sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Kore Yamazaki: Velhon morsian 1 ja 2

"Ei nukeissa mitään vikaa ole, mutta noin kalliista ostoksesta tahdon enemmän iloa."
   
   
Arvostelukappale
   
Kore Yamazakin Velhon morsian oli minulle loppuvuoden odotetuin alkava mangasarja, mutta ehdin bloggaamaan siitä vasta, kun sain jo toisenkin osan käsiini. Manga sijoittuu suurelta osin Englantiin, mutta miljöö vaihtelee usein. Tarina on täynnä fantasiagenrelle tuttuja hahmoja, mutta siinä on myös oma kiehtova tunnelmansa, joka varmasti miellyttää ainakin Hayao Miyazakin faneja. Alkaen jo kannessa esitellystä kallokasvoisesta hahmosta tiesin, että kyseessä on jotain ihan uutta suomalaisille mangalukijoille.
   
Ensimmäinen osa alkaa huutokaupalla. Päähenkilö, Chise Hatori, on myytävänä, sillä hän on Sleigh Beggy eli hän imee ympäriltään voimaa ja muuntaa sen kehossaan magiaksi. Hänet ostaa koirankalloinen velho, Elias Ainsworth, joka aikoo tehdä Chisestä paitsi oppilaansa, myös morsiamensa. Elias ei ole ihminen, keiju tai luonnonhenki, vaan hän kutsuu itseään väliinputoajaksi.
  
Mangan maailmassa velhoudella ja taikuudella on ero: taikurit soveltavat tiedettä nimeltään taikuus ja he muuttavat omaa energiaansa magiaksi, velho loitsii ottamalla taikuttaa ympäristöstä. Velhous viittaa myös mm. keijujen, henkien, aaveiden ja demonien voimin tehtyihin ihmeisiin. Sleigh Beggyt ovat vahvoja molemmissa, mutta heidän ruumiinsa on heikko ja lyhytikäinen.
  
  
Yksi suosikki luvuistani tapahtuu Islannissa, joka on viimeinen paikka, missä asuu lohikäärmeitä. Lohikäärmeitä on erilaisia ja ùir-lajin yksilöt muuttuvat kuollessaan puiksi. Chise tapaa elämänsä lopussa olevan lohikäärmeen, joka muuttuu lehmukseksi. Kun Chise jossain vaiheessa tarvitsee sauvan, hän saa luvan lohikäärmevanhukselta tulla keräämään tarvittavan materiaalin hänen puustaan. 
  
Toisessa osassa Chise tapaa Gealachin, eli keijukaiskuningatar Titanian. Hän hallitsee Tir na Nogissa, ikuisen nuoruuden maassa eli keijujen valtakunnassa. Hän kutsuu Britteinsaaria vanhalla nimellä Albioniksi. Ensimmäinen osa meni ahmien ja viimeistään Titanian ratsastaessa näyttämölle - konkreettisesti - olin myyty ja Yamazakin tyylin uusin fani. Hänen viivansa taipuu monenlaiseen. Nautin etenkin hänen maisemistaan ja kissa- ja keijuhahmoistaan.
   
Ihmisten ja keijujen lisäksi tässä mangassa on paljon eläimiä. Velhoilla voi olla familiaari, eli avustaja joka on eläin tai keiju, joita kutsutaan tarinassa myös naapureiksi. Kimaira puolestaan on eliö, joka syntyy kun kahta erilaista eläintä risteytetään. Tällä taikuuden muodolla voidaan vahvistaa ihmiskehoa, mutta teoksessa esiintyy kimaira, joka on paha. Kolmas osa kertonee lisää. Se liittyy Eliaksen ja Chisen jo aikaisemmin tutkimaan sielun sakkaan. Ensimmäisessä osassa on myös puhuvia kissoja ja kissojen valtakunta!
  
