Heinäkuun luetut

  

Heinäkuu oli etenkin loppupuolella mahdottoman kuuma, mutta nyt siitäkin on selvitty hengissä - onneksi viimeisen viikon aikana satoi aivan hurjasti vettä tasapainottamaan. Yhden kirjan kanssa tuskailin viikon ajan, mutta tästä huolimatta ehdin lukea kuukauden aikana huimat 33 kirjaa, joista peräti 13 sai 4,5 tai viisi tähteä. Luetuista sarjakuvaa oli 22 teosta, helppolukuisia ja kuvakirjoja oli viisi ja lopuista kirjoista yksi oli aikuisille suunnattu, yksi new adult, kolme YA:ta ja yksi lastenkirjaklassikko.

  

Parhaat lukuhetket tarjoilivat Siivenisku, The Princess and the Grilled Cheese Sandwich, Amuletti 1) Kivenvartija, Heartstopper 5, The New Girl, Lumikasa, Utelias varvas ja seikkailu maan alla, Solut työssä 1, The Apothecary Diaries 8, Scurry, Plain Jane and the Mermaid, Soittorasia 4) Kummallinen katoaminen ja Blacksad 3) Punainen sielu.

  

Kuukauden viimeisenä päivänä oli Klassikkohaasteen 19 kierros, jolle luin Michael Enden lastenkirjallisuuden klassikon Momo - Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan. 

  

Kaikki heinäkuussa luetut: (6088 sivua)

• Amber McBride: We Are All So Good at Smiling
• Johanna Förster: Unien sirkus
• Natsu Hyuuga: The Apothecary Diaries 7-8
• J.S. Meresmaa & Emma Rautala: Hirviöhoitola 2) Loistava luurankoinen & 3) Hirveä helkatti
• Niina Hakalahti & Terese Bast: Apua, naapurini on noita!
• Emilia Erfving: Lumikasa
• Riina Katajavuori & Christer Nuutinen: Sumusaaren merirosvo
• Leo & Tuuli Humina: Utelias varvas ja seikkailu maan alla
• Gijé & Carbone: Soittorasia 4) Kummallinen katoaminen
• Sylvia Douyé & Paola Antista: Sorceline 3) Tyttö joka etsi itseään
• Akane Shimizu: Solut työssä 1
• Alice Oseman: Heartstopper 5
• Kazu Kibuishi: Amuletti - Ensimmäinen kirja: Kivenvartija
• Cassandra Calin: The New Girl
• Vera Brosgol: Plain Jane and the Mermaid
• Deya Muniz: The Princess and the Grilled Cheese Sandwich
• Mac Smith: Scurry
• Rebecca Yarros: Siivenisku
• Melanie Orenius, Laura Porola & Ulla Donner: Breathe - Niinku hengitä
• Tuomas Myllylä & Sari Sariola: Suomaat
• Juan Díaz Canales & Juanjo Guarnido: Blacksad 3) Punainen sielu & 4) Hiljainen helvetti
• Valérie Mangin & Steven Dupré: Saalistajien klubi 1) Bogeyman & 2) Juhla
• Muistoja huomisesta - Joensuun sarjakuvaseuran scifi-julkaisu
• Matyáš Namai: Chernobyl - The Fall of Atomgrad
• S.N. Pires: Karhunkiertäjä
• Junji Ito, Hirokatsu Kihara & Ichiro Nakayama: Mimi's Tales of Terror
• Rachel Smythe: Lore Olympus 1
• Michael Ende: Momo - Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan
• Erik J. Brown: The Only Light Left Burning

  

Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat: (luettu 31/50) 

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo - Johanna Förster: Unien sirkus 

31. Kirjassa on vammainen henkilö - Rebecca Yarros: Siivenisku 

37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita - Amber McBride: We Are All So Good at Smiling 

42. Kirjan nimessä on alaotsikko - Michael Ende: Momo - Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan

  

  

Elokuun lukupino:

