vakoojatar
• Päivi Tuulikki Koskela & Hanna Kenakkala: Varastettu metsä
• Lars Mæhle & Lars Rudebjer: Hirmuliskojengi ja halloweenjuhlat
• J.S. Meresmaa & Emma Rautala: Hirviöhoitola - Kartanon kummajaiset 
• J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän
• Sarah Penner: Lontoon salatieteellinen seura
• Sarah Penner: Myrkynkeittäjä
• Rick Riordan: Salamavaras
• Henna Ryynänen: Metsä muuttaa
• Annukka Salama: Käärmeenlumooja
• Anne Salovaara: Sahrami-sudenpentu ja suuri ulvonta
• Jani Toivola & Saara Obele: Poika ja rohkeusloikka
• Reetta Vuokko-Syrjänen: Syntykeho, eli miten juosta pakoon ilman jalkoja
• Andy Weir: Operaatio Ave Maria
• Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 1) Hälytystila

    

    

...ja 6 sarjakuvalle:

• Carbone & Gijé: Soittorasia 3) Menneisyyden varjot
• Eoin Colfer, Andrew Donkin & Giovanni Rigano: Global
• Cory Doctorow & Jen Wang: In Real Life
• Tatsuya Endo: Spy x Family 4
• Sami Nyyssölä: Hiilijalanjälkeen jääneet
• Siiri Viljakka: Kohti sumua

  

Vuoden kauneimmat kannet:

   

Helmet-lukuhaaste 2023:

  

1. Kirjassa on kartta - Darren Charlton: Wranglestone 

2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta - Päivi Tuulikki Koskela & Hanna Kenakkala: Operaatio IlmastoAreena 

3. Kirjan nimessä on kasvi - Blake Crouch: Wayward Pines - Ei pakotietä 

4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna - Merja Toppi: Sielusiepparin jäljillä 

5. Kirjassa ollaan maan alla - J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän 

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate - Dess Terentjeva: Freestyle 

7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta - Maria Gripe: Salaisuus varjossa 

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista - Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät 

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä - Kuura Juntunen: Mähän tiesin, ettei täällä ole mitään 

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja - Keigo Higashino: Namiyan puodin ihmeet 

11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi - Brian Jacques: Soturi Matiaksen miekka 

12. Kirjan nimi liittyy veteen - J.S. Meresmaa: Akanvirta 

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs - Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä 

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta - Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta - Potilas numero 43 

15. Kirjan nimessä on ja-sana - Helena Immonen: Näkymätön Milanna ja kielletty kirja 

16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa - Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille 

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä) - Salva Rubio, Antonio Iturbe & Loreto Aroca: The Librarian of Auschwitz 

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt - Johanna Hulkko: Geoetsivät ja kadonnut muinaispurkka 

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla - Sarah Penner: Myrkynkeittäjä 

21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta - Andy Weir: Operaatio Ave Maria 

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon - Satu Leisko: Ihmisenhaltija 

23. Kirja on iso - Sami Karjalainen: Suomen hyppyhämähäkit - Katso silmiin ja ihastu!

24. Kirja kertoo urheilijasta - Crystal Fraser & Val Wise: Cheer up! - Love and Pompoms 

25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi - Eva Amores & Matt Cosgrove: Karsein viikko ikinä - Maanantai 

26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä - John Green & David Levithan: Will Grayson, Will Grayson 

28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä - Waldemar Bonsels: Maija Mehiläinen

29. Kirjassa on minä-kertoja - Rick Riordan: Salamavaras 

30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi - Annukka Salama: Käärmeenlumooja 

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas - Morgan E. Freeman: Alone 

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun - Magdalena Hai: Sarvijumala 

34. Kirja kertoo Ukrainasta - Laryssa Denysenko & Olena London: Ilmahälytyksen lapset 

35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua - Jenna Beatrice & Erika Lynne Jones: The Loud Librarian 

37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole - Minna Canth: Ompelija ja muita kertomuksia 