  
Kaikkea ei kerrota heti, vaan maailma avautuu pikkuhiljaa ja paljastaa yllätyksiä matkan varrella. Ennalta-arvaamattomuus tekee lukemisesta mieleenjäävän kokemuksen. Tarinassa on niin kauhun kuin huumorin elementtejä juuri oikeassa suhteessa ja kerronta nappaa mukaansa jo heti ensimmäiseltä sivulta.
 
Pidin suuresti erilaisten fonttien käytöstä tehokeinona. Eri puhujat ja heidän ominaisuutensa (esim. ihminen tai keiju) oli helppo erottaa toisistaan. En myöskään muista nähneeni suomennetussa mangassa kovinkaan usein pienaakkosia, tämä valinta toi tuoreutta sekä mahdollisti varmaan pidempiä puheenvuoroja kuin suuraakkoset. Oli ilahduttavaa nähdä myös värisivuja.

Velhon morsianta on ilmestynyt japaniksi kuusi osaa, joista osan 3 suomennos ilmestyy 13.4.2017.
  
Takakansista:
Elämäänsä ja maailmaan väsynyt nuori ihmistyttö. Keijujen ja henkien todellisuus, jonka vain harva näkee. Velho, joka ei kuulu täysin kumpaankaan.
   
Kun kaksi erilaista sielua kohtaa, syntyy kiehtova tarina.
  
***
  
Velhon oppilaaksi myyty Chise joutuu tositoimiin: Pienenkylän asujjaita, niin ihmisiä kuin kissojakin uhkaava "sielun sakka" on hävitettävä. Mutta vaarallinen aines kiinnostaa muistakin... Lisäksi Elias-velho salaa monia asioita suojatiltaan.
  
Ikäsuositus: 13+
  
Suomentanut: Antti Valkama, 192 sivua, Punainen jättiläinen (osa 1 2016, osa 2 2017)
  
Alkuperäinen nimi: Mahoutsukai no Yome volume 1 & 2 (2014).
 
Muualla sanottua: Harakan varpaat, Anime Garden, Manga Puutarha, Man Made Lifestyle

3 kommenttia:

  1. Muistan miten enemmän ja vähemmän riemuitsin ilosta, kun sain kuulla, että Mahoutsukai no Yome tullaan suomentamaan. Olin tätä ennen lukenut kyseistä sarjaa netistä englanniksi ja toivoin kovasti, että kyseinen sarja tulisi suoemennettua, koska se on vaan niiin ihana.
    Jos katsot animea, niin suosittelen katsomaan sarjasta tehdyt OVA-jaksot, jotka käsittelevät aikaa ennen kuin Elias osti Chisen. (Tosin vasta kolmannen osan luettua, tai muuten Ruth:n osuus saattaa mietityttää.) Kyseisestä mangasta tehdään myös anime, joten näillä näkymin tästä sarjasta ei tule tynkää, mikä on vaan hyvä asia. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos animesuosittelusta. Katson tällä hetkellä mieheni kanssa Fullmetal Alchemist: Brotherhoodia ja sitä ennen katsottiin Attack on Titan, enkä malta odottaa että kakkoskausi alkaa huhtikuussa. Oli mahtavaa kerrankin tietää jostain enemmän kuin puoliso, vaikka hän siis oli AoT:n ekan kauden kertaalleen katsonut, niin mangaa lukeneena tiesin tapahtumia paljon pidemmälle.

      Suomessa julkaistaan todella kovatasoista mangaa. ♥

      Poista
    2. Ole hyvä. ^^ Itse en ole vielä päässyt katsomaan FMA:Brotherhoodia, koska aikoinaan katsoin FMA:n TV:sta ja jotenkin se sitten jäi, kun olin katsonut sen ja lukenut mangan. (Yksi parhaista mangoista tähän asti mitä olen lukenut.) AoT ei ole minun juttuni, vaikka on tullut luettua vähän sitä...mutta miljöön ja tarinan kannalta kyseinen sarja on todella kiinnostava. (Okei, ja tietysti Levin.)

      Kyllä! Mikä on todella mahtavaa. <3 Ihanaa kun voi ostaa mangaa ja näin tukea mangakoita.

      Poista