keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Emily St. John Mandel: Station Eleven

"What was lost in the collapse?
Almost everything, but there is still such beauty."
   
 
Haasteissa: Helmet 2016: 8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin, Ultimate Popsugar reading Challenge: 10. A New York Times bestseller
  
Sain kanadalaisen Emily St. John Mandelin paljon kehutun ja Arthur C. Clarke - pystillä palkitun Station Elevenin viimein luettua. Aloittelin tätä jo viime vuoden puolella, mutta teoksesta olleen varauksen vuoksi en ehtinyt lukea kuin muutaman sivun aivan alusta. Nytkin piti varauksen vuoksi lukea kiireellä, sillä palautuspäivä oli tiistaina. Deadline auttoi kyllä lukemaan tämän nopeammin. Yksi ystäväni luki tätä samaan aikaan, ja sain sieltäkin tsemppiä, muutoin tuskin olisin lukenut tätä näin nopeasti, jos olisin päässyt edes loppuun asti.
   
Hell is the absence of the people you long for. (s. 144)
    
Teoksen keskeisenä henkilönä on Arthur Leander, ansioitunut näyttelijä, johon jokaisella teoksen päähahmoista on jonkinlainen suhde, kuten hänen ex-vaimonsa, nuoruusvuosien hyvä ystävä ja näyttelijä Shakespearen Kuningas Lear -näytelmästä. Tämä on teoksen suurin vahvuus: moniäänisyys, ja kuinka seurattujen hahmojen elämissä on hetkiä, jotka kietoutuvat Atrhuriin. Luulin teoksen aluksi sijoittuvan New Yorkiin, ja olikin ilahduttavaa myöhemmin tajuta miljöiden olevankin pääosin Kanadassa. 
   
Kirsten found herself wondering, as she always did when she saw children, if it was better or worse to have never known any world except the one after the Georgia flu. (s. 147)
     
Pidin myös siitä, kuinka kerrankin apokalyptisessä kirjallisuudessa kuvataan mullistusta sen tapahtuessa. Station Elevenissä on myös paljon takaumia aikaan ennen maailman (sellaisena kuin se oli) loppua, vaikka pääosa kerronnasta tapahtuukin 20 vuotta muutoksen jälkeen. Olen aina halunnut lukea katastrofikirjan, jossa kuvataan ihmisten tunteita ja selviytymistä tuhon hetkellä ja sen jälkeen, mutta jotain jäi tästä puuttumaan. 
  
Ehkä se on teoksen yleinen keveys, värikkyys ja valoisuus, vaikka teema onkin hyvin raskas: vain alle yksi prosentti maailman ihmisistä selviytyi influenssaepidemiasta. Kirjailija ei myöskään ollut keksinyt mitään erityisen persoonallista, vaan selviytymiskamppailu oli jo varsin nähty, tosin Shakespearen näytelmiä esittävä kiertävä sinfonia oli mielenkiintoinen mauste kaaoksen keskellä.
  
This illness was going to be the divide between a before and an after. (s. 20)
There was the flu that exploded like a neutron bomb over the surface of the earth and the shock of the collapse that followed. (s. 37)
    
Olin kuullut teoksesta paljon positiivisia arvosteluja, mutta minulle tämä oli juoneltaan varsin mitäänsanomaton ja tasapaksu. Toki tähän mahtui muutamia toiminnallisia ja uhkaavia hetkiä, mutta ne saivat vain kaipaamaan lisää samanlaista kerrontaa. Odotukseni olivat siis ennakkotietojen perusteella korkealla, mutta niihin ei vastattu. 

The beauty of this world where almost everyone was gone. If hell is other people, what is a world with almost no people in it? Perhaps soon humanity would simply flicker out, but Kirsten found this thought more peaceful than sad. So many species had appeared and later vanished from the earth; what was one more? How many people were even left now? (s. 148)
    
Kirjan kansi saa minulta paljon kiitosta. Mandelin muistakin kirjoista on saatavana samaan tyyliin suunniteltu kansi, mutta tämä on asettelultaan, väreiltään ja tunnelmaltaan onnistunein. Olisipas kiinnostavaa lukea tuo sarjakuva, jonka mukaan teos on saanut nimensä. Harmillisesti se on olemassa vain teoksen maailmassa. 
  
Yhteenvetona: Ei siis huono teos, mutta hieman vaisu ja vailla henkeäsalpaavaa loppua. Tuntuu vähän siltä, kuin tämä olisi ollut kirjasarjan ensimmäinen osa, sillä jäin kaipaamaan lisää syvyyttä etenkin kiertävän sinfonian jäsenten osalta. Jos kuitenkin haluat lukea post-apokalyptisen teoksen, joka ei ole liian masentava, tämä voisi kirja sinun makuusi. 
  
"The world didn't end", he said. "It's still spinning." (s. 202)
  
Arvosana:
     
Takakannesta:

DAY ONE: The Georgia Flu explodes over the surface of the earth like a neutron bomb. News reports put the mortality rate at over 99%.

WEEK TWO: Civilization has crumbled.

YEAR TWENTY: A band of actors and musicians called the Travelling Symphony move through their territories performing concerts and Shakespeare to the settlements that have grown up there. Twenty years after the pandemic, life feels relatively safe.

But now a new danger looms, and he threatens the hopeful world every survivor has tried to rebuild.

STATION ELEVEN

Moving backwards and forwards in time, from the glittering years just before the collapse to the strange and altered world that exists twenty years after, Station Eleven charts the unexpected twists of fate that connect six people: famous actor Arthur Leander; Jeevan - warned about the flu just in time; Arthur's first wife Miranda; Arthur's oldest friend Clark; Kirsten, a young actress with the Travelling Symphony; and the mysterious and self-proclaimed 'prophet'.

Thrilling, unique and deeply moving, this is a beautiful novel that asks questions about art and fame and about the relationships that sustain us through anything - even the end of the world.

Samantyylisiä kirjoja: Ann Aguirrre: Enclave ja Outpost, Jeanne DuPrau: The People of Sparks, Brian K. Vaughan: Y: The Last Man -sarjakuvasarja, Marie Lu: Legend, Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta, Rick Yancey: 5. aalto, Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Vitsaus, Robert Kirkman: The Walking Dead -sarjakuvasarja

333 sivua, Picador 2014 (1. painos Alfred A. Knopf 2014)
   

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Luinkin blogistasi pätkiä jo ennen kuin itse luin tämän. En tiedä oliko taas, että odotukset olivat kehujen takia niin korkealla, että petyin, vai mikä. Alkaa kohta tulla sellainen moni kakku päältä kaunis -olo, sillä kevään suurimmat pettymykset ovat olleet niitä kirjoja, joissa on ollut kauneimmat kannet. Ehkä kansitaide korrelloi sisällön kanssa... vaikka tämä tuskin on muuta kuin sattumaa.

      Poista