38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan - J.S. Meresmaa: Kunnes tapamme taas 

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta - Eliot Schrefer: The Darkness Outside Us 

40. Kirjassa hylätään jotain - Pam Jenoff: Pariisin vakoojatar 

41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla - Mona Bling: 23 transmyyttiä - Totta ja tarua transihmisistä 

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa - Erik J. Brown: All That’s Left in the World 

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa - Mia Myllymäki: Huomistarhuri 

44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä - Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas 

45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan - Mirjami Sirén: Kaupunki ilman koteja 

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika - J.S. Meresmaa: Kerberos 

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön - Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle & A.R.S. Horkka: Nordic Horror - Valkean yön lapset 

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023 - B.B. Alston: Amari ja taikureiden peli 

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä - Anniina Mikama: Tulen ja tuhkan tyttäret

  

Thomas Taylor: Festergrimm

"Tarinoissa voi tapahtua mitä tahansa. Siksihän me tarinoista pidämmekin."

   

   

Festergrimm on neljäs osa Thomas Taylorin kirjoittamia Herbert Sitruksen ja Orvokki Parman seikkailuja Aaverannan mysteereissä. Jatkoakin on luvassa pian, sillä Mermeduusa ilmestyy jo tammikuussa.

  

"Mikä siinä 'syvimmässä salaisuudessa' on niin tärkeää?" Orvokki kyselee -- "Jos et ole koskaan nähnyt sitä, mikä se sitten onkaan, mistä edes tiedät että se on olemassa?" (s. 271)

  

Tälläkin kertaa lähtökohta oli ihastuttavan kutkuttava: satoja vuosia vanha tarina robotista ja sen tekijästä sekä vahanukkekabinetista. Mutta pöh, tässä ei ollut aivan sitä samaa imua kuin aiemmissa osissa.

  

"Menneinä aikoina -- meri oli portti maailmaan, ja tuolloin koko maailma kävi täällä aina joulukuussa, kun Aaverannan kapeat kadut valaistiin silkkilyhdyin ja juhlavat kojut loistivat valoissa. Mutta yksikään Aaveen Talvimarkkinoiden houkutuksista ei ollut aivan yhtä lumoava kuin teltta, jota piti Ludovic Festergrimm, leluntekijä, koneistomestari ja ihmeidentekijä." (s. 153)

  

Herbie oli hahmona paikoin todella ärsyttävän yksiulotteinen (hän suhtautui seikkailuihin, niin isompiin kuin pienempiinkin todella kielteisesti) ja Orvokissa oli samaa vikaa (hän heittäytyi vaaranpaikkoihin ajattelematta kahta kertaa). Myös tarinan pahis Sebastian Ankerias ja Hotelli Nautiluksen johtaja herra Nilviäinen ovat suorastaan mielikuvituksettoman karikatyyrisiä toimissaan. Tulee aivan mieleen Lemony Snicketin Surkeiden sattumusten sarja.

  

"Mutta Herbie, tästä voi tosiaan alkaa uusi seikkailu. Etkö ole edes vähän innoissasi?"

  

"En. -- Minulla on tänä vuonna EI-marraskuu. Olen sanonut 'ei' kaikelle vähänkään seikkailulliselle koko kuukauden, ja jäljellä on enää vain kaksi päivää." (s. 20-21)

  

Ferstergrimmin robotti, kerakkorapu ja kirjakauppakissa-Erwin veivät voiton kiinnostavina hahmoina. Herbien oma mysteeri ei paljoa edennyt tässä osassa, vaikka siitä vihjailtiin jatkuvasti. Toivottavasti saataisiin pian lisää tietoa siltäkin rintamalta, ennen kuin lukijat kyllästyvät yhden tempun poniin.

  

Sebastian Ankerias seisoo pöydän ääressä keskellä huonetta, joka on täynnä ruumiinosia. Torsoja riippuu koukuissa katosta, päitä kellii hyllyillä ja jalkoja ja käsivarsia on kasattu sikin sokin koreihin.

