Michelle Harrison: 13 Lahjaa

Varoitus, tämä kirja on ahmittava kerta istumalta 
(tai muuten se ahmii sinut)! 

   

    
Luin tämän kahden päivän aikana, aloitin eilen illalla ja tänään en kyennyt olemaan lukematta lisää, kunnes koko kirja meni ihan huomaamatta! (Huolimatta aiemmasta kommentistani suomentajaa kohtaan, tämä kirja oli (muutamaa hassua sanavalintaa lukuun ottamatta) huikea! No, välillä tuskastuin hahmojen ennalta-arvattavuuteen taikka kyvyttömyyteen vetää johtopäätöksiä (sama ilmiö muuten monien tv sarjojen kanssa: katsojat ratkaisevat "visaisia pähkinöitä" ennen palkattuja huippututkijoita kokeakseen onnistumisen tunteen...), no keskeiset hahmothan ovan vain 12-13 vuotiaita (mutta minusta paljon fiksumpia kuin R. L. Stinen luomat).
    
 Ihastelin vanhojen keijumyyttien käyttöä ja samankaltaisuutta Ilki ihanan kanssa kuin myös kohtia, joissa tarinat erosivat toisistaan. Nämä keijut ovat jotain muuta kuin mihin suomalainen lukija on ennen törmännyt, vaikka vastaavia olentoja on Spiderwickin kartanon lähimaastoissa taikka Tylypahkan jästeille salaisilla käytävillä. Kerronta oli rikasta ja tempaavaa ja jokaisen luvun aloittava anfangi on koristeltu vanhojen satukirjojen tyyliin, mutta yksikään alkukirjain ei ole samanlainen kuin muut.

Lukunäytteitä:

Hän vaistosi tulijat peitonkin läpi, tunsi miten huoneen ilma rätisi niiden outoa energiaa. Hän jopa haistoi lehtien, sammalen ja kypsien marjojen multaisen kosteuden. Se oli niiden tuoksu. (s. 13-14)

Jostain syystä keijut tuntuivat vaistoavan, että hän näki ne, ja siksi hän veti niitä puoleensa kuin magneetti silloinkin kun yritti parhaansa mukaan teeskennellä ettei tiennyt niistä mitään.  (s. 29)

Hän työnsi oven varovasti auki ja astui sisään, hänen eteensä levittäytyi ihana näky. Huone oli täynnä kirjoja, kirjoja kaikista mahdollisista aiheista, sadottain kirjoja lattiasta kattoon. Nurkassa ikkunan ääressä oli valtava kirjoituspöytä, joka oli paksun pölykerroksen peitossa. Ja sen päällä oli lisää kirjoja. Tanya veti joitakin kirjoja hyllystä. Pöly vain lensi kun hän selaili niitä, ja oli helppo nähdä ettei kukaan ollut lukenut niitä vuosikausiin. Juoksuttaessaan sormea selkämyksiä pitkin hän huomasi, että jotkut olivat hyvin vanhoja, 1700-luvun lopulta asti. Hän avasi ensimmäisen, jonka erikoinen nimi oli Myytit ja magia aikojen saatossa, silmäili hakemistoa, kunnes löysi etsimänsä.  "Keijut", hän luki ääneen kuiskaten...  (s. 47)

Takakannesta:

13-vuotias Tanya on aina nähnyt ympärillään keijuja. Keijujen aiheuttamat selittämättömät sotkut saavat Tanyan äidin lopulta menettämään hermonsa, ja Tanya lähetetään isoäidin kartanoon kesänviettoon. Hän lähtee sinne vastahakoisesti, sillä isoäiti Florence on aina suhtautunut häneen hyvin torjuvasti – syystä, joka selviää Tanyalle vasta myöhemmin. Kartanossa Tanya törmää vaarallisiin salaisuuksiin. Vanha valokuva johdattaa hänet ratkaisemattoman mysteerin jäljille. 50 vuotta aikaisemmin kartanoa ympäröivässä synkässä metsässä on kadonnut jäljettömiin tyttö, josta Tanyan isoäiti ei halua puhua sanaakaan. Tilanhoitajan Fabian-poika ei saa katoamista mielestään. Hänen isoisänsä oli viimeinen, joka näki tytön elossa, ja on siitä lähtien elänyt epäilyksen varjo yllään. Yhdessä Tanya ja Fabian päättävät ratkaista arvoituksen, mutta edes Fabian ei tiedä Tanyan poikkeuksellisesta kyvystä. Eräänä yönä asiat saavat kohtalokkaan käänteen, kun Tanya yllättää talosta salaperäisen tunkeilijan ja saa kuulla, ettei hän ole ainoa tällä kyvyllä siunattu ja kirottu. Kartanon synkkä menneisyys on vaarassa toistaa itseään...