• Nicholas Binge: Nousu
• Lisa Fipps: Starfish
• Sophie Jordan: Liekki
• Julie Kagawa: Lohikäärmeet
• Titta Kemppainen: Vuosi joka katosi
• Tuoma Kilpi: Herra Holainen ja hänen kissapöllönsä
• Päivi Tuulikki Koskela & Hanna Kenakkala: Ympäristöseikkailu 4) Koodinimi susi
• Tittamari Marttinen: Tähdet syntyvät sattumalta
• Taina Niemi: Ämpärikesä
• Celia Owens: Suon villi laulu
• Riley Redgate: Alone Out Here
• Silja Sillanpää & Pasi Pitkänen: Ouroboros - Sateenkaarikäärme
• Martha Wells: Witch King

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 19 | Michael Ende: Momo - Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan

"Hänen suurin seikkailunsa oli vääjäämättä alkanut."

  

  

Lukuhaasteissa: Kirjabloggaajien klassikkohaaste 19, Helmet-lukuhaaste: 42. Kirjan nimessä on alaotsikko 

  

Michael Ende tunnetaan parhaiten teoksestaan, joka on myös filmatisoitu, Tarina vailla loppua. Hänen tuotannossaan on toinenkin lastenkirjaklassikko, jolla on ajatuksia herättävä sanoma myös nykypäivään. Momo - Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan, on todellakin nimensä mukaisesti merkillinen tarina. Momo on koditon lapsi, joka muuttaa asumaan amfiteatterin raunioihin. Hänellä on erikoiskyky: hän osaa kuunnella ihmisiä tavalla, joka saa puhujan tajuamaan merkittäviä asioita itsestään tai ongelmasta, josta on Momolle tullut puhumaan.

  

Momo istui pitkään yksin vanhan amfiteatterin isossa pyöreässä kivikatsomossa, jonka ylle kaareutui tähtikirkas taivas. Hän kuunteli suurta hiljaisuutta. 

Silloin hän tunsi istuvansa kuin keskellä suurta korvaa, joka kuunteli tähtimaailmaa. (s. 21)

  

Lähialueiden ihmiset tottuvat pian kysymään apua Momolta asiassa kuin asiassa, vaikka Momo ei itse sanokaan yhtään mitään. Hän myös leikkii mielellään lasten kanssa, niin köyhien kuin rikkaidenkin. Aluksi kaveripiiri koostuu köyhemmistä lapsista, joille pahvilaatikosta tulee merta halkova alus, myöhemmin mukaan tulee myös lapsia, jotka tuovat mukanaan kalliita leluja, kuten kauko-ohjattavia robotteja. Lapset ihmettelevät, kuinka vähän aikaa heidän vanhemmillaan on ollut viime aikoina. Ajan ovat vieneet harmaat herrat, joista tulee mieleen Fringe-tv-sarjan Tarkkailijat (ks. kuva alla). 

  

Nämä herrat olivat pukeutuneet kiireestä kantapäähän hämähäkin seitin harmaaseen. Heidän kasvonsakin olivat kuin harmaata tuhkaa. Heillä oli knallihatut päässä ja he polttivat pieniä tuhkanvärisiä sikareita. Kaikilla oli aina kädessä lyijynharmaa asiakirjasalkku. (s. 38)

  

Nuo kaljut, muistikirjojaan selaavat herrat saavat ihmiset tekemään töitään tehokkaammin, nauttimaan vapaa-ajastaan vähemmän ja heittämään kaiken turhan pois. Lopulta kaduilla leikkivät lapsetkin viedään erityisiin lapsivarastoihin, joissa heidät opetetaan leikkimään hyödyllisesti. Tässä on kyllä hienoja teemoja nykyajan älyttömyydestä, kuinka ihmiset tekevät epämiellyttävää työtä saadakseen enemmän rahaa ja ostaakseen enemmän tarpeettomia asioita, mutta kukaan ei enää nauti työstään. 