Yksi kokonainen näyttelyvitriini on täynnä pelkkiä silmämunia.

On purkkikaupalla... jotain...

Paikka näyttää konepajan ja tohtori Frankensteinin laboratorion risteytykseltä. (s. 121)

  

Käännöksessä oli pari omaan kielikorvaani hassulta kuulostavaa sanavalintaa (ja ainakin yksi ihan oikea kirjoitusvirhekin), kuten viheltävä kattila vesipannun sijaan ja Orvokki popsii kinuskeja eikä toffeepaloja.

  

"Yleensä -- seikkailun päätteeksi on tarjolla kakkua. Ja kaakaota. Enkä ymmärrä, miksi tämä kerta olisi poikkeus." (s. 331)

  

Arvosana:

  

Takakannesta:
Aaverannan kaduilla seikkaillaan jälleen!
  
Aaverannan merenrantakaupungissa legendat heräävät eloon. Lukijoiden rakastaman, tunnelmaa ja seikkailua pursuavan sarjan neljännessä osassa Herbert Sitrus ja Orvokki Parma ovat mystisen Festergrimmin jäljillä.
  
Herbert Sitrus ja Orvokki Parma jatkavat Aaverannan myyttisten legendojen tutkimista. Suosikkisarja vie lukijansa valtameren äärelle vanhaan sumuiseen rannikkokaupunkiin, jonka turistit ovat hylänneet kesän jäljiltä. Taattua tunnelmaa Taylorin tapaan!

  
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta, 339 sivua, WSOY 2022
  
Alkuperäinen nimi: Festergrimm (2022)
  
Sarjassa ilmestyneet:

• Malamanteri
• Gargantis
• Kammovarjo
• Festergrim
• Mermeduusa (ilmestyy tammikuussa 2024) 

  
Luettu myös täällä: Kirjojen keskellä, Luova ruho 

Alastair Chisholm: Orion Lost & Adam-2

"There was a ship, in space, lost.

A colony ship, taking a group of brave new-worlders off to some distant settlement."

   

  

Across all of known space, it seemed inevitable that the most likely threat was not the vacuum, not asteroids, not even alien life forms - it was other humans. (s. 52)

  

Alastair Chisholmin Orion Lost on ahmittavaa varhaisnuorten (middle grade) scifiä. Joukko ihmisiä on matkalla kohti uutta kotiplaneettaansa, mutta jokin menee pieleen. Vain kuusi 11-13-vuotiasta lasta herää matkaa nopeuttavan avaruushypyn jälkeen.

  

"There has been an accident. There was an Event. As a result of this Event, it was necessary to carry out an emergency Jump. -- The emergency Jump was compromised. -- In event of no active crew members, command falls to any viable crew member with sufficent Command Training. -- The remaining candidates are Vihaan Joshi and Beth McKay. -- Beth McKay, you are the most senior viable candidate for command. You are therefore designated acting captain of the starship Orion and all its crew."

--

She laughed. "Ship, I'm not the captain! I can't be! I'm only thirteen! I'm a kid!" (s. 78-80 ja 84)

  

Heidän on korjattava jättimäisen avaruusaluksen ongelmia ja yritettävä samalla pysyä väleissä, sillä aluksen tietokone valitsee kapteeniksi päähenkilö Bethin, eikä kapteenin poikaa Vihaania. Kaksikon välillä onkin paljon kahnauksia, mutta mitä tapahtuu, kun nuoret tajuavat, että asiat ovat vielä enemmän sekaisin kuin he ovat aluksi tajunneetkaan? Kuka valehtelee ja miksi?

  

"We're never alone. Ship is alway watching us." (s. 119)

  

Tässä on paljon samaa kuin Lost in Space -tv-sarjassa, Kenta Shinoharan Astra - Avaruuden haaksirikkoiset -mangassa, Beth Revisin Across the Universe, K.A. Applegaten Remnants ja Timo Palvelan Kepler62 -sarjoissa sekä Eliot Schreferin The Darkness Outside Us -kirjassa.