Arvosana:

Tyylilaji: nuoret, keijuja, 

Tämä kirja muistuttaa: 

• Melissa Marrin Ilki ihanaa ja Sala kavalaa, koska tässä on kansanperinteen mukaisia näkymättömiä keijuja ja tyttöjä, jotka näkevät niitä vaikkeivät tahtoisikaan
• Tony Di Terlizzin ja Holly Blackin Spiderwickin kronikat I-sarjaa, koska näkymätön maailma ei aina ole vain kaunista ja rauhanomaista - jos et pidä varaasi, terveytesi voi olla uhattuna keijujen suuttuessa
• Libba Breyn Kauhun ja kauneuden valtakuntaa, koska tässä on salaisuuksia, synkkiä käytäviä, ulkopuolisuuden tunnetta, kauhua
• Queenie Chanin piirtämää The Dreaming-mangaa, koska metsään katoaa ihmisiä
• Neil Gaimanin Coralinea varjojen talossa, koska äidit eivät kuuntele lapsiaan

  
Suomentanut: Kaisa Kattelus, 362 sivua, Tammi 2011

    
Alkuperäinen nimi: The Thirteen Treasures, trilogian ensimmäinen osa.

Kirjasta muualla: Risingshadow, Helsingin Sanomat, Sivupiiri, Fleim, Kirjamielellä, Keskisuomalainen,

Stephenie Meyer & Young Kim: Houkutus - sarjakuvasovitus osa 1

 
Houkutus-huuma on ollut laskussa, jopa minulla. Tai no, kirjoissahan ei ole mitään vikaa, ekassa osassa ainakaan. Jatko-osien ahdistavuus ja lopun antikiilmaksi sekä surkeat leffat ovat kyllä omiaan pudottamaan pilvilinnoista maan tasalle. Ei leffat nyt kokokaan kuraa ole, mutta pienet seikat on ihan väärin! Robert Pattinson ei näytä Edwardilta, mutta välillä hän osaa lumota melkein yhtä hyvin, vaikken näyttelijästä pidäkään. Pahiten metsään meni kuitenkin Cullenien talo, josta itse olin (aiheettomasti?) kuvitellut iäkkään pitsihuvila tyylisen metsään sulautuvan installaation, joten elokuvan moderni lasipalatsi iski silmään kuin tikka.
 
Mutta asiaan, eli sarjakuva versioon. Se sijoittuu kirjan ja leffan välimaastoon. Hahmot (etenkin Edward) näyttävät todella kauniilta, mutta Bella jopa liian kauniilta, leffa-Bella oli minun mielikuviani paremmin vastaava, luonnollinen. Tapahtumia on onnistuneesti lyhennetty ja yhdistetty, kuten leffassa, mutta tekstillisesti se on lähes yhtenevä alkuteoksen kanssa (noh, tämä selittyy sillä, että toimittaja on Houkutuksen alkuperäistä suomennosta käyttänyt). Kylmät väreet kiipivät pitkin selkäpiitä, aivan kuten kirjaa lukiessani.
   
Muistan kun 2005 syksyllä luin sitä ensimmäisen kerran ja huonon ääreisverenkierron takia käteni olivat aivan kylmät ja aina sivuja kääntäessäni satuin koskettamaan toista kättäni, kuvittelin kylmien sormien kuuluvan Edwardille. Odotukset olivat suuret lempikohtaukseni kanssa: kun Edward vie Bellan aukiolle, enkä joutunut pettymään. Leffassahan Edward loistaa kuin discopallo, ei mikään paras mielikuva. Sarjakuvassa tässä on onnistuttu paremmin. Mitä tästä voisi sanoa: Houkutuksen ystäville nektaria, muille karvasta kalkkia...

 

Takakannesta:

Mistä kaikki alkoi...
  
Isabella Swan mmuttaa isänsä luo tihkuisenharmaaseen pikkukpunkiin ja tapaa yliluonnollien komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward Cullenilla on tumma salaisuus, ja Bella päättää ottaa siitä selvän -  ja samalla hänen oma kohtalonsa kiertyy uuteen kiehtovaan ja vaaralliseen suuntaan.
  
"Young on tehnyt uskomattoman työn muuttaessaan kirjoittamani sanat kauniiksi kuviksi. Sekä henkilöhahmot että kuvamaailma muistuttavat kovasti sitä, minkälaiseksi itse kuvittelin sen kirjoittaessani sarjaa", Meyer hehkuttaa sarjakuvasovitusta, jonka luomisessa toimi itse aktiivisesti.
   