  

– Minun on lähetettävä sinut suunnattomaan vaaraan, mestari Hora sanoi. (s. 213)

  

Momon tehtäväksi tulee pelastaa ystävänsä ja kaikki aikuiset, mutta erityisesti Gigi Turistiopas ja Beppo Kadunlakaisija harmaiden herrojen luomasta vankilasta. Siihen hän saa apua kilpikonna Kassiopeialta ja mestari Horalta. Seikkailu saa aika hurjiakin käänteitä, mutta en usko, että kovin moni nykylapsi ja -nuori enää viihtyisi tämän kirjan parissa. Tässä käytettiin myös sanoja "letukka" ja "pallinaama", joita tuskin modernista lanusta ihan heti voisi bongata. Siinä missä Tarina vailla loppua oli kirjoitettu puoliksi punaisella, puoliksi vihreällä fontilla, Momon fontin väri on tässä juhlapainoksessa luumunvioletti ja niin pieni, että se alkaa jo vaikuttaa lukumukavuuteen.

  

  

Klassikkohaasteeseen lukemani kirjat:

    

William Golding: Kärpästen herra

L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet

George Orwell: Vuonna 1984

C.S. Lewis: Velho ja leijona

Tove Jansson: Näkymätön lapsi

Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu

Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi

Minna Canth: Papin perhe

Kate Chopin: Herääminen

Octavia E. Butler: Aamunkoitto

Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut

Robert C. O'Brien: Tohtori L - Vieras kuolleesta maailmasta

James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni

Vonda N. McIntyre: Unikäärme

Otfried Preussler: Mustan myllyn mestari

Brian Jacques: Soturi Matiaksen miekka

Waldemar Bonsels: Maija Mehiläinen

John Marsden: Tomorrow, When the War Began

    

Arvosana:

        

Takakannesta:

Michael Enden saturomaani sijoittuu isoon, vanhaan kaupunkiin, joka yhä on suurkaupunki. Erääseen vanhaan, raunioituneeseen amfiteatteriin asettuu asumaan pieni tyttö, Momo. Ystävälliset naapurit auttavat tyttöä kunnostamalla asumusta ja antamalla hänelle ruokaa, Momo puolestaan on erinomainen kuuntelija, siten heille korvaamaton. Momon parhaat ystävät ovat vanha, verkkainen Beppo Kadunlakaisija ja herkästi naurava, lörpöttelevä poika Gigi Turistiopas. 

  

Kun kaupunkiin soluttautuu Aikapankin agentteja, harmaita herroja, ihmiset alkavat muuttua. He jättävät kaiken joutavalta tuntuvan puuhailun ja jutustelun, keskittyvät vain nopeaan suorittamiseen ja kuvittelevat siten säästävänsä aikaa. Momo ryhtyy taistelemaan harmaita aikarosvoja vastaan. Elämän antaja, mestari Hora, antaa hänelle ihmekukan ja oppaaksi Kassiopeia-kilpikonnan.

  

Suomentanut: Marikki Makkonen, 235 sivua, WSOY 2004 (2. painos, 1. painos 1977)

  

Alkuperäinen nimi: Momo - Die seltsame Geschichte von den Zeit-Dieben und von dem Kind, das den Menschen die gestohlene Zeit zurückbrachte (1973)

  

Kuvittanut: Michael Ende

  

Luettu myös täällä: Kallellaan kertomuksiin, Mythopoeia, Lokikirja

Klassikkohaaste 19 koontipostaus

   

Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 19. kierrokselle ilmoittautui 24 kirjasomettajaa. Kokoan tähän postaukseen kommentoineiden ja linkin omaan klassikkopostaukseensa jättäneiden luetuista teoksista listan, josta voi poimia lukuvinkkejä, vaikkapa seuraavalle klassikkokierrokselle 31.1., jonka vetää Tuulevin lukublogi - linkin takaa löytyy ilmoittautumispostaus.      

