lauantai 13. elokuuta 2016

Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja kolme: Matka

- Katso tarkkkaan. Tämä on viimeinen näkysi maanpinnalta, Ari huomautti.
- Ei tässä ole paljon ikävöimistä, Joni tuhahti.
   
Se oli tietysti totta. Auringon polttama kuiva autiomaa ei herättänyt erityistä haikeutta. 
Ehkä se oli vain hyvä. Sitä paitsi koko planeettahan oli aikaa myöten vääjäämättömästi 
muuttumassa juuri samanlaiseksi. Erämaaksi.
      
    
Kirjailijakaksikon Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin, sekä kuvittaja Pasi Pitkäsen yhteistyönä syntynyt Kepler62 on todella hieno kirjasarja monenikäisille lukijoille. Aikuisenakin olen viihtynyt hyvin näiden parissa. Kolmas osa, Matka, ei kaikilta osiltaan yltänyt aivan samalla tasolla kahden ensimmäisen osan kanssa, sillä tässä osassa pohjustetaan jonkin verran tulevia tapahtumia. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita löytyy tästäkin kirjasta. Ja Pitkäsen kuvitus on jälleen upeaa. 
    
Sarjan kolmas osa kertoo nimensä mukaisesti siitä matkasta, jonka valitut 12 lasta ja nuorta tekevät kohti uutta kotiaan, Kepler-systeemiä. Kepler62:ssa on paljon samaa kuin K.A. Applegaten Remnants-sarjassa. Molemmissa maapallo on tuhoutumassa (joskin eri syistä) ja ihmiskunta lähettää pienen toivonkipinän pimeään avaruuteen. Matka ei kuitenkaan suju ongelmitta. Cliffhanger, johon kirja päättyy on myös oikeasti yllättävä. 
  
- Miksi sinä olet mukana? Ari kysyi Marielta.
- Koska minä halusin niin. Minä saan yleensä kaiken sen mitä haluan. Minä halusin pois kotoa. Mahdollisimman kauas pois. Joskus pitäisi varoa, mitä toivoo, sillä se voi toteutua.  (s. 107)
    
  
Remnantsissa aluksen nimi on Mayflower, kuten sen laivan, joka kuljetti ensimmäisiä uudisraivaajia Amerikkaan ja Kepler62:ssa meduusamaiset tähtipurjehtijat (joiden sähköpurjeet on suunnitellut suomalainen Pekka Janhunen) ovat saaneet nimensä Kolumbuksen tutkimusretken laivueen mukaan: Santa Maria, Pinta ja Niña. Molemmissa sarjoissa matka kestää satoja vuosia, siksipä matkalaiset nukutetaan cryo-kapseleihin. Vaikka aluksen kulkisivat valonnopeudella, matka maapallolta Kepler-järjestlmään kestäisi 1200 vuotta. 
  
En malta odottaa seuraavaa osaa, jossa pioneerinuoret viimein pääsevät uudelle planeetalle. Se näyttää ainakin jo kansikuvansa puolesta todella kiehtovalta ja muistuttaa Beth Revisin Across the Universe-sarjan kolmatta osaa, Shades of Earth
  
Arvosana:

Takakannesta:
"On aika. Olkaa kunniaksi ihmiskunnalle." Vanha kenraali Livingstone hyvästelee joukon lapsia, jotka ovat lähdössä tuhoutuvalta maapallolta kauas avaruuteen etsimään uusia elämisen mahdollisuuksia. 
  
Sukkula vie heidät avaruusasemalle, jolla tähtipurjehtijat Santa María, Pina ja Niña odottavat matkalaisiaan. Ari pitää huolta pikkuveljestään Jonista ja epäilee, että lähtijöille ei ole kerrottu aivan kaikkea tulevasta tehtävästä. Kuka nukkuu aluksen ylimääräisessä kapselissa ja miksi Ari herää kesken lennon? Edessä on matka tuntemattomaan.
  
Samantyylisiä kirjoja: Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa, K.A. Applegate: Remants - Viimeinen avaruussukkula ja Määränpää tuntematon
   
159 sivua, WSOY 2016
  
Kepler62 on luettu myös täällä: Kirjavinkit, Luetaanko tämä?, Madonluvut
   
Sarjassa ovat ilmestyneet:
  1. Kutsu (2015)
  2. Lähtökaskenta (2015)
  3. Matka (2016)
  4. Pioneerit (Ilmestyy syksyllä 2016)
  5. (Ilmestyy kesällä 2017)
  6. (Ilmestyy syksyllä 2017)

2 kommenttia:

  1. En tiennytkään, että on jo olemassa kirjasarja, jossa on noinkin paljon yhtymäkohtia tämän Kepler62-sarjan kanssa. Nämä Keplerit ovat kyllä siitä mielenkiintoisia, että yksittäisessä osassa ei edes tapahdu kovin paljoa, mutta kokonaisuus on silti ihan huikea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa tuossa Applegaten sarjassa. Vaikka kirjat muodostavat yhdessä palapelin, yksittäinenkin pala on silti merkittävä kokonaisuudelle.

      Poista