Joulukalenteri - Luukku 24

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!

Tänään ratkeaa kuka voittaa itselleen söpön kirjanmerkin! Ilmoitan voittajan Klo 18:00 jälkeen, jos vain lomakoneella se onnistuu. 

Joulukalenteri - Luukku 23

Toivottavasti ajastus toimii ja tämä tulee näkyviin ajallaan. :) Huomenna on aatto ja löysin lempirunolainausteni joukosta tämän japanilaisen runon, joka minusta sopii hyvin myös joulutunnelmaan. 

Nyt joku tulee

ja juuri kun arvelen

onko se hän

keskiöinen kuu häipyy

näkyvistä pilven taa.

- Murasaki Shikibu (Suom. Tuomas Anhava)

Louisa M. Alcott: Pikku naisia 2

 "Yhtä varovasti kuin lukija sulkee ihastuttavan rakkausromaanin,

jota ei malta laskea käsistään ennen kuin pääsee viimeiselle sivulle

ja joutuu palaamaan yksinään takaisin jokapäiväiseen elämään."
   

     

Luin Alcottin edellisen kirjan viime jouluna, joten oli enemmän kuin sopivaa, että luin tämän jatko-osan tasan vuoden päästä, samana ajankohtana. Teos jatkaa siis tarinaa, joka alkoi kirjassa Pikku naisia. Sarjaan kuuluu vielä kaksi teosta, Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat. Pikku naisia perustuu Alcottin lapsuuteen ja nuoruuteen, hänen keskeiset hahmonsa, etenkin Marchin sisarukset ovat suoraan verrannollisia hänen sisariinsa. Louisaa teoksissa esittää Jo. Pikku naisten jatko-osassa myös Jo kertoo omasta kirjastaan: "valitsin jokaiselle henkilölleni esikuvan todellisuudesta".

   

Alcott puhuttelee usein lukijaa, esimerkiksi sivulla 88 hän kirjoittaa seuraavaa: "jokainen naispuolinen lukija, joka on joutunut kestämään samankaltaisia koettelemuksia...". 1800-luvun lopun Yhdysvaltoja kuvaillaan hyvin konservatiivisena. Naisen, "heikomman sukupuolen", kuuluu mennä naimisiin, hankkia miehen kanssa yhteinen koti ja lapsia. Mitään muuta on mahdotonta kuvitella. Jopa Jo, sisaruksista vauhdikkain, hylkää unelmiaan ollakseen enemmän ihanteiden mukainen, sillä hän pitää itseään eriskummallisena ja ei sovi mielestään hienon kodin emännäksi ellei muutu.
  

Marchit ovat myös hyvin uskonnollinen perhe, sillä tyttöjen isä on pappi. Kirjassa uskontoa ei mitenkään erityisesti korosteta, mutta se tulee esiin aika ajoin rivien väleistä. Alla lainaus Jon seuraamasta filosofisesta keskustelusta, hänen ollessaan New Yorkissa.
  

Hänelle valkeni vähitellen, että väittelijät hajottivat maailman kappaleiksi ja kokosivat uuden ja oman käsityksensä mukaan suunnattoman paljon paremman, että järkeily uhkasi hävittää uskonnon ja että älystä oli tulossa ainoa jumala. (s. 148)

 
Pikku naisista tehty elokuva kattaa molemmat osat. Kirjoissa tapahtumat menevät hieman eri tavoin kuin lempiversiossani, vuoden 1994 filmatisoinnissa. Esimerkiksi Laurien käyttäytyminen Jon kieltäydyttyä hänen kosinnastaan eroaa paljonkin kirjan ja elokuvn välillä. Kirjassa hän ottaa asian paljon aikuismaisemmin, etenkin kun saa naisellista ojennusta.
 
Muutama sananen juonesta. Tässä teoksessa tytöt ovat aikuistuneet. Meg menee naimisiin ja saa lapsia. Jo jatkaa kirjallisia harjoituksiaan, ottaa etäisyyttä Lauriesta New Yorkissa ja tutustuu herra Bhaeriin. Beth asuu edelleen kotona sairauden (tuhkarokko) heikentämänä. Amy matkustelee Euroopassa, opiskelee kieliä ja hienon naisen taitoja, sekä rakastuu odottamatta.
   
En pitänyt tästä teoksesta niin paljoa kuin ensimmäisestä. Käännökseen oli myös jäänyt jonkin verran kirjoitusvirheitä (kerrankin puhuttiin kastajista, vaikka lauseyhteydessä tarkoitettiin kastanjoita). Suosittelen kirjaa kuitenkin historiasta ja klassikoista kiinnostuneille.
  

Arvosana:

  
Takakannesta:

Uusi suomennos rakastetusta tyttökirjaklassikosta!
   

Pikku naisia 2 jatkaa rakastetun Louisa M. Alcottin tyttökirjasarjaa Marchin sisarusten elämästä 1870-luvun Yhdysvalloissa.
  

On kulunut muutama vuosi sarjan edellisen osan tapahtumista. Sisarukset ovat jo kasvaneet aikuisiksi ja Meg on mennyt naimisiin. Jo jatkaa kirjoittamistaan, saa kertomuksiaan julkaistuksi ja pääsee New Yorkiin. Taiteilijan uralle tähtäävä Amy saa mahdollisuuden matkustaa Eurooppaan. vain Bethillä ei ole mitään kodin ulkopuolisia tavoitteita ja vaikka hänellä on tytöistä eniten vaikeuksia hän saavuttaa lopulta rauhan.
   

Suomennos on ilmestynyt aikaisemmin nimellä Viimevuotiset ystävämme ja se ilmestyy nyt uutena ja täydellisenä käännöksenä.
       

Suomentanut: Sari Karhulahti, 313 sivua, Art House 2005 (Ilmestynyt aikaisemmin nimellä Viimevuotiset ystävämme)
   

Alkuperäinen nimi: Little Women 2 (1869) Ilmestynyt myös nimellä Good Wives.
    

Kirjasta muualla: Villasukka kirjahyllyssä, Jokken kirjanurkka, Kirjan viemää

  

Samantyylisiä kirjoja: L.M. Montgomeryn tyttökirjat

Joulukalenteri - Luukku 22

Enää kaksi yötä jouluun! Pöydällä on Coca-Cola pullo, jossa punanuttuinen partaveikko hymyilee ja hänen vieressään lukee "Tartu onneen". Kuinka Coca-Cola tuo onnea? Osallistuin taannoin opiskelupaikkakunnallani Prismassa arvontaan, jossa järjestäjänä oli Coca-Cola. Missään ei kuitenkaan käynyt selville kuinka kauan arvonta kestää saati mitä voittaja saa. Tuo kuvassa oleva söpö jääkarhupehmo oli istutettu pullohyllyjen päälle, ja ajattelin, että tuohan olisi kiva palkinto. Vaikka ei sinällään liitykään mihinkään. Paitsi ehkä pohjoisnapaan ja etäisesti pukkiin? Sitten ärsyynnyin. Kuinka kummassa Coca-Colalla on oikeus ensinnäkin Joulupukkiin, sillä se millaisena hahmo nykyisin esitetään on täysin ko. firman representaatio papasta. Vanha suomalaistyylinen pukki (sarvineen kaikkineen) olisi toisaalta pelottava ja liian radikaali tapaus, mutta sopisi paremmin meidän traditioihimme. Joulutarina elokuvassakin sai ihmetellä kola-pukkia lopussa, sillä ei hepussa siinä vaiheessa ollut enää mitään suomalaista ho-ho-ho huudahduksineen. Millaisena te näette pukin? Tuleeko mieleenne jokin (elo)kuva, kirja tai laulu, joka tiivistäisi Joulupukin syvimmän olemuksen?

Joulukalenteri - Luukku 21

  

Tänään (jos uskoo maya-kalenterista vedettyihin johtopäätöksiin) on maailmaloppu. Tänään kannattaa esimerkiksi katsoa elokuva 2012 tai lukea Ateve Altenin Mayojen testamentti ja Ylösnousemus. Jos maailma ei lopu (kuten epäilen) niin on vielä aikaa viimeisimpiin jouluvalmisteluihin. 

  

Mitä te olette yleensä tehneet tähän aikaan vuodesta? Rapisevatko viimeisten lahjojen päälle käärityt paperit? Noudatteko kukkia, joulukuusen tai kinkun? Varmistatteko, että kaapissa on kynttilöitä valmiiksi aattoa varten, niin ruokapöytään kuin haudoillekin? Avaatteko suklaarasian, joka tyhjentyy ennen vuorokauden päättymistä? Kuiskitteko salaisuuksia rakkaimpienne korviin? Vai siivoatteko sen kaapin, jota koko vuoden ajan olette aikoneet järjestellä? 

  

Minulle 21.12. tarkoittaa, että opiskelu on syksyn osalta takana. Kaikki deadlinet ovat päättyneet  ja kirjatentit ovat takana. Jään odottelemaan opintopisteiden ilmestymistä tililleni. Nyt saa hengähtää ja rentoutua läheisien kanssa, nauttien hyvästä ruoasta. En pidä itseäni hössöttäjänä, vaan minulle joulu tarkoittaa, että kerran vuodessa näkee sukulaisia ja voi unohtaa kaikki huolet ja stressin. En jaksa ottaa turhia paineita "täydellisen joulun" rakentamisesta. Olen aidosti easygoing.