  

Somessa voi käyttää tunnisteita #klassikkohaaste ja #klassikkohaaste19.

 

Kiitos kaikille osallistuneille. ♥

Mahtavaa, että olette edelleen löytäneet lukemattomia klassikoita!

• Simone de Beauvoir: Erottamattomat | Tuijata. Kulttuuripohdintoja
• Karen Blixen: Talvisia tarinoita | Kirjan pauloissa
• Louis-Ferdinand Céline: Niin kauas kuin yötä riittää | Kulttuuri kukoistaa
• George Eliot: Middlemarch | Kirjaluotsi
• Michael Ende: Momo - Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan | Yöpöydän kirjat 
• Gabriel Garcia Márquez: Pelon hetki | Donna mobilen kirjat
• Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys | My Book Carousel
• Giovanni Guareschi: Isä Camillon kylä | Ankin kirjablogi
• Maria Jotuni: Huojuva talo | kukkupilvela
• Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen | Kirjan jos toisenkin
• Joel Lehtonen: Putkinotko -trilogia | Kirsin konttuuri
• Norman Mailer: Amerikkalainen unelma | Jokken kirjanurkka
• Thomas Mann: Taikavuori | Kirsin Book Club
• Eeva-Liisa Manner: Tyttö taivaan laiturilla | Kirjaimia
• Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani (Beloved) | Jotakin syötäväksi kelvotonta
• Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu | Kirjasähkökäyrä
• George Orwell: Vuonna 1984 | sivujensinfoniaa
• Fernando Pessoa: Levottomuuden kirja | Tarukirjat
• William Shakespeare: Hamlet | Tuulevin lukublogi
• William Shakespeare: Macbeth | Luettua elämää
• J.R.R. Tolkien: Hobitti | mariakuutti
• Marja-Liisa Vartio: Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö | Mrs Karlsson lukee
• Jules Verne:  Maailman ympäri 80 päivässä | vanhojenkirjojentuoksu 
• Jules Verne: Sukelluslaivalla maapallon ympäri | Kirjahamsterin lukuvinkit
• Virginia Woolf: Orlando | Lasisipulissa

Safia Elhillo: Home Is Not a Country

"so even here among my so called people

i do not fit"

  

  

Lukuhaasteissa: Sykähdyttävä säeromaani-haaste: Teoksen nimi on moniosainen, Helmet-lukuhaaste: 16. Kirjassa on valokuvia

  

all around me         smiling like

autumn leaves        are hundreds

of photographs (s. 195)

  

Safia Elhillon säeromaani Home Is Not a Country oli onnekas löytö kirjastosta. En ollut erityisesti etsimässä säeromaaneja, näin vain kauniskantisen teoksen nuorten englanninkielisten hyllyssä.

    

Teoksen päähenkilö on Nima, nuori ruskea tyttö arabiaa puhuvasta maasta, jonka lipussa on punaista, vihreää, mustaa ja valkoista. Hän on syntynyt Yhdysvalloissa, mutta kaihoaa voimakkaasti äitinsä kotimaata ja isää, joka on kuollut ennen hänen syntymäänsä. Nima inhoaa omaa nimeään ja haluaisi olla Yasmeen. Hän haaveilee usein olevansa tuo toinen tyttö, toisenlaisessa elämässä, jossa hänen perheensä on vielä kokonainen.

  

he's right

there's something wierd about me (s. 56)

  

Teoksessa on maagisia elementtejä, joita harvoin näkee säeromaaneissa (J.S. Meresmaan Dodo-trilogiaa lukuun ottamatta). Nima esimerkiksi muuttuu välillä näkymättömäksi. Tämä oli myös yllättävän ajankohtainen, sillä Nimaa lähestyy häntä huomattavasti vanhempi mies, joka tarjoutuu antamaan hänelle kyydin kotiin, mutta viekin nuoren hotelliin. Onnekkaasti Nima kuitenkin pääsee pakenemaan tilanteesta.

