torstai 19. huhtikuuta 2018

Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa (Flavia de Luce #8)

"Pelkään, että maailmamme on muuttumassa, Flavia-neiti",
Dogger sanoi viimein, "eikä välttämättä parempaan suuntaan."
  
   
Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa: Helmet 2018: 42. Kirjan nimessä on adjektiivi, Seinäjoen kirjaston lukuhaaste: 39. Lue kirja, jossa rikoksia ratkaisee joku muu kuin poliisi, Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaaste
  
Saisin luultavasti palaa helvetin tulessa monta ikuisuutta niin häikäilemättömän hätävalheen takia, mutta siitä minä viis veisasin. Paratiisi sai luvan tulla toimeen ilman minua. (s. 93)
   
Alan Bradleyn ihastuttava dekkarisarja on saanut jo kahdeksannen suomennetun osansa Kolmasti naukui kirjava kissa. Pidän suuresti tämän kannen värimaailmasta ja siinä olevasta kissasta. Kirjan alussa 12-vuotias harrastaja kemisti-salapoliisi Flavia on palannut Kanadasta, Neiti Bodycoten tyttökoulusta ja kuulee, että hänen isänsä on sairastunut vakavasti keuhkokuumeeseen ja on sairaalassa. Buckshawnin kartanon hiljaisuus ahdistaa, eikä siskojen tai serkkutyttö Undinen seura Flaviaa kiinnosta.
    
Onneksi hän saa tehtäväkseen kuljettaa viestin lähikylän puunveistäjälle, mutta löytääkin tämän kuolleena Vitruviuksen miestä muistuttavassa, joskin päälaelleen käännetystä asennosta. Teoksen aikana ratkotaan siis kuolleen miehen mysteeriä ja nokkela etsivätyttö tulee samalla paljastaneeksi monta muutakin salaisuutta. Yksi edellisestä osasta tuttu opettajakin on auttamassa Flaviaa. Pysyttelemällä touhukkaana Flavia ottaa etäisyyttä isänsä sairaistumiseen, vaikka se vaivaakin häntä aina noustessaan ajatusten pinnalle, sillä hän ole päässyt katsomaan Havilandia.
    
Tämä osa sarjasta tuo mukanaan ehkä kaikkein suurimpia muutoksia, mitä tähän mennessä on nähty.  Viimeisten rivien jälkeen jäin hetkeksi suu auki (kuvainnollisesti, ei kirjaimellisesti) ja onnittelin mielessäni Bradleyta, että hän teki sen, mitä olin lukiessani epäillytkin. Bravo, todella kunnioitettavaa juonenkuljetusta. jälleen! Seuraava osa On hieno paikka haudan povi ilmestyy syyskuussa. En malta odottaa, kuinka Bradley vie tarinaa eteenpäin. Suosittelen lukemaan sarjan osat järjestyksessä, mutta varoitan, että näihin jää koukkuun!
  
Vaikka sitä inhotti myöntää, viime kuukausien tapahtumat olivat järkyttäneet minua pahasti. En todellakaan ollut se Flavia de Luce, joka olin ennen ollut. En vielä tiennyt oliko se hyvä vai huono asia, mutta ennen sen selviämistä tunne oli kuin valtava, näkymätön taakka: koko maailman paino. (s. 45)
      
Suosikkihahmoni (Flavian lisäksi) on hovimestari-yleismies Dogger, johon Flavialla tuntuu olevan läheisempi suhde kuin isäänsä. Asetelmasta tulee usein mieleen Bruce Waynen ja Alfred Pennyworthin kumppanuus. Tässä teoksessa onkin monta hienoa hetkeä, joissa kaksikkoa kuvataan. "Meidän piti olla hiljaa, koska sanottavaa oli aivan liikaa." (s. 265) Sodan henkisesti arpeuttaman miehen ja nuoren naisen alun sanaton viestintä on herkistävää luettavaa. 
  
Mainitsin Lauren DeStefanon teoksen A Curious Tale of the In-Between päähenkilöstä, että hän muistuttaa Flaviaa. Flavia sanoo tässä osassa sarjaa lauseen, josta puolestaan tuli mieleen DeStefanon teos: "Ei kuolleita tarvitse pelätä. ajattelin, vaan eläviä. Ainoastaan elävät voivat painaa toisen maahan kuolleiden joukkoon."
  
Ihastelen aina Maija Heikinheimon nerokasta suomennosta, kuinka hän kääntää Bradleyn mainioita ilmaisuja kuten "Hänen äänensä jäi roikkumaan ilmaan kuin ammuttu peltopyy", "niskakarvani nousivat pystyyn kuin käärmeenlumoojan pauloihin joutunut kobra", "Juna oli lisäämässä vauhtia kuin puuskuttava lohikäärme", "Ajatus jäi ilmaan huojumaan kuin ruumis hirsipuussa", "Minun mielestäni vauvat ovat vain väliaikaisia kiusankappaleita: pelkkä metamorfoosi munasta aikuiseksi", "Pöydän päässä oli se, mitä uunikanasta oli jäljellä: kuin Hindenburgin onnettomuuden lopputulos", "kumpikin oli kuin kevyesti lämmitetty kuolema" ja "Loistin kuin vastasyntynyt galaksi koko hehkullaan". 
    
Kun viimein olin yksin omassa laboratorioissani, painoin selän lujasti ovea vasten ikään kuin sen takana riehuisi taistelukirvein varustautunut barbaarilauma. (s. 104)
  
Arvosana:

    
Takakannesta:
Kaksitoistavuotias harrastelijasalapoliisi Flavia de Luce on karkotettu koruttomasti neiti Bodycoten maineikkaasta tyttökoulusta Kanadassa.
  
Hän on kuitenkin innoissaan seilatessaan yli Atlantin kohti kotiansa Englannin maaseudulla. Riemuisan jälleennäkemisen sijaan Flavia kohtaa uutisen: Hänen isänsä on sairastunut, ja vierailu sairaalaan ei tule kysymykseen ennen kuin isän vointi paranee riittävästi.
  
Rasittavien sisarusten ja ärsyttävän serkun seurassa Flavia kokee Buckshawin kotikartanon samaan aikaan sekä liian levottomaksi että autioksi. Paetakseen sukulaisiaan Flavia tarttuukin oikopäätä tilaisuuteen auttaa pastorin rouvaa kuljettamalla viestin seudun erakoituneelle puunveistäjälle. Perillä häntä odottavat veistäjän eloton ruumis ja vieras kissa, joka on jostain syystä julman rikoksen tapahtumapaikalla kuin kotonaan.
  
Flavian uteliaisuus herää silmänräpäyksessä, ja synkät pilvet haihtuvat hänen mielestään uuden ratkottavan mysteerin edessä. Hän ei kuitenkaan voi aavistaa, kuinka perin pohjin johtolankojen vyyhdin päässä odottava totuus tulee hänen elämänsä mullistamaan.
   
Suomentanut: Maija Heikinheimo, 363 sivua, Bazar 2018
    
Alkuperäinen nimiThrice the Brinded Cat Hath Mew'd (2016)
  
     
Sarjassa ilmestyneet:
  1. Piiraan maku makea (2014) / The Sweetness at the Bottom of the Pie (2009) 
  2. Kuolema ei ole lasten leikkiä (2014) / The Weed That Strings the Hangman's Bag (2010) 
  3. Hopeisen hummerihaarukan tapaus (2015) / A Red Herring Without Mustard (2011) 
  4. Filminauha kohtalon käsissä (2016) / I Am Half-Sick of Shadows (2011) 
  5. Loppusoinnun kaiku kalmistossa (2016) / Speaking from Among the Bones (2013) 
  6. Kuolleet linnut eivät laula (2017) / The Dead in Their Vaulted Arches (2014) 
  7. Nokisen tomumajan arvoitus (2017) / As Chimney Sweepers Come to Dust (2015) 
  8. Kolmasti naukui kirjava kissa (2018) / Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd (2016)
  9. On hieno paikka haudan povi (ilmestyy elokuussa 2018) / The Grave's a Fine and Private Place (2018)

2 kommenttia:

  1. Pidin sarjan edellisestä osasta paljon, vaikka aivan kaikki muut osat eivät ole herättäneet minussa niin suurta ihastusta. Kirjoittamasi perusteella tämä uusin on vähintään yhtä kiinnostava kuin edellinen, joten ilolla odotan, että pääsen lukemaan tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lukemaan. Tästä oli haastavaa kirjoittaa paljastamatta mitään keskeistä. Yksi hurjimpia osia tämän mennessä. Oikeastaan kolme viimeisintä osaa on vieneet tarinaa eteenpäin paljon nopeammassa tahdissa kuin aikaisemmat viisi.

      Poista