  

"This is an unexpected situation but not an emergency. We have a ship that can keep us alive for as long as we need. We don't know how to repair the Jump drive, yet - but we'll figure it out. We're not helpless. and we're not alone. We've got Ship to help us, keep us safe. We will get home. It's just a question of figuring out how." (s. 116)

  

Arvosana:

     

Takakannesta:

After a catastrophic Unknown Event leaves the colony ship Orion stranded deep in space, it’s up to thirteen-year-old Beth and her friends to navigate through treacherous and uncharted territory and reach safety. But a heavily damaged ship, a mysterious alien species, space pirates, and an Artificial Intelligence which Beth suspects may be lying to her mean that getting home has never been so difficult.

  

Hugely gripping, with incredible twists and a fast-paced, action-packed story, this is an unputdownable science fiction adventure – perfect for fans of Mortal Engines and Star Wars.

  

361 sivua, 2020 Nosy Crow
  

*****

    

"In Father's world, there were those in charge, and those below. They ruled the world, Father and those like him. They lived with unimaginable wealth, and they treated the million, billions people below as if they didn't even matter. -- There were riots. And strikes - the peple refused to work, demanded change. But to a man like Father, the solution was simple - build better workers."

  

  

Luettuani Orion Lostin katsoin olisiko kirjaston kokoelmaan hankittu enemmänkin Chisholmin teoksia. Adam-2 osoittautui kivaksi lukupalaksi joulukiireiden keskellä. Adam on robottiprototyyppi, joka on viimeiset 200 vuotta asunut rakentajansa (jota hän kutsuu isäksi) talon kellarissa. Eräänä päivänä hänen päivärutiininsa häiriintyvät, kun kaksi ihmistä tunkeutuu lukitsemattomasta ovesta. Adamin isä on sanonut, että sen tulee harjoitella hyvänä poikana olemista ja se ei saa lähteä kellarista.

  

Shattered houses, rubble, spikes of raw metal pointing at the sky, drifts of old material fluttering in the morning breeze. Everything was blackened and hollow, squares of empty windows with the glass blown out, weeds reclaiming the stones. Most of the buildings were either partly or wholly destroyed.

--

"Is it like this everywhere?" he asked. He still found it difficult to process. "The whole world?"

--

"There might be others out there, but we can't reach them. As far as we know... we're all that's left." (s. 32 ja 94-95)

  

Ihmiset ovat nuorempi tyttö Runa ja Linden-niminen muunsukupuolinen nuori (hänen pronomininsa ovat ze ja hir). Alun hankaluuksien jälkeen Adam lähtee nuorten mukaan ja suojelee heitä, käyttäytymismalli, jota ihmisten on vaikea ymmärtää, sillä Funksit (eli robotit, joilla on Functional Consciousness, toiminnallinen tietoisuus) tappavat ihmisiä.

  

"You are Runa. You are humam female." It turned towards Linden. "You are Linden. You are a human female-" 

"No I'm not", snapped Linden. 

The machine's eyes moved horribly, blinking. "Your bone structure suggests-" 

"Linden's non-binary", said Runa. "NB, enby, yes? No defined gender. Do you know what that means?" 

"Of course", it said. "Linden is neither male nor female. -- Which pronouns would you prefer me to use?" (s. 12-13)

  

Adam oppii, että maailma on muuttunut paljon niiden vuosien aikana, kun se on ollut suljettuna yhteen huoneeseen. Tapahtumia seurataan Adamin ja Lindenin näkökulmista. Ihan huimaa, että tässä on ei-binäärinen hahmo ja kuinka toiseutta voidaan tuoda nerokkaasti esille laittamalla toiseksi kertojaksi robotti.