  

Kirjaa ei voi syyttää ennalta-arvattavaksi, sillä lukijaa riepotellaan kuin paperivenettä purossa suuntaan jos toiseen ja vasta loppupuolella palaset alkavat loksahdella paikalleen. Parasta kirjassa ovat kaikki kulttuuriset viittaukset, sillä minulla on todella heikot tiedot siitä alueesta, minne kirja sijoittuu.

  

at first i think i must be dreaming

or making it        all up (s. 112)

  

  

Arvosana:

            

Takakannesta:

A novel in verse about family, identity, and finding yourself in the most unexpected places.

  

Nima doesn't feel understood. By her mother, who grew up far away in a different land. By her suburban town, which makes her feel too much like an outsider to fit in and not enough like an outsider to feel like that she belongs somewhere else. At least she has her childhood friend Haitham, with whom she can let her guard down and be herself. Until she doesn't.

  

As the ground is pulled out from under her, Nima must grapple with the phantom of a life not chosen, the name her parents didn't give her at birth: Yasmeen. But that other name, that other girl, might just be more real than Nima knows. And more hungry. And the life Nima has, the one she keeps wishing were someone else's. . .she might have to fight for it with a fierceness she never knew she had.

  
211 sivua, Make Me a World 2021

  

Samankaltaista luettavaa:

• Jacqueline Woodson: Ruskea tyttö unelmoi
• Elizabeth Acevedo: Runoilija X, Maata jalkojen alle
• Hanna van der Steen: Punapipoinen poika
• Nicola Yoon: Aurinko on tähti
• Rainbow Rowell: Eleanor & Park

Rebecca Yarros: Siivenisku

"Tämä -- ei ole mikään satu, jossa kaikki selviävät hengissä."

  

     

Arvostelukappale

  

Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 31. Kirjassa on vammainen henkilö, Fantastinen kesä: Romantasia, Trooppinen kesä: Vihollisista rakastavaisiksi

  

"Pysy ihan helvetin kaukana Xaden Riorsonista." (s. 24)

  

Rebecca Yarrosin ilmiöksi noussut Siivenisku oli juuri niin koukuttava kuin sitä on hehkutettukin, ei tosin niiden spicyjen kohtien takia - ne kun oli kirjoitettu kaikkein heikoimmin koko kirjasta. Less is more, mutta onneksi Yarros pidättäytyi sentään vain kahdessa kohtauksessa - ei todellakaan sillä sisällöllä mässäillä, toisin kuin suurin osa näkemistäni kritiikeistä ja mainoksista hehkuttaa. Ei siis sen enempää päästy lakanoiden väliin kuin YA:ssakaan.

  

"Ole kiltti ja anna minun pelastaa sinut."

"Et sinä voi", kuiskaan. (s. 52)

  

Tarinasta saa eniten irti silloin, kun siitä ei tiedä paljoa etukäteen, joten jatka lukemista omalla vastuulla (vaikka ei tässä varsinaisia spoilereita ole tulossa).

  

Päähenkilö on 20-vuotias Violet, joka on koko ikänsä ajatellut seuraavansa isänsä jalanjäljissä kirjuriksi, mutta äiti päättää toisin. Ovathan Sorrengailit nyt sentään tunnetusti lohikäärmelentäjiä, nuorimman tyttären tulee siis toteuttaa tätä agendaa, vaikka hänen kehonsa onkin erilainen. Violetin luut katkeavat herkästi ja hänen nivelensä menevät helposti pois paikoiltaan.