Arvosana:

Tyylilaji: nuoret, kielletty rakkaus, vampyyrejä

  

Samantyylisiä kirjoja: Stephenie Meyer: Houkutus, Maggie Stiefwater: Väristys

Suomentanut: Tiina Ohinmaa,  238 sivua,  WSOY 2010

   
Alkuperäinen nimi: Twilight: The Graphic Novel - Volume 1, sarja jatkuu
    

Kirjasta muualla: Kirjamaa, Sivupiiri, Vinttikamarissa,

Day 16 – Favourite female character

Minun on paljon vaikeampi muistaa naisten nimiä/henkilöitä kuin miesten, tässä kuitenkin muutama mieleen jäänyt hahmo.

1. Sabriel (samannimisestä kirjasta)
2. Adaira ja Zara (Syysmaa-sarjasta)
3. Melanie (Vieras-kirjasta)
4. Livia (Molemmin jaloin-kirjasta)
5. Claire (Matkantekijä-sarjasta)

Kuvaksi tähän valitsin Sabrielin, en kylläkään fan-artina vaan muissa maissa käytettyjen kansien kuvina.

Pidän kovasti tuosta oikean ylänurkan kannesta, siinä on jotain hauskaa. Tuo vasemmalla oleva kansi on käsittääkseni yksi alkuperäisistä, samoin blogissakin jo aiemmin esitelty valkoinen kansi (joka on pelkistyneisyydessään suosikkini).

Philip Reeve: Kävelevät koneet

 

   
Jo pitkään olen halunnut lukea Philip Reeven Kävelevät koneet ja huomattuani sen suorastaan odottavan minua kirjaston hyllyllä, olihan se pakko lainata. Ihastuin heti jo ensi sivuilla kirjoittajan/kääntäjän tyyliin, joka muistuttaa Jaana-Kapari Jattaa parhaimmillaan, onhan samalta kääntäjältä luettu mm. Perillinen-sarjan aloittava Eragon-käännös (ihmettelinkin vähän aikaa sitten Brisingrin lukiessani tyylillistä eroa, kääntäjä kun oli vaihtunut).
 
Nokkelaa kieltä, joka ei huuda "nuortenkirja" joka sanallaan (olenkin kyllästynyt sellaisiin suorastaan lässyttäviin teinikirjoihin, miksei niitä voisi kääntää ihan tavalliselle kielelle?). Muistuttaa kovasti J.K. Rowlingin Harry Pottereiden ja Angie Sagen Septimus Heapien parhaimpia paloja ja henkilöitä höystettynä Hayao Miyazakin Nausicaän, Liikkuvan linnan ja Laputan sykähdyttävillä kohtauksilla.
 
Tällainenko maailmasta tulee meidän jälkeemme? Sotien runtelema, jossa kaupungit noudattavat omanlaista kieroutunutta darwinismiaan: syö tai tule syödyksi. Kirjoittaja on sekoittanut soppaan mytologioita ja nippelitietoja meidän ajastamme onnistuen nerokkaasti sivistämään ohimennen sekä herättämään kysymyksiä omista elintavoistamme. Oli mielenkiintoista huomata myös yhtäläisyyksia hiljattain lukemani Ally Condien Tarkoitetun kanssa, ainakin ammatteja ja ruokaa kohtaan liittyvät havainnot olivat samoja. Kirjan loppu on täynnä käänteitä, joita ei olisi osannut aavistaa, osa surullisiakin, mutta sellaista elämä on.
 
Kirja piti hallussaan koko ajan, saaden lukijan haukkomaan teatraalisesti henkeään - ylittäen kaikki jo valmiiksikin korkeat odotukset joita minulla kirjasta oli. Hahmot ovat yllättävän syvällisiä. Hester - tyttö, joka ei ole kaunis, Tom - poika, joka ei ole sankari, Katherine ja eräs salaperäinen nuorukainen ovat keskenään joukko erilaisia, enemmän tai vähemmän kovia kokeneita nuoria, joilla on tehtävänsä tarinassa. Kirjassa seikkalee myös lemmikkisusi nimeltään Koira, eikä rakkaudeltakaan voida välttyä.                           

   

Arvosana:

Takakannesta:

Lontoo liikkuu. Se on piileskellyt pitkään suojaisissa notkelmissä välttykseen joutumasta suurempien, nopeampien ja nälkäisempien kaupunkien saaliiksi. Mutta nyt se ajaa takaa pientä kaivoskaupunkia, joka taivaltaa kuivunutta merenpohjaa pitkin. Samaan aikaan tapahtumat suurkaupungin sisällä alkavat saada uhkaavia piirteitä... 

