maanantai 24. huhtikuuta 2017

Stephanie Garber: Caraval

"Tervetuloa, tervetuloa Caravaliin!
  
Maiden ja merten mahtavimpaan esitykseen. Sisällä koette enemmän ihmeitä kuin useimmat ihmiset koko elinaikanaan. Saatte juoda taikuutta pikarista ja ostaa unia pullossa. 
Mutta ennen kuin astutte maailmaamme, painakaa mieleen, että kaikki on vain peliä."
      
   
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.
Lukuhaasteissa: Helmet 2017: 49. Vuoden 2017 uutuuskirja, Adventures in Down Under and Beyond -Australia lukuhaaste: 45. Kirja, joka on käännetty yli 10 kielelle
   
Stephanie Garberin Caraval on kuohuttanut kirjamaailmaa globaalisti. Sen oikeudet myytiin 25 maahan, joissa se ilmestyi samanaikaisesti alkuperäiskielisen painoksen kanssa. Teoksen kansi ja nimi ovat vain muutamia poikkeuksia lukuunottamatta samoja kaikkialla, minkä vuoksi se on hyvin helposti tunnistettavissa sosiaalisissa medioissa kielestä riippumatta. Teoksen saamaa suosiota ei ole vaikea ymmärtää, sillä Caraval on tuoretta fantasiaa, joka tarjoaa värikylläisen, satumaisen seikkailun, vahvaa sisaruusrakkautta, ongelmien ratkaisua, päähenkilön kasvutarinan ja ripauksen romantiikkaa. Caravalin tarina toimii parhaiten silloin, kun sisällöstä tietää mahdollisimman vähän.
  
Caraval on maaginen peli, johon voi osallistua pelaajana tai katsojana. Pelaajat tavoittelevat Caravalin mestarin, Legendin tarjoamaa palkintoa, joka vaihtelee joka pelikerralla. Nyt tarjolla on toivomus, joka on yhtä harvinainen kuin yksisarvinen, siis käytännössä mahdoton. Caravalin yöt ovat päiviä pidemmät ja peliä pelataan vain auringonlaskun jälkeen viiden yön ajan. Peli sekoittaa toden ja kuvitelman rajoja paljastaen ihmisten todellisen olemuksen heidän yrittäessään kaikkensa voittaakseen. Caravalin lähin verrokki on Erin Morgensternin Yösirkus.
    
Tuntui kuin olisi astunut maailmaan, jossa muinaiset sadut ja unet olivat heränneet eloon. (s. 344)
  
Tarina kertoo uhrautuvaisesta Scarlettista ja hänen siskostaan Donatellasta, joiden ankara isä rajoittaa tyttäriensä elämää ja tekoja. Scarlett on vuosia halunnut osallistua Caravaliin päästäkseen edes hetkellisesti pois isänsä hirmuvallan alta ja pelastaakseen samalla sisarensa sekä itsensä hänen nyrkeiltään. Kun Scarlett saa kutsun osallistua peliin, on hänen valittava salaperäisen sulhasen ja Caravalin väliltä. Avioliitto, jopa isän järjestämä, takaisi pääsyn pois pieneltä kotisaarelta, mutta voiko siirappisia kirjeitä kirjoittavaan, nimettömään mieheen luottaa.
  
Donatellalla on omat suunnitelmansa ja hän saa suostuteltua Julian-nimisen merimiehen auttamaan häntä ja siskoaan pääsemään Caravaliin. Vastusteluistaan huolimatta Scarlett huomaa joutuneensa mukaan peliin, jonka palkintona on vangitun siskon lisäksi enemmän kuin hän olisi koskaan uskonut olevan mahdollista. Isän pelinappulana eläminen on antanut Scarlettille työvälineitä Caravalin pelaamiseen, vaikka kaikki ei olekaan yhtä ihastuttavaa ja taianomaista kuin hänen lapsuuden kuvitelmissaan.
    
"Rauhoitu, Crimson -"
"Scarlett."
"Punainen mikä punainen." (s. 46)
  
Scarlettilla on erikoinen piirre, sillä hän kokee tunteensa väreinä, esimerkiksi hämmennys on persikanpunertavaa, pettymys lemmikinsinistä ja innostus hopeista. Isäänsä hän yhdistää vahvasti laventelin ja luumun niin väreinä kuin tuoksuina. Scarlettin painajaisunissa violetti onkin vahvasti läsnä. Toisinaan hän on jopa maistavinaan värejä, kuten verhojen punaisuuden viinissä liotettuna suklaakakkuna. Värien ja makujen lisäksi kosketukset ja musiikki esitetään korostuneina. Näiden kuvailujen kautta lukija pääsee kokeilemaan, millaista voisi olla synesteetikkona.
  