  

"Tämä paikka voi muuttaa melkein kaiken ihmisestä, Vi. Se riisuu kaiken paskan ja kohteliaisuudet ja paljastaa sen, millainen syvällä sisimmässäsi olet." (s. 70)

  

Pidin Violetista ja hänen enemies to lovers vastapuolestaan suuresti. Ja koska tämä oli vallan ennalta-arvattava, totta kai Violet saa lohikäärmeen (kuinka tämä muutoin voisikaan olla sarjan ensimmäinen kirja viidestä), jolla on hurmaava tapa puhutella päähenkilöä. Ihan lempihahmoni tarinasta. Joitakin yllätyksiäkin tarina toki tarjoilee, joten tylsää ei päässyt tulemaan. Mukana on myös koko joukko huikeita sivuhahmoja. Enpäs muista, milloin viimeksi olisin tykästynyt lukemani teoksen henkilöihin ja maailmaan näin paljon.

  

Kaikkein tehokkaimmat myrkytkin tulevat kauniissa pakkauksissa, ja sellainen Xaden nimenomaan on - yhtä kaunis kuin tappavakin. (s. 278)

  

Lukemisen jälkeen tuli pitkästä aikaa se monille tuttu tyhjä olo. Kuinka jatkaa elämää Siiveniskun jälkeen, kun on vielä aikaa ennen kuin jatko-osa Rautaliekki ilmestyy marraskuussa? Luulenpa, että minun on joskus luettava uudelleenkin tämä.

  

"Todennäköisyydet ovat aina meitä vastaan." (s. 102)

    

Arvosana:

          

Takakannesta:

Lukuelämys johon et ollut valmistautunut. Antaudu tulikuumaan taisteluun.

  

Jos pidit Nälkäpelistä, The Witcheristä tai Game of Thronesista, tämä kirja on sinulle. Siivenisku on kertomus elitistisestä ja brutaalista sotakorkeakoulusta, josta valmistuu lohikäärmetaistelijoita.

  

“Jännittävä, seksikäs ja uskomattoman viihdyttävä ensimmäinen kirja Yarrosin uudessa sarjassa ilahduttaa romanttisen, toiminnantäyteisen fantasian ystäviä.” – Booklist, tähtiarvio

  

Kaksikymmentävuotiaan Violet Sorrengailin on ollut tarkoitus erikoistua historiaan ja elää hiljaista elämää kirjojen keskellä. Nyt Navarren valtakunnan ylin komentaja Sorrengail, Violetin äiti, on määrännyt Violetin liittymään satojen kokelaiden joukkoon, joista muokataan pieni mutta voimakas eliittijoukko lohikäärmeratsastajia. Suuri osa kokelaista kuolee koulutuksen aikana.

  

Violet on pienikokoinen ja hauras, joten selviämisen mahdollisuus on pieni. Lohikäärmeet eivät valitse taisteluparikseen ihmisistä heikoimpia vaan polttavat heidät tuhkaksi.

  

Oppilaat ovat jatkuvassa kuolemanvaarassa myös toistensa joukossa: koska lohikäärmeitä on vähemmän kuin kokelaita, kilpailijoista yritetään hankkiutua eroon. Moni kostaisi Violetille myös tämän pahamaineisen piinkovan äidin takia. Erityisen pahalla silmällä häntä katsoo Xaden Riorson, voimakkain ja säälimättömin lennoston kapteeni, jonka perheen komentaja Sorrengail on mestauttanut.

  
Suomentanut: Laura Haavisto, 574 sivua, WSOY 2024
  
Alkuperäinen nimi: Fourth Wing (2023)

  

Sarjassa ilmestynyt:

• Siivenisku
• Rautaliekki (ilmestyy marraskuussa 2024)
• Onyx Storm (tulossa keväällä 2025)

    

Luettu myös täällä: Kirjapöllön huhuiluja, Ruusun nimi, Lukutoukan luetut sivut

  

Samankaltaista luettavaa:

• Christopher Paolini: Eragon
• Veronica Roth: Outolintu
• Anne McCaffrey: Pernin lohikäärmeritarit 1) Lohikäärmeen lento 
• Suzanne Collins: Nälkäpeli
• Victoria Aveyard: Punainen kuningatar
• Leigh Bardugo: Varjo ja riipus