  

Midwinter was coming soon, she said, and there would be a celebration. One day she pulled Adam to the window and they watched as an enormous pine tree, five meters tall or more, was dragged up through the gates of Keep and into the courtyard. (s. 140)

  

Arvosana:

     

Takakannesta:

Adam-2 has been locked in the basement of a lost building for over two hundred years – until he emerges into a world ruined by a civil war between humans and advanced intelligence. Hunted by both sides, Adam discovers that he holds the key to the war, and the power to end it – to destroy one side and save the other. But first, Adam must decide who – and what – he really is.

  

320 sivua, 2021 Nosy Crow

Kirjabloggaajien joulukalenteri: Luukku 12

  

Tervetuloa kirjabloggaajien joulukalenterin luukkuun 12! Eilen luukku avattiin Tuulevin lukubogissa ja huomenna kannattaa mennä Kirsin Book Clubin sivuille avaamaan luukku 13. Lista kaikista kalenteriin osallistuvista blogeista löytyy ensimmäisestä luukusta. 

  

Ihanaa joulua kaikille!

  

  

Liina Putkosen kirjoittama ja Nora Surojeginin kuvittama Monen mutkan tonttumatka on ensimmäinen osa Revontuulen ratsastajat -sarjasta ja se on kirjoitettu joulukalenterinkirjan muotoon - lukujen sijaan teos onkin jaettu 24 luukuksi. 

   

Päähenkilönä seurataan 11-vuotiasta Pyryä. Hänen vanhempansa riitelevät ja koulussa Manni-niminen poika on ottanut Pyryn silmätikukseen. Erään pelottavan illan aikana Pyry tutustuu Tuisku-nimiseen tyttöön, joka kertoo olevansa tonttulas, siis tonttuoppilas, ja että Pyryä tarvitaan tärkeään tehtävään. Kaksikon on autettava Mannia. Pyry oppii paljon uutta itsestään ja äitinsä menneisyydestä - tämä kun ei ole koskaan kertonut mitään esimerkiksi perheestään, koska hän on omien sanojensa mukaan orpo. 

   

Kun Pyry pysyi tarinassaan, vanhemmat muistuttivat, että 11-vuotiaalla on jo vastuu puheistaan. Noin iso lapsi ei voinut päästää suustaan ihan mitä tahansa mieleen tuli.

--

– Olet lukenut lapselle aivan liikaa kaiken maailman keksittyjä tarinoita. Senkin ajan olisi voinut käyttää johonkin järkevään, vaikka matematiikkaan! (s. 78-79)

  

Kiinnostavista lähtökohdistaan huolimatta, oli kirjan lukeminen minulle todella takkuisaa. Tuli aivan sellainen tunne, että nyt ajetaan Stigalla mäkeä alas jarrut pohjassa. Kirjaan tarttuminen tuntui suorittamiselta ja oli hyvin lähellä aiheuttaa lukujumin. Putkonen leikittelee kielellä, mutta ei osunut minun tikkatauluni napakymppiin. Sanavalinnat olivat usein haastavia aikuisenkaan ymmärtää, puhumattakaan teoksen varsinaisesta kohderyhmästä. 

  

Olen aina sitä mieltä, että kielellistä rikkautta ja monimuotoisuutta on hyvä viljellä lanussa, mutta tässä tuli tunne, että oltiin valittu kyllä erikoisuuden tavoittelu lukutaidon kehittämiseen sijaan. esim. ihmisen tössykkä, kiusimus, ok on lyhenne sanoista ollos kollos, ronttoset, huithamppi, vänkyttää, rönttäiset huppariteinit, tilpehöörin tönttiäiset, vöyrinä, ilon kikatuskakatusaalto, hepslaagi, hörsiä, ilontallaaja...