Scarlett oppii pelin aikana paljon itsestään, seurueestaan ja Legendistä, sillä vaikka Caravalin pitäisi olla vain peliä ja harhaa, enemmän kuin puolet siitä on totta. Caravalin pelaajat palaavat koteihinsa muuttuneina ihmisinä, vaikka eivät sitä itse huomaisikaan, sillä tekojen seuraukset eivät katoa. Pelissä pyydetään maksuna rahan sijaan salaisuuksia ja totuuksia, joilla on paljon valtaa ihmiseen. Kun Caravalin illuusiot haalistuvat pelin päätyttyä, valheet paljastuvat Scarlettille ja hän joutuu pohtimaan suhdettaan läheisimpiinsä saadakseen heidät takaisin.
  
"Kuka sinä oikeasti olet?" (s. 217)
  
Caraval on vaikuttava, kerroksittain avautuva lukukokemus, joka tarjoaa jotain kaikille aisteille. Garberin luoma maailma on täyteläinen ja salaperäinen. Kaisa Katteluksen sujuvaa suomennosta on ilo lukea. Teoksen loppu vihjaa jatkoa olevan luvassa. Twentieth Century Fox on ostanut Caravalin filmatisointioikeudet ja oikea ohjaaja saanee teoksesta henkeäsalpaavan näyttävän elokuvan Lewis Carrollin Ihmemaa-tarinoiden tai Tim Burtonin tyyliin.
  
Arvosana:
   
Etulieppeestä:
Tervetuloa CARAVALIIN, peliin jossa tarut ovat totta ja totuudet tarua
  
Scarlett Dragna on viettänyt koko ikänsä pienellä kotisaarellaan, jossa hän asuu sisarensa Tellan ja mahtavan mutta julman isänsä kanssa. Nyt Scarlettilla on edessään isän järjestämä avioliitto, joka voi tuhota tytön suurimman unelman: päästä kerran kokemaan Caraval, kaukana Scarlettin kotoa järjestettävä jokavuotinen peli ja esitys, johon katsojat osallistuvat. 
  
Mutta tänä vuonna kutsu Caravaliin lopulta yllättäen saapuukin. Salaperäisen merimiehen avulla Tella huijaa Scarlettin mukaan peliin, vaikka häätä ovat juuri edessä. Perillä Isla de los Sueñosin saarella selviää, että Caravalin järjestäjä, mestari Legend, on siepannut Tellan. Tällä kertaa koko Caravalin juonena on nimittäin Tellan etsintä: se, joka hänet löytää, voittaa pelin. 
  
Scarlett on kuullut, että kaikki mikä tapahtuu Caravalissa on vain taidokasta näytelmää. Hän uppoaa silti pakostakin pelin maagiseen, rakkautta ja salaisuuksia uhkuvaan maailmaan. On vaikea tietää, mikä on totta ja mikä ei. Varmaa on vain, että Scarlettin täytyy löytää Tella, ennen kuin viisi yötä kestävä peli päättyy. Tai seuraukset ovat kauheat.
   
Suomentanut: Kaisa Kattelus, 355 sivua, WSOY 2017
  
Alkuperäinen nimi: Caraval (2017)
  
Caravalin kutsuun on vastattu myös täällä: Unelmien aika, Dysphoria, Kirjamaailma, Carry on reading
   
Samantyylisiä kirjoja: Erin Morgenstern: Yösirkus

2 kommenttia:

  1. Mietityttää, millainen elokuva tästä saadaan aikaan. Minulla on niin vahvat omat mielikuvat, että on jännittävää nähdä, miten joku muu kuvaa tarinan. Elokuvilla vain on paha tapa korvata oma mielikuva...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on yleensä vahva mielikuva hahmoista, paitsi jos olen nähnyt ensin filmatisoinnin ja vasta sitten lukenut teoksen. Pottereissa ovat näyttelijät korvanneet alkuperäiset mielikuvat, mutta niissä onkin pääosin tehty todella hyvää castingia. Jännittää myös, millainen miljöö Caraval-leffassa nähdään tekijän mielestä, hahmoistahan Garber ei kauhean tarkkoja kuvauksia ainakaan kirjassa ole kertonut. Monella kirjailijalla on toisaalta nykyään ideakuvia mm. Pinterestissä niin pystynee ohjaajan kanssa luomaan hyvää yhteistyötä, jos tämä haluaa kuunnella alkuperäistä näkemystä.

      Poista