  

Rujokasvoinen Hester Shaw vaanii omaa saalistaan kaupungin jätekuilun partaalla törmätessään museon nuoreen harjoittelijaan, joka joutuu tytön myötä elämäsä rankimpaan seikkailuun. Tom ja Hester päätyvät kahdestaan kulkukaupunkien mylläämälle, autiolle metsästysmaalle Lontoon häipyesä pölyvanana horisonttiin - kunnes Shrike-niminen marssija, ihmisrobotti, pääsee heidän jäljillen. Heidän taivallustaan seuraa kauhuissaan suojattua elämää viettänyt Katherine - tyttö, joka on aikuistuva hyvin nopeasti.

  

Kustantajan sivuilta:

Eletään post-apokalyptisessa tulevaisuuden maailmassa, missä kaupungit liikkuvat moottorien ja telaketjujen varassa kuivunutta merenpohjaa pitkin siepaten ja käyttäen ”ravinnokseen” toisiaan.
 
Ihmiskunnan kehitys on taantunut, niin että nykyajan teknisistä laitteista on tullut kallisarvoisia arkeologisia löytöjä, joita säilytetään museoissa. Tällaisessa museossa harjoittelijana työskentelevä 15-vuotias Tom joutuu idolinsa, keksijäinsinööri Valentinen työntämänä Lontoon jätekuiluun yhdessä rujokasvoisen Hester-nimisen tytön kanssa.
 
Nuoret tarpovat kulkukaupunkien mylläämässä, metsästysmaaksi kutsutussa maastossa, eksyvät villeihin merirosvokaupunkeihin ja pakenevat Valentinen takaa-ajoon lähettämää Shrike-nimistä marssijaa, ihmisrobottia. Lopulta he liittyvät alueellista darwinismia vastustavaan ryhmään, joka pyrkii suojelemaan maapallon viimeisiä luonnonkauniita alueita Valentinen joukon tuhoyrityksiltä.
 
Tom ja Hester käyvät uhkarohkeaan, loppuun saakka hengen-vaaralliseen puolustusiskuun ja saavat siihen tietämättään tukea Valentinen tyttäreltä Katherinelta. Ratkaisun hetkillä tulee ilmi monia uskomattomia asioita…

  
Suomentanut: Tero Kuittinen, 319 sivua, Karisto 2004

   
Alkuperäinen nimi: Mortal Engines, neliosaisen sarjan ensimmäinen.
    

Kirjasta muualla: Risingshadow, Taikakirjaimet

Day 15 – Favourite male character

Tämä on kyllä mukava haaste. Minulla on tapana ihastua melkein aina päähenkilö miehiin, luinpa sitten nuorten taikka aikuisten kirjaa, mangasta puhumattakaan. Kirjoissa plussaa on se, että annettujen ulkonäkövihjeiden perusteella voi aina itse kuvitella "unelmien prinssinsä", mangassa ja joissain nuorten kirjoissa kuvat rajaavat mielikuvitusta, mutta niissä hahmot ovat yleensä jo valmiiksikin kauniita. Lempi-mangassani (tai oikeastaan manhwassa, Koreasta) Les Bijoux en osannut koskaan tunnistaa mies- ja naishahmojen eroja (kaikki kun olivat niin kauniita! Ja päähenkilöllä oli kyky muuttua miehestä naiseksi auttoi sekoittamaan asioita lisää... No, kylpylässä käydessään hahmot hämmästyttivät menemällä mielikuvan vastaisesti "väärälle" puolen.

Kuvitteellisia ihania miehiä: TOP 10

1. Jamie (James Alexander Malcolm McKenzie Fraser, Matkantekijä-sarjasta)
2. Edward Cullen (Houkutus, joskin leffoissa Robert Pattison ei vastaa lähellekään mielikuviani)
3. Legolas (Taru sormusten herrasta, ja ainoa rooli, jossa Orlando Bloom on loistanut... no pidin kyllä merirosvoistakin)
4. Zadar (Anu Holopaisen Sonja-sarjasta)

 Pitää täydentää listaa kun muistaa lisää.
 
Jamie on aika namu (siis jopa vielä paremman näköinen kuin kuvittelin!) kirjasarjasta tehdyssä sarjakuvassa The Exile, jossa tapahtumat kuvataan Jamien ja sukulaismiehen Murtaghin näkökulmasta. Kuvat Amazonista:

The Exilesta sanottua: Vinttikamarissa,