  

Jouluisuutta korostettiin liaallisuuksiin asti mm. nimissä. Tontotus on eläinhahmoinen tonttu, tontessori tonttuprofessori, Tasavallan pääkaupunki on Jojoululu ja muita mainittuja paikkoja olivat Vitivalla ja Ritiralla (kartta olisi ollut kiva). Myös tunnetaitojen opettaminen oli aivan liian alleviivaavaa, monet asiat olisi voinut käsitellä paljon hienovaraisemminkin. Tonttuakatemia, valoloitsu kirkastus maksimus, muistitaiat ja tonttujen suojasielu sekä villimieli toivat mieleen Tylypahkan ja suojeliukset. (Kirjailija itseasiassa kiittelee lopussa J.K. Rowlingia, mikä on vähintäänkin kyseenalaista näinä aikoina.)

  

– Se ping on se lisä, jota teillä ihmisillä ei ole. Joku kutsuu sitä taikuudeksi, joku ihmeeksi. Joku ei edes usko koko hommaan, koska sitä ei voi ihmismaailman puolella todistaa. (s. 62)

  

Kirja kaiken lisäksi alkoi ensi sivullaan paradoksaalisesti: väitetään samaan aikaan, että on marraskuun viimeinen ja joulukuun ensimmäinen sunnuntai. Manni kutsuu Pyryä pupupalloksi, mutta ensimmäisellä kerralla termi onkin kanipallo. Hieman tarkkuutta ja uudelleenlukua olisi siis tarvittu. Odotin Tammelta paljon korkeampaa tasoa kustannustoimittamisessa, etenkin kun lasten- ja nuortenkirjallisuutta julkaistaan jo valmiiksi aivan liian vähän. 

  

Toivon, että olen yksin näiden tunteiden kanssa ja muille (etenkin lapsilukijoille) tämä maistuu paremmin. Ihannemaailmassa haluaisin, että kaikki julkaistu kirjallisuus olisi timanttista jokaisesta lukijasta, mutta realistisesti joskus osuu kohdalle teos, joka ei vaan kolahda. Nora Surojeginin kuvitus oli kirjaan sopivaa kuin talven ihmemaa, ja etenkin pidin tekstin sekaan asetelluista pienistä kuvista. Jostakin syystä lapsihahmojen kasvot olivat kuitenkin todella pelkistettyjä verrattuna muiden hahmojen yksityiskohtaisempiin kasvoihin.

   

  

Arvosana:

         

Takakannesta:

Pelottavia kiusaajia pakenevan 11-vuotiaan Pyryn arki muuttuu hetkessä, kun hän saa rantakahvilassa eteensä erilaisen kermavaahtokaakaon. Pyry napsii juoman päälle ripotellut värilliset vaahtokarkit oikeassa järjestyksessä ja poksahtaa salaperäisen tonttulas Tuiskun luo. Yhdessä he hyppäävät revontuulen selkään ja ratsastavat suoraan Tonttujen tasavaltaan.
  
Pyry ja Tuisku päätyvät elämänsä hurjimpiin seikkailuihin, jotka vievät heidät pimeän Kalmakurun perukoille Hukkaholviin sekä petollisen kauniille Sirpalesuolle. Tonttujen tasavallassa on kamalia kolkkia, mutta myös niin ihania ihmeitä, ettei Pyry koskaan haluaisi palata takaisin huolien täyttämään ihmisarkeensa. Satavuotinen tietäjä Kuura Kukkanen paljastaa hänelle lopulta kaikkein suurimman salaisuuden, jonka myötä Pyryn koko perheen elämä mullistuu…
  
Koukuttava seikkailu tarjoaa lukemisen iloa sekä uskoa hyvän voittoon pahasta niin ihmisessä itsessään kuin monimutkaisessa maailmassammekin. Vauhdikkaan tarinan kautta käsitellään myös syvempiä teemoja: rohkeuden ja arkuuden tasapainoa, ystävyyttä ja sen vaatimaa työtä sekä keinoja kohdata vaikeita asioita kuten surua.

  

368 sivua, Tammi 2023

  

Kuvittanuut: Nora Surojegin 

  

Luettu myös täällä: Lastenkirjahylly

  

Samankaltaista luettavaa: Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Varjot-sarja, Matt Haig: Poika nimeltä Joulu