sunnuntai 24. elokuuta 2014

#kirjakuvapäivässä 3. viikko

Haaste on edennyt jo neljännelle viikolle, eli on jälleen koostepostauksen aika. Ensimmäisen ja toisen viikon koosteet löytyvät linkkien takaa. Kolmannen viikon aikana olin vierailemassa anoppini luona Helsingissä, joten muutamat kuvat ovat täppärillä otettuja. Kirjatkin olivat pääosin uusia ostoksia, kirpparilöytöinä täällä blogissa jo kertaalleen esiteltyjä.
  
15) Kirja ja kuppi lämmintä
16) Uusi lisäys hyllyyn
17) Klassikko
18) Lukueväät
19) Alkaa V-kirjaimella
20) Lukutoukan yöpöytä
21) Kovia kokenut

tiistai 19. elokuuta 2014

Sadepäivän kirjaostoksia

Tänään ei alunperin ollut tarkoitus lähteä kaupungille, vaan Nuuksion Kansallispuistoon, keli tosin päätti meidän puolestamme. Ostelin sitten sateenvarjo toisessa kädessä muutamia synttäri- ja joululahjoja... sekä kirjoja. Parhaina löytöinä pidän Hirveä (jonka luin lukiossa ja ihastuin Peltoniemen tyyliin) ja Ruohometsän kansaa (joka lapsena oli kamalan pelottava animoituna). Molemmat löytyivät myös törkeän edullisesti. Muutoinkin saalis oli varsin hyvä, esimerkiksi ihana, violetti Vallilan pussilakana löytyi 4e hintaan.
  
   
  1. Richard Adams: Ruohometsän kansa 0.20e
  2. P. C. & Kristin Cast: Merkitty 1e
  3. Sharon Creech: Rubiininotko 0,50e
  4. Kahlil Gibran: Mielipuoli, Edelläkävijä, Profeetta, Hiekkaa ja vaahtoa 1e
  5. Päivi Honkapää: Viides tuuli 1e
  6. Sophie Kinsella: Himoshoppaaja vierailla mailla, Himoshoppaajan ratkaiseva askel yht. 2e
  7. Susan Krinard: Pimeällä puolella 0,50e
  8. Sari Peltoniemi: Hirvi 1e
  9. Kathy Reichs: Kohtalokas lento 1e
  10. Carlos Ruiz Zafon: Marina 2e

lauantai 16. elokuuta 2014

#kirjakuvapäivässä 2. viikko

Katsaus toiseen kuluneeseen haasteviikkoon.
  
8) Lukunurkka
9) Kirjabloggarin työpiste
10) Kirja-aarteesi
11) Kirjastossa
12) Ensimmäiset lauseet
13) Värikästä
14) Kesken jäänyt

Minullako muka ongelma?

Pieni kirpparipyörähdys sadekuurojen välissä, ihan hyvällä saaliilla. Huomenna on pihakirppiksiä ja Ravintolapäivä, tiedossa siis jännittäviä makuja ja pelkäänpä kyllä ehkä lisää löytöjä.
 
Cookin teos on ollut lukulistallani jo kymmenisen vuotta, lukioajoista saakka. Sfinksiä on hieman huonosti ollut kirjastoissa saatavilla,  joten nyt kun se oli tarjolla, tartuin siihen innokkaana. Suomeen sijoittuva manga oli myös must have. Yhdellä myyjällä oli paljon Harlequineja, kuntoon nähden hyvään hintaan. Sain useamman hyllystä puuttuvan, jopa viime vuonna ilmestuneen Varjojen kansan profetian, joka jäi ilmeisesti viimeiseksi suomennetuksi Nocturneksi. Krohnin teos on minulle aikaisemmin tuntematon tai sitten se on vain mennyt ohitse. Zafonin teos on jatkoa, tai niin kuin takakansi kertoo "paha sisko", Tuulen varjolle.
  

  1. Robin Cook: Sfinksi 3,50e
  2. Leena Krohn: Oofirin kultaa 2e
  3. Mei Noguchi: Finlandia 2,50e
  4. Carlos Ruiz Zafon: Enkelipeli 1e
  5. Maria V. Snyder: Myrkyn oppitunnit & Taian oppitunnit yht. 4e
  6. Maggie Shayne: Hämärän syleily, Siniset varjot & Varjojen kansan profetia yht. 6e

keskiviikko 13. elokuuta 2014

You can never have too many books

Loppukesä, kirpparikierros & Helsinki. Tämä bibliofiili kävi taas rohmuamassa käytettyjä kirja-aarteita, vaikka kotona ei riitä kaikille aikaisemmillekaan kirjoille hyllytilaa. Mukaan tarttui myös vahingossa teos, josta minulla sattuikin olemaan jo erilainen painos.
  

  
- Lincoln Child: Uusi Atlantis 3e
- Timothee de Fombelle: Tobi Lolness 3e
- Päivi Honkapää: Taivaan paino 1e
- Leena Krohn: Viimeinen kesävieras 0,50e
- Jeff Long: Helvetin piirit 2,50e
- Sarah Prineas: Taikavaras 0,50e
- Kim Stanley Robinson: Antarktika 2e
- R. L. Stevenson: Aarresaari 0,50e
- Mark Twain: Tom Sawyerin seikkailut 0,50e


torstai 7. elokuuta 2014

Kirjakuva päivässä -haaste

Le Masque Rouge -blogin Emilie on viime aikoina haastanut ihmisiä kirjallisiin temppuksiin. Vähän aikaa sitten päättyi kirjabingo, johon en päässyt osallistumaan helteiden aiheuttaman lukujumin vuoksi, mutta nyt elokuussa olen ottanut osaa hänen uuteen haasteeseensa, jossa otetaan päivittäin kirja-aiheinen kuva. Idea on varmaan monelle tuttu photo a day -tempauksista. Osallistujat katsovat listasta jokaisen päivän teeman ja kuvaavat sen mukaan. Tässä koostepostaukseni ensimmäisten seitsemän päivän kuvista. Voit seurata kuvien ilmestymistä tuoreeltaan myös blogini Facebook sivuilta.
   
1) Luettavana
2) Ulkona
3) Jotain vanhaa
4) Kirja kassissa
5) Lukemista ja herkuttelua
6) Rakkaat kirjanmerkit
7) Kirja reissussa

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Cassandra Clare: Luukaupunki

 "Kukaan ei mahda mitään sille, millaiseksi on syntynyt."
   
  
Cassandra Claren suositun Varjojen kaupungit / Mortal Instruments - sarjan aloittava osa, Luukaupunki, on ollut jo vuosia to be read -listallani. Kun tästä menestysteoksesta ilmestui elokuva, minun oli tarkoitus lukea kirja ja käydä katsomassa leffa teatterissa, mutta se jostakin syystä jäi. Otin nyt kesän kuumimpina päivinä haasteekseni lukea edes jotain kevyttä (tai niin kuin teoksen takakansi lupaa tämän olevan: hauska, tummasävyinen, seksikäs - tulikuuma), kun ei gradun kirjoittaminen ollut edennyt yhtään. Jos aivot ovat vaaleanpunaista höttöä, ei oikein voi tuottaa mitään älykästä - sama siis käyttää päivänsä johonkin vähemmän akatemiseen. Myös leffa on agendassani ja kun olen saanut sen katsottua, saatan lisätä tämän postauksen loppuun kommenttini siitä.
 
Teoksen pähenkilö on 15-vuotias Clary Fray. Ihan tavallinen newyourkilainen tyttö, jolle kuitenkin tapahtuu asioita, joita hän ei aluksi usko todeksi. Ollessaan klubilla parhaan ystävänsä Simonin kanssa, hän näkee jotain, joka muuttaa hänen käsityksensä maailmasta, jossa hän on elänyt. On olemassa ovia, jotka avautuessaan eivät enää sulkeudu. Kun maailmanjärjestys muuttuu, on vaikeaa uskoa mihinkään, etenkään uusiin tuttavuuksiin: taivaalliseen komeaan Jaceen, tummahiuksiseen ja jumalatarmaisen kauniiseen Isabelleen ja tämän vaatimattomaan veljeen Aleciin.

[Jacesta] Hän oli kuin enkeli jossakin Rembrandtin maalauksessa, jos ei otettu huomioon hänen ilkikurisesti kaartuneita huuliaan. (s. 287) 
 
Se alustuksesta. Takakansi lupaa "hieman" mahtipontisen lukukokemuksen. Pokkaripainoksessa kerrotaan myös teoksen synnyttämästä laajasta fanikultista, ja jopa itse Stephenie Meyer lukeutuu yhdeksi ihailijoista. Miksi tämä teos/sarja on niin suosittu? En tiedä vaikuttiko helle lukukokemukseeni, mutta olin usein jopa turhautunut tämän elokuvamaisen romaanin kanssa. Alla ruodin muutamia syitä siihen miksi en täysillä uppotunut Claren luomaan maailmaan. Kolmiodraama on yksi, mutta ei edes kaikkein ilmeisin syy.
  
Ensimmäiset 50 sivua saivat minut epäilemään, kannattaako minun jatkaa teosta eteenpäin. Kieli oli tönkköä, käännökset kömpelöitä (usein yritetty liian suoraan kääntää ilmasuja) ja kuvailu on kaavamaista: töks tässä on hahmo, kuvailenpas hänen silmiensä ja hiustensa väriä, vaatteita, ympäristöä ja sitten mennään kerronnassa eteenpäin. Luin kuitenkin teoksen loppuun, vaikka välillä teki mieli raastaa hiuksia päästä. 
   
Jotkin kielikuvat olivat hyvin karkeita: esimerkiksi eräs hahmoista kohtaa kolmimetrisen suurdemonin, vanhaan kunnon Daavid ja Goljat -tyyliin: "hän näytti sen edessä hirvittävän pieneltä, kuin lapsi jättiläismäisen hirviön edessä". Indeed! Toinen, vielä heikompi esitys kuvailusta tulee tässä: "hänen kasvonsa näyttivät siltä kuin ne olisi kaiverrettu jostakin hyvin kovasta" - niin siis kaiverrettu vaiko veistetty? Ja "jostakin hyvin kovasta"? Itse olisin voinut kuvailla vaikkapa, että hänen kasvonsa näyttivät kuin ne olisi veistetty marmorista. Huomasin myös pari erikoista kohtaa, joita alkuperäisteosta näkemättä epäilin käännöskukkasiksi. Esim. 1) hän haisi lialta. Jos alkuperäisversiossa on käytetty sanaa dirt, se voi tarkoittaa sekä likaa että multaa, joista jälkimmäinen sopisi tilanteeseen paremmin hahmon juuri kierittyä maassa.
  
Käynnistymisongelmien jälkeen huomasin olevani kiinnostunut maailmasta, jota teksti paljasti paikoin kivuliaan hitaasti, paikoin tulvien (infodumppia). Clary tutustuu varjometsästäjien arkeen, joka on täynnä demoneja, ihmissusia, vampyyrejä ja muita klassisia fantasian olentoja - believe me, teos on välillä kuin ei-inhimillisten olentojen katalogi, sillä "kaikki  myytit ovat totta". Varjometsästäjiä kutsutaan myös nefileiksi, enkelttn lapsiksi. Ensimmäinen varjometsästäjä syntyi, kun enkeli Raziel sekoitti enkelten ja ihmisten verta maljassa, ja pyysi häntä juomaan siitä. Nefilit tappavat demoneita.
    
”Meitä sanotaan varjometsästäjiksi. Tai ainakin me itse kutsumme itseämme sillä nimellä. Alamaailman väellä on meille vähemmän mairittelevia nimityksiä.”
”Alamaailman väellä?”
”Yön lapsilla – vampyyreilla. Velhoilla. Haltijaväellä. Tämän maailman maagisilla olennoilla.”
Clary pudisteli päätään. ”Älä nyt vielä lopeta. Ilmeisesti on olemassa myös, mitä, merenneitoja ja ihmissusia ja zombeja, niinkö?”
”Totta kai”, Jace vastasi. ”Siihen on syynsä, miksi niitä tarinoita on olemassa. Ne perustuvat tosiasioihin, vaikka maallikot pitävätkin niitä myytteinä. Varjometsästäjillä on sanonta: kaikki tarinat ovat totta. Tosin”, hän lisäsi, ”täytyy myöntää, että zombeja on etupäässä vähän kauempana etelässä, missä voodoopapit vaikuttavat.”
”Entä muumiot? Tapaako niitä ainoastaan Egyptissä?”
”Älä viitsi olla naurettava. Kukaan ei usko muumioihin.” (s. 50)
"Haltijat ovat langenneita enkeleitä", sanoi Dorothea, "jotka on heitetty alas taivaasta ylpeyden takia."
"Tarun mukaan asia on niin", Jace totesi. "On myös sanottu, että he ovat demonien ja enkeleiden jälkeläisiä, mikä on aina tuntunut minusta todennäköisemmältä selitykseltä. Hyvä ja paha yhdistyvät. Haltijat ovat yhtä kauniita kuin enkeleiden sanotaan olevan, mutta niissä on aimo annos ilkikurisuutta ja julmuutta." (s. 102)
   
Teoksen mielenkiintoisin hahmo on Hodge, jota voi verrata Buffyn Gilesiin. Hänen seuranaan on Hugo-niminen korppi. Myös  Hiljaiset veljet ovat vallan kiehtovia. Teoksen teini-ikäiset hahmo ovat hyvin rasittavia ongelmineen, joskin Jacella on hyviä one-linereita. Samaistuin hieman Jaceen, sillä hänkin on murtanut toisen etuhampaansa. Clary on ehkä yksi sinisilmäisimmistä hahmoista, joista olen lukenut. Hän ei näe koskaan sitä, mitä hänen silmiensä edessä on. Kirjaimellisesti. (Vaikka teoksessa usein kehutaan hänen kykyään nähdä maailma ja piirtää siitä.) Kuten jacekin sanoo: "Sinä olet sitten tyhmä, Clary. Olet aivan uskomattoman tyhmä. Etkö sinä tajua mitään?"
   
Tekstillä on muutamia, kenties tahattomiakin viittauksia Harry Pottereihin. Tällaisia ovat mm. lentävät moottoripyörät, maallikoilta näkymättömiin jäävät paikat (vrt. Tylypahkan suojaus jästejä vastaan) ja pahis Valentine, joka on kuin itse lordi Voldemort (tai Hitler), jolle puhtaus on kaikki kaikessa. Puhuttaessa siis ihmisten maailman ja -veren puhtaudesta alamaailman olennoista. Luukaupunki tarjoaa jälleen yhden selityksen vampyyrien ja ihmissusien olemassaoloon. Nyt syy niiden syntyyn on aineettomien demonien ulottuvuuksistaan mukanaan tuomat taudit.
 
"Vampyyrit, ihmissudet, jopa velhot, he ovat osittain ihmisiä. He ovat osa tätä maailmaa, he ovat syntyneet täällä. He kuuluvat tänne. Mutta demonit tulevat muista maailmoista. Ne ovat ulottuvuuksien välillä liikkuvia loisia. Ne tulevat yhteen maailmaan ja käyttävät sen loppuun, Ne eivät pysty rakentamaan vaan ainoastaan tuhoamaan - ne eivät pysty luomaan uutta vaan ainoastaan käyttämään. Ne imevät paikan tyhjiin, ja kun se on täysin kuollut, ne siirtyvät seuraavaan paikkaan." (s. 166-167)
 
Triviaalina: Kohtasin taas pelottavia kirjastonhoitajia (vrt. Dmitri Gluhovski: Metro 2033)! Kirjan sekä sarjan nimille annetaan teoksesssa kattava selitys. Teos sisältää myös paljon taidevertauksia ja viittauksia, enkä itse ainakaan jaksanut tarkistaa jokaista taidemaalaria, jotka tekstissä mainittiin.
 
Kaikkein ärsyttävin tai sanoisinko pikemminkin harmittavin piirre teoksessa oli liiallinen ennalta-arvattavuus. Kirjoitin lukiessani lukuvihkoon ylös arvauksiani ihmisten taustoista, motiiveista ja tulevista tapahtumista ja käikki päätelmäni osuivat oikeaan. Jopa lopun "pankin räjäyttävä" ja varsin läppänä ajattelemani käänne oli odotettavissa, vaikkei se mitenkään toivottava ollut. On toisinaan ihan hauskaa lukea teosta, josta voi muutamia käänteitä arvella etukäteen, mutta jos suurimman osan teoksesta voi päätellä etukäteen sitä koskaan aikaisemmin lukematta, on se jo vähän tylsää.
 
Lopuksi: Voin suositella teosta lukijalle, jota ennalta-arvattavuus ei haittaa. Claren luoma maailma on mielenkiintoinen, mutta vaatisi pientä hiomista. Sarjassa on yhteensä kuusi osaa, vaikka pokkarin takakansi puhuukin trilogiasta. Saatan joskus lueka jatko-osiakin, mutta en varmaan aivan heti. En kuitenkaan sano, että aikani kirjan kanssa olisi mennyt hukkaan, sillä välillä viihdyin oikein mainiosti. Parhaimpien lukukokemusten joukoon tämä ei kuitenkaan pääse.
  
Jos kirja kuitenkin alkoi kiinnostamaan, kannattaa katsoa mitä siitä on sanottu muissa blogeissa. Esimerkiksi Kirjaneito kehuu sarjaa. 
   
Arvosana:
  
Takakannesta:
"Kaikki myytit ovat totta", Jace sanoi. Clary tunsi väristyksen selkäpiissään.

15-vuotias Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi, kun nuori poika surmataan newyourkilaisella klubilla. clary huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe - ei edes hänen paras ystävänsä Simon.
  
Kun sitten Claryn äiti katoaa mystisesti, alkaa tapahtua. Clary tutustuu varjometsästäjiin, jotka hallitsevat yliluonnollisten olentojen maailmaa New Yorkin arkitodellisuuden laitamilla: maallikoilta näkymättömissä elävät, juhlivat ja taistelevat haltijat, vampyyrit ja ihmissudet.
  
Häikäisevän komea ja ylimielinen nuori varjometsästäjä jace Wayland oppaanaan Clary sukeltaa alamaailmaan etsimään äitiään ja Muutoksien maljaa, yhtä kolmesta voimaesineestä, jonka joutuminen vääriin käsiin olisi kohtalokasta. Samalla hän saa tietää itsestään ja äidistään asioita, jotka muuttavat hänen elämänsä lopullisesti...
  
Hauska, tummasävyinen, seksikäs - tulikuuma menestystrilogia alkaa!
 
Asiasanat: fantasia, myytit, taruolennot, vampyyrit, ihmissudet, magia, enkelit, demonit, nefilit, varjometsästäjät
   
Samantyylisiä kirjoja: Charlaine Harrison: Sookie-kirjat, Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa, Ilki ihana, Michelle Harrison: 13-sarja
  
Suomentanut: Terhi Leskinen, 443 sivua, Otava 2009 (Seven-pokkaripainos 2010)
    
Alkuperäinen nimi: The Mortal Instruments: City of Bones (2007)
   
Kirjasta lisää mm. täällä: Risingshadow, Kirjaneidon tornihuone, Kaleidoscope, Le Masque Rouge, Todella vaiheessa, Cilla in Wonderland
  
Sarjasssa ilmestyneet:
  1. Luukaupunki, 2009 (City of Bones, 2007)
  2. Tuhkakaupunki, 2010 (City of Ashes, 2008)
  3. Lasikaupunki, 2011 (City of Glass, 2009)
  4. Lngenneiden enkelten kaupunki, 2012 (City of Fallen Angels, 2011)
  5. Kadotettujen sielujen kaupunki, 2013 (City of Lost Souls, 2012)
  6. City of Heavenly Fire, 2014 - käännös 2015 tammikuussa