lauantai 9. joulukuuta 2017

Kirjabloggaajien joulukalenteri - Luukku 9 | Matt Haig: Poika nimeltä Joulu

Joulukalenterin teemakuvake on tänä vuonna minun käsialaani.
   
  
Alla on Spotifyn soittolista, jolta löytyvillä joulumusiikkisuosikeillani voit virittäytyä tämän luukun lukemiseen. 
  
  
   
"Edessäsi on parhaillaan joulupukin todellinen tarina."
  
   
Aula & Co on vielä varsin nuori, pienempi kustantamo, jonka julkaisuvalinnat ovat todella tuoreita ja kiinnostavia. Niin kuin tämä viime vuonna ilmestynyt, kannessaan uudeksi jouluklassikoksi nimetty Matt Haigin Poika nimeltä Joulu. Teos on hiljattain saanut jatkoakin, Tyttö joka pelasti joulun. Haigilta on aiemmin suomennettu myös Radleyn perhe (Atena, 2011). 
  

Luetko yhä kirjaa?

Hyvä. (Tontut olisivat sinusta ylpeitä.)

Aloitetaan sitten... (s. 7)

  
Mietin, mistä haluaisin luukussani kirjoittaa ja ensimmäisenä nousi mieleen tämän teoksen kansikuva. Niinpä varasin sen kirjastosta ja luin marraskuun lukumaratonissa. Oli yllättävää, että vaikka kirja onkin alunperin ilmestynyt englanniksi, se sijoittuu Suomeen! Teoksen päähenkilö on 1700-luvun lopulla elävä Nikolas-niminen poika, josta vuosia myöhemmin tulee joulupukki.
 
Et ehkä kutsu häntä joulupukiksi. 
Ehkä käytät hänestä toista nimeä.  
Santa Claus tai Father Christmas tai Sinterklaas tai Papa Noël tai Weihnachtsmann tai Ded Moroz tai Julgubbe tai Jouluvana tai Outo isomahainen mies joka puhuu poroille ja tuo lahjoja. -- Jos olisit tonttu, kutsuisit häntä kuitenkin Joulu-ukiksi, sillä se on hänen oikea nimensä. (s. 3)
 
Nikolas tulee hyvin köyhästä perheestä. Hän asuu koko Suomen toiseksi pienimmässä mökissä ainoana ystävänään Miika-niminen hiiri. Hänellä on vain yksi lelu, naurisnukke, jonka muutamia vuosia aiemmin kuollut äiti on tehnyt. Hänen isänsä on puunhakkaaja. Kun isälle tarjotaan hyväpalkkaista työtä, jonka pitäisi kestää vain pari kuukautta, hän tarttuu tähän oljenkorteen. Nikolaksesta tulee huolehtimaan perinteinen lastenkirjallisuuden täti, eli hyvin ilkeä sellainen. Niinpä ei ole yllättävää, että Nikolas lopulta lähtee etsimään isäänsä, jota ei kuulu takaisin pohjoisesta.
  
  
Seikkailunsa aikana Nikolas tapaa poron, jota auttamalla saa tästä uuden ystävän. Nikolas on aina uskonut tonttuihin, mutta kun hän lopulta päätyy tonttukylään, ovat nämä hyvin erilaisia kuin tarinoissa, joita poika rakastaa. Ystävällisen tervehdyksen sijaan tontut ovatkin epäileväisiä ja pitävät poikaa vaarallisena, koska hän on erilainen (eli ei tonttu). Lopulta syy tonttujen äreyteen paljastuu ja Nikolas päättää korjata ongelman. Teoksen loppupuolella hän etsii elämälleen tarkoitusta. 
    
Haigin tyyli on hyvin humoristinen, muistuttaen Roald Dahlia, David Walliamsia ja Andy Stantonia, mutta teoksessa on myös synkempiäkin hetkiä. Tonttujen lisäksi kirjassa on muitakin olentoja, kuten keijuja ja peikkoja, jotka sopivat ehkä paremmin brittiläiseen kuin suomalaiseen mytolgiaan; mutta luovat syvyyttä ihmisiltä näkymättömissä olevaan maailmaan.

Joulupukin syntytarina on kerrottu moneen kertaan, esimerkiksi elokuvassa Joulutarina. Näillä kahdella teoksella on joitakin samankaltaisuuksia, mutta pidin tästä ehkä vähän enemmän. Suosittelen  tämän hauskasti kuvitetun kirjan lukemista, etenkin näin ennen joulua ja se sopii niin lapsille kuin aikuisillekin. 
  
   
Arvosana:
    
Takakannesta:
Tämä tositarina joulupukista todistaa, että kaikki – aivan kaikki – on mahdollista. Jos olet yksi niistä ihmisistä, jotka uskovat, että jotkin asiat ovat yksinkertaisesti mahdottomia, sinun on parasta laskea tämä kirja käsistäsi – se ei ole sinua varten. Se on nimittäin TÄYNNÄ mahdottomia asioita.
  
Poika nimeltä Joulu on seikkailu, joka kaikesta lumesta huolimatta ei jätä ketään kylmäksi. Se on kertomus isästä ja pojasta, lumesta, sieppauksesta, tontuista, hullusta porosta ja pojasta nimeltä Nikolas. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kaukaisen Suomen synkkään ja lumenpeittämään korpeen, jossa erikoiset hahmot ja persoonat elävät erikoista elämäänsä. Lämmin, koskettava, itkettävä ja naurattava jouluseikkailu sopii niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin
     
Suomentanut: Sarianna Silvonen, 280 sivua, Aula & Co 2016
    
Kuvittanut: Chris Mould
  
Alkuperäinen nimiA Boy Named Christmas (2015)
  

5 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä ihana kirja! Huomasin itsekin yhtäläisyydet Joulutarinan kanssa, mutta en ole aivan varma, kummasta pidän enemmän. Ehkä kirjana Poika nimeltä Joulu vie voiton, mutta Joulutarina on puolestaan elokuvana aivan ihana. Toivottavasti Haigilta suomennetaan enemmänkin teoksia jatkossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälle sarjalle on tullut tai tulossa kolmaskin osa, mutta kiinnostaisi kyllä miehen muukin tuotanto. :)

      Poista
    2. Kas, Aula & co on näköjään julkaisemassa maaliskuussa Haigilta Kuinka pysäyttää aika.

      Poista
  2. Olen huomannut tämän aiemmin muissa blogeissa ja se on alkanut kiinnostaa - kuvituskin näyttää hurmaavalta. Hyllystäni löytyy Haigin Radleyn perhe, jota en ole vielä lukenut - ehkä minun pitäisi poimia se ensi vuoden #hyllynlämmittäjä-haasteeseen. Joulutarina-elokuvan olen nähnyt ja pidän siitä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Radleyn perhe oli minulle hyvä lukukokemus, ehdottomsti genrensä parhaita. Suosittelen siis lukemaan. Minun #hyllynlämmittäjä päättyy helmikuussa, eli silloin miettimään uutta pinoa. Vanhastakaan en tosin ole lukenut kuin 4/12, eli osa saattaa siirtyä haasteen uudelle kierrokselle. Mutta se auttoi tarttumaan noihinkin, eli hyväksi on havaittu